KHO:2022:70
A:n perhesideperusteinen oleskelulupahakemus oli hylätty maahantulosäännösten kiertämisen perusteella. Korkein hallinto-oikeus totesi, että A oli muun ohella kansainvälistä suojelua vuonna 2014 hakiessaan kertonut vääriä tietoja itsestään, palannut Suomeen kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen maahantulokiellon voimassa ollessa ja oleskellut Suomessa tämän jälkeen ilman ilmoittautumista viranomaiselle. Asiassa oli perusteltua aihetta epäillä A:n tarkoituksena olleen maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen.
Vaikka oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle oli ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste, oli vielä arvioitava, oliko oleskeluluvan epäämistä pidettävä oikeasuhtaisena.
A oli yhdessä avopuolisonsa kanssa heidän vuosina 2016 ja 2017 syntyneiden lastensa huoltaja. Perhe-elämästä oli esitetty selvitystä, josta ilmeni A:n myönteinen vaikutus perheen lasten kannalta. Maahantulosäännösten kiertämisen painoarvoa vähensi se, että tämä toiminta oli painottunut vuoteen 2016 ja sitä edeltävään aikaan.
Korkein hallinto-oikeus päätyi punninnassa siihen, että perhe-elämän suojasta ja lasten edusta esitetyt seikat olivat painavampia kuin oleskelulupahakemuksen hylkäämistä puoltavat seikat.
Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 36 § 2 momentti, 50 § 1 momentti ja 66 a §
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla
Yleissopimus lapsen oikeuksista 3 artikla 1 kohta
Vrt. KHO 2022:69
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Helsingin hallinto-oikeus 2.9.2020 nro 20/1656/4
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 28.6.2019 myöntänyt Nigerian kansalaiselle A:lle (jäljempänä myös hakija ja muutoksenhakija) oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää hakijan kotimaahansa ja määrännyt hänet kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon, joka alkaa sinä päivänä, jona hän poistuu Schengen-alueelta. Maahanmuuttovirasto ei ole peruuttanut hakijalle aiemmin määrättyä maahantulokieltoa, koska se oli päättynyt 12.4.2019. Perheenkokoaja on vuonna 2016 syntynyt Suomen kansalainen B (jäljempänä myös perheenkokoaja ja muutoksenhakija). Hakija on perheenkokoajan huoltaja.
Päätöksen perustelujen mukaan oleskelulupa jätetään myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, koska hakijan oma toiminta osoittaa sellaista maahantulosäännösten kiertämistä, jota on yleisen edun vuoksi pidettävä asianosaisten perhe-elämän suojaa painavampana eivätkä ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eikä lapsen etu edellytä siten oleskeluluvan myöntämistä.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijoiden pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja valituksen.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä asian arviointina ja johtopäätöksinä lausunut oleskeluluvan osalta muun ohella seuraavaa:
Ottaen huomioon, että hakija on esiintynyt viranomaisille väärillä henkilötiedoilla, tullut Suomeen maahantulokiellon voimassa ollessa, oleskellut Suomessa maahantulokiellon voimassa ollessa lähes puolentoista vuoden ajan, oleskellut Suomessa ilman oleskelulupaa yhteensä lähes kahden vuoden ajan, ja että hakija on laittanut vireille uuden oleskelulupahakemuksen pian korkeimman hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen jälkeen, hallinto-oikeus katsoo, että hakijan toimintaa on pidettävä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämisenä.
Asiassa on vielä arvioitava, onko maahanmuuton hallintaa ja siihen liittyvää yleistä etua pidettävä painavampana kuin hakijan Suomen kansalaisen kanssa yhdessä viettämää perhe-elämää.
Esitetyn selvityksen perusteella hakijan perheenkokoajan ja muun perheensä kanssa viettämä perhe-elämä on ollut tiivistä, hakija on ottanut paljon vastuuta lapsistaan ja ollut suurena tukena perheenkokoajan äidille hänen jaksamisessaan ja perheen arjessa. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että perheenkokoaja on syntynyt hakijan ensimmäisen maahantulokiellon voimassa ollessa, on hakijan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän jatkaminen Suomessa ei välttämättä ole mahdollista. Hakijan ja perheenkokoajan perhe-elämän tiivistyminen on ollut mahdollista suurelta osin myös sen vuoksi, että hakija on oleskellut Suomessa ilman siihen oikeuttavaa oleskelulupaa. Hallinto-oikeus katsoo, että maahanmuuton hallintaan liittyvää yleistä etua on hakijan lain vastaisen menettelyn vuoksi pidettävä niin painavana, että perhe-elämän suojan on kokonaisharkinnassa väistyttävä. Tästä syystä oleskelulupa on voitu hylätä ulkomaalaislain 66 a §:stä huolimatta.
Asiassa on otettava huomioon myös lapsen etu. Asiassa ei ole tullut esiin sellaisia yksilöllisiä, lapsen etuun konkreettisesti vaikuttavia seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi syytä arvioida toisin. Ulkomaalaislain 6 §:n mukainen lapsen etu ei vaarannu oleskeluluvan myöntämättä jättämisestä, koska perheenkokoaja on Suomen kansalainen ja asuu Suomessa yhdessä äitinsä kanssa. Perheenkokoajan äiti ja tämän lapset ovat saaneet ja heillä on jatkossakin mahdollisuus saada tukea Suomen valtiolta, joten he eivät jää vaille huolenpitoa, vaikka hakijalle ei myönnettäisi oleskelulupaa. Hakijalla on mahdollisuus pitää yhteyttä lapsiinsa ulkomailta käsin muun muassa videoyhteyksin. Näin ollen lasten etu ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Järvenpää ja Lea Alén. Esittelijä Salla Autio.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Muutoksenhakijat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi. Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely, mikäli kirjallista selvitystä ei pidetä riittävänä.
Vaatimusten tueksi on valituksessa ja sen täydennyksessä esitetty muun ohella seuraavaa:
Hakija on vastannut pitkälti perheenkokoajan ja tämän pikkusisaren huolenpidosta, hyvinvoinnista ja kasvatuksesta koko heidän elämänsä ajan. Hakijan merkitys lasten kannalta korostuu erityisesti hakijan puolison ja lasten äidin psyykkisen voinnin ja kokonaistilanteen vuoksi. Hakijan erottaminen perheestä tarkoittaisi, että perhe olisi uudelleen lastensuojelun tuen tarpeessa. Mahdollinen tuki valtiolta ja yhteydenpito etänä eivät vastaa eivätkä korvaa isän läsnäoloa, kun erityisesti otetaan huomioon lasten etu. Koska perheeseen kuuluu alaikäinen puolisisarus, jonka isä on Suomen kansalainen, asianosaiset voivat viettää perhe-elämää vain Suomessa. Hakija on suorittanut hänelle määrätyn sakkorangaistuksen laittomasta maahantulosta ja maassaoleskelusta. Hakiessaan ensimmäistä kertaa oleskelulupaa perhesiteen perusteella hän ei ollut ymmärtänyt, että hänelle oli määrätty maahantulokielto.
Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:
Hakijan oma toiminta osoittaa tietoista, toistuvaa ja suunnitelmallista viranomaisten harhaanjohtamista ja maahantulosäännösten kiertämistä. Kun otetaan huomioon hakijan oman toiminnan moitittavuus, perhe-elämän suojaan puuttumista ei voida pitää suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Oleskelulupia koskevassa päätöksenteossa on yleensä kyse siitä, onko jokin ratkaisuvaihtoehto sillä tavoin vakavasti lapsen edun vastainen, että oleskelulupa tulisi myöntää. Nyt tällaisesta ei ole kyse eikä mikään asiassa osoita, että perheenkokoaja tai hänen sisaruksensa olisivat jäämässä vaille tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa. Hakija voi pitää yhteyttä lapsiinsa ja tukea heitä ulkomailta käsin.
Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselityksen. Punninnassa on otettava huomioon, että moitittava käytös on tapahtunut useita vuosia sitten eikä hakija ole missään vaiheessa syyllistynyt rikoksiin tai rikkomuksiin, joiden perusteella oleskelulupahakemus voitaisiin jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin perusteella. Lapsen edun arvioinnissa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Merkintä
Korkein hallinto-oikeus on 27.8.2021 antamallaan välipäätöksellä H2906/2021 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
1. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.
2. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
1. Suullinen käsittely
Muutoksenhakijat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus järjestää tarvittaessa suullisen käsittelyn hakijan ja perheenkokoajan äidin kuulemiseksi.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely asiassa, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena ja yksityinen asianosainen sitä vaatii. Saman pykälän 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä myös, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.
Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi muutoksenhakijat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn järjestämistä, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, asiakirjoista saatava selvitys sekä asiassa annettu ratkaisu, suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
2. Pääasia
2.1. Kysymyksenasettelu
Hakija on Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsen, ja hänelle voitaisiin siten myöntää ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentissa tarkoitettu oleskelulupa perhesiteen perusteella, jos oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset täyttyvät.
Asiassa on kysymys siitä, onko perhesideperusteinen oleskelulupa voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.
Mikäli hakijan menettelyä on pidettävä maahantulosäännösten kiertämisenä, on vielä arvioitava, onko oleskeluluvan myöntämättä jättämistä pidettävä oikeasuhtaisena, kun otetaan huomioon ulkomaalaislain 66 a §:ssä todettu, perhe-elämän suoja ja lapsen etu.
2.2. Maahantulosäännösten kiertäminen
2.2.1. Sovellettavasta oikeusohjeesta
Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin on tarkoitettu koskevan ennen kaikkea tilanteita, joissa oleskelulupaa on haettu maahantulon todellista tarkoitusta vastaamattomalla perusteella. Säännös on sovellettavissa myös muunlaiseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on maahantulo tai maassa oleskelu maahanmuuttoviranomaisia harhauttamalla tai muutoin virheellisin perustein. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa huomioon otettavat seikat perustuvat keskeisesti hakijan hakemushistoriaan ja hänen aikaisempaan oleskeluunsa Suomessa.
2.2.2. Hakijan menettelystä esitetty selvitys
Hakija, A, on vuonna 1978 syntynyt Nigerian kansalainen. Vuonna 2014 hän on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua esiintyen nimellä Z ja esittäen turvapaikkaperusteeksi seksuaalisen suuntautumisensa. Hän on sittemmin tuonut ilmi, ettei peruste pidä paikkaansa. Hänet oli aiemmin rekisteröity turvapaikanhakijaksi vuonna 2010 Kreikassa, jolloin hän oli esittänyt toisen syntymäajan, sekä vuonna 2012 Ruotsissa. Maahanmuuttovirasto on jättänyt hakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta eikä ole myöntänyt hänelle oleskelulupaa. Hänet on päätetty käännyttää Ruotsiin ja määrätty kahden vuoden Suomea koskevaan maahantulokieltoon ajalle 5.6.2014–5.6.2016. Käännyttäminen on pantu täytäntöön 30.6.2014.
Hakija on tuomittu yhteiseen sakkorangaistukseen kahdesta ulkomaalaisrikkomuksesta, koska hän on oleskellut Suomessa ilman oleskelulupaa ajalla 15.1.2015–26.7.2016 ja koska hän oli palannut Suomeen 15.1.2015, jolloin maahantulokielto oli voimassa.
Hakija on hakenut perhesideperusteista oleskelulupaa ensimmäisen kerran 26.7.2016 perheenkokoajana nytkin olevan B:n huoltajana. Hakijalle ei ole myönnetty oleskelulupaa, ja hänet on päätetty käännyttää Nigeriaan sekä määrätty kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon ajalle 12.4.2017–12.4.2019. Hylkäämisperusteena on ollut maahantulosäännösten kiertäminen, jota on pidetty punninnassa painavampana kuin hakijan perhe-elämän aloittamista Suomessa. Päätös on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 5.11.2018. Maastapoistamista ei ole pantu täytäntöön.
Hakija on hakenut oleskelulupaa uudelleen suhteessa perheenkokoajaan 10.12.2018 ja maahantulokiellon peruuttamista 12.12.2018. Maahanmuuttovirasto ei ole nyt kysymyksessä olevalla päätöksellään myöntänyt haettua oleskelulupaa.
2.2.3. Arviointi maahantulosäännösten kiertämisestä
Hakija on saapunut vuonna 2015 Suomeen maahantulokiellosta huolimatta. Tämän jälkeen hän on oleskellut Suomessa noin 1,5 vuotta ulkomaalaislain säännösten vastaisesti ennen kuin hän on hakenut oleskelulupaa. Tätä edeltävästi hän oli turvapaikkahakemuksensa yhteydessä antanut itsestään vääriä henkilötietoja ja muita tietoja.
Kun hakijan ensimmäinen perhesideperusteinen hakemus oli tullut lainvoimaisesti hylätyksi, hän on noin kuukauden päästä hakenut samalla perusteella uudelleen oleskelulupaa. Tuossa vaiheessa aikaisemman oleskelulupahakemuksen hylkäämisen yhteydessä määrätty maahantulokielto on ollut vielä voimassa. Oleskeluluvan hakeminen maahantulokiellon aikana ei sellaisenaan ole osoitus tarkoituksesta kiertää maahantulosäännöksiä. Nyt tehtävässä arvioinnissa merkityksellistä on kuitenkin se, että hakija ei ollut poistunut maasta käännyttämispäätöksestä ja maahantulokiellosta huolimatta. Hän on hakenut nyt kysymyksessä olevaa oleskelulupaa ollessaan maassa laittomasti.
Edellä mainituilla perusteilla, ja kun lisäksi otetaan huomioon hakijan oleskelu- ja hakemushistoriasta esitetty selvitys kokonaisuutena, Maahanmuuttovirasto on voinut arvioida, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olleen maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen.
2.3. Perhe-elämän suojan ja lapsen edun vaikutus
2.3.1. Lähtökohtia
Vaikka hakijan kohdalla on voitu katsoa, että oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle on ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste, asiassa on vielä arvioitava, onko oleskeluluvan epäämistä pidettävä oikeasuhtaisena. Tässä punninnassa on harkittava, onko asiassa esitetyissä olosuhteissa maahanmuuton hallintaan ja siihen liittyvään yleiseen etuun liittyviä seikkoja pidettävä painavampina kuin hakijan, hänen avopuolisonsa ja heidän lastensa perhe-elämän suojaan sekä lasten etuun liittyviä seikkoja.
2.3.2. Sovellettavia oikeusohjeita ja muita oikeuslähteitä
Ulkomaalaislaki
Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.
Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.
Euroopan ihmisoikeussopimus
Perhe-elämän suojan arvioinnissa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Lapsen perhe-elämän osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut toistuvasti, että lapsen edun ensisijaisuudesta kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa vallitsee laaja konsensus, joka koskee myös kansainvälistä oikeutta (esimerkiksi suuren jaoston tuomio 10.9.2019 Strand Lobben ja muut v. Norja ja suuren jaoston tuomio 6.7.2010 Neulinger ja Shuruk v. Sveitsi).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään (esimerkiksi suuren jaoston tuomio 3.10.2014 Jeunesse v. Alankomaat ja jaostotuomio 1.3.2018 T.C.E. v. Saksa) todennut, että ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ei takaa ulkomaalaiselle oikeutta saapua tiettyyn maahan tai oleskella siellä eikä siten myöskään artiklasta seuraa valtiolle yleistä velvollisuutta sallia ulkomaalaisen oleskelua alueellaan tai myöntää tietynlaista oleskelulupaa. Kuitenkin perhe-elämää ja maahanmuuttoa koskevissa tapauksissa valtion velvollisuudet vaihtelevat riippuen henkilöiden erityisistä olosuhteista ja yleisestä edusta. Tällöin tulee löytää oikeudenmukainen tasapaino yksilön ja yhteiskunnan kilpailevien intressien välillä, missä valtiolla on tietty harkintamarginaali. Huomioon otettavia seikkoja ovat, missä määrin perhe-elämä tulisi rikkoutumaan, siteiden voimakkuus sopimusvaltioon, onko perheen asumiselle kyseisen ulkomaalaisen kotimaassa ylipääsemättömiä esteitä sekä se, onko asiassa maahanmuuton valvontaan tai yleiseen järjestykseen liittyviä seikkoja, jotka puoltavat maahan pääsyn epäämistä.
YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus
YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitea valvoo lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen noudattamista. Komitea on 29.5.2013 päivätyssä 3 artiklan 1 kohtaa koskevassa yleiskommentissaan (CRC/C/GC/14) korostanut lapsen edun olevan kolmiosainen käsite. Kyse on ensinnäkin aineellisesta oikeudesta: lapsella on oikeus siihen, että hänen etunsa arvioidaan ja otetaan ensisijaisesti huomioon, kun tarkastellaan erilaisia etuja päätöksen tekemiseksi käsiteltävänä olevassa asiassa, ja takeet siitä, että tämä oikeus pannaan täytäntöön aina, kun tehdään yhtä lasta, määriteltyä tai määrittelemätöntä lapsiryhmää tai yleisesti lapsia koskevia päätöksiä. Toiseksi kyse on perustavanlaatuisesta tulkintaperiaatteesta: jos lain säännös voidaan tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla, tulisi valita sellainen tulkinta, joka palvelee tehokkaimmin lapsen etua. Kolmanneksi kyse on menettelysäännöstä: aina kun tehdään tiettyyn lapseen, tiettyyn lapsiryhmään tai yleisesti lapsiin vaikuttavia päätöksiä, päätöksenteossa on arvioitava päätöksen mahdollisia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia kyseiseen lapseen tai kyseisiin lapsiin. Lapsen edun arviointi ja määrittäminen edellyttävät menettelytakeita. Lisäksi päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että kyseinen oikeus on otettu nimenomaisesti huomioon.
2.3.3. Perhe-elämästä ja lapsista esitetty selvitys
Hakija ja perheenkokoajan äiti ovat avoliitossa ja heidän helmikuussa 2016 ja maaliskuussa 2017 syntyneet lapsensa ovat heidän yhteisessä huollossaan. Lapset ovat Suomen kansalaisia. Hakija on asunut kesäkuusta 2017 samassa osoitteessa lastensa ja avopuolisonsa sekä tämän vuonna 2001 ja 2013 syntyneiden lasten kanssa, joista ensin mainittu on sittemmin muuttanut asumaan itsenäisesti.
Hakija, hakijan avopuoliso ja tämän täysi-ikäinen tytär ovat esittäneet Maahanmuuttovirastolle yhdensuuntaisesti, että hakija hoitaa lapsia jokapäiväisesti puolisonsa kanssa. Hakija ottaa lasten hoidosta ja kotitöistä suurempaa vastuuta puolison opiskellessa tai kun tämän voimavarat ovat vähissä. Hakijan merkitys perheessä on suuri ja perhe-elämän katkeaminen olisi kaikille vaikeaa. Hakija ja puolisoiden yhteiset lapset puhuvat keskenään hakijan äidinkieltä.
Oleskelulupahakemuksen liitteenä on toimitettu lasten äidin pyynnöstä laadittu sosiaalityöntekijän lausunto. Sen mukaan äiti tarvitsi aikaisemmin yksinhuoltajana ollessaan lastensuojelun avohuollon tukitoimia, kuten lapsiperheiden kotipalvelua ja tehostettua perhetyötä. Tukitoimien tarvetta ei ole ollut enää sen jälkeen, kun hakija muutti perheeseen asumaan.
2.3.4. Arviointia
Korkein hallinto-oikeus toteaa arvioinnin lähtökohtana, että oikeudenmukaisen tasapainon saavuttaminen toisaalta maahanmuuton hallintaan liittyvän yleisen edun sekä toisaalta perhe-elämän suojan ja lapsen edun välillä edellyttää, että harkinnalle merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet tulevat kussakin tapauksessa selvitetyiksi. Maahanmuuttovirastolla on ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla velvollisuus huolehtia asian käsittelystä ja huolehtia siitä, että hakijalle annetaan mahdollisuus omalta osaltaan toteuttaa selvitysvelvollisuutensa. Ulkomaalaisella on toisaalta velvollisuus aktiivisestikin esittää selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikuttaa asiansa selvittämiseen. Lisäksi asiassa tehdystä päätöksestä tulee käydä ilmi, mitkä ja millä tavalla yksilölliset ja konkreettiset tosiseikat on otettu harkinnassa huomioon. Joissakin tilanteissa voi suullisen käsittelyn järjestäminen hallinto-oikeudessa olla tarpeen lapsen ja hänen vanhempiensa olosuhteiden selvittämiseksi.
Tässä asiassa asianosaiset ovat toimittaneet oman selvityksensä lisäksi sosiaaliviranomaisen lausunnon perheen olosuhteista. Lausunnosta ilmenee, että sosiaaliviranomaisen käsitys perheen olosuhteista on perustunut lastensuojelun pidempiaikaiseen kontaktiin perheeseen. Esitettyjen lausumien perusteella hakijan läsnäolo perheessä on edistänyt merkittävästi avopuolison jaksamista. Tällä voidaan arvioida olleen myönteistä vaikutusta myös lasten perheessä saaman huolenpidon kannalta. Näille lasten kasvua ja kehitystä tukeville seikoille voidaan antaa vahva painoarvo punninnassa.
Toisaalta hakijan oleskelu maassa ilman oleskelulupaa ja osin maahantulokiellon aikana on merkityksellistä, kun arvioidaan maahantulon hallintaan liittyvää yleistä etua. Arvioinnissa ei myöskään voida sivuuttaa sitä, että hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan pyrkinyt harhauttamaan viranomaisia kertomalla itsestään vääriä tietoja. Näiden painoarvoa kuitenkin vähentää se, että toiminta maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämisen tarkoituksessa on painottunut vuoteen 2016 ja sitä edeltävään aikaan. Hakijan perhesideperusteisten hakemusten peruste eli vanhemmuus ja huoltajuussuhde perheenkokoajaan on aito.
Hakijan toimintaa maahantulosäännösten kiertämisen suhteen ei voida pitää vähäisenä. Hakijan toiminnasta esitettyjen, ulkomaalaislain 36 §:n 2 momenttia koskevien kielteisten seikkojen painoarvoa ei silti punninnassa ole aihetta asettaa yhtä vahvoiksi perusteiksi oleskeluluvan myöntämättä jättämiselle kuin saman pykälän 1 momentissa tarkoitettua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamista (punninnasta ulkomaalaislain 36 §:n 1 momenttia koskevassa tilanteessa esimerkiksi KHO 2021:102).
Edellä lausuttuja näkökohtia punnittuaan korkein hallinto-oikeus katsoo, että perhe-elämän suojasta ja lasten edusta esitetyt seikat ovat painavampia kuin oleskelulupahakemuksen hylkäämistä puoltavat seikat.
2.4. Lopputulos
Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Anna Heikkilä.