KHO:2021:119

Asianajaja oli hakenut omaa verotustaan koskevan päätöksen purkamista. Asiassa oli ratkaistava, oliko asianajajan käytettävä häntä itseään koskevan päätöksen purkamista koskeneessa asiassa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentissa ei ollut säädetty muita hakijoita kuin viranomaisia ja hallintotuomioistuimia koskeva poikkeus säännöksen mukaiseen velvollisuuteen. Säännös koski siten sanamuotonsa mukaan myös asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa tämän hakiessa purkua omassa asiassaan.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentin tarkoituksena oli lain esitöiden mukaan vähentää perusteettomia purkuhakemuksia ja parantaa aiheellisten hakemusten laatua. Säännöksellä oli pyritty estämään sitä, että purun hakemiseen turvaudutaan liian kevyin perustein, ja mahdollistamaan se, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tuli vain sellaisia purkuasioita, joissa purun aiheellisuutta ja oikeudellisia edellytyksiä oli myös hakijan taholta erityisesti harkittu. Korkein hallinto-oikeus katsoi tämän tarkoituksen toteutumisen kannalta olevan olennaista, että päätöksen purkamista koskevassa asiassa käytettävä asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli asian suhteen ulkopuolinen henkilö.

Purkuhakemuksen kohteena olleessa verotusta koskevassa asiassa hakijan käytettävissä olivat jo olleet varsinaiset muutoksenhakukeinot. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentin mukainen velvollisuus ei siten ollut estänyt hakijaa saamasta asiaansa tuomioistuimen tutkittavaksi eikä se ollut muutoinkaan yhteensopimaton muun ohella tuomioistuimeen pääsyä koskevien vaatimusten kanssa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että purkuhakemuksen omassa asiassaan tehneen asianajajan oli käytettävä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Kun hakija ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta ollut näin tehnyt, hakemus jätettiin tutkimatta.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 118 § 5 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Korkein hallinto-oikeus 7.9.2020 taltionumero 3581

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on päätöksellään 19.3.2019 numero 19/0173/3 hylännyt A:n valituksen verotuksen oikaisulautakunnan 27.3.2018 antamasta päätöksestä, jolla A:n oikaisuvaatimus oli pääasiallisesti hylätty. Asiassa on ollut kysymys muutoksenhausta A:n verovuoden 2016 tuloverotukseen, jota toimitettaessa eräät Asianajotoimisto X Oy:n A Ky:lle maksamat suoritukset oli katsottu A:n henkilökohtaiseksi palkkatuloksi ja hänelle oli määrätty veronkorotus.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 7.9.2020 taltionumero 3581 hylännyt A:n valituslupahakemuksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 12.1.2021 saapuneissa kirjelmissään vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös 7.9.2020 puretaan ja asia palautetaan hallinto-oikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai hallinto-oikeuden päätös kumoten A:n verotus toimitetaan veroilmoituksen mukaisesti. A on lisäksi vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa ja että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 7.9.2020 täytäntöönpano kielletään.

A on hakemuksesta tarkemmin ilmenevin perustein esittänyt, että asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa asiaan, ja päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Korkein hallinto-oikeus on A:lle lähettämässään täydennyspyynnössä varannut A:lle tilaisuuden hankkia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentin mukaiset kelpoisuusvaatimukset täyttävä asiamies ja toimittaa tämän laatima purkuhakemus. Täydennyspyynnössä on viitattu muun ohella korkeimman oikeuden päätökseen KKO 2014:77.

A on ilmoittanut voivansa asianajajana toimia asiassa itse.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki päätöksen purkamista koskevaa hakemusta.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

3. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Päätöksen purkamista koskeva hakemus

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (HOL) 118 §:n 5 momentin mukaan muun hakijan kuin viranomaisen ja hallintotuomioistuimen on päätöksen purkamista koskevassa asiassa käytettävä asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettua luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on muun ohella todettu (HE 29/2018 vp s. 188–189), että ylimääräinen muutoksenhaku on erityinen muutoksenhakukeino, johon ei tulisi turvautua kevyin perustein. Tavoitteena on, että silloin, kun purkuhakemuksen tekemiseen on aihetta, lainoppineen avustajan käyttäminen parantaa hakemuksen laatua. Muun hakijan kuin viranomaisen on oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa myös tuomion purkamista koskevassa asiassa korkeimmassa oikeudessa. Hallituksen esityksestä ilmenee (s. 49), että perusteettomien purkuhakemusten välttämiseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksen on tarkoitettu vastaavan oikeudenkäymiskaaren mainittua säännöstä.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2014:77 jättänyt tutkimatta lainvoimaisen tuomion poistamista koskevan hakemuksen, jonka oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetyn kelpoisuuden täyttänyt henkilö oli tehnyt häntä itseään koskevassa asiassa. Korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaista asiamiespakkoa oli sovellettava ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla itsellään oli mainittu kelpoisuus.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on esillä olevassa asiassa ratkaistava, onko asianajajana toimivan A:n käytettävä häntä itseään koskevan lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevassa asiassa HOL 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että HOL 118 §:n 5 momentissa ei ole säädetty muita hakijoita kuin viranomaisia ja hallintotuomioistuimia koskeva poikkeus velvollisuuteen käyttää päätöksen purkamista koskevassa asiassa asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Säännöksen tältä osin yksiselitteisen ja selvän sanamuodon mukaan säännöksen mukainen velvollisuus koskee myös asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa tämän hakiessa purkua omassa asiassaan.

HOL 118 §:n 5 momentin keskeisenä tarkoituksena on säännöksen esitöistä ilmenevin tavoin vähentää perusteettomia purkuhakemuksia ja parantaa aiheellisten hakemusten laatua. Säännöksellä on pyritty estämään sitä, että purun hakemiseen turvaudutaan liian kevyin perustein, ja mahdollistamaan se, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tulee vain sellaisia purkuasioita, joissa purun aiheellisuutta ja oikeudellisia edellytyksiä on myös hakijan taholta erityisesti harkittu.

Edellä todetun tarkoituksen toteutumisen kannalta on olennaista, että päätöksen purkamista koskevassa asiassa HOL 118 §:n 5 momentin nojalla käytettävä asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on asian suhteen ulkopuolinen henkilö. Ulkopuolista henkilöä käytettäessä asian arviointiin eivät samalla tavalla vaikuta välittömät henkilökohtaiset intressit tai asiaan liittyvät subjektiiviset vaikuttimet kuin henkilöllä, joka toimii omassa asiassaan. Tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, onko hakija itsekin asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

HOL 118 §:n 5 momentti koskee vain lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevia asioita. Lainvoimaisen päätöksen purkaminen on ylimääräinen muutoksenhakukeino. Esillä olevassa asiassa hakijan käytettävissä ovat jo olleet varsinaiset muutoksenhakukeinot, eikä HOL 118 §:n 5 momentin mukainen velvollisuus ole siten estänyt hakijaa saamasta asiaansa tuomioistuimen tutkittavaksi. Kun lisäksi otetaan huomioon säännöksen edellä todettu tarkoitus, kyseisen velvollisuuden ei voida muutoinkaan katsoa olevan yhteensopimaton tuomioistuimeen pääsyä tai muita oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten kanssa.

Edellä olevan perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että asianajajana toimivan A:n on tässä lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevassa asiassa käytettävä HOL 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Kun A ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta ole näin tehnyt, hakemus on jätettävä tutkimatta.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Täytäntöönpanon kieltäminen

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Monica Gullans, Ari Wirén, Toni Kaarresalo ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen.