KHO:2022:21
Urheiluhallin paloilmoittimet olivat aiheuttaneet kolme paloilmoitusta 12 kuukauden aikana. Asiassa oli ratkaistavana A:n valituksesta, oliko kyseessä pelastuslain 96 §:ssä tarkoitettu paloilmoittimen toistuva erheellinen toiminta, josta pelastuslaitos oli voinut periä pelastustoimen hyväksymän taksan mukaisen maksun 800 euroa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että lainvalmisteluaineiston perusteella paloilmoittimen erheellisellä toiminnalla tarkoitettiin ilmoituksia, jotka eivät olleet johtaneet kiinteistössä pelastuslaitoksen sammutus- tai pelastustoimiin. Erheellisenä toimintana voitiin pitää myös paloilmoituksia, jotka aiheutuivat ihmisen käyttäytymisestä. Oikeuskäytännöstä kävi puolestaan ilmi, että maksua ei tulisi periä silloin, kun paloilmoittimen erheellinen toiminta oli aiheutunut ilkivallasta (KHO 2018:134).
Urheiluhallista tulleiden erheellisten paloilmoitusten syyt olivat jääneet tuntemattomiksi. Asiassa ei ollut osoitettu, että erheelliset ilmoitukset olisivat aiheutuneet ilkivallasta. Mahdollisten paloilmoitinpainikkeeseen kohdistuneiden iskujen aiheuttamia ilmoituksia voitiin pitää urheiluhallin toimintaan liittyvinä ja niiden estäminen esimerkiksi siirtämällä paloilmoitinpainikkeita tai muilla toimenpiteillä oli toimijan vastuulla. Hallissa kielletyn tupakoinnin valvonta oli niin ikään toimijan vastuulla. Korkein hallinto-oikeus katsoi näin ollen, että ilmoitukset olivat aiheutuneet paloilmoittimien erheellisestä toiminnasta.
Kaupunginvaltuuston 13.2.2012 hyväksymän taksapäätöksen mukaisesti automaattisten paloilmoittimien virheellisistä hälytyksistä perittävän erhemaksun suuruus oli 800 euroa. Maksun suuruus alitti pelastuslain 96 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla suoritteen tuottamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että perustuslain 81 §:n 2 momenttia koskevassa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä valtion viranomaisten maksuilta edellytettiin kustannusvastaavuutta, kun taas kunnallisilta maksuilta ei ollut edellytetty ehdotonta kustannusvastaavuutta. Perustuslakivaliokunnan käytännössä merkitystä oli annettu myös yksilöitävyydelle eli toisin sanoen sille, että laista tuli ilmetä, millaisista virkatoimista, palveluista tai tavaroista maksuja voitiin periä ja millaiset suoritteet olivat kokonaan maksuttomia. Perustuslakivaliokunta oli lisäksi katsonut, että kun arvioitiin, mistä kunnallisia maksuja koskevista seikoista tuli ja voitiin säätää lailla, oli kiinnitettävä huomiota maksuvelvollisen kunnalta saaman vastasuoritteen luonteeseen. Tällöin oli merkityksellistä muun ohella, liittyikö suoritteen tuottaminen kunnan pakollisen, lakisääteisen tehtävän suorittamiseen vai oliko kyseessä vapaaehtoinen tehtävä.
Taksapäätös perustui päätöksen esittelytekstistä ilmenevällä tavalla pelastuslain 96 §:n 1 momentin 2 kohtaan, mutta itse taksapäätöksessä ei ollut erikseen määrätty, että maksu perittäisiin toistuvista erheilmoituksista. Taksapäätöksessä ei ollut myöskään määritelty yksiselitteisesti, että toistuva erheilmoituksen jälkeen perittävä maksu tarkoittaisi kolmannen ilmoituksen jälkeen perittävää maksua 12 kuukauden aikana. Myöskään pelastuslaissa tai sen esitöissä ei ollut määritelty, mitä lain 96 §:ssä tarkoitettiin paloilmoittimien toistuvalla erheellisellä toiminnalla. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston piirissä oli sen sijaan ohjeistettu, että maksu perittäisiin kolmannesta 12 kuukauden aikana tulleesta erheellisestä paloilmoituksesta lähtien. Pelastuslain muutosta (1353/2018) koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 18/2018 vp) oli todettu, että pelastuslaitokset olivat yhdenmukaistaneet käytäntönsä ohjeistuksen mukaisiksi ja että tämä käytäntö vastasi pelastuslain 96 §:ssä tarkoitettua toistuvuutta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että maksun periminen vasta kolmannesta erheellisestä ilmoituksesta lähtien mahdollisti puutteiden korjaamisen ennen kuin maksu tuli perittäväksi, mikä ehkäisi ennalta erheellisten ilmoitusten aiheutumista ja maksujen perimistä. Kahdentoista kuukauden jakson noudattaminen merkitsi, että vain harvoin tulevista yksittäisistä ilmoituksista ei perittäisi maksua. Näin ollen pelastuslaitoksen noudattamaa tulkintaa voitiin pitää oikeasuhtaisena. Tasapuolisen kohtelun periaate huomioiden oli perusteltua, että pelastuslaitos noudatti johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä maksujen perimistä koskevassa käytännössään.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hätäkeskukseen liitetty paloilmoitin oli pelastuslain 96 §:ssä tarkoitetulla tavalla toiminut toistuvasti erheellisesti. Pelastuslaitos oli näin ollen voinut toimivaltansa rajoissa periä muutoksenhakijalta taksan mukaisen maksun.
Ks. ja vrt. KHO 2018:134
Pelastuslaki 4 § 1 ja 2 momentti, 12 § 1 momentti 3 kohta ja 2 momentti, 96 § 1 momentti 2 kohta sekä 2 ja 3 momentti
Suomen perustuslaki 81 § 2 momentti
Hallintolaki 6 §
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 3.12.2020 nro 20/1378/1
Asian aikaisempi käsittely
Pirkanmaan pelastuslaitos on päätöksellään 19.12.2019 (TRE:8020/09.05.00/2019) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen paloilmoituksia koskevan 800 euron erhemaksun peruuttamiseksi perusteettomana.
Pelastuslaitos on perustellut päätöstä muun ohella seuraavasti:
Y-Hallista on edellisen 12 kuukauden aikana tullut kolme erheellistä paloilmoitusta: 17.11.2019, 6.10.2019 ja 17.1.2019. Syynä on ollut kaksi kertaa tuntematon syy savuilmaisimessa ja kerran tuntematon syy paloilmoitinpainikkeella.
Erheilmoitus 23.7.2018 olleen erheellisen paloilmoituksen johdosta on lähetetty 25.7.2018. Ilmoituksessa on kehotettu ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin erheellisten paloilmoitusten ehkäisemiseksi. Ilmoituksessa on myös ohjattu paloilmoittimien opastaviin tietoihin erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi. Korjauskehotus 17.1.2019 olleen erheellisen paloilmoituksen johdosta on lähetetty 18.1.2019. Siinä on kehotettu ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin erheellisten paloilmoitusten ehkäisemiseksi ja annettu toimenpiteille 14 vuorokauden korjausaika. Toinen korjauskehotus 6.10.2019 olleen erheellisen paloilmoituksen johdosta on lähetetty 7.10.2019. Korjauskehotuksessa on ohjattu paloilmoittimien opastaviin tietoihin ja kehotettu olemaan yhteydessä yritykseen, jonka kanssa paloilmoittimen huoltosopimus on tehty sekä laitetoimittajaan.
Pelastuslaitos on lähettänyt A:lle toistuvista erheellisistä paloilmoituksista 800 euron laskun 17.11.2019 olleen erheellisen paloilmoituksen johdosta.
(---)
Pelastuslaitos on taksapäätöstään ja omaa toimintaprosessia tehdessään soveltanut pelastuslain 12 ja 96 §:ää sekä pelastuslaitosten ja sisäasiainministeriön yhteistyössä laatimaa muistiota (Erheellisten paloilmoitusten maksullisuus 23.6.2011) sekä sen päivitystä (Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston muistio Erheellisten paloilmoitusten maksullisuudesta 27.6.2013).
Paloilmoittimien erheellisellä toiminnalla tarkoitetaan paloilmoittimen hätäkeskukselle välittämiä ilmoituksia, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet kiinteistössä pelastuslaitoksen sammutus- tai pelastustoimiin. Paloilmoitinlaitteistojen erheellisiä ilmoituksia aiheuttavat esimerkiksi vanhentunut tekniikka tai laitteiston soveltamattomuus suojattavien tilojen toimintaan ja kohteen käyttötarkoitukseen, ilmaisimien sijoittaminen vääriin paikkoihin, huollon laiminlyönti sekä laitteiston toiminnasta vastaavien piittaamattomuus.
Pelastuslakiin sisältyvä määritelmä ”paloilmoittimen toistuva erheellinen toiminta” kattaa myös ihmisen käyttäytymisestä johtuvat hälytykset. Erheellisistä hälytyksistä suurin osa aiheutuu aina ihmisen toiminnasta, johon pelastuslain muutoksella erheellisten hälytysten maksullisuudesta on myös pyritty vaikuttamaan.
Paloilmoittimen toistuvaksi erheelliseksi toiminnaksi katsotaan useampi kuin kaksi erheellistä hälytystä edellisen 12 kuukauden aikana (ei kalenterivuosi). Tarkasteluväliä vanhempia tapauksia ei lasketa. Tällöin inhimillisiä erehdyksiä sallitaan kiinteistöissä edelleenkin.
Kiinteistössä suoritettavaksi suunnitelluilla, käynnissä olevilla tai jo tehdyillä korjaustoimenpiteillä ei ole vaikutusta erheellisten paloilmoitusten laskutuskäytäntöön. On kuitenkin huomattava, että kiinteistölle tulee antaa kohtuullinen aika korjata puutteet, jotta paloilmoittimesta ei aiheudu enempää erheellisiä ilmoituksia.
(---)
Kiinteistön omistajan, haltijan tai toiminnanharjoittajan vastuulla on esimerkiksi paloilmoitinlaitteiston ilmaisinten herkkyyden säätö ja monikriteeritoimintojen käyttöönotto sekä muut toimenpiteet, joilla laitteistoa ja sen toimintaan vaikuttavia asioita paloilmoitinkohteessa säädetään. Säätötoimenpiteiden toteuttajia ovat paloilmoitinten asennus- ja huoltoliikkeet, joihin pelastusviranomainen on kehottanut ottamaan yhteyttä erheellisten paloilmoitusten ehkäisemiseksi. Opastaviin tietoihin erheellisten paloilmoitusten vähentämiseen ja ennalta ehkäisyyn on viitattu erhe ilmoituksessa ja korjauskehotuksissa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.
Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta asiassa esitetyt korvausvaatimukset sekä vaatimuksen velvoittaa pelastuslaitos korvaamaan A:lle erheellisistä paloilmoituksista pelastuslaitoksen aiemmin perimiä maksuja. Hallinto-oikeus ei myöskään ole tutkinut vaatimuksia velvoittaa pelastuslaitos muuttamaan suoritemaksujen laskutuskäytäntöään ja ryhtymään toimenpiteisiin Y-Hallin osalta hälytyskäytännön muuttamiseen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin valitus on hylätty, seuraavasti:
Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt
Pelastuslain 96 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pelastuslaitos voi periä maksun tehtävästä, jonka on aiheuttanut hätäkeskukseen liitetyn paloilmoittimen toistuva erheellinen toiminta.
Saman pykälän 2 momentin mukaan perittävien maksujen suuruudesta päättää alueen pelastustoimi hyväksymässään taksassa. Alueen pelastustoimen tulee määrätä suoritteistaan perimänsä maksut siten, että ne vastaavat suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta alueen pelastustoimelle aiheutuneiden kokonaiskustannusten määrää.
Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun maksun perimisen edellytyksenä on, että paloilmoitin on aikaisemmin aiheuttanut erheellisen ilmoituksen ja alueen pelastusviranomainen on kirjallisesti kehottanut kohteen omistajaa, haltijaa tai toiminnanharjoittajaa korjaamaan laitteen tai ryhtymään muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin erheellisten paloilmoitusten estämiseksi. Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut maksut saadaan periä kohteen omistajalta, haltijalta tai toiminnanharjoittajalta.
Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset
Pelastuslaitoksen lausunnon liitteenä olevasta Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston muistiosta ”Erheellisten paloilmoitusten maksullisuus 27.6.2013” ilmenee, että erheellinen automaattinen paloilmoitus on onnettomuus tai tehtävä, jossa onnettomuustyyppinä 1, 2 tai 3 on automaattisen paloilmoittimen tarkastus- ja varmistustehtävä ja jossa yhtenä onnettomuustyyppinä ei ole tulipalo, räjähdys/räjähdysvaara, vaarallisten aineiden aiheuttama onnettomuus tai rakennuspalovaara. Kiinteistössä suoritettavaksi suunnitelluilla, käynnissä olevilla tai jo tehdyillä korjaustoimenpiteillä ei ole vaikutusta erheellisten paloilmoitusten laskutuskäytäntöön. Paloilmoittimen toistuvaksi erheelliseksi toiminnaksi katsotaan useampi kuin kaksi erheellistä hälytystä edellisen 12 kuukauden aikana (ei kalenterivuosi). Tällöin inhimillisiä erehdyksiä sallitaan kiinteistöissä edelleenkin. Laskutettava hälytyksen syy on muun muassa tuntematon syy.
Pelastuslaitos on 18.1.2019 lähettänyt korjauskehotuksen Y-Hallille 17.1.2019 tulleen erheellisen paloilmoituksen vuoksi. Pelastuslaitos on kehottanut ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin, jotta paloilmoittimesta ei tule erheellisiä ilmoituksia jatkossa. Samalla on ilmoitettu, että alueen pelastustoimen tekemän taksapäätöksen mukaisesti maksu peritään 12 kuukauden aikana aiheutuneesta kolmannesta erheellisestä paloilmoituksesta lähtien. Maksun suuruus on 800 euroa erheellistä paloilmoitusta kohden. Samanlainen korjauskehotus on lähetetty 7.10.2019 johtuen 6.10.2019 tulleesta erheilmoituksesta. Molempien erheilmoitusten syynä on ollut tuntematon.
Pirkanmaan pelastuslaitoksen onnettomuusselosteesta 18.1.2019 ilmenee, että automaattinen paloilmoitin on 17.1.2019 hälyttänyt Y-Hallilla tuntemattomasta syystä. Onnettomuusselosteeseen on kirjattu, että ”jostain syystä painike joka ehjä antanut hälytyksen”.
Pirkanmaan pelastuslaitoksen onnettomuusselosteesta 7.10.2019 ilmenee, että automaattinen paloilmoitin on 6.10.2019 hälyttänyt Y-Hallilla tuntemattomasta syystä.
Pirkanmaan pelastuslaitoksen onnettomuusselosteesta 18.11.2019 ilmenee, että automaattinen paloilmoitin on 17.11.2019 hälyttänyt Y-Hallilla tuntemattomasta syystä.
Paloilmoittimen erheellinen toiminta voi aiheutua myös tuntemattomasta syystä. Nyt kysymyksessä olevista kolmesta erheellisestä ilmoituksesta jokainen on aiheutunut mainitusta syystä. Pelastuslaitos on pitänyt tilanteita erheilmoituksina ja siten arvioinut, ettei tilanteista ole aiheutunut konkreettista tulipalon vaaraa tai tarvetta pelastustoimintaan ryhtymiselle. Arvion oikeellisuutta ei ole syytä epäillä. Pelastuslaitos on ennen laskun lähettämistä kirjallisesti kehottanut A:n toiminimen omistamaa Y-Hallia ryhtymään kiinteistöä koskeviin korjaustoimenpiteisiin. Maksun määräämisen edellytyksenä ei ole, että maksun saajan toiminnassa olisi voitu osoittaa laiminlyönti. Pelastuslaitos on toiminut harkintavaltansa rajoissa määrätessään maksun paloilmoittimen toistuvasta erheellisestä toiminnasta. Maksu voidaan määrätä silloinkin, kun Y-Hallin hälytysjärjestelmä pelkästään teknisen vian vuoksi tai muutoin itsestään antaa virheellisiä hälytyksiä. Onnettomuusselosteista ei myöskään ilmene, että kysymyksessä olevat erheilmoitukset olisivat aiheutuneet tahallisuudesta tai ilkivallasta. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Vesa Sirkesalo, Elina Tanskanen ja Jukka Anttila. Esittelijä Karoliina Klemelä.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan ja pelastuslaitoksen määräämän maksun poistamista. A on myös vaatinut Pirkanmaan pelastuslaitoksen velvoittamista suorittamaan A:lle tämän oikeudenkäynnin yhteydessä syntyneet kulut, asian selvittämisestä vuosien aikana aiheutuneet kulut, hallitoiminnan keskeytyksistä aiheutuneet taloudelliset menetykset ja aikaisemmin maksetut pelastuslaitoksen erheellisistä paloilmoituksista perimät virheelliset maksut. Lisäksi A on vaatinut, että pelastuslaitos on velvoitettava muuttamaan erheellisistä paloilmoituksista perittävien maksujen laskutuskäytäntö ja ryhtymään toimenpiteisiin, jotta Y-Hallin osalta hälytyskäytäntöä muutetaan.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään KHO 2018:134 ratkaissut samantapaista erhemaksua koskevan asian. Päätöksen perusteluista on pääteltävissä, että pelastusviranomaisen on annettava kirjallinen korjauskehotus. Nyt kyseessä olevassa asiassa kehotusta ei ole annettu eikä ole voitu antaa, koska kaikissa tapauksissa laskutuksen perusteena on ollut tuntematon syy. Kenelläkään ei ole tiedossa, mitä pitäisi korjata. Tuntematonta syytä ei voida korjata, ja isku ilmaisimeen on ollut ilkivaltaa. Toimenpiteisiin hälytysten estämiseksi on ryhdytty.
Edellä viitatun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella ilkivaltatapaukset eivät ole erhehälytyksiä, eikä niistä voida määrätä maksua. Tupakointi Y-Hallilla on ehdottomasti kielletty, ja kiellon vastainen toiminta on ilkivaltaa. Palohälyttimen painaminen tai hakkaaminen suutuspäissään on samoin ilkivaltaa. Erhemaksun perimiselle ei näin ole perusteita.
Nykyinen erhemaksujen perimiskäytäntö on pelastuslaitoksen rahankeruujärjestelmä, josta pelastuslaitos ei halua luopua. Hälytyksistä 96 prosenttia on erhehälytyksiä, joten kyse on rahastuksesta.
Pirkanmaan pelastuslaitos on antanut lausunnon, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen, valituksen sekä oikeudenkäyntikuja koskevan vaatimuksen hylkäämistä ja viitattu oikaisuvaatimuksen johdosta annetun päätöksen perusteluihin sekä toimitettu muun ohella Tampereen kaupunginvaltuuston taksapäätös sekä kumppanuusverkoston muistio ”Erheellisten paloilmoitusten maksullisuus 23.6.2013”.
Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan siltä osin kuin asiassa on kyse pelastuslaitoksen perimän erhemaksun määräämisen perusteista.
Korkein hallinto-oikeus on mainituilta osin tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. Muilta osin valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen muilta kuin kohdassa 1 tarkoitetuilta osin.
3. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Perustelut
1. Pääasiaratkaisu
1.1. Kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A valituksesta ratkaistavana, onko asiassa kyse pelastuslain 96 §:ssä tarkoitetusta paloilmoittimen toistuvasta erheellisestä toiminnasta, josta pelastuslaitos voi periä pelastustoimen hyväksymän taksan mukaisen maksun.
1.2. Sovellettavat oikeusohjeet
Pelastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan jokaisen on oltava huolellinen tulipalon tai muun onnettomuuden vaaran ja vahingon välttämiseksi. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan jokaisen on mahdollisuuksiensa mukaan valvottava, että hänen määräysvaltansa piirissä noudatetaan tulipalon ja muun onnettomuuden ehkäisemiseksi ja henkilöturvallisuuden varmistamiseksi annettuja säännöksiä ja määräyksiä.
Pelastuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan muun ohella palonilmaisu-, hälytys- ja muut onnettomuuden vaaraa ilmaisevat laitteet on pidettävä toimintakunnossa sekä huollettava ja tarkastettava asianmukaisesti.
Mainitun pykälän 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitetuista velvoitteista vastaa rakennuksen yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyiden osalta rakennuksen omistaja, haltija ja toiminnanharjoittaja osaltaan sekä huoneiston haltija hallinnassaan olevien tilojen osalta.
Pelastuslain 96 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pelastuslaitos voi periä maksun tehtävästä, jonka on aiheuttanut hätäkeskukseen liitetyn paloilmoittimen toistuva erheellinen toiminta.
Mainitun pykälän 2 momentin mukaan perittävien maksujen suuruudesta päättää alueen pelastustoimi hyväksymässään taksassa. Alueen pelastustoimen tulee määrätä suoritteistaan perimänsä maksut siten, että ne vastaavat suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta alueen pelastustoimelle aiheutuneiden kokonaiskustannusten määrää.
Mainitun pykälän 3 momentin mukaan saman pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun maksun perimisen edellytyksenä on, että paloilmoitin on aikaisemmin aiheuttanut erheellisen ilmoituksen ja alueen pelastusviranomainen on kirjallisesti kehottanut kohteen omistajaa, haltijaa tai toiminnanharjoittajaa korjaamaan laitteen tai ryhtymään muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin erheellisten paloilmoitusten estämiseksi. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut maksut saadaan periä kohteen omistajalta, haltijalta tai toiminnanharjoittajalta.
Hallituksen esityksessä pelastuslaiksi ja laiksi meripelastuslain 23 §:n muuttamisesta (HE 257/2010 vp) todetaan pelastuslain 96 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:
”Pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla pelastuslaitos voisi harkintansa mukaan periä myös maksun tehtävästä, jonka on aiheuttanut hätäkeskukseen liitetyn paloilmoittimien toistuva erheellinen toiminta. (---)
Pelastuslaitoksen perimien maksujen suuruudesta päättäisi pykälän 2 momentin mukaisesti alueen pelastustoimi hyväksymässään taksassa. Useiden muiden kunnallisten maksujen suuruus vahvistetaan vastaavalla tavalla asianomaisen kunnan tai muun viranomaisen vahvistamassa taksassa. Suoritteista perittävät maksut eivät saisi ylittää suoritteen tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden perusteella alueen pelastustoimi voisi periä maksun 1 momentin 2 kohdassa mainituista suoritteista. Jotta maksu voidaan periä, olisi alueen pelastusviranomaisen tullut aiemmin kirjallisesti kehottaa kohteen omistajaa tai haltijaa korjaamaan paloilmoitin siten, että siitä ei aiheudu toistuvia erheellisiä hälytyksiä. Viranomainen ei perisi maksua satunnaisista erheellisistä hälytyksistä, ellei niitä tule toistuvasti ja viranomainen olisi jo kirjallisesti huomauttanut asiasta. Ehdotettua sääntelyä voidaan pitää oikeasuhtaisena, koska se antaa kohteen omistajalle tai haltijalle mahdollisuuden korjata paloilmoitin tai hälytysjärjestelmä erheellisten toistuvien hälytysten välttämiseksi.”
Hallituksen esityksessä laeiksi pelastuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräiksi muiksi laeiksi annetun hallituksen esityksen (HE 18/2018 vp) yleisperusteluiden kohdassa 1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö todetaan muun ohella seuraavaa:
”Paloilmoittimen erheellisellä toiminnalla tarkoitetaan paloilmoittimen hätäkeskukselle välittämiä paloilmoituksia, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet kiinteistössä pelastuslaitoksen sammutus- tai pelastustoimiin. Paloilmoittimen toistuvaksi erheelliseksi toiminnaksi katsotaan useampi kuin kaksi erheellistä paloilmoitusta edellisen 12 kuukauden aikana (ei kalenterivuosi).
Kaikki pelastuslaitokset perivät maksuja erheellisistä paloilmoituksista. Pelastuslaitosten käytäntöjä maksujen perimisessä on yhdenmukaistettu pelastuslaitosten kumppanuusverkoston laatimalla ohjeella vuonna 2013.”
Hallituksen esityksessä laeiksi pelastuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräiksi muiksi laeiksi annetun hallituksen esityksen (HE 18/2018 vp) täydentämisestä (HE 138/2018 vp) todetaan pelastuslain 96 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:
”Pelastuslaitoksen oikeudesta periä maksuja erheellisistä paloilmoituksista säädettäisiin nykyiseen tapaan, mutta säännöstä selvennettäisiin niin, että myös muut kuin laitteen vikaantumisesta johtuneet syyt ovat erheellisiä paloilmoituksia. Sanamuodon muutos selventäisi samalla sitä, että erheellisten paloilmoitusten ehkäiseminen voi edellyttää myös muita toimenpiteitä kuin paloilmoittimen teknistä korjaamista. Paloilmoittimen erheellisellä toiminnalla tarkoitetaan paloilmoittimen hätäkeskukselle välittämiä ilmoituksia, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet kiinteistössä pelastuslaitoksen sammutus- tai pelastustoimiin.
Suurin yksittäinen erheellisten paloilmoitusten syy on ruoanvalmistus. Ruoanvalmistuksen aiheuttamat erheelliset paloilmoitukset olisivat estettävissä muun muassa ihmisten huolellisella toiminnalla, ilmanvaihdon suunnittelulla sekä ilmaisimen sijoittamisella ja soveltuvan ilmaisintyypin valinnalla.”
Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
1.3. Saatu selvitys
Tampereen kaupunginvaltuusto on 13.2.2012 päättänyt, että Pirkanmaalla otetaan 1.2.2012 alkaen käyttöön päätöksessä tarkemmin kuvatun mukaisesti automaattisten paloilmoittimien virheellisistä hälytyksistä aiheutuvia kustannuksia kattava maksu ja että maksu on suuruudeltaan 800 euroa. Päätöksen mukaan vuoden 2010 onnettomuustilastojen perusteella yhden virheellisestä hälytyksestä aiheutuvan tehtävän keskimääräiseksi kustannukseksi Pirkanmaalla on saatu 1 133 euroa.
A:n omistamasta Y-Hallista on kahdentoista kuukauden aikana tullut kolme erheellistä paloilmoitusta: 17.1.2019, 6.10.2019 ja 17.11.2019. Kaikkien ilmoitusten syyksi on onnettomuusselostuksissa merkitty ”tuntematon syy”. Muutoksenhakijan mukaan hälytykset ovat aiheutuneet hallissa kielletystä tupakoinnista ja iskuista paloilmoitinpainikkeeseen.
Pelastuslaitos on 18.1.2019 lähettänyt A:lle korjauskehotuksen 17.1.2019 tulleen erheellisen paloilmoituksen vuoksi. Siinä pelastuslaitos on kehottanut ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin, jotta erheellisiä ilmoituksia ei tule jatkossa. Toimenpiteille oli varattu aikaa 14 vuorokautta siitä, kun pelastuslaitoksen lähettämän kehotuksen oli hallintolain 60 §:n mukaisesti katsottava tulleen vastaanottajan tietoon. Erheellisten hälytysten vähentämiseen liittyvissä asioissa on kehotettu olemaan yhteydessä yritykseen, jonka kanssa paloilmoittimen huoltosopimus on tehty sekä laitetoimittajaan. Lisäksi kehotuksesta käy ilmi, että alueen pelastustoimen tekemän taksapäätöksen mukaisesti maksu peritään 12 kuukauden aikana aiheutuneesta kolmannesta erheellisestä paloilmoituksesta lähtien. Maksun suuruus on 800 euroa erheellistä paloilmoitusta kohden.
Pelastuslaitos on 7.10.2019 lähettänyt A:lle vastaavan sisältöisen korjauskehotuksen 6.10.2019 tulleesta erheellisestä paloilmoituksesta.
Kolmannen, 17.11.2019 tapahtuneen, erheellisen paloilmoituksen jälkeen pelastuslaitos on lähettänyt A:lle 28.11.2019 päivätyn 800 euron laskun. Laskun mukaan kiinteistön paloilmoittimesta on edellisen 12 kuukauden aikana tullut useampia erheellisiä paloilmoituksia. Laskussa on ilmoitettu, että alueen pelastustoimen tekemän taksapäätöksen mukaisesti maksu peritään.
Pelastuslaitos on oikaisuvaatimuksen johdosta antamassaan päätöksessä muun ohella viitannut sisäasianministeriön yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa laatimaan muistioon "Erheellisten paloilmoitusten maksullisuus 23.6.2011" ja kyseistä muistiota päivittäneeseen pelastuslaitosten kumppanuusverkoston muistioon ”Erheellisten paloilmoitusten maksullisuudesta 27.6.2013”. Viimeksi mainitun muistion kohdassa 2.6 todetaan, että paloilmoittimen toistuvaksi erheelliseksi toiminnaksi katsotaan useampi kuin kaksi erheellistä hälytystä edellisen 12 kuukauden aikana (ei kalenterivuosi). Lisäksi kyseisessä kohdassa todetaan, että tarkasteluväliä vanhempia tapauksia ei lasketa ja että tällöin inhimillisiä erehdyksiä sallitaan kiinteistöllä edelleenkin.
1.4. Oikeudellinen arviointi
Pelastuslaitos voi pelastuslain 96 §:n mukaan periä paloilmoittimen erheellisen toiminnan aiheuttamasta tehtävästä pelastustoimen hyväksymän taksan mukaisen maksun. Maksun periminen edellyttää, että erheelliset ilmoitukset ovat olleet toistuvia ja että pelastusviranomainen on kirjallisesti kehottanut ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin niiden estämiseksi.
Lainvalmisteluaineiston perusteella erheellisellä toiminnalla tarkoitetaan ilmoituksia, jotka eivät ole johtaneet kiinteistössä pelastuslaitoksen sammutus- tai pelastustoimiin. Erheellisenä toimintana voidaan pitää myös paloilmoituksia, jotka aiheutuvat ihmisen käyttäytymisestä. Oikeuskäytännöstä käy puolestaan ilmi, että maksua ei kuitenkaan tule periä silloin, kun paloilmoittimen erheellinen toiminta on aiheutunut ilkivallasta (KHO 2018:134).
Y-Hallista tulleiden erheellisten paloilmoitusten syyt ovat jääneet tuntemattomiksi. Asiassa ei ole osoitettu, että erheelliset ilmoitukset olisivat aiheutuneet ilkivallasta. Mahdollisten paloilmoitinpainikkeeseen kohdistuneiden iskujen aiheuttamia ilmoituksia voidaan pitää urheiluhallin toimintaan liittyvinä ja niiden estäminen esimerkiksi siirtämällä paloilmoitinpainikkeita tai muilla toimenpiteillä on toimijan vastuulla. Hallissa kielletyn tupakoinnin valvonta on niin ikään toimijan vastuulla. Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että ilmoitukset ovat aiheutuneet pelastuslaissa tarkoitetusta paloilmoittimen erheellisestä toiminnasta.
Kaupunginvaltuuston 13.2.2012 hyväksymän taksapäätöksen mukaisesti automaattisten paloilmoittimien virheellisistä hälytyksistä perittävän erhemaksun suuruus on 800 euroa. Maksun suuruus on saadun selvityksen mukaan pelastuslain 96 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla alle suoritteen tuottamisesta aiheutuneiden kokonaiskustannusten.
Perustuslain 81 §:n 2 momentin mukaan valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Kunnallisista maksuista ei sen sijaan säädetä perustuslaissa. Vaikka perustuslain 81 §:n säännökset eivät välittömästi koske kuntia, kunnallisten maksujen on perustuslakivaliokunnan käytännössä katsottu eroavan kunnallisista veroista saman tapaisten perusteiden nojalla, joilla valtiolliset verot eroavat maksuista. Maksut ovat vastikkeita saadusta palvelusta tai suoritteesta.
Perustuslakivaliokunnan käytännössä valtion maksuilta edellytetään kustannusvastaavuutta, kun taas kunnallisilta maksuilta ei ole edellytetty ehdotonta kustannusvastaavuutta. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä on kuitenkin katsottu, että mitä suuremmaksi maksu muodostuu palvelun tuottamisen kustannuksiin verrattuna, sitä lähempänä on suorituksen pitäminen verona. Merkitystä tulkintakäytännössä on annettu myös yksilöitävyydelle eli toisin sanoen sille, että laista tulee ilmetä, millaisista virkatoimista, palveluista tai tavaroista maksuja voidaan periä ja millaiset suoritteet ovat kokonaan maksuttomia. Perustuslakivaliokunta on lisäksi katsonut, että kun arvioidaan, mistä kunnallisia maksuja koskevista seikoista tulee ja voidaan säätää lailla, on kiinnitettävä huomiota maksuvelvollisen kunnalta saaman vastasuoritteen luonteeseen. Tällöin on merkityksellistä muun ohella, liittyykö suoritteen tuottaminen kunnan pakollisen, lakisääteisen tehtävän suorittamiseen vai onko kyseessä vapaaehtoinen tehtävä (esimerkiksi PeVL 53/2002 vp, PeVL 12/2005 vp ja PeVL 11/2014 vp).
Taksapäätös perustuu päätöksen esittelytekstistä ilmenevällä tavalla pelastuslain 96 §:n 1 momentin 2 kohtaan, mutta itse taksapäätöksessä ei ole erikseen määrätty, että maksu peritään toistuvista erheilmoituksista. Taksapäätöksessä ei ole myöskään määritelty yksiselitteisesti, että toistuvan erheilmoituksen jälkeen perittävä maksu tarkoittaisi kolmannen ilmoituksen jälkeen perittävää maksua. Myöskään pelastuslaissa tai sen esitöissä ei ole määritelty, mitä lain 96 §:ssä tarkoitetaan paloilmoittimien toistuvalla erheellisellä toiminnalla.
Saadun selvityksen perusteella pelastuslaitosten kumppanuusverkoston piirissä on ohjeistettu, että maksu perittäisiin kolmannesta 12 kuukauden aikana tulleesta erheellisestä paloilmoituksesta lähtien. Pelastuslain muutosta (laki 1353/2018) koskevassa hallituksen esityksessä (HE 18/2018 vp) on todettu, että pelastuslaitokset ovat yhdenmukaistaneet käytäntönsä tämän ohjeistuksen mukaiseksi ja että tämä käytäntö vastaa sitä, mitä pelastuslain 96 §:ssä tarkoitetaan toistuvuudella.
Pelastuslaitos on soveltanut pelastuslain 96 §:n 1 momentin 2 kohtaa ja kaupunginvaltuuston taksapäätöstä edellä viitatun käytännön mukaisesti siten, että toistuvalla erheellisellä ilmoituksella tarkoitetaan kolmatta 12 kuukauden jakson aikana tullutta erheellistä ilmoitusta. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että maksun periminen vasta kolmannesta erheellisestä ilmoituksesta lähtien mahdollistaa puutteiden korjaamisen ennen kuin maksu tulee perittäväksi, mikä ehkäisee ennalta erheellisten ilmoitusten aiheutumista ja maksujen perimistä. Kahdentoista kuukauden jakson noudattaminen merkitsee, että vain harvoin tulevista yksittäisistä ilmoituksista ei peritä maksua. Näin ollen pelastuslaitoksen noudattamaa tulkintaa voidaan pitää oikeasuhtaisena ottaen huomioon myös pelastuslain 96 §:n 3 momentin tavoitteet. Lisäksi tasapuolisen kohtelun periaate huomioiden on perusteltua, että pelastuslaitos noudattaa johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä maksujen perimistä koskevassa käytännössään.
Pelastuslain 12 §:n 1 ja 2 momentin mukaan palonilmaisulaitteiden toimintakunnosta vastaa muun muassa rakennuksen omistaja. Maksun määrääminen ei edellytä, että pelastuslaitos kirjallisessa kehotuksessa yksilöidysti ohjeistaisi erheellisten ilmoitusten ehkäisemiseksi tarpeelliset korjaus- tai muut toimenpiteet. Korkein hallinto-oikeus pitää muutoksenhakijalle annettuja kehotuksia pelastuslain 96 §:n 3 momentin mukaisesti riittävinä harkittaessa muutoin maksun määräämisen edellytyksiä.
Korkein hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että pelastuslaitos on toiminut toimivaltansa rajoissa, kun se on päättänyt periä muutoksenhakijalta maksun paloilmoittimen annettua 12 kuukauden aikana kolmannen erheellisen paloilmoituksen.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Valituslupahakemuksen hylkääminen muilta osin
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muilta osin ole valitusluvan myöntämisen perustetta.
3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkääminen
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Laura Leino.