KHO:2021:162

Asiassa oli kysymys sen arvioimisesta, voitiinko asuinhuoneiston sisätiloihin määrätä taloyhtiön hakemuksesta tupakkalain 79 §:n 2 momentissa tarkoitettu tupakointikielto.

Asunto-osakeyhtiön mukaan talossa oli ollut pitkään jatkunut tupakansavuhaitta. Asunto-osakeyhtiö oli selvittänyt tupakansavun kulkeutumista merkkiainekokeilla, joissa oli havaittu savun kulkeutuvan asunnosta toiseen. Määräyksen kohteena olevassa asunnossa oli tehty rakenteiden korjauksia ja tiivistyksiä, joilla oli pyritty ehkäisemään tupakansavun kulkeutumista toisiin asuintiloihin. Huoneistossa asuvaa oli myös ohjeistettu tupakoimaan siten, että tupakansavun leviäminen muihin huoneistoihin estyisi. Tupakansavun kulkeutumista ei kuitenkaan ollut saatu estettyä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tulkittaessa asuinhuoneiston asuintiloja koskevan tupakointikiellon määräämisen edellytyksiä oli otettava huomioon lain tavoitteena oleva tupakansavulle altistumiselta suojeleminen sekä julkiselle vallalle perustuslaissa asetettu velvoite edistää väestön terveyttä. Tupakointikiellon määräämisen lähtökohtana tuli olla jokaisen oikeus välttyä toistuvalta altistumiselta tupakansavulle asuintiloissaan. Määrättäessä asuinhuoneiston asuintilaa koskevaa kieltoa tuli kuitenkin perustuslain yksityiselämän ja kotirauhan suojasta todettu huomioon ottaen varmistua siitä, että tupakansavun kulkeutumisen ehkäiseminen ei ollut kohtuudella mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella ja että kulkeutumista tapahtui muutoin kuin vain poikkeuksellisesti.

Esitetty selvitys osoitti, että tupakansavua kulkeutui muihin asuinhuoneistoihin muutoin kuin poikkeuksellisesti. Asunto-osakeyhtiö oli teettänyt kohtuudella vaadittavat toimenpiteet rakenteiden korjaamiseksi ja muutoksenhakijalle oli varattu mahdollisuus ehkäistä savun leviämistä omilla toimenpiteillään. Näin ollen tupakkalain 79 §:n 2 momentin edellytykset tupakointikiellon määräämiselle täyttyivät.

Muutoksenhakija oli valituksessaan vedonnut myös siihen, että hänellä oli terveydentilansa johdosta vaikeuksia siirtyä hissittömässä talossa sijaitsevasta asunnostaan ulkona sijaitsevalle tupakointipaikalle. Asiassa oli tämän johdosta vielä arvioitava, oliko tupakointikieltomääräystä annettaessa otettava huomioon tupakoitsijan henkilökohtaiset olosuhteet.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että tupakansavu on terveyshaitta. Asuinhuoneiston asuintilaan määrättävän tupakointikiellon tarkoituksena on suojata muita asukkaita toistuvalta altistumiselta tupakansavulle omissa asuintiloissaan ja näin estää terveyshaittojen aiheutuminen. Se, että määräyksen noudattaminen oli tupakoitsijalle hänen terveyteensä liittyvistä syistä johtuen mahdollisesti vaikeaa tai hankalaa, ei oikeuttanut altistamaan muita asukkaita tupakansavulle.

Näin ollen kunnan terveystarkastajan oli tullut määrätä tupakointikielto asunnon sisätiloihin.

Tupakkalaki 1 § 1 ja 2 momentti, 79 § 1 ja 2 momentti

Suomen perustuslaki 7 § 1 momentti, 10 § 1 momentti, 19 § 3 momentti

Ks. myös KHO 2020:68

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 19.1.2021 nro H148/2021

Asian aikaisempi käsittely

Tuusulan kunnan terveystarkastaja on As Oy X:n hakemuksen mukaisesti määrännyt tupakkalain 79 §:n mukaisen tupakointikiellon taloyhtiön huoneistojen hallinnassa oleville parvekkeille sekä asunnon B14 sisätiloihin. Päätöksen perustelujen mukaan taloyhtiön teettämistä tiivistys- ja korjaustoimenpiteistä huolimatta asunnosta B14 kulkeutuu säännöllisesti tupakansavua naapuriasuntoihin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Tupakkalain 79 §:n 1 momentin mukaan asuntoyhteisö voi hakea kunnalta tupakointikiellon määräämistä asuntoyhteisön rakennuksen huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin. Hakemuksessa tarkoitettujen tilojen haltijoita on kuultava ennen hakemuksen tekemistä.

Tupakkalain 79 §:n 2 momentin mukaan kunnan on määrättävä tupakointikielto hakemuksessa tarkoitettuihin tiloihin, jos tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin. Tupakointikielto saadaan määrätä asuinhuoneiston asuintilaan vain, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja asuintilan haltijalle on ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään.

Hallituksen esityksen (HE 15/2016 vp) eduskunnalle tupakkalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 79 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan asuinhuoneiston asuintilaan tupakointikielto voitaisiin määrätä vain poikkeuksellisesti. Tupakointi saataisiin kieltää asuinhuoneiston asuintiloissa vain, jos savun kulkeutumista ei voida rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja huoneiston haltijalle on ennen kieltoa varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään.

Koska asuinhuoneistojen välistä savuhaittaa voidaan yleensä hallita yksinkertaisilla ilmastoinnin säädöillä ja korjauksilla, asuntoyhteisön olisi käytännössä aina selvitettävä jo ennen hakemuksen tekemistä, voidaanko savun kulkeutuminen kohtuukustannuksin estää.

Asiassa saatu selvitys

As Oy X on 12.9.2019 yhtiökokouksessaan päättänyt hakea terveydensuojeluviranomaiselta tupakointikieltoa kaikille taloyhtiön huoneistojen hallinnassa oleville parvekkeille sekä asunnon B14 sisätiloihin, koska huolimatta siitä, että taloyhtiö on kustannuksellaan tiivistänyt ja korjannut huoneistoa, kulkeutuu sieltä edelleen tupakansavua naapurihuoneistoihin. As Oy X on toimittanut 31.12.2019 Keski Uudenmaan ympäristökeskukseen hakemuksen tupakointikiellon määräämiseksi.

Asiassa saadun selvityksen mukaan As Oy X:n asunnoissa on koneellinen poistoilmanvaihto ja korvausilmaventtiilit sekä osakashallinnassa olevat parvekkeet. Osa asuntojen tuuletusikkunoista ja korvausilmaventtiileistä sijaitsee lähellä huoneistoparvekkeita.

Asunto-osakeyhtiön tupakointikieltohakemuksen täydennyksen mukaan talossa on yli 10 vuotta jatkunut tupakansavuhaitta, jonka aiheuttaa asunnon B14 asukas. Asunnon B14 asukas on hankkinut liesituulettimen syksyllä 2019, ja häntä on ohjeistettu pitämään liesituuletin päällä sekä polttamaan liesituulettimen alla niin, että savu kulkeutuisi sen aktiivihiilisuodattimen läpi, sekä pitämään sisäänkäynnin kummatkin ovet, parvekkeen ovi ja ikkunat kiinni polttaessaan, mutta hän ei ole noudattanut ohjeita.

Asuinrakennuksen kylpyhuoneet ovat peltirakenteisia kasettikylpyhuoneita. Kasettikylpyhuoneen seinän ja rakenteen betoniseinän välissä on noin 3 cm tuuletustila. Betonisten seinäelementtien ja lattiaelementtien välistä saumaa ei siten voi saumata tiiviiksi. Kylpyhuoneiden ja keittiön välissä olevaan koteloon kulkeutuva tupakansavu voi sitä väylää levitä muihin huoneistoihin. Hallituksen kokouspöytäkirjoista käy ilmi, että asunnon B14 tupakansavuhaitoista on tehty useita valituksia.

Remonttiyrityksen 21.11.2017 päivätyn laskun (---) mukaan huoneistossa B14 on merkkiainekokeiden perusteella korjattu rakenteita siten, että on purettu keittiökalusteet, keittiön lattian laminaatit, keittiön hormiseinän levyt; tiivistetty hormin sisäpuolelta läpiviennit, sähköputket yms. siltä osin kuin keittiön kautta on päässyt tiivistämään; korjattu hormi takaisin ja tiivistetty koko hormiseinä; tiivistetty keittiön rajapinnat; purettu eteisen putkikoteloita ja tiivistetty rajapinnat sekä läpiviennit; tiivistetty olohuoneen ja kylpyhuoneen ympäryksen rajapinnat sekä suoritettu kaksi kertaa merkkiainekokeet korjauksien yhteydessä. Lisäksi laskusta selviää muun ohella tehdyn lisätiivistyksiä ja korjauksia.

Yhtiö R on tehnyt merkkiainekaasukokeita maalis-kesäkuussa ja heinäkuussa 2017. Yhtiö R:n tutkimusraportin mukaan huoneiston C18 asukas on valittanut keittiöön ja eteiseen tulevasta tupakansavun tuoksusta, joka tulee viereisen rapun B14 huoneistosta. Tarkastuspäivä on ollut 24.3.2017, jonka jälkeen on tehty lisää merkkiainekaasukokeita. Raportin mukaan ilmeisesti huoneistojen välisessä seinässä putkihormin kohdalla on tiivistämättömiä aukkoja/reikiä, joista tupakansavu ja -haju pääsee kulkeutumaan suoraan ilmavirtauksien mukana huoneistoon C18. Raportin mukaan merkkiainekaasukoe on tehty 9.6.2017 keittiön tiivistyksien jälkeen, jolloin merkkiainekaasua on ollut havaittavissa huoneiston C18 keittiössä. Merkkiainekaasukokeita on tehty 16.6.2017, jolloin keittiö on todettu tiiviiksi. Eteisen ja pesuhuoneen puolella on todettu vielä vuotoa. Merkkiainekaasukokeita on tehty uudestaan 7.7.2017 tiivistyksien jälkeen, jolloin on vieläkin havaittu lievästi vuotoa pesuhuoneen kautta. Pesuhuoneen levykattoa on avattu ja betoniseinän ja katon rajaa on tiivistetty 13.7.2017. Ilmanvaihtoventtiili suljettuna pesuhuoneesta ei ollut merkkiainekaasua havaittavissa viereisessä keittiössä. Ilmanvaihtoventtiilin avauksen jälkeen oli hieman havaittavissa vuotoa. Merkkiainekaasu pääsee raportin mukaan ilmeisesti ilmastointiputken jostain liitoksesta putkihormiin ja peltielementin väliin, josta rakenteiden kautta viereiseen huoneistoon.

Asukkaan kertoman mukaan tupakansavun haju on poistunut lähes kokonaan. As Oy X:n antaman selityksen mukaan tupakansavu ja -haju voimistuivat huomattavasti syksyllä 2019, ja useista asunnon B14 ympärillä olevista naapuriasunnoista alkoi tulla ilmoituksia asiasta.

Selvityksen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hallinto-oikeus pitää selvitettynä, että tupakansavua voi mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla kulkeutua parvekkeilta toisille parvekkeille tai asunnosta B14 toisten huoneistojen sisätiloihin. Asiassa saadusta selvityksestä ilmenee, että asunnossa B14 suoritetuilla rakenteiden korjauksilla ja muuttamisella on pyritty ehkäisemään savun kulkeutumista toisiin asuintiloihin. Hallinto-oikeus katsoo osoitetun, että huolimatta tehdyistä tiivistys- ja korjaustoimenpiteistä, kulkeutuu asunnosta B14 edelleen säännöllisesti tupakansavua naapuriasuntoihin. Tehdyistä toimenpiteistä ja huoneistojen rakenteista esitetty selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että savun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä. Ottaen huomioon tupakansavun aiheuttaman haitan pitkäaikaisuus ja asiassa suoritetut toimenpiteet hallinto-oikeus katsoo, että asuintilan haltijalle on ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään, mutta tämä ei ole johtanut tupakansavuhaitan loppumiseen. Näin ollen edellytykset tupakointikiellon määräämiseen huoneistojen parvekkeille ja huoneiston B14 sisätiloihin ovat täyttyneet ja tupakointikielto on tullut määrätä. Päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Liisa Selvenius-Hurme ja Nina Tuominen. Esittelijä Nelli Tikka.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä terveystarkastajan päätös kieltää tupakointi huoneiston B14 sisätiloissa poistetaan. Tupakointia As Oy X:n huoneiston B14 sisätiloissa ei tule kieltää.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asiassa ei ole osoitettu tupakansavun kulkeutuvan naapuriasuntoihin muutoin kuin poikkeuksellisesti. Huoneistoa on korjattu vuonna 2017 muun muassa rakenteita tiivistäen. Korjauksen jälkeen savuhaitoista ei ole valitettu noin kahteen vuoteen. Korjaustoimilla on pystytty estämään tupakansavun kulkeutuminen muihin huoneistoihin muutoin kuin poikkeuksellisesti. Asiassa ei ole riittävällä tavalla osoitettu savuhaitan jatkuvuutta, toistuvuutta saati pitkäaikaisuutta.

Muutoksenhakija on nivelrikon johdosta liikuntarajoitteinen. Huoneiston sisätiloihin määrätty tupakointikielto aiheuttaisi hänelle kohtuutonta haittaa, sillä hän ei terveydentilansa takia voi poistua hissittömän talon toisesta kerroksesta ulos tupakoimaan.

Keski-Uudenmaan ympäristökeskus on antanut lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Taloyhtiön hakemuksessa ja lisäselvityksessä on esitetty tupakansavun kulkeutuvan asunnosta B14 muihin asuntoihin tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. Tupakansavusta muutoin kuin poikkeuksellisesti aiheutuva haitta kävi ilmi myös taloyhtiön asukkaiden kirjeistä.

Tupakkalain 79 §:n mukainen kieltopäätös ei edellytä merkkiainetutkimuksia savun kulkeutumisen osoittamiseksi eikä konkreettista näyttöä tupakansavun haittavaikutuksista. Tupakointikielto on lähtökohtaisesti määrättävä kaikkiin hakemuksessa mainittuihin tiloihin, mikäli savua voi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua toisen asunnon tiloihin.

Hakemuksessa, taloyhtiön lisäselvityksessä ja asukkaiden kirjeissä annettujen tietojen perusteella edellä esitetyt tupakkalain edellytykset täyttyivät ja viranomaisen on tullut määrätä tupakointikielto hakemuksen mukaisesti.

Asunto Oy X on antanut vastineen, jossa on muun ohella todettu, että asunto-osakeyhtiö on tehnyt kohtuudella vaadittavissa olevat selvitykset sekä rakenteiden korjaukset ja tiivistykset. Tupakansavua kulkeutuu muutoin kuin poikkeuksellisesti taloyhtiön muihin tiloihin altistaen asukkaat tupakansavun haitoille.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.

Suomen perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä.

Tupakkalain 1 §:n 1 momentin mukaan lain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen.

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi mainitussa laissa säädetään toimenpiteistä, joilla muun ohella suojellaan väestöä altistumiselta tupakkatuotteiden savulle.

Tupakkalain 79 §:n 1 momentin mukaan asuntoyhteisö voi hakea kunnalta tupakointikiellon määräämistä muun ohella huoneistojen sisätiloihin.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kunnan on määrättävä tupakointikielto hakemuksessa tarkoitettuihin tiloihin, jos tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin. Tupakointikielto saadaan määrätä asuinhuoneiston asuintilaan vain, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja asuintilan haltijalle on ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään.

2. Kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n valituksesta ratkaistavana, onko muutoksenhakijan asuntonaan käyttämän asuinhuoneiston sisätiloihin voitu määrätä tupakkalain 79 §:n 2 momentissa tarkoitettu tupakointikielto.

3. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Tupakkalain soveltamisen ja asuinhuoneiston asuintilaa koskevan tupakointikiellon määräämisen yleiset lähtökohdat

Tupakkalain 1 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain yleisenä tavoitteena on tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen. Lain 1 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 15/2016 vp) mukaan terveydellisten ja taloudellisten haittojen vuoksi on perusteltua, että julkinen valta pyrkii edistämään näiden tuotteiden käytön lopettamista tulevaisuudessa. Tupakkalain yleisperustelujen (jakso 2.1.1 Tupakointikiellot ja rajoitukset) mukaan lain tärkeimpiä tavoitteita on suojella väestöä ympäristön tupakansavun aiheuttamilta terveyshaitoilta. Tupakointikieltojen tavoitteena on, ettei kukaan joudu vastoin tahtoaan altistumaan tupakansavulle.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan edellä mainitusta hallituksen esityksestä (PeVL 17/2016 vp) pitänyt lain tavoitetta hyväksyttävänä perusoikeuksien näkökulmasta. Tupakkalaki toteuttaa perustuslakivaliokunnan mukaan julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä tehtävää edistää väestön terveyttä. Sääntelyn tarkoituksen kannalta merkityksellisiä ovat myös esimerkiksi perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattu oikeus elämään sekä 18 §:n 2 momentissa ja 20 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle asetetut velvollisuudet huolehtia työvoiman suojelusta ja turvata oikeus terveelliseen ympäristöön (PeVL 17/2016 vp, s. 2).

Lausunnossaan perustuslakivaliokunta on myös todennut, että lakia soveltava viranomainen on sidottu perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin. Viranomainen on sidottu myös hallintolain 6 §:ssä säädettyihin tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuuden vaatimuksiin (viittaus PeVL 17/2004 vp s. 5). Viranomaisen toimien on hallintolain 6 §:n mukaan oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, ja viranomainen voi käyttää toimivaltaansa yksin lain nojalla ja lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tämän johdosta lakiehdotuksen 1 §:n 1 momentin yleistä tavoitesäännöstä ei ole mahdollista käyttää ainoastaan perusoikeuksia rajoittavien tulkintojen tukena.

Tupakkalain 79 §:ssä on muun ohella säädetty tupakointikiellon määräämisestä asuinhuoneistojen asuintiloihin. Perustuslakivaliokunta on lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 17/2016 vp, s. 3–4) pitänyt mahdollisena, että lainsäätäjä kieltää haitallisia vaikutuksia aikaansaavan tupakoinnin kotirauhan suojan piirissä. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin tuonut esiin, että asuntoyhteisöjä koskeva tupakointikielto merkitsee verraten syvälle käyvää puuttumista henkilön itsemääräämisoikeuteen ja sitä kautta perustuslain 7 §:n 1 momentissa suojattuun henkilökohtaisen vapauteen sekä perustuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuun yksityiselämään. Toisaalta sääntely toteuttaa julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä tehtävää edistää väestön terveyttä. Perustuslakivaliokunta on ehdottanut sääntelyyn eräitä täsmennyksiä perusoikeuksien turvaamiseksi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään (StVM 7/2016 vp, s. 7) tuonut esiin, että asuinhuoneiston asuintiloja koskevan tupakointikiellon määräämisen edellytyksenä on, että savun kulkeutumista toiseen tilaan ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja kyseisen asuinhuoneiston haltijalle on ennen kieltoa varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella ehdottanut lakiehdotuksen 79 §:ää muutettavaksi siten, että kielto on määrättävä silloin, kun savu voi kulkeutua lainkohdassa mainittuihin tiloihin muutoin kuin poikkeuksellisesti. Tupakkalain 79 § on säädetty valiokunnan ehdottaman sisältöisenä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tulkittaessa asuinhuoneiston asuintiloja koskevan tupakointikiellon määräämisen edellytyksiä on otettava huomioon lain tavoitteena oleva tupakansavulle altistumiselta suojeleminen sekä julkiselle vallalle perustuslaissa asetettu velvoite edistää väestön terveyttä. Tupakointikiellon määräämisen lähtökohtana tulee olla jokaisen oikeus välttyä toistuvalta altistumiselta tupakansavulle asuintiloissaan. Määrättäessä asuinhuoneiston asuintilaa koskevaa kieltoa tulee kuitenkin edellä perustuslain yksityiselämän ja kotirauhan suojasta todettu huomioon ottaen varmistua siitä, että tupakansavun kulkeutumisen ehkäiseminen ei ole kohtuudella mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella ja että kulkeutumista tapahtuu muutoin kuin vain poikkeuksellisesti.

Muutoksenhakijan asuntoa koskeva tupakointikielto

Asunto-osakeyhtiön mukaan talossa on jatkunut yli 10 vuotta tupakansavuhaitta, joka aiheutuu tupakoinnista hakemuksessa tarkoitetussa huoneistossa. Tupakansavun kulkeutumisesta on vuosien kuluessa tehty useita valituksia.

Asunto-osakeyhtiö on selvittänyt tupakansavun kulkeutumista huoneistosta muihin asuinhuoneistoihin merkkiainekokeilla. Merkkiainesavun on havaittu kulkeutuvan asunnosta toiseen. Kysymyksessä olevassa huoneistossa on tehty rakenteiden korjauksia ja tiivistyksiä, joilla on pyritty ehkäisemään tupakansavun kulkeutumista toisiin asuintiloihin. Savun kulkeutumista mainitusta huoneistosta ei ole kuitenkaan saatu kokonaan estettyä. Muutoksenhakijaa itseään on ohjeistettu tupakoimaan liesituulettimen alla ja pitämään ovat ja ikkunat suljettuina, jotta tupakansavun leviäminen muihin huoneistoihin estyisi.

Korkein hallinto-oikeus katsoo esitetyn selvityksen osoittavan, että tupakansavua kulkeutuu muihin asuinhuoneistoihin muutoin kuin poikkeuksellisesti. Asunto-osakeyhtiö on tehnyt kohtuudella vaadittavat toimenpiteet rakenteiden korjaamiseksi, ja muutoksenhakijalle on varattu mahdollisuus ehkäistä savun leviämistä omilla toimenpiteillään. Näin ollen tupakkalain 79 §:n 2 momentin edellytykset tupakointikiellon määräämiselle täyttyvät.

Muutoksenhakija on valituksessaan vedonnut muun ohessa siihen, että määräys on kohtuuton, sillä hänellä on terveydentilansa johdosta vaikeuksia siirtyä hissittömässä talossa sijaitsevasta asunnostaan ulkona sijaitsevalle tupakointipaikalle. Asiassa on tämän johdosta arvioitava myös, onko tupakointikieltomääräystä annettaessa otettava huomioon tupakoitsijan henkilökohtaiset olosuhteet.

Tupakansavu on terveyshaitta. Asuinhuoneiston asuintilaan määrättävän tupakointikiellon tarkoituksena on suojata muita asukkaita toistuvalta altistumiselta tupakansavulle asuintiloissaan ja näin estää terveyshaittojen aiheutuminen. Se seikka, että asuinhuoneistokohtaisen tupakointikiellon noudattaminen on muutoksenhakijalle hänen terveyteensä liittyvistä syistä johtuen mahdollisesti vaikeaa tai hankalaa, ei oikeuta altistamaan muita saman yhtiön asukkaita tupakansavulle, eikä tupakointikiellon määräämisen edellytykseksi ole säädetty kyseisessä huoneistossa asuvan tupakoitsijan henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyvää kohtuusharkintaa. Näin ollen tupakoitsijan omaan terveyteen liittyvät rajoitteet eivät ole esteenä asuinhuoneiston tupakointikiellon määräämiselle.

Edellä lausutuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että Tuusulan kunnan terveystarkastajan on tullut määrätä tupakointikielto asunnon B14 sisätiloihin.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Laura Leino.