KHO:2021:190

Valittajat olivat hakeneet kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa heihin kotimaassaan Jehovan todistajina kohdistuvien oikeudenloukkausten perusteella. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakemuksen. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Perheen vanhin lapsi oli asian ollessa Maahanmuuttovirastossa käsittelyssä ollut 12 vuotta täyttänyt. Maahanmuuttovirasto ei ollut järjestänyt hänelle turvapaikkakuulustelua eikä häntä siten ollut kuultu ulkomaalaislain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto oli yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella myönnettävän oleskeluluvan arvioinnin yhteydessä arvioinut lapsen etua vanhempien kertoman perusteella.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa erityisesti arvioitavana lapsen etu ja lapsen oikeus tulla kuulluksi ulkomaalaislain 6 §:n mukaisesti perheen kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirastolla oli ollut velvollisuus selvittää asia ja hakijana olevalle kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle olisi tullut antaa mahdollisuus tulla kuulluksi ennen häntä koskevan asian ratkaisemista. Asian käsittelyssä Maahanmuuttovirastossa oli tältä osin tapahtunut menettelyvirhe.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Maahanmuuttovirasto oli arvioinut kansainvälisen suojelun edellytykset valittajien kertomusten, ajankohtaisen maatiedon ja vastaavissa tapauksissa muodostuneen oikeuskäytännön valossa johdonmukaisesti. Lapsen kuulematta jättämisellä ei asian olosuhteet huomioon ottaen ollut ollut sillä tavoin ratkaisevaa merkitystä kansainvälisen suojelun edellytyksiä arvioitaessa, että päätös olisi tullut yksinomaan lapsen kuulemista koskevan menettelyvirheen perusteella palauttaa Maahanmuuttovirastolle kuulematta jääneen lapsen tai perheen muidenkaan lasten kuulemiseksi.

Asiassa oli vielä arvioitava perheen edellytykset saada oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella ulkomaalaislain 52 §:n nojalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että perheen käsitys kotimaansa koulujärjestelmän heikkouksista ja vastaavasti toive saada lapset käymään koulunsa Suomessa, ei ollut peruste oleskeluluvalle yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. Maahanmuuttovirasto oli siten esittämillään perusteilla voinut olla myöntämättä muutoksenhakijoille oleskelulupaa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Ulkomaalaislain 6 §

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 24.03.2020 nro 20/0358/4

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 5.9.2019 diaarinumero 763/210/2019 hylännyt A:n ja B:n sekä heidän alaikäisten lastensa C:n, D:n ja E:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät Venäjän federaatioon.

Maahanmuuttovirasto on lausunut päätöksensä perusteluissa kansainvälisen suojelun osalta muun ohella seuraavaa:

Olette kertoneet olevanne uskonnolliselta vakaumukseltanne Jehovan todistajia. Kerroitte tutustuneenne Jehovan todistajien järjestöön vuonna 2008. Olette osallistuneet Jehovan todistajien konventteihin useampina vuosina, tutkineet Raamattua ja olleet mukana seurakuntanne kokouksissa. Kerroitte, että vuonna 2018 kesä-joulukuun aikana jouduitte järjestämään Jehovan todistajien kokouksia kodissanne. Teillä ei ole ollut mitään eritystä asemaa Jehovan todistajissa. Ette voineet virallisesti saarnata kotimaassanne, koska teitä ei ollut kastettu Jehovan todistajiksi, mutta kerroitte saarnanneenne epävirallisesti muun muassa työpaikalla sekä sukulaisillenne ja ystävillenne. A kerroit, että tutkitte Raamattua muiden Jehovan todistajien kanssa sekä asutte ja olette kasvattaneet lapsenne Jehovan todistajien sääntöjen mukaisesti. Olitte molemmat pitkään kastamattomina liikkeen jäseninä ja A, kerroit osaltasi, että pelkäsit kertoa teistä ihmisille ja toisaalta tunsit, että sinulla ei ollut riittävää uskoa ja siksi et ottanut kastetta. Suomeen tultuanne ja keskusteltuanne asiasta seurakunnan vanhimpien kanssa, teistä on tullut kastamattomia julistajia. Teidät on myös Suomessa ollessanne kastettu Jehovan todistajiksi 22.6.2019.

(---)

Edellä esitetyn perusteella Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana, että olette uskonnolliselta vakaumukseltanne Jehovan todistajia. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana myös kertomanne siitä, kuinka harjoititte uskontoanne kotimaassanne.

Kerroitte tilanteesta, kun FSB:n henkilöt tulivat vuonna 2008 Jehovan todistajien konventtiin ja ottivat passinne sekä kirjasivat henkilötietonne ylös. B, kerroit kuinka FSB:n ihmiset tulivat ja ottivat passinne haltuun ja pelkäsit, että teidät otettaisiin kiinni. Kerroit, kuinka henkilötietonne kirjattiin ylös ja tämän jälkeen passit palautettiin. Pelkäsit, kuinka voit tämän jälkeen mennä eteenpäin hengellisessä elämässä ja ottaa kasteen. A, kerroit myös, että FSB-viranomaiset kävivät kyseisessä konventissa, keräsivät passinne ja palauttivat ne teille puolen tunnin kuluttua.

(---)

A ja B, olette kertoneet tapahtuneesta yhtenevästi. Koska konventti on Jehovan todistajien yhteinen ja laaja kokoontuminen, on kyseisessä konventissa ollut myös useita muita Jehovan todistajia, eikä FSB:n mielenkiinnon voida katsoa kohdistuneen erityisesti teihin.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että myös Venäjällä viranomainen voi pysäyttää henkilön ja esimerkiksi tarkastaa hänen paperinsa. Mikäli viranomainen on kohdistunut teihin edellisen kaltaisen toimen, ette ole kuitenkaan tuoneet ilmi, että siitä olisi myöhemmin 10 vuoden aikana aiheutunut teille seuraamuksia viranomaisten taholta. Tapahtuman jälkeen olette osallistuneet useisiin konventteihin ja jatkaneet uskonnon harjoittamistanne Jehovan todistajina.

Edellä esitetyn perusteella Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana, että FSB on Jehovan todistajien konventissa vuonna 2008 hetkellisesti ottanut haltuunsa passinne ja kirjannut ylös henkilötietonne.

(---)

Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana kertomanne siitä, että B, taksinkuljettaja on käyttäytynyt sinua kohtaan loukkaavasti ja aggressiivisesti vuonna 2015.

Kerroitte myös, kuinka kahta vanhinta tytärtänne on kiusattu koulussa muiden oppilaiden sekä opettajien taholta. Kerroitte muun muassa kuinka muut lapset käyttivät hyväkseen sitä, että lapsenne eivät vastanneet väkivaltaan väkivallalla, eivätkä juhli muiden tavoin. Kerran C:n luokkatoveri näytti koulussa oppilaille pornoa ja pakotti C:nkin katsomaan sitä. Luokkatoverin vanhemmat eivät puuttuneet asiaan vaan pitivät sitä vähäpätöisenä. Lakimiehet puolestaan kertoivat teille, että kyseisen kaltaista tekoa on vaikea todistaa. F- niminen tyttö oli kertomanne mukaan lyönyt C:tä ja kertonut syyksi sen, että C on niin herkkä. Kerroitte C:n änkyttäneen, mikä osaltaan aiheutti kiusaamista niin oppilaiden kuin opettajienkin taholta. Opettaja oli periaatteidenne vastaisesti pakottanut C:n onnittelemaan häntä ja vaatinut C:n koristamaan joulukuusta tai antamaan lahjan. Kertomanne mukaan opettaja usein provosoi C:tä. Vanhimmalla tyttärellänne E:llä kerroitte olleen samantyyppisiä ongelmia. Häntä nimiteltiin koulussa uskonnolliseksi fanaatikoksi ja satanistiksi, koska hän vanhempana pystyi kertomaan uskonnollisesta vakaumuksestaan. Kerroitte myös, kuinka kaksi luokkakaveria usein löivät E:tä päähän, mutta opettaja ei puuttunut tilanteisiin. Kerran koulun viestikilpailun tehtävässä piti ottaa ase käteen, juosta ja ampua, mihin opettaja E:n muiden tavoin pakotti. Kerroitte joidenkin lapsien myös kiusanneen tyttäriänne sanoen, että heidän vanhempansa viedään vankilaan ja heidät orpokotiin. B, kerroit toisaalta, että C:n änkytyksen syynä oli stressi siitä, kun kotonanne järjestettiin Jehovan todistajien kokoontumisia. Lisäksi ongelmana oli myös suuri ryhmäkoko koulussa ja se, että lapset olivat jatkuvasti samassa tilassa, koska opettaja ei uskaltanut päästää heitä välitunnilla isompien oppilaiden joukkoon. B, kertomasi perusteella opettaja pelkäsi välituntitilanteessa isompien oppilaiden kiusaavan yleisesti pienempiä oppilaita.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että kertomanne mukaiset ongelmat tyttärienne osalta liittyvät lasten välisiin suhteisiin ja koulun sisäisiin rakenteisiin sekä ohjeistuksiin eikä kyseisten ongelmien voida yksilöidä johtuvan pelkästään heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan. Maahanmuuttovirasto toteaa, että koulussa esiintyneiden ongelmien osittaisena syynä voidaan katsoa olevan Jehovan todistajien asenteen ja ohjeistusten ristiriitaisuuden koulun sekä opettajien ohjeistuksen ja mielipiteiden välillä. Venäjän yhteiskunnassa Jehovan todistajia kohtaan esiintyy epäluuloa sekä myös aggressiivista toimintaa. Maatiedon perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan Jehovan todistajiin kohdistuisi systemaattisia ja vakavia oikeudenloukkauksia yksityishenkilöiden taholta.

Maahanmuuttovirasto on tosiseikkana hyväksynyt, että E:llä ja C:llä on ollut ongelmia koulussaan, ja heitä on kiusattu opettajien ja oppilaiden taholta.

A, kerroit erään talonne asukkaan, G:n, asentaneen valvontakameran talonne yhteyteen siten, että siitä pystyi seuraamaan oveanne. Kerroit myös, että hän ei asentanut kameraa juuri tällä tavoin vahingossa. G kertoi myös teille valvovansa ja seuraavansa teitä. Kerroit, että G etsii teitä ja on ryhtynyt Suomeen tultuanne soittelemaan B:lle. B, kerroit samoin G:n asentaneen valvontakameran ovenne ulkopuolelle. Ajankohdaksi kerroit lokakuun 2018 sen jälkeen, kun kodissanne aloitettiin Jehovan todistajien kokoontumiset. (---)

Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana kertomanne siltä osin, että naapurinne G on asentanut valvontakameran talonne yhteyteen ja seurannut asukkaita yleisesti. Maahanmuuttovirasto ei sitä vastoin hyväksy tosiseikkana kertomaanne siitä, että G olisi kohdistanut seurantaa nimenomaisesti teihin tai uskontonne harjoittamiseen.

A ja B, kerroitte molemmat seurakuntanne vanhimman, H:n, kertoneen joulukuussa 2018, kuinka hänen puhelintaan kuunnellaan ja häntä seurataan. Hän pelkäsi puolestanne, koska yhteystietonne olivat hänen puhelimessaan. Hän kertoi teille myös, että uskoo tulevansa pidätetyksi ja että teidän asuntoanne valvotaan. (---)

H on kertonut teille, että häntä ja hänen puhelintaan seurataan ja sen perusteella olette ajatelleet olevanne myös vaarassa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että kertomanne mukainen teihin kohdistuva seuraaminen tai valvonta perustuu H:n teille kertomaan sekä omiin johtopäätöksiinne, minkä myös itse toteatte. Kertomanne perusteella viranomaiset Venäjällä eivät ole kohdistaneet perheeseenne mielenkiintoa uskontonne johdosta.

Edellä esitetyn perusteella Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana kertomaanne siitä, että teihin olisi kohdistunut valvontaa tai seurantaa viranomaisten taholta.

(---)

Kertomanne mukaan teillä ei Jehovan todistajissa ole ollut mitään erityistä asemaa ettekä siten ole erityisen profiloituneita Jehovan todistajina. Se, että teidät on Suomeen tultuanne nimetty kastamattomiksi julistajiksi ja sittemmin kastettu Jehovan todistajiksi, ei muuta arviota profiloitumisestanne. Olette kotimaassanne harjoittaneet uskontoanne pääasiassa yksityisinä henkilöinä ja osallistuneet Jehovan todistajien tavanomaiseen toimintaan. Ette ole olleet näkyvissä tehtävissä paikallisyhdistyksessänne ettekä valtakunnallisesti. Teillä ei ole ollut ongelmia viranomaisten taholta kotimaassanne eivätkä viranomaiset ole kohdistaneet teitä kohtaan mielenkiintoa, vaikka kerroitte jatkaneenne uskontonne harjoittamista Jehovan todistajien järjestön kiellon jälkeen. Olette asioineet Venäjän viranomaisten kanssa hankkimalla muun muassa matkustusasiakirjanne ja olette poistuneet Venäjän federaation ulkorajan yli ilman, että teille olisi koitunut ongelmia. Viranomaiset eivät ole osoittaneet erityistä juuri teitä tai uskontoanne kohtaan. Asiassanne ei ole esitetty merkittäviä perusteita olettaa, että olisitte vaarassa joutua viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteeksi palatessanne kotimaahanne, mikäli jatkatte uskontonne harjoittamista teille ominaisella tavalla.

(---)

(---) Venäjän korkeimman oikeuden päätöksestä ei voida tehdä johtopäätöstä, että jokaisen Venäjän federaatiossa asuvan Jehovan todistajan lapsi olisi vaarassa joutua huostaan otetuksi. (---)

Edellä mainitut seikat kokonaisuutena huomioiden Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana, että teihin voisi Jehovan todistajina kohdistua matalatasoisia oikeudenloukkauksia, kuten häirintää yksityishenkilöiden taholta tai yksittäisiä rangaistuksia, jotka ovat yleisemmin sakkoja. Maatieto ei kuitenkaan tue sellaista johtopäätöstä, että jokainen Venäjän federaatiossa asuva Jehovan todistaja olisi vaarassa yksinomaan uskonsuuntauksensa vuoksi. Maatiedon perusteella Venäjän federaation viranomaiset eivät systemaattisesti kohdista Jehovan todistajiin vakavia oikeudenloukkauksia, kuten lasten huostaanottoja tai mielivaltaisia vankeusrangaistuksia. Edellä esitetty kokonaisuutena huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että lapsenne otettaisiin teiltä huostaan, he joutuvat sijaiskotiin tai mielisairaalaan.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että edellytykset kansainväliselle suojelulle ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin tai 88 §:n nojalla eivät täyty.

Maahanmuuttovirasto on lausunut päätöksensä perusteluissa oleskeluluvan osalta muun ohella seuraavaa:

Lapsen edun periaate on kirjattu Suomea sitovaan lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä ulkomaalaislakiin. Ulkomaalaislain 6 §:n mukaan kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta koskevassa päätöksenteossa on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. Lisäksi edellytetään otettavaksi huomioon lapsen mielipiteet hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu on dynaaminen ja kehittyvä käsite, jonka sisältö määrittyy tapauskohtaisten olosuhteiden mukaan. Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003) mukaan lapsen etu on aina yksilöllinen ja sidottu lapsen kulloiseenkin elämäntilanteeseen.

Lapsen etua arvioitaessa tulisi huomioida seuraavat näkökulmat: Lapsen turvallisuus, perhe ja läheiset ihmissuhteet, hyvinvointi, kehitys ja identiteettitarpeet sekä lapsen mahdollisuus osallistua häntä itseään koskevaan päätöksentekoon ja ilmaista mielipiteensä ja näkemyksensä.

A ja B, olette kertoneet olevanne terveitä ja työkykyisiä. Lastenne osalta ette ole esittäneet Maahanmuuttovirastolle sen kaltaista selvitystä, jonka perusteella myös lastenne ei voitaisi olettaa olevan terveitä. Lapsenne ovat syntyneet ja kasvaneet Venäjän federaatiossa. Maahanmuuttovirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei kukaan perheenne lapsista ole syntynyt Suomessa, eikä teillä ole Suomessa asuviin henkilöihin biologisia tai erityisiä sosiaalisia siteitä. Oleskelunne Suomessa on ollut luonteeltaan epävarmaa ja tilapäistä. Lapsillenne ei ole ehtinyt muodostua Suomeen sellaisia siteitä, joiden vuoksi oleskeluluvan myöntämättä jättäminen olisi erityisen kohtuutonta.

Maahanmuuttovirasto katsoo lähtökohtaisesti, että lapsen etu on asua vanhempiensa kanssa. Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ei siten puutu perhe-elämän suojaan. Lastenne voidaan kohtuudella olettaa sopeutuvan elämään kotimaassanne, jonka kulttuuri- ja kielitausta on teille tuttu. Ette ole esittäneet mitään sellaisia lastenne kehitykseen tai terveyteen liittyviä seikkoja, joiden vuoksi lapsen etu edellyttäisi tapauksessanne oleskeluluvan myöntämistä. Lasten etu ei näin arvioiden edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Asiassanne ei ole ilmennyt perusteita oleskelulupien myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Maahanmuuttovirasto on päätöstä harkitessaan ottanut huomioon lapsen edun sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijoiden (jäljempänä myös valittajat) valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittajat ja heidän lapsensa ovat uskonnoltaan Jehovan todistajia ja kotoisin I:n kaupungista. Valittajat ovat lapsineen hakeneet kansainvälistä suojelua, koska he ovat vaarassa uskontonsa vuoksi sekä viranomaisten että yksityishenkilöiden taholta. Valittajat ovat turvapaikkapuhutteluissaan 9.5.2019, 10.5.2019 ja 11.7.2019 kertoneet saarnanneensa uskostaan kotimaassaan työpaikalla sekä sukulaisille ja ystäville, vaikka heitä ei ollut vielä kastettu kotimaassa ollessaan. Lisäksi heidän kotiaan on käytetty seurakunnan kokoustilana vuoden 2018 kesä–joulukuun aikana. Valittajien kertoman mukaan FSB:n henkilöt ovat ottaneet heidän tietonsa ylös ja takavarikoineet heidän passinsa puoleksi tunniksi vuonna 2008 järjestetyn konventin yhteydessä sekä taksikuski on vuonna 2015 kohdellut perheen äitiä epäasiallisesti. Valittajat ovat myös kertoneet heidän naapurinsa asentaneen valvontakameran seuraamaan heitä sekä heidän uskovan viranomaisten valvovan heitä, koska heidän seurakuntansa vanhin on kertonut häneen kohdistuvan valvontaa. Valittajien kahta vanhempaa lasta on lisäksi kiusattu koulussa opettajien ja oppilaiden toimesta, ja valittajat pelkäävät, että heidän lapsensa otetaan huostaan. Valittajat on kastettu heidän Suomessa ollessaan.

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään pitänyt uskottavana valittajien kertomusta perheen uskonnosta. Valittajien kertomusta perheeseen kohdistuvasta vainon vaarasta tukee puolestaan osaltaan Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenevä ajantasainen maatieto, jonka mukaan Jehovan todistajiin on Venäjällä vuodesta 2009 alkaen enenevissä määrin kohdistettu viranomaisten ja yksityishenkilöiden taholta oikeudenloukkauksia. Jehovan todistajien tilanteeseen ovat lisäksi maatiedon perusteella viime aikoina vaikuttaneet Venäjän eri oikeusistuinten päätökset, joiden perusteella Jehovan todistajia voidaan asettaa syytteeseen äärijärjestön toiminnan järjestämisestä tai järjestön toimintaan osallistumisesta. Edelleen mainittujen päätösten perusteella lapsensa kyseisenlaiseen toimintaan osallistuttavat vanhemmat voivat menettää vanhempainoikeutensa, minkä lisäksi Jehovan todistajien Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös on luokiteltava äärijulkaisuksi. Päätösten jälkeen Venäjän valtio on takavarikoinut Jehovan todistajien tiloja, ja noin 250 Jehovan todistajaa on lisäksi tuomittu, syytettynä tai asetettu tutkintavankeuteen, kotiarestiin tai matkustuskieltoon Jehovan todistajiin kuulumisen vuoksi. Yksittäisten pidätysten yhteydessä on lisäksi raportoitu pidätettyihin kohdistuneesta kidutuksesta. (Forum18, RUSSIA: Jehovah's Witness criminal cases – list, 11.10.2019 ja RUSSIA: 32 people on trial after nationwide ban, 25.10.2019) Eri uskonnollisten yhteisöjen, mukaan lukien Jehovan todistajien, jäsenille on lisäksi määrätty sakkotuomioita lähetystyön tekemisestä.

Edellä esitetystä maatiedosta huolimatta hallinto-oikeus toteaa, ettei Jehovan todistajia uskontona tai uskonnon yksityistä harjoittamista ole maatiedon perusteella kielletty. Venäjällä on lisäksi arvioitu olevan yli 170 000 Jehovan todistajaa, eikä Jehovan todistajiin kohdistettujen oikeudenloukkausten määrän perusteella voida katsoa kaikkien kyseistä uskontoa harjoittavien henkilöiden olevan vaarassa yksinomaan uskontonsa vuoksi. Myöskään maatiedosta ei ole löydettävissä selvitystä, jonka mukaan Jehovan todistajiin kuuluvat vanhemmat olisivat menettäneet vanhempainoikeutensa sen takia, koska heidän lapsensa ovat osallistuneet Jehovan todistajien uskonnolliseen toimintaan.

Edellä mainitun lisäksi hallinto-oikeus toteaa, etteivät valittajat ole toimineet seurakunnassaan merkittävässä tai näkyvässä asemassa, minkä lisäksi valittajat ovat lopettaneet vapaaehtoisesti seurakunnan kokousten järjestämisen kotonaan ennen maasta poistumistaan. Valittajat eivät ole myöskään olleet viranomaisten kanssa tekemisissä uskontonsa vuoksi vuoden 2008 jälkeen, eikä heihin ole tämän jälkeen missään vaiheessa kohdistunut oikeudenloukkauksia tai erityistä mielenkiintoa viranomaisten taholta. Valittajien kertomus viranomaisvalvonnan kohdistumisesta seurakunnan vanhimman lisäksi heihin, perustuu puolestaan kolmannelta kuultuun sekä valittajien omaan arveluun asiasta. Se, että naapuri olisi asentanut valvontakameran seuratakseen valittajia nimenomaan heidän uskontonsa vuoksi, perustuu sekin valittajien omaan olettamaan. Naapuri ei ole myöskään valittajien kertoman mukaan koskaan uhannut heitä. Valittajien kertoman perusteella heihin ei ole myöskään missään vaiheessa kohdistunut vakavia oikeudenloukkauksia yksityishenkilöiden taholta, minkä lisäksi valittajien lapset ovat voineet jatkaa koulunkäyntiä huolimatta ajoittaisesta opettajien ja muiden opiskelijoiden heihin kohdistamasta kiusaamisesta, mikä on valittajien kertoman perusteella johtunut uskonnon lisäksi osittain lasten luonteesta sekä puhetavasta.

Kun otetaan vielä huomioon, että valittajat ovat pystyneet jatkamaan aikaisempaa uskonnon harjoittamistaan ennen maasta poistumistaan sekä poistumaan maasta omia passejaan käyttäen ja ilman ongelmia, ei heidän tai heidän lastensa ole katsottava olevan kotimaahan palatessaan viranomaisten tai minkään muun tahon erityisen mielenkiinnon kohteena. Asiaa ei ole arvioitava toisin hallinto-oikeuden esitetyn asiakirjaselvityksen perusteella, sillä valittajien kertomus auton myyntikiellon sekä heidän saamiensa yhteydenottoyritysten johtumisesta heidän uskonnostaan perustuu yksinomaan heidän omaan arveluunsa asiasta. Lisäksi selvityksessä esitetty siitä, että valittajia vastaan olisi nostettu rikossyytteet, on jäänyt lyhyen maininnan varaan.

Valittajien kotialueen turvallisuustilanne on muun Venäjän federaation tavoin Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenevän maatiedon perusteella vakaa. Kun otetaan lisäksi huomioon perheen henkilökohtaiset olosuhteet, ei valittajien tai heidän lastensa ole katsottava olevan kotimaahan palatessaan ulkomaalaislain 87 §:n mukaisessa vainon vaarassa tai vaarassa joutua kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiaa ei ole arvioitava toisin hallinto-oikeudelle toimitetun selvityksen perusteella.

Valittajat ovat työkykyisiä, eikä heille tai heidän lapsilleen ole katsottava syntyneen lyhyen maassa oleskelunsa perusteella kiinteitä siteitä Suomeen. Kun otetaan vielä huomioon valittajien lasten etuna olevan aikaisemman perhe-elämän viettäminen tutussa kulttuuri- ja kieliympäristössä, ei asiassa ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n nojalla yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Maahanmuuttovirasto on siten voinut hylätä valittajien ja heidän lastensa kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä määrätä heidät käännytettäviksi kotimaahansa Venäjän federaatioon.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 6 §, 146 §, 147 § ja 148 §

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mari Tarro-Achamyelehe ja Olli Rautsi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. He ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja käännyttämisen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakijat ovat kotiseudullaan tunnettuja Jehovan todistajia, jotka viranomaiset ovat rekisteröineet tietojärjestelmiinsä. Muutoksenhakijat uudistavat kaiken asiassa aikaisemmin esittämänsä.

Muutoksenhakijoihin voi Jehovan todistajina kohdistua oikeudenloukkauksia kuten häirintää yksityishenkilöiden osalta tai yksittäisiä rangaistuksia. Venäjällä rikostutkijat kuulustelevat myös lapsia. Valitukseen oheistetun artikkelin mukaan Jehovan todistajien lapsia on kuulusteltu muutoksenhakijoiden kotikaupungin lähellä sijaitsevassa kaupungissa.

Viranomaisten toimenpiteet Jehovan todistajia vastaan ovat laadultaan ja toistuvuudeltaan vainoksi katsottavia tekoja. Kyseessä on uskonnonvapauden vakava loukkaus.

Muutoksenhakijoille on muodostunut Suomessa hyvät suhteet toisiin Jehovan todistajiin. Oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta myös inhimillisten syiden vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin he joutuisivat kotimaassaan sekä heidän haavoittuva asemansa ja lastensa etu.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt virastoa lausumaan asiasta erityisesti YK:n lapsen oikeuksien komitean helmikuussa antaman Suomea koskevan ratkaisun valossa (CRC/C/86/D/51/2018).

Maahanmuuttovirasto ei ole järjestänyt turvapaikkapuhuttelua E:lle, joka on ollut päätöksentekohetkellä 12 vuotta täyttänyt. Lapsen kuuleminen ei asian olosuhteet huomioiden ole ollut ilmeisen tarpeetonta, eikä menettely siten ole ollut ulkomaalaislain 6 §:n 2 momentin mukainen. Maahanmuuttovirasto on tältä osin jättänyt asian korkeimman hallinto-oikeuden harkintaan.

Muilta osin Maahanmuuttovirasto on viitannut valittajien asiassa antamaansa päätökseen perusteluineen sekä hallinto-oikeuden asiassa antamaan päätökseen perusteluineen.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselityksen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 1.6.2020 tekemällään välipäätöksellä taltionumero 2410 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat hakeneet kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa heihin kotimaassaan Jehovan todistajina kohdistuvien oikeudenloukkausten perusteella. Maahanmuuttovirasto ei ole antanut perheen tuolloin jo 12 vuotta täyttäneelle vanhimmalle lapselle mahdollisuutta tulla kuulluksi hakemuksen johdosta. Perheen lapset ovat tällä hetkellä 14-, 12- ja 9-vuotiaita.

Asia koskee erityisesti lapsen edun arviointia ja lapsen oikeutta tulla kuulluksi ulkomaalaislain 6 §:n mukaisesti perheen kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Sovellettavat säännökset, lapsen oikeuksien yleissopimus ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Pykälän 2 momentin mukaan ennen kaksitoista vuotta täyttänyttä lasta koskevan päätöksen tekemistä on lasta kuultava, jollei kuuleminen ole ilmeisen tarpeetonta.

YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Sopimuksen 12 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Sopimuksen 12 artiklan 2 kappaleen mukaan tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

Sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.

Sopimuksen 22 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin taatakseen, että lapsi joka yksin tai yhdessä vanhempiensa tai kenen tahansa muun henkilön kanssa anoo pakolaisen asemaa tai jota pidetään pakolaisena soveltuvien kansainvälisen tai kansallisen oikeuden ja menettelytapojen mukaan, saa asianmukaista suojelua ja humanitaarista apua voidakseen nauttia tässä yleissopimuksessa ja muissa sellaisissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta koskevissa asiakirjoissa tunnustettuja oikeuksia, joiden osapuolia kyseiset valtiot ovat.

YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova komitea (CRC) antoi 4.2.2021 Suomea koskevat päätelmät (51/2018) sille tehdyn yksilövalituksen (A.B v. Suomi) johdosta. Komitea katsoi Suomen rikkoneen lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen 3, 19 ja 22 artiklaa. Tapaus koski samaa sukupuolta olleen perheen käännytystä Venäjälle, jonne perhe oli palannut vapaaehtoisen paluun turvin elokuussa 2017 kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Valittajana lapsen oikeuksien komiteassa asiassa oli perheen lapsi. Komitea katsoi muun muassa, että valtio on laiminlyönyt velvollisuutensa ottaa lapsen edun ensisijaisuus riittävällä tavalla huomioon arvioidessaan valittajan turvapaikkavalitusta. Komitea muistutti ratkaisussaan, että lapsen edun ensisijaisuus tulee olla arvioitu ja perusteltu lasta koskevissa päätöksissä. Yleinen viittaus lapsen etuun turvapaikka-asian ratkaisussa ilman, että valittajan näkemyksiä on huomioitu osoittaa, että tapauksessa on laiminlyöty valittajan tilanteeseen liittyvien erityispiirteiden huomiointi sekä lapsen oikeuksien yleissopimuksen vastaisen vakavan loukkauksen riskin arviointi.

Korkein hallinto-oikeus on lyhyenä ratkaisuselosteena julkaisemassaan päätöksessä 20.12.2017 taltionumero 6600 todennut, että arvioitaessa uskonnollisen kääntymisen merkitystä kansainvälisen suojelun tarpeen osalta oli muun ohella tarkasteltava, olisiko henkilöllä kyseistä maata koskevan maatiedon valossa perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa uskonnonharjoittamisensa vuoksi. Henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta oli muun ohella otettava huomioon turvapaikanhakijan tapa harjoittaa uskontoaan, uskonnon merkitys hänen elämässään sekä se, millaista vaikutusta uskonnonvapauden rajoituksilla hänelle olisi. Esimerkiksi pelkkä kuuluminen tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan ei yleensä ollut riittävä peruste kansainvälisen suojelun saamiselle. Arvioinnissa oli kuitenkin otettava huomioon, ettei henkilöiltä voida kohtuudella edellyttää uskonnollisesta vakaumuksesta tai toiminnasta luopumista tai vakaumuksen peittämistä kotimaahan palatessaan.

Vuosikirjaratkaisussa KHO 2020:94 joka koski Jehovan todistajia, valittaja A oli todennut, että seurakunnan vanhimpana hänen velvollisuutenaan on jatkossakin järjestää uskovien yhteisiä kokouksia. Hän on seurakunnan vanhimpana ja sen nimeämänä niin kutsuttuna juridisena henkilönä ollut seurakunnassa sellaisessa asemassa, että viranomaiset saattavat maatiedon mukaan tulkita hänen toimintansa ja uskonnon harjoittamisensa osaksi Jehovan todistajien organisaation toimintaa ja siten Venäjällä kielletyksi. Myös valittajien varsin aktiivisesti harjoittama saarnaamistyö, jonka tekemisen he kokevat velvollisuutenaan ja jota he ovat jatkaneet Suomessa, voi herättää viranomaisten kielteisen mielenkiinnon. Valittajien kertomukset puhuivat sen puolesta, että he elävät uskontonsa määrittelemää elämää, mihin liittyy myös heidän lapsensa osallistaminen uskonnon harjoittamiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajilla oli heidän olosuhteistaan ja asemastaan saatu selvitys huomioon ottaen perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuiksi kotimaassaan uskontonsa vuoksi.

Maatieto

Sen lisäksi mitä Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä viitatussa, edelleen ajankohtaisessa maatiedossa todetaan, Norjan Landinfon helmikuussa 2021 julkaisemassa raportissa (päivitetty heinäkuussa 2021) on todettu muun ohella seuraavaa:

Jehovan todistajat on organisaationa toiminut 1870-luvulta saakka Venäjällä, mutta se oli neuvostoaikana kielletty. Venäjän Jehovan todistajien seurakunnat rekisteröitiin vuoden 1991 jälkeen ja Jehovan todistajien hallintokeskus Venäjällä perustettiin 1999. Hallintokeskus siirrettiin vuonna 2017 Riikaan.

Venäjän korkeimman oikeuden vuonna 2017 tekemän päätöksen jälkeen rekisteröidyt 394 seurakuntaa kiellettiin, niiden omaisuus takavarikoitiin ja otettiin valtion haltuun. Jo ennen vuotta 2017 Jehovan todistajien seurakunnat olivat Venäjällä eri tavoin viranomaisten toimenpiteiden kohteena.

Hallinnollisia rikkeitä koskevaa lakia on sovellettu Jehovan todistajiin jo aikaisemmin.

Jehovan todistajien toiminta Venäjällä on jatkunut 2017 jälkeen. Seurakuntien kokoontumiset pidetään pienryhmissä, niiden pitopaikkoja vaihdellaan eikä samaa paikkaa käytetä usein peräkkäin. Kokoukset ovat osin siirtyneet nettiin. Ovelta ovelle saarnaamista ei harrasteta eikä kirjallista materiaalia ole painettu 2015 jälkeen. Kokousten organisoinnista voi saada sakkoja tai (ehdollista) vankeutta, myös kokoukseen osallistuminen voi johtaa sakkoihin. Yleensä tuomio on syytettä huomattavasti lievempi. Toisen asteen tuomioistuin on yleensä pysyttänyt ensimmäisen asteen tuomion tai lieventänyt sitä. Oheisrajoituksia ovat ulkonaliikkumiskielto, rajattu matkustuskielto, ja niin sanottu Rosfinmonitoring-listaus. Tällä hetkellä yhdeksän henkilöä on tuomittu ehdottomaan vankeuteen, ja he suorittavat tuomioitaan.

Uhkaus ottaa lapset huostaan on raportin mukaan poliisin tapa yrittää painostaa Jehovan todistajilta lisätietoja. Raportin mukaan ei ole tietoa siitä, että Jehovan todistajien lapsia olisi missään otettu huostaan uskonnon perusteella.

Raportin mukaan eniten uhatut tai profiloidut henkilöt raportin mukaan ovat hallintokeskukselle työskennelleet, seurakuntien perustajajäsenet, hyvin aktiiviset saarnaajat, vanhimmat, kotinsa tapaamisia varten luovuttaneet sekä rukoilevat. Mitä aktiivisempi seurakunnan jäsen, sen suurempi on riski joutua viranomaisten toimenpiteiden kohteeksi. Mikäli seurakuntalaisten kotoa löytyy rahaa, tämän on katsottu osoittavan järjestön taloudellista tukemista. Tammikuun 2021 loppuun mennessä neljä henkilöä oli saanut tuomion järjestön rahoittamisesta ja toiminnan organisoinnista.

Jehovan todistajiin kohdistuvissa toimissa ei ole maantieteellisesti suuria eroja. Moskovassa ensimmäiset kotietsinnät tehtiin vasta marraskuussa 2020. Pietarissa ei tiettävästi ole tehty Jehovan todistajiin kohdistuneita kotietsintöjä.

Asiassa saatu selvitys

Muutoksenhakijat ovat Jehovan todistajia ja kotoisin Venäjän federaatiosta. Perheen vanhemmat ovat osallistuneet seurakunnan toimintaan kotipaikkakunnallaan. Heitä ei ole kastettu eikä heillä ole ollut seurakunnassa erityisiä tehtäviä Venäjällä ollessaan. He ovat kertomansa mukaan kuitenkin järjestäneet kokoontumisia kotonaan.

Perheen vanhemmat ovat turvapaikkapuhutteluissa kertoneet heihin kohdistuneesta häirinnästä yksityishenkilöiden taholta. Perheen vanhempien passit on Jehovan todistajien konventin yhteydessä myös hetkellisesti otettu FSB:n haltuun ja perheen vanhempien henkilötiedot on merkitty muistiin. Perheen vanhemmat ovat lisäksi kertoneet lapsiin kohdistuneesta häirinnästä ja kiusaamisesta koulussa. Vanhemmat ovat kertoneet esimerkkejä tapauksista, jolloin kiusaaja on ollut toinen lapsi, eikä opettaja ole puuttunut kiusaamiseen. Vanhemmat ovat kertoneet myös esimerkkejä siitä, millaisiin Jehovan todistajien vakiintuneita tapoja vastaan oleviin toimiin opettajat ovat pakottaneet heidän kahta vanhinta lastaan (syntymäpäivälahja, joulukuusen koristelu, aseen käyttö). Vanhemmat ovat myös kertoneen epäilevänsä, että heitä valvotaan ja seurataan viranomaisten toimesta sekä pelkäävänsä, että heidän lapsensa otetaan huostaan.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt valittajien kertomuksen heidän uskonnostaan ja heidän kokemastaan yksityishenkilöiden vastuulle kuuluvasta häirinnästä sekä sen että perheen lapsia on kiusattu koulussa sekä oppilaiden että opettajien toimesta.

Maahanmuuttovirasto ei ole pitänyt uskottavana, että viranomaiset seuraisivat tai valvoisivat perheenjäsenten toimia. Maahanmuuttovirasto on käyttämäänsä maatietoon viitaten katsonut, että vanhempien pelko lasten huostaanottamisesta perustuu vanhempien omaan olettamukseen. Lasten koulussa kokemaa huonoa kohtelua, kiusaamista tai loukkaamista Maahanmuuttovirasto ei ole pitänyt systemaattisena vaan osana muutoksenhakijoiden yleisemminkin kokemaa matalantason häirintää.

Maahanmuuttoviraston ratkaistaessa perheenjäsenten tekemän hakemuksen perheen vanhin lapsi on ollut jo 12 vuotta täyttänyt. Virasto ei ole järjestänyt hänelle turvapaikkakuulustelua eikä siten ole kuullut häntä ulkomaalaislain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto on ulkomaalaislain 52 §:n nojalla myönnettävän oleskeluluvan myöntämisarvioinnin yhteydessä arvioinut lapsen etua vanhempien kertoman perusteella.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt asiassa Maahanmuuttovirastolta lausuntoa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa valvovan komitean Suomea koskevan 4.2.2021 annetun päätöksen valossa. Komitea on siinä erityisesti kiinnittänyt huomiota lapsen systemaattiseen oikeuteen tulla kuulluksi kansainvälistä suojelua koskevan asian käsittelyssä.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut, että muutoksenhakijoiden päätösajankohtana 12-vuotiasta lasta ei ollut kuultu hakemuksen johdosta, eikä asiassa siten ollut tältä osin noudatettu ulkomaalaislain 6 §:n 2 momenttia.

Kansainvälisen suojelun edellytyksiä selvitettäessä hakijana olevalle kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on lähtökohtaisesti annettava mahdollisuus tulla kuulluksi ennen häntä koskevan asian ratkaisemista. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella lapsen kuulemista olisi voitu tässä tapauksessa pitää ilmeisen tarpeettomana. Asian käsittelyssä on siten tältä osin asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä tapahtunut menettelyvirhe.

Perheen vanhemmat ovat osallistuneet Jehovan todistajien toimintaan, mutta kumpikaan heistä ei ole kotimaassa ottanut vastaan kastetta, eikä heillä ole ollut mitään erityisiä tehtäviä seurakunnassa tai yhteyttä Jehovan todistajien Venäjällä sijainneeseen hallintokeskukseen. Heidän kertomansa mukaan heidän kodissaan on kuitenkin järjestetty kokoontumisia. Maatiedon perusteella arvioituna ulkomaalaislaissa tarkoitettu kansainvälisen suojelun tarpeen osoittava vainon tai vakavan haitan vaara kohdistuu Venäjällä Jehovan todistajien osalta erityisesti seurakunnan aktiivisiin varsinaisiin, eli kastettuihin, aikuisiin jäseniin. Perheen aikuisiin jäseniin ei ole tässä tapauksessa kohdistunut viranomaisten taholta oikeudenloukkauksia. Ottaen huomioon vanhempien asema lähinnä rivijäseninä Jehovan todistajissa, heihin ei myöskään voida katsoa kohdistuvan tulevaisuudessa viranomaisten taholta uhkaa oikeudenloukkauksista.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä ei ole arvioitu eikä otettu kantaa siihen, voisiko perheen kahteen vanhimpaan lapseen koulussa kohdistunut huono kohtelu ja kiusaaminen muodostaa oman perusteensa kansainvälisen suojelun saamiseksi. Koulussa tapahtunutta kiusaamista on arvioitu Maahanmuuttoviraston päätöksessä sinänsä lapsen edun kannalta vanhempien kertoman perusteella suhteessa ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan myöntämisedellytyksiin. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että opettajat rinnastuvat viranomaisiin kansainvälisen suojelun edellytyksiä harkittaessa.

Korkein hallinto-oikeus arvioi, että vanhempien kertomien esimerkkien perusteella heidän lapsiinsa kohdistunutta kiusaamista ei voida pitää systemaattisena ja yksinomaan perheen uskonnolliseen taustaan liittyvänä, vaikkakin erityisesti opettajien eräissä toimissa vaikuttaisi olleen tarkoituksellista liityntää sellaisiin asioihin, joita Jehovan todistajat eivät vakaumuksensa vuoksi tee tai harrasta. Kun esitetty kansainvälisen suojelun peruste on vaino uskonnollisen vakaumuksen perusteella, lasten koulussa kohtaaman kohtelun tulisi vakavuudeltaan olla kuitenkin niin painavaa, että se täyttäisi vainon tai toissijaisen suojelun tunnusmerkit. Vaikka lapsia on koulussa ainakin ajoittain kohdeltu huonosti tai heidän perheensä uskonnollisen vakaumuksen vastaisesti, lasten kohtelu ei tässä tapauksessa muodosta itsessään vielä ulkomaalaislain 87 §:ssä tai 88 §:ssä tarkoitettua suojelun perustetta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto on arvioinut kansainvälisen suojelun edellytykset hakijoiden kertomusten, ajankohtaisen maatiedon ja vastaavissa tapauksissa muodostuneen oikeuskäytännön valossa johdonmukaisesti. Lapsen kuulematta jättämisellä ei asian olosuhteet huomioon ottaen ole ollut sillä tavoin ratkaisevaa merkitystä kansainvälisen suojelun edellytyksiä arvioitaessa, että päätös olisi yksinomaan lapsen kuulemista koskevan menettelyvirheen perusteella palautettava Maahanmuuttovirastolle kuulematta jääneen lapsen tai perheen muidenkaan lasten kuulemiseksi.

Kun otetaan huomioon maatieto ja asiassa saatu selvitys, muutoksenhakijoiden tai heidän lastensa ei voida katsoa olevan kotimaahan palatessaan ulkomaalaislain 87 §:n mukaisessa vainon vaarassa tai vaarassa joutua kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakavaa haittaa.

Asiassa on vielä arvioitava myös perheen edellytykset saada oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella ulkomaalaislain 52 §:n nojalla.

Yksilöllisestä inhimillisestä syystä voidaan myöntää oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hakijoiden terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hakija joutuisi kotimaassaan, tai heidän haavoittuva asemansa. Oleskeluluvan saaminen edellyttää, että inhimillisesti ajatellen hakijoiden ei voitaisi ajatella palaavan kotimaahansa. Säännöksen soveltamisen kynnys on sen esitöiden perusteella asetettu korkeaksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että perheen käsitys kotimaansa koulujärjestelmän heikkouksista ja vastaavasti toive saada lapset käymään koulunsa Suomessa, ei ole peruste oleskeluluvalle yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella.

Koska muutakaan perustetta yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella myönnettävälle oleskeluluvalle ei ole esitetty, Maahanmuuttovirasto on voinut olla myöntämättä oleskelulupia tällä perusteella perheen jäsenille.

Valitus on näin ollen kokonaisuudessaan hylättävä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiselle ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Eija Siitari, Mika Seppälä, Taina Pyysaari ja Veronica Storträsk. Esittelijä Camilla Servo.