KHO:2021:33

Kaupunki purki lehtori A:n virkasuhteen tämän syyllistyttyä vapaa-ajallaan muun muassa seksuaaliseen ahdisteluun. Hovioikeus oli tuominnut A:n tämän vapaa-ajalla tapahtuneesta seksuaalisesta ahdistelusta, lievästä pahoinpitelystä, liikennerikkomuksesta, viestintäsalaisuuden loukkauksesta, kunnianloukkauksesta ja hallinnan loukkauksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Tuomio oli lainvoimainen.

A:n tehtäviin lehtorina kuului alaikäisten oppilaiden opettaminen. Asiassa oli arvioitavana, oliko kaupungilla ollut laillinen peruste purkaa hänen virkasuhteensa vapaa-ajalla tehtyjen rikosten johdosta. Arvioinnissa oli otettava huomioon myös se, että A työskentelee tehtävässä, joka on lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä koskevalla lailla asetettu erityisasemaan suhteessa rikostaustan selvittämiseen. Tätä seikkaa yhdistettynä A:n rikoksiin syyllistymisen kanssa ei kuitenkaan automaattisesti ollut pidettävä sellaisena viranhaltijalain 41 §:ssä tarkoitettuna erittäin painavana syynä, jonka johdosta työnantajalla olisi oikeus purkaa virkasuhde, vaan se on otettava huomioon osana purkamisperusteen täyttymistä koskevaa kokonaisharkintaa.

Kun otettiin huomioon, että seksuaalisen ahdistelun rikoslain 20 luvussa säänneltynä tekona oli katsottu lukeutuvan sellaisiin erityisen moitittaviin tekoihin, joihin syyllistyminen voi osoittaa henkilön sopimattomuutta lasten kanssa työskentelyyn, tämä yhdessä muiden A:n vapaa-ajalla tapahtuneiden rikosten kanssa oli ollut omiaan vakavasti horjuttamaan työnantajan luottamusta opettajalle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kaupungilla oli ollut viranhaltijalain 41 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy A:n virkasuhteen purkamiseen. Virkasuhteen purkamisen lainmukaisuutta ei ollut myöskään syytä arvioida toisin A:n pitkän ja moitteettoman virkauran johdosta. Purkamista ei voitu pitää kysymyksessä olevissa olosuhteissa suhteettoman ankarana seuraamuksena.

Laki kunnallisesta viranhaltijasta (viranhaltijalaki) 41 §

Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä 1 §, 2 § 1 momentti ja 3 § 1 momentti

Rikosrekisterilaki 6 § 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 13.2.2020 nro 20/0039/2

Asian aikaisempi käsittely

X:n perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtaja on päätöksellään 12.2.2019 (§ 5) purkanut lehtori A:n virkasuhteen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 41 §:n nojalla.

X:n kaupungin sivistyslautakunta on päätöksellään 27.3.2019 (§ 29) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtajan ja sivistyslautakunnan päätökset. Hallinto-oikeus on A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen muutoin hyläten velvoittanut X:n kaupungin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 7 911,20 eurolla viivästyskorkoineen ja hylännyt X:n kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettava säännös ja lain esityöt

Viranhaltijalain 41 §:n mukaan työnantaja saa purkaa viranhaltijan virkasuhteen noudatettavasta irtisanomisajasta tai määräajan pituudesta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää laista tai määräyksistä johtuvien, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi kunnallisesta viranhaltijasta (HE 196/2002 vp) 41 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu, että joissakin poikkeuksellisissa tapauksissa myös virkasuhteen kannalta epäasianmukainen käyttäytyminen vapaa-aikana voisi merkitä purkamisperusteen täyttymistä. Jos viranhaltija syyllistyisi vapaa-aikanaan sellaiseen rikolliseen tekoon tai käyttäytymiseen, joka vakavalla tavalla heikentäisi osapuolten välistä luottamusta tai muutoin vaikuttaisi olennaisella tavalla virkasuhteesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseen, purkamisperuste voisi täyttyä. Edelleen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan purkamisperusteen edellytyksenä olevan velvoitteen laiminlyönnin tai rikkomisen vakavuutta kuvattaisiin säännöksessä niin, että työnantajalta ei voitaisi viranhaltijan menettelyn johdosta edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Pykälässä olevalla viittauksella irtisanomisaikaan osoitettaisiin, että perusteen tulee olla irtisanomisperustetta painavampi. Kuten lakiehdotuksen 35 §:ssä tarkoitetun irtisanomisperusteen riittävyyttä harkittaessa, myös purkamisperusteen täyttymistä tulisi harkita kokonaisarviolla, jolloin huomioon olisi otettava muun muassa virkasuhteen erityispiirteet kussakin tapauksessa. Purkamisoikeutta kokonaisuutena arvioitaessa tulee ottaa huomioon virkasuhteen luonne julkisen vallan käyttämiseen liittyvänä palvelussuhteena ja siihen näin ollen liittyvä julkisen hallinnon laillisuuden, tasapuolisuuden ja julkisen toiminnan luotettavuuden vaatimuksen korostuminen.

Asiassa saatu selvitys, oikeudellinen arvio ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtajan 12.2.2019 tekemän päätöksen esittelytekstistä ilmenee, että valittaja on työskennellyt perusopetuksen lehtorina X:n kaupungissa Y:n koululla. Hänen virkatehtäviinsä on kuulunut teknisen käsityön opettaminen sekä muun muassa eri vuosina vaihdellen luokanvalvojan tehtävät ja yhteyden pitäminen oppilaiden huoltajiin.

Z:n käräjäoikeus on 20.11.2017 antamallaan tuomiolla tuominnut valittajan pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, raiskauksesta, lievästä pahoinpitelystä, liikennerikkomuksesta, viestintäsalaisuuden loukkauksesta, kunnianloukkauksesta ja hallinnan loukkauksesta yhden vuoden yhdeksän kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Å:n hovioikeus on muuttanut tuomiota ja tuominnut valittajan lainvoimaisella, 10.8.2018 antamallaan tuomiolla seksuaalisesta ahdistelusta, lievästä pahoinpitelystä, liikennerikkomuksesta, viestintäsalaisuuden loukkauksesta, kunnianloukkauksesta ja hallinnan loukkauksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Sekä perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtajan että valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan X:n kaupunki noudattaa nollatoleranssia seksuaalirikoksista tuomittujen suhteen. Seksuaalirikoksista tuomittu ei voi työskennellä alaikäisten lasten kanssa. Myös muut valittajan syyksi luetut rikokset ovat sellaisia, joita opettajan virassa toimivalla henkilöllä ei työnantajan näkemyksen mukaan voi olla ja joiden merkitys on arvioitu osana virkasuhteen kokonaisuutta. Opettaja käsittelee työssään arkaluontoisia ja salassa pidettäviä oppilasasioita, jolloin muut valittajan syyksi luetut teot seksuaalisen ahdistelun lisäksi heikentävät merkittävästi työnantajan luottamusta ja varmuutta siitä, että oppilaiden ja heidän perheidensä yksilönsuoja, hyvinvointi sekä sujuva arki on taattu. Vaikka teot ovat tapahtuneet yksityiselämässä, ne ovat luonteeltaan ja kestoltaan sellaisia, että niitä ei voida pitää sopivina lehtorin tehtävässä toimivalle valittajalle.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja on tuomittu teoista, jotka rikosnimikkeeltään ovat sen laatuisia, että työnantaja, ottaen huomioon valittajan virkatehtävät, on voinut perustellusti katsoa luottamuksensa valittajaa kohtaa heikentyneen. Kun kuitenkin otetaan huomioon se, että teot ovat tapahtuneet vapaa-ajalla eikä niihin ole liittynyt tekojen tai tapahtumapaikkojen osalta sellaisia piirteitä, joiden perusteella lapsille voitaisiin katsoa aiheutuvan vaaraa, sekä se, että valittajalla on takanaan pitkä moitteeton virkaura, valittajan syyllistymistä mainittuihin tekoihin ei ole pidettävä viranhaltijalain 41 §:ssä tarkoitettuna virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavana rikkomisena tai laiminlyöntinä, että kaupungilla valittajan työnantajana olisi ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitettu erittäin painava syy valittajan virkasuhteen purkamiselle. Tämän vuoksi perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtajan ja sivistyslautakunnan päätökset on kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

Viranhaltijalain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Päätöksen tultua kumotuksi X:n kaupunki on velvollinen korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeuden kohtuulliseksi katsomalla edellä ratkaisuosasta ilmenevällä määrällä. Hallinto-oikeus on huomioinut korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrässä sen, että päätös on valittajalle maksuton.

Asian lopputulos huomioon ottaen valittaja ei ole velvollinen korvaamaan X:n kaupungin oikeudenkäyntikuluja.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 135 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aila Kovala, Riitta Arjas, joka on myös esitellyt asian, ja Tanja Valkonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X:n kaupungin sivistyslautakunta on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A velvoitetaan korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut.

Vaatimusten tueksi kaupunki on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on tuomittu vapaa-ajalla tapahtuneista seksuaalisesta ahdistelusta, lievästä pahoinpitelystä, liikennerikkomuksesta, viestintäsalaisuuden loukkaamisesta, kunnianloukkauksesta ja hallinnan loukkaamisesta hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomiosta on tullut merkintä A:n rikosrekisteriin. A on tekohetkellä ollut X:n kaupungin perusopetuksen teknisen työn lehtorin virassa ja työskennellyt lasten kanssa.

Kaupungilla on ollut virkasuhteen purkamiseen erittäin painava syy. Teot ovat vakavalla tavalla heikentäneet työnantajan luottamusta A:ta kohtaan, eikä X:n kaupungilla työnantajana ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa A:n virkasuhde päättymään heti. Hallituksen esityksessä eduskunnalle (HE 196/2002 vp) todetaan, että joissain tapauksissa myös virkasuhteen kannalta epäasianmukainen käyttäytyminen vapaa-aikana voisi merkitä virkasuhteen purkamisedellytysten täyttymistä. Esimerkkinä on mainittu syyllistyminen rikolliseen tekoon, joka vakavalla tavalla heikentäisi osapuolten välistä luottamusta. Nimenomaan tällaisesta tilanteesta on nyt ollut kysymys. Yleinen etu ja heikommassa asemassa olevien eli lasten ja nuorten suojaaminen ovat menneet asian arvioinnissa viranhaltijan suojan edelle.

Laki velvoittaa työnantajaa pyytämään nähtäväkseen rikostaustaotteen, kun henkilö palkataan työ- tai virkasuhteeseen, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa. Lainsäätäjän tarkoitus ei liene ollut, että kun henkilö selvittää rekrytointivaiheen, rikosrekisteriin voi tämän jälkeen kertyä tuomioita teoista, jotka rekrytointivaiheessa automaattisesti estäisivät työhönoton. Tarkoitus ei myöskään voi olla, että työnantajalla ei olisi myöhemmin mitään mahdollisuutta harkita erityisesti alaikäisten lasten kanssa työskentelevien henkilöiden työn tekemisen edellytyksiä rikoksen tapahduttua.

Rikostaustaotteeseen merkitään ainoastaan ne rikosrekisteriin sisältyvät tiedot, joilla on arvioitu olevan erityistä merkitystä, kun henkilö työskentelee lasten kanssa. Muun muassa seksuaalisesta ahdistelusta, josta A on tuomittu, tulee merkintä rikostaustaotteeseen. Oletus moitteettomasta käytöksestä työssä ei lievennä sitä seikkaa, että henkilöllä on merkintä rikosrekisterissään. Viranhaltijan on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

X:n kaupungin perusopetuksessa noudatetaan nollatoleranssia rekrytointivaiheessa rikostaustamerkintöjen suhteen. Työnantajalla on oikeus tarkastella työn tekemisen edellytyksiä myös virkasuhteen aikana, kun päätös lainvoimaisesta tuomiosta tulee työnantajan tietoon.

A on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä. Lisäksi on vaadittu kaupungin velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on ratkaissut valitusasian kaikilta osin oikein. Teot, joista hovioikeus on määrännyt A:lle seuraamuksen, ovat olleet ensisijaisesti sakolla sovitettavia ja vähäisiä tekoja. X:n kaupungin sivistyslautakunnan päätös on perustunut Z:n käräjäoikeuden tuomioon. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n ankarammin kriminalisoiduista teoista kuin hovioikeus ja myös ankarampaan rangaistukseen kuin hovioikeus. Hovioikeuden tuomio on lainvoimainen. Käräjäoikeuden tuomio ei suoraan eikä välillisesti voi olla arviointiperusteena viranhaltijalain 41 §:n tulkinnalle.

Kaupunki on vedonnut nollatoleranssiin, mutta ei ole hallinto-oikeudessa eikä korkeimmassa hallinto-oikeudessa osoittanut sellaista normipohjaa, mihin päätökseen vedoten kaupunki tällaista noudattaisi. Nollatoleranssiin vetoamalla ei voida ohittaa viranhaltijalain säännöksiä.

Virkavaalissa tai työsuhteeseen otettaessa kaupungilla on velvollisuus selvittää työnantajana työnhakijan tai viranhakijan rikostausta. Tällä seikalla ei ole mitään tekemistä viranhaltijalain virkasuhteen purkamista koskevan 41 §:n soveltamisen kannalta.

X:n kaupungin sivistyslautakunta on antanut vastaselityksen, jossa se on muun ohella vaatinut kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

A on antanut lausuman, jossa on muun ohella vaadittu X:n kaupungin velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

X:n kaupungin sivistyslautakunnalle on lähetetty tiedoksi A:n lausuma ja varattu tilaisuus lausua oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää X:n kaupungin sivistyslautakunnalle valitusluvan ja tutkii asian.

1. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan pääasian osalta ja siltä osin kuin X:n kaupunki on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja. A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään. Näin ollen X:n perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtajan päätös A:n virkasuhteen purkamisesta jää voimaan.

2. X:n kaupungin sivistyslautakunnan ja A:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 41 §:n mukaan työnantaja saa purkaa viranhaltijan virkasuhteen noudatettavasta irtisanomisajasta tai määräajan pituudesta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää laista tai määräyksistä johtuvien, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi kunnallisesta viranhaltijasta (HE 196/2002 vp) on edellä mainitun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että pykälän 1 momentin mukaan työnantaja saisi purkaa virkasuhteen, jos viranhaltija rikkoo tai laiminlyö virkasuhteesta tai laista taikka määräyksistä johtuvia, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavalla tavalla, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Pykälän 1 momentin mukaan työnantajalla voisi olla oikeus purkaa virkasuhde esimerkiksi silloin, kun viranhaltija välinpitämättömyydellään vaarantaa työturvallisuutta työpaikalla, esiintyy siellä päihtyneenä tai vastoin kieltoa käyttää siellä päihdyttäviä aineita. Joissakin poikkeuksellisissa tapauksissa myös virkasuhteen kannalta epäasianmukainen käyttäytyminen vapaa-aikana voisi merkitä purkamisperusteen täyttymistä. Jos viranhaltija syyllistyisi vapaa-aikanaan sellaiseen rikolliseen tekoon tai käyttäytymiseen, joka vakavalla tavalla heikentäisi osapuolten välistä luottamusta tai muutoin vaikuttaisi olennaisella tavalla virkasuhteesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseen, purkamisperuste voisi täyttyä.

Mainitussa hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että purkamisoikeutta kokonaisuutena arvioitaessa tulee ottaa huomioon virkasuhteen luonne julkisen vallan käyttämiseen liittyvänä palvelussuhteena ja siihen näin ollen liittyvä julkisen hallinnon laillisuuden, tasapuolisuuden ja julkisen toiminnan luotettavuuden vaatimuksen korostuminen.

Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on suojella alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta ja edistää heidän henkilökohtaista turvallisuuttaan. Laissa säädetään menettelystä, jolla alaikäisten kanssa työskentelemään valittavien henkilöiden rikostaustaa selvitetään.

Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa.

Saman lain 3 §:n 1 momentin mukaan työnantajan tulee pyytää henkilöltä nähtäväksi rikosrekisterilain (770/1993) 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä, kun henkilö ensi kerran otetaan tai nimitetään sellaiseen työ- tai virkasuhteeseen, johon kuuluu 2 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä taikka annettaessa henkilölle näitä tehtäviä ensi kerran. [--]

Laeiksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä ja rikosrekisterilain 6 ja 7 §:n muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 3/2002 vp) yleisperusteluiden mukaan esityksen ensisijainen tavoite on suojata lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja tämän vuoksi tietoa henkilön syyllistymisestä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen voidaan pitää tarpeellisena. Tämän lisäksi esityksessä ehdotetaan suojelun ulottamista myös eräisiin muihin erityisen moitittaviin tekoihin, joiden voidaan katsoa osoittavan henkilön sopimattomuutta työskennellä lasten kanssa.

Rikosrekisterilain 6 §:n 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, yksityinen henkilö saa itseään koskevan otteen rikosrekisteristä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) 2 §:ssä tarkoitettua tehtävää varten. Otteeseen merkitään tiedot päätöksestä, jolla hänet on tuomittu rikoslain 17 luvun 18, 18 a tai 19 §:ssä tarkoitetusta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta teosta, rikoslain 20 luvussa tarkoitetusta seksuaalirikoksesta, 21 luvun 1 §:n nojalla taposta, 2 §:n nojalla murhasta, 3 §:n nojalla surmasta tai 6 §:n nojalla törkeästä pahoinpitelystä, 25 luvun 3 §:n nojalla ihmiskaupasta tai 3 a §:n nojalla törkeästä ihmiskaupasta, 31 luvun 2 §:n nojalla törkeästä ryöstöstä taikka 50 luvussa tarkoitetuista huumausainerikoksista. [- -]

1.2 Kysymyksenasettelu

Asiassa on X:n kaupungin sivistyslautakunnan valituksesta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana, onko X:n kaupungilla ollut viranhaltijalain 41 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy lehtori A:n virkasuhteen purkamiseen sen vuoksi, että A on vapaa-ajalla syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun, lievään pahoinpitelyyn, liikennerikkomukseen, viestintäsalaisuuden loukkaukseen, kunnianloukkaukseen ja hallinnan loukkaukseen. Sivistyslautakunnan valituksessa esitettyyn nähden on erityisesti arvioitava, mikä merkitys asiassa tulee antaa sille, että A työskentelee tehtävässä, johon valittaessa on selvitettävä henkilön rikostausta.

1.3 Tosiseikat

A on toiminut perusopetuksen lehtorina. Hänen tehtäviinsä on kuulunut teknisen käsityön opettaminen sekä muun muassa eri vuosina vaihdellen luokanvalvojan tehtävät ja yhteyden pitäminen oppilaiden huoltajiin.

Å:n hovioikeus on 10.8.2018 tuominnut A:n tämän vapaa-ajalla tapahtuneesta seksuaalisesta ahdistelusta, lievästä pahoinpitelystä, liikennerikkomuksesta, viestintäsalaisuuden loukkauksesta, kunnianloukkauksesta ja hallinnan loukkauksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Å:n hovioikeuden asiassa antama tuomio on salassa pidettävä. Tuomio on lainvoimainen.

1.4 Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asiassa on arvioitavana, onko kaupungilla ollut laillinen peruste purkaa A:n virkasuhde tämän vapaa-ajalla tapahtuneiden rikosten johdosta. Arvioinnissa on otettava huomioon myös se, että A työskentelee tehtävässä, joka on lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä koskevalla lailla asetettu erityisasemaan suhteessa rikostaustan selvittämiseen. Tätä seikkaa yhdistettynä A:n rikoksiin syyllistymisen kanssa ei kuitenkaan automaattisesti ole pidettävä sellaisena viranhaltijalain 41 §:ssä tarkoitettuna erittäin painavana syynä, jonka johdosta työnantajalla olisi oikeus purkaa virkasuhde, vaan se on otettava huomioon osana purkamisperusteen täyttymistä koskevaa kokonaisharkintaa.

Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain ensisijainen tarkoitus on lasten suojeleminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä. A:n teot ovat tapahtuneet vapaa-ajalla, eikä niihin ole liittynyt piirteitä, joiden perusteella lapsille olisi aiheutunut vaaraa. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että seksuaalisen ahdistelun rikoslain 20 luvussa säänneltynä tekona on katsottu lukeutuvan sellaisiin erityisen moitittaviin tekoihin, joihin syyllistyminen voi osoittaa henkilön sopimattomuutta lasten kanssa työskentelyyn, on tämä yhdessä muiden A:n vapaa-ajalla tapahtuneiden rikosten kanssa ollut omiaan vakavasti horjuttamaan työnantajan luottamusta opettajalle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo tämän vuoksi, että X:n perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtajalla on ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 41 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy A:n virkasuhteen purkamiseen.

Purkamisen laillisuutta ei ole syytä arvioida toisin A:n pitkän ja moitteettoman virkauran johdosta. Purkamista ei voida pitää kysymyksessä olevissa olosuhteissa suhteettoman ankarana seuraamuksena.

Edellä lausutuilla perusteilla viranhaltijan päätös A:n virkasuhteen purkamisesta ja sivistyslautakunnan päätös hylätä hänen oikaisuvaatimuksensa eivät ole lainvastaisia. Näin ollen ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava sekä pääasiaratkaisun että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta. A:n valitus hallinto-oikeudelle on hylättävä, joten X:n perusopetuksen ja nuorisopalveluiden tulosalueen johtajan päätös jää voimaan.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentista poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattaviksi silloin, kun päätös koskee virkaan ottamista tai jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja tulkinnanvaraisuus, A:ta ei ole velvoitettava maksamaan X:n kaupungille korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kun otetaan huomioon, että A:n valitus on tullut korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätyksi, X:n kaupunkia ei ole velvoitettava maksamaan korvausta A:n oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Juha Lavapuro, Ari Wirén ja Outi Siimes. Asian esittelijä Katja Rytilahti.