KHO:2022:47

Perheen alaikäinen lapsi omisti omakotitalon, jossa hän asui vanhempansa kanssa. Vanhempi oli vuokrannut lapselta talosta asunnon 400 euron kuukausivuokralla. Kansaneläkelaitos oli voinut hylätä vanhemman vaatimuksen vuokran huomioon ottamisesta menona myönnettäessä perheelle toimeentulotukea, koska kysymys oli perheen sisäisistä vuokramenoista.

Laki toimeentulotuesta 3 § 1 ja 2 momentti, 7 b § 1 momentti, 11 § 1 momentti ja 12 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 17.9.2021 nro H767/2021

Asian aikaisempi käsittely

Kansaneläkelaitos (jäljempänä myös Kela) oli päätöksellään 9.3.2021 X:n hakemuksesta tarkistanut perheen tammi–maaliskuuta 2021 koskevan perustoimeentulotuen. Asunnon vuokraa ei laskelmassa ollut otettu huomioon asumismenoina, koska kyseessä oli toimeentulotukiperheen jäsenen, X:n alaikäisen pojan omistama asunto. Menoina huomioitiin omistusasunnon menot kuten nuohouslasku.

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on päätöksellään 26.3.2021 hylännyt X:n oikaisuvaatimuksen, jonka mukaan vuokra tulee ottaa laskelmassa huomioon vuokrasopimuksen mukaisesti. Kelan toimeentulotukea koskevan etuusohjeen mukaan tilanteissa, joissa toimeentulotuen hakija tai hakijan kanssa samaan toimeentulotukiperheeseen kuuluva henkilö omistavat yksin tai yhdessä asunnosta 50 prosenttia tai enemmän, hyväksytään vain omistusasunnon asumismenot. X asuu yhdessä alaikäisen poikansa kanssa omakotitalossa, jonka poika omistaa kokonaan. Asunnon vuokramenoja ei voitu pitää toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n mukaisina muina perusmenoina, eikä vuokran osuutta huomioitu perustoimeentulotuen menona vuokrasopimuksen mukaisesti. Asumismenoina on huomioitu esitettyjen laskujen perusteella lämmitysmenot ja nuohouslasku.

X on valittanut oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut vuokramenojen huomioon ottamista menona perustoimeentulotukea määrättäessä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksen ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Toimeentulotuesta annetun lain (toimeentulotukilaki) 7 b §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 9 §:ssä tarkoitetut asumismenot, muun kuin yhtiömuotoisen omistusasunnon välttämättömät hoitomenot sekä välttämättömät asuntoon muuttoon liittyvät menot.

Lain 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tuloina ei kuitenkaan oteta huomioon alle 18-vuotiaan lapsen säännöllisiä tuloja siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan 7 ja 7 c §:n nojalla huomioon otettavat menot.

Saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Asiakirjoihin liitetystä kiinteistön kauppakirjasta ilmenee, että vuonna 2007 syntynyt Y omistaa omakotitalon osoitteessa Aaaaakatu 12, kunta B. Asiakirjoihin on liitetty sekä Y:n että edunvalvojan sijaisen allekirjoittama asuinhuoneiston vuokrasopimus, jonka mukaan X on vuokrannut Y:ltä kaksi huonetta ja keittiön käsittävän huoneiston osoitteesta Aaaaakatu 12. Vuokrasopimus on alkanut 1.1.2021 ja vuokran määrä on 400 euroa kuukaudessa. Vuokran lisäksi maksetaan sähköstä, vedestä ja jätemaksuista.

Toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisena yleisestä asumistuesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetut asumismenot, joita vuokra-asunnossa asuvalle ovat vuokra ja erikseen maksettavat vesimaksut sekä lämmityskustannukset. Omistusasunnossa asuvan asumismenoina otetaan huomioon kiinteistön hoitomenoja, kuten lämmitys- ja vesimaksut, tontin vuokra, kiinteistövero ja puhtaanapitokustannukset.

Alle 18-vuotias lapsi ei ole velvollinen elättämään vanhempiaan tai sisaruksiaan. Alle 18-vuotiaan lapsen säännöllisiä tuloja ei oteta tulona huomioon siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan 7 ja 7 c §:n nojalla huomioon otettavat menot. Jos vanhempien kanssa yhteistaloudessa elävällä lapsella on ei-vähäisiä säännöllisiä tuloja, niistä otetaan tulona huomioon vain se osa, jonka katsotaan kattavan hänen osaltaan toimeentulotuessa huomioon otettavat menot. Lapsen osuus lasketaan lähinnä perusosasta ja asumismenoista. Kelalla on kuitenkin mahdollisuus käyttää harkintaa siinä, millä määrällä lapsen osuus perheen asumismenoista on kohtuullista ottaa huomioon.

Asiassa ei ole ilmennyt, että X:n vuokramenoja on pidettävä tarpeettoman suurina. Näin ollen X:n menoina on otettava huomioon asunnon vuokra 400 euroa kuukaudessa tammi–maaliskuussa 2021. Vastaavasti Y:n tuloina voidaan perheelle edellä mainittuna aikana laadittavassa toimeentulotukilaskelmassa ottaa huomioon se osa nettomääräisistä vuokratuloista, joiden katsotaan kattavan hänen osaltaan omistusasunnon välttämättömiä hoitomenoja sekä perusosalla katettavia menoja.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juhana Niemi ja Vesa Sirkesalo. Esittelijä Anette Ståhl-Aalto.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kansaneläkelaitos on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että kysymyksessä on omistusasunto, jossa äiti ja poika asuvat.

X ja Y muodostavat toimeentulotuesta annetun lain 3 §:n mukaisen perheen. Perheellä voi olla joko vuokra-asunnon asumismenoja tai omistusasunnon välttämättömiä hoitomenoja, ei molempia. Hallinto-oikeuden päätöksessä asumiskulujen tosiasiallista tilannetta ei ole otettu huomioon, vaikka se on toimeentulotuesta annetun lain lähtökohta.

Perheen asumisen tosiasiallista luonnetta ja siitä syntyviä menoja tarkasteltaessa kyse on omistusasunnon välttämättömistä hoitomenoista. Tätä asumisen luonnetta ei muuta se, että äiti on tehnyt poikansa kanssa vuokrasopimuksen, jossa on sovittu äidin maksavan vuokraa 400 euroa kuussa. Vuokrasopimukseen perustuvaa asumismenoa ei voida pitää toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n 1 kohdassa tarkoitettuna tosiasiallisena asumismenona. Perheen asuessa omistusasunnossa siihen ei voi kohdistua omistusasumisen ja vuokra-asumisen kustannuksia samanaikaisesti.

X:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Selitystä ei ole annettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko Kansaneläkelaitos voinut hylätä vaatimuksen perheen sisäisten vuokramenojen huomioon ottamisesta perustoimeentulotukea myönnettäessä.

2. Sovellettavat oikeusohjeet

Toimeentulotuesta annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan perheellä yhteistaloudessa asuvia vanhempia, vanhemman alaikäistä lasta, aviopuolisoita sekä kahta henkilöä, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa. Pykälän 2 momentin mukaan toimeentulotukea myönnettäessä kaikkia perheenjäseniä pidetään toimeentulotuen saajina tuen maksamispäivästä lukien. Toimeentulotuen katsotaan jakautuvan sen saajien kesken kullekin yhtä suurena osuutena, jolleivät olosuhteet muuta osoita.

Mainitun lain 7 b §:n 1 momentin mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 9 §:ssä tarkoitetut asumismenot, muun kuin yhtiömuotoisen omistusasunnon välttämättömät hoitomenot sekä välttämättömät asuntoon muuttoon liittyvät menot.

Saman lain 11 §:n 1 momentin mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot.

Saman lain 12 §:n 1 momentin mukaan varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat.

3. Asiassa saatu selvitys

X ja hänen vuonna 2007 syntynyt poikansa Y asuvat yhdessä omakotitalossa, jonka Y omistaa. X on vuokrasopimuksen mukaan vuokrannut Y:ltä sanotusta omakotitalosta kaksi huonetta ja keittiön käsittävän huoneiston 1.1.2021 alkaen 400 euron kuukausivuokralla. Vuokrasopimuksen ovat allekirjoittaneet Y:n edunvalvojan sijainen ja X.

Kela on myöntänyt X:n perheelle perustoimeentulotukea tammi–maaliskuulle 2021. Vuokrasopimuksen mukaista vuokraa ei ole huomioitu toimeentulotuen määräämistä koskevassa laskelmassa menona, koska kyseessä on perheenjäsenen kokonaan omistama omistusasunto.

4. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Perustoimeentulotuki on perhekohtainen etuus. Toimeentulotuesta annetun lain 3 §:n mukaisesti yhteistaloudessa asuva vanhempi ja hänen alaikäinen lapsensa muodostavat laissa tarkoitetun perheen. Perheen tulot, varallisuus ja menot muodostavat kokonaisuuden. Laskelma tuloista ja varoista sekä menoista tehdään perhekohtaisesti. Tämän vuoksi asumismenoja, jotka perustuvat perheenjäsenten keskinäisiin maksusuorituksiin, ei ole otettava huomioon perheen menoina. Vastaavasti suorituksia ei pidetä myöskään perheen tuloina toimeentulotuen tarvetta koskevassa laskelmassa.

Perustoimeentulotukea määrättäessä perusmenoina huomioon otettavista asumismenoista säädetään toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n 1 momentin 1 kohdassa. Tuon lainkohdan perusteella määräytyy myös, mitä menoja otetaan huomioon omistusasunnossa asuvan perheen asumismenoina.

X asuu yhdessä poikansa Y:n kanssa tämän omistamassa omakotitalossa. He muodostavat toimeentulotukilaissa tarkoitetun perheen. Perheen toimeentulotukea määrättäessä laskelmassa otetaan huomioon perheen todelliset asumismenot. Asumisesta aiheutuneina menoina ei voida yhtä aikaa ottaa huomioon sekä toiselle perheenjäsenelle maksettua vuokraa että omakotitalossa asumisesta aiheutuvia kuluja. Koska perheenjäsen omistaa asunnon kokonaan, asumismenoina voidaan ottaa huomioon vain omistusasunnossa asuvan perheen hyväksyttävät asumismenot. X:n menoksi ei ole luettava hänen pojalleen maksettavaa vuokraa eikä vuokraa ole pidettävä myöskään pojan tulona. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen päätös on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.