KHO:2022:88

A Oyj oli vuonna 2011 laskenut liikkeeseen nimellisarvoltaan kuuden miljoonan euron vaihtovelkakirjalainan, jonka oli lunastanut Vakuutusyhtiö C. A Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö B Oyj oli vuonna 2014 hankkinut kyseisen vaihtovelkakirjalainasaatavan Vakuutusyhtiö C:ltä miljoonan euron kauppahinnalla. B Oyj oli sulautunut A Oyj:öön 31.12.2015 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a ja 52 b §:ssä tarkoitetulla tavalla, ja vaihtovelkakirjalainaan perustuva velkasuhde oli lakannut konfuusion myötä. A Oyj:n kirjanpidossa vaihtovelkakirjalainan nimellisarvon ja sulautuvalla yhtiöllä olleen saatavan hankintamenon erotus, 4 990 546,78 euroa, oli luettu osaksi sulautumistulosta.

Asiassa oli ratkaistava, oliko A Oyj:lle kertynyt 4 990 546,78 euroa veronalaista tuloa velkasuhteen konfuusion myötä tapahtuneen velan lakkaamisen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sulautumistulos oli laskettava vähentämällä sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenosta sulautumisessa siirtyvien nettovarojen arvo. A Oyj:n vaihtovelkakirjalainaan perustuva velka B Oyj:lle ei ollut meno, joka olisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla johtunut tytäryhtiön osakkeiden hankinnasta, eikä kysymys myöskään ollut A Oyj:n B Oyj:öön tekemästä lisäsijoituksesta. Näin ollen velkasuhdetta ei ollut tuloverotuksessa luettava sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenoon eikä 4 990 546,78 euron määrää siten voitu ottaa lukuun verovapaata sulautumistulosta laskettaessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi edelleen, että konfuusion myötä A Oyj oli vapautunut maksamasta velkojalle 4 990 546,78 euroa ja että yhtiö oli näin ollen voinut saada rahanarvoisen edun. Kun otettiin huomioon B Oyj:n vaihtovelkakirjasaatavasta maksama miljoonan euron kauppahinta ja vaihtovelkakirjalainan nimellisarvo 5 990 546,78 euroa, oli kuitenkin mahdollista, että vaihtovelkakirjalaina oli konfuusion tapahtuessa ollut arvoton 1 000 000 euroa ylittävältä osalta. A Oyj:lle ei ollut kertynyt rahanarvoista etua siltä osin kuin vaihtovelkakirjalaina oli tällöin ollut arvoton. Korkein hallinto-oikeus ei ottanut välittömästi ratkaistavakseen, oliko vaihtovelkakirjasaatava ollut joltain osin arvoton konfuusion tapahtuessa, vaan kumosi hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä verovelvollisen vahingoksi toimitetun verotuksen oikaisun ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi sen selvittämiseksi, oliko A Oyj:lle kertynyt verotettavaa tuloa esillä olevan velkasuhteen lakkaamisen seurauksena sen vuoksi, että vaihtovelkakirjalaina ei ole ollut arvoton 1 000 000 euron ylittävältä osalta. Verovuosi 2015.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 4 § 1 momentti, 14 § 1 momentti ja 52 b § 1 momentti

Ks. myös KHO 1972 I 51, KHO 1972 II 553, KHO 1998:47, KHO 25.10.2001 T 2610 ja KHO 12.1.2010 T 20

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus, 06.07.2021, H3502/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää yhtiölle valitusluvan ja tutkii asian pääasian osalta. Muilta osin valituslupahakemus hylätään.

1. Yhtiön vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.
2. Hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä verovelvollisen vahingoksi toimitettu verotuksen oikaisu veronkorotuksineen kumotaan. Asia palautetaan Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi sen selvittämiseksi, onko yhtiölle kertynyt verotettavaa tuloa esillä olevan velkasuhteen lakkaamisen seurauksena sen vuoksi, että vaihtovelkakirjalaina ei ole ollut arvoton 1 000 000 euron ylittävältä osalta.
3. Yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1) A Oyj laski vuonna 2011 liikkeeseen vakuudettoman, nimellisarvoltaan kuuden miljoonan euron vaihtovelkakirjalainan, joka oikeutti osakkeen arvon mukaan määräytyvään käteissuoritukseen. Vakuutusyhtiö C lunasti sanotun vaihtovelkakirjalainan. Vuonna 2014 yhtiön kokonaan omistama tytäryhtiö B Oyj hankki kyseisen vaihtovelkakirjalainan Vakuutusyhtiö C:ltä miljoonan euron kauppahinnalla.

(2) B Oyj sulautui emoyhtiöönsä 31.12.2015. Ennen sulautumisen täytäntöönpanoa vaihtovelkakirjalainan nimellisarvo vastaanottavan emoyhtiön taseessa oli 5 990 546,78 euroa. Sulautuvan tytäryhtiön taseessa saatavan arvo oli 1 000 000 euroa. Sulautumisen seurauksena tapahtui konfuusio eli velkasuhteen lakkaaminen.

(3) Yhtiö on verovuodelta 2015 antamallaan veroilmoituksella ilmoittanut 5 099 185,08 euroa verottomana tuottona ja vastauksena Verohallinnon selvityspyyntöön ilmoittanut, että kysymys on fuusiotuloksesta. Yhtiön ilmoittama fuusiotulos on pitänyt sisällään muun ohella vaihtovelkakirjalainan ja sitä vastaavan saatavan kirjanpitoarvojen erotuksen 4 990 546,78 euroa.

(4) Verohallinto on toimittanut yhtiön verotuksen verovuodelta 2015 sulautumisen osalta yhtiön antaman veroilmoituksen mukaisesti.

(5) Verohallinto on 3.12.2018 tekemällään päätöksellä oikaissut yhtiön verovuoden 2015 verotusta verovelvollisen vahingoksi ja lisännyt sen elinkeinotoiminnan tuloon 4 990 546,78 euroa. Verohallinto on lisäksi määrännyt yhtiölle 240 000 euron veronkorotuksen verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin (1079/2005) nojalla.

(6) Verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi on perustunut verotarkastuskertomukseen, jonka mukaan yhtiön tekemällä fuusiotuloksen laskelmalla on verovapaaseen fuusiotulokseen virheellisesti sisällytetty yhtiön liikkeeseen laskeman vaihtovelkakirjalainan nimellisarvo 5 990 546,78 euroa sekä yhtiöön sulautuneen tytäryhtiön taseessa olleen vastaavan saamisen hankintameno 1 000 000 euroa.

(7) Verotuksen oikaisulautakunta on 2.6.2020 tekemällään päätöksellä hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen.

(8) Yhtiö on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että verotuksen oikaisulautakunnan päätös ja yhtiön vahingoksi tehty verotuksen oikaisupäätös kumotaan ja toimitettu verotus saatetaan voimaan. Asiassa on pyydettävä ennakkoratkaisu Euroopan unionin tuomioistuimelta, jos asiaa ei voida ratkaista verovelvollisen hyväksi valituksessa esitetyin perustein. Lisäksi Verohallinto on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

(9) Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta. Hallinto-oikeus on alentanut yhtiölle määrätyn veronkorotuksen määrän 240 000 eurosta 150 000 euroon, mutta hylännyt yhtiön valituksen enemmälti. Hallinto-oikeus on hylännyt myös yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

(10) Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:ssä tarkoitetulla yhtiöiden sulautumisessa syntyvällä voitolla tai tappiolla tarkoitetaan erotusta, joka syntyy, kun sulautuvalta yhteisöltä siirtyvien varojen ja velkojen erotuksesta vähennetään vastaanottavan yhteisön omistamien sulautuvan yhteisön osakkeiden verotuksessa poistamatta olevan hankintamenon määrä. Koska kysymyksessä oleva tulo syntyy vastaanottavan yhtiön vaihtovelkakirjalainan nimellisarvon ja sulautuvan yhtiön saatavan hankintamenon erotuksesta, kysymyksessä ei ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 1 momentissa tarkoitettu yhtiöiden sulautumisessa syntyvä voitto. Sulautumisen kirjanpitokäsittelyllä ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Kysymys ei ole yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetusta siirtävän yhtiön pääoman purkautumisessa muodostuvasta voitosta. Sulautuminen ei ole poikennut yritysjärjestelydirektiivin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 1 momentin edellyttämästä jatkuvuusperiaatteesta. Sulautumisen yhteydessä tapahtuneen velka-saamissuhteen lakkaamisen seurauksena syntynyt tulo on realisoitunut lopullisesti yhtiön verotuksessa. Yritysjärjestelydirektiivi ei siten ole esteenä sille, että vaihtovelkakirjan nimellisarvon ja saatavan hankintahinnan erotus on katsottu yhtiön veronalaiseksi tuloksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Vesa Heikkilä ja Katja Tertsonen. Asian esittelijä Sara Korpela.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(11) Yhtiö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja toimitettu verotus saatetaan voimaan. Yhtiö on myös vaatinut, että asiassa on pyydettävä ennakkoratkaisu Euroopan unionin tuomioistuimelta, jos asiaa ei voida suoraan ratkaista verovelvollisen hyväksi valituksessa esitetyillä perusteilla. Yhtiön oikeudenkäyntikulut on määrättävä korvattavaksi.

(12) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut yhtiön valituksen sekä ennakkoratkaisupyyntöä ja oikeudenkäyntikuluja koskevien vaatimusten hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen

(13) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

(14) Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta muutoin kuin pääasian osalta.

2. Pääasia

2.1 Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva vaatimus

(15) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa lainkäyttöasioissa.

(16) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

(17) Kun otetaan huomioon ne perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

2.2 Tulon veronalaisuus

Kysymyksenasettelu

(18) Asiassa on ratkaistava, onko yhtiön verovuoden 2015 verotusta voitu oikaista verovelvollisen vahingoksi sen vuoksi, että yhtiölle on katsottava kertyneen 4 990 546,78 euroa veronalaista tuloa velkasuhteen konfuusion myötä tapahtuneen velan lakkaamisen perusteella. Asiassa on riidatonta, että esillä oleva sulautuminen on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n 2 kohdan mukainen tytäryhtiösulautuminen, johon sovelletaan saman lain 52 b §:n säännöksiä.

(19) Yhtiön mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 1 momentissa ei ole säädetty siitä, miten sulautumisessa syntyvä voitto lasketaan tai mitä eriä voitto käsittää. Säännöstä olisi tulkittava siten, että kaikki sulautumisessa syntyvät tuloerät ovat verovapaita, koska säännös koskee kaikkia yhden oikeustoimen eli sulautumisen synnyttämien erien verokohtelua. Sulautumisen yhteydessä yhtiön kirjanpidossa tuloutunut velan ja sitä vastaavan saatavan kirjanpitoarvojen erotus olisi katsottava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 1 momentin nojalla verovapaaksi.

(20) Sanottua tulkintaa puoltavat muun ohella lain esityöt (HE 177/1995 vp), yritysjärjestelyn oikeudellinen muoto, yritysjärjestelydirektiivi sekä sulautumisen kirjanpitokäsittely. Yhtiön kirjanpidossa sulautumiserotus käsitellään yhdellä fuusiotilillä, jolla esitettyyn sulautumiserotukseen on vaikuttanut myös velkasuhteen lakkaaminen sulautumisessa.

(21) Saamisen verotusarvo on sulautuneessa yhtiössä ollut todellinen, koska se on perustunut riippumattomien osapuolten välisessä kaupassa maksettuun kauppahintaan. Vastaanottavassa yhtiössä velan verotusarvo on vastannut vaihtovelkakirjalainan nimellisarvoa eli sitä rahamäärää, jonka vastaanottava yhtiö on vaihtovelkakirjalainan liikkeeseenlaskussa tosiasiallisesti saanut. Kysymys on siten verotusarvojen ja todellisten arvojen muodostamasta pääomavoitosta, joka on muodostunut vastaavilla periaatteilla sulautumisessa kuin osakkeiden hankintamenon ja siirtyvien nettovarojen erotuksesta muodostuva voittoerä.

(22) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan sulautumisen verokäsittely ei ole sidottu kirjanpitokäsittelyyn. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 1 momentin mukaiseen sulautumisessa syntyneeseen voittoon vaikuttavia eriä ovat vastaanottavalla yhtiöllä oleva sulautuneen yhtiön osakkeiden hankintameno ja vastaanottavalle yhtiölle sulautumisessa siirtyneet varat ja velat. Nyt esillä olevassa tulossa ei ole kysymys myöskään yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetusta pääomavoitosta, joka olisi muodostunut sulautumisessa siirrettyjen varojen ja vastuiden todellisen arvon ja niiden verotuksessa käytettävän arvon välisestä erosta.

(23) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 1 momentti ei koske muun tulon kuin sulautumisessa syntyneen voiton veronalaisuutta tai tappion vähennyskelvottomuutta. Esillä olevassa asiassa ei ole kysymys sanotussa säännöksessä tarkoitetusta sulautumisessa syntyneestä voitosta, eikä kyseinen tulo siten ole yhtiölle verovapaata sanotun säännöksen nojalla. Kun yhtiö on sulautumisen myötä lopullisesti vapautunut suorittamasta esillä olevaa vaihtovelkakirjalainaa, yhtiön on katsottava saaneen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetun veronalaista tuloa olevan rahanarvoisen edun.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

(24) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:n mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot.

(25) Saman lain 14 §:n 1 momentin (1077/2008) mukaan vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrä. Hankintamenoon luetaan lisäksi kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla hyödykkeen hankintamenoon kirjanpidossa luetut kiinteät menot ja korkomenot.

(26) Saman lain 52 b §:n 1 momentin mukaan sulautuvan yhtiön ei katsota purkautuvan verotuksessa. Sulautuvan yhtiön verotuksessa vähentämättä olevat hankintamenot ja muut vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuvan yhtiön verotuksessa. Yhtiöiden sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno.

(27) Hallituksen esityksessä yritysjärjestelyjä koskevien elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja eräiden muiden lakien säännösten muuttamisesta (HE 177/1995 vp, Esityksen pääasiallinen sisältö) on todettu, että esityksen tarkoituksena on täytäntöönpanna asiaa koskeva Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (nykyisin 2009/133/EY, jäljempänä yritysjärjestelydirektiivi). Direktiivissä tarkoitetut veroedut ehdotetaan ulotettaviksi koskemaan myös kotimaisten yhteisöjen välisiä vastaavia järjestelyjä.

(28) Hallituksen esityksessä (HE 177/1995 vp, Jakso 2.2. Sulautuminen) on todettu, että merkittävimmät sulautumista koskevat muutostarpeet kohdistuvat sulautumisen yhteydessä syntyvän voiton tai tappion verokohteluun. Hallituksen esityksessä (52 b §:n yksityiskohtaiset perustelut) on lisäksi todettu, että sulautumista ei rinnastettaisi yhtiön purkautumiseen verotuksessa. Tämä merkitsisi sitä, ettei sulautumisessa siirtyvien varojen realisoitumatonta arvonnousua, verotuksessa vähennettyjä ylipoistoja eikä varauksia luettaisi sulautuvan yhtiön tuloksi. Vastaanottavan yhtiön verotuksessa vähennettäisiin sulautumisessa siirtyneet omaisuuden hankintamenot ja muut siirtyneet menot samalla tavalla kuin sulautuva yhtiö olisi saanut ne vähentää. Muutoksena nykytilaan ehdotetaan sulautumistuloksen säätämistä kaikissa tapauksissa verotukseen vaikuttamattomaksi. Sulautuvan yhtiön osakkeiden vaihtumista sulautuvalta yhtiöltä siirtyviin nettovaroihin tytäryhtiösulautumisessa ei siten pidettäisi verotuksessa voittoa tai tappiota realisoivana luovutuksena. Lakiehdotuksessa tämä periaate on ilmaistu 1 momenttiin sisältyvässä säännöksessä, jonka mukaan sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno.

(29) Yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY) 4 artiklan 1 kohdan mukaan sulautuminen ei saa johtaa siirrettyjen varojen ja vastuiden todellisen arvon ja niiden verotuksessa käytettävän arvon välisen eron mukaisesti laskettujen pääomavoittojen verottamiseen.

(30) Saman artiklan 2 kohdan mukaan ”verotuksessa käytettävällä arvolla” tarkoitetaan sitä arvoa, jota olisi käytetty laskettaessa siirtävän yhtiön tulosta tai voitosta taikka pääomavoitosta kannettavan veron määrää, jos näitä varoja ja vastuita olisi myyty yhtiön sulautumisen tai jakautumisen taikka osittaisjakautumisen ajankohtana mutta erillään näistä toimista, ja ”siirretyillä varoilla ja vastuilla” siirtävän yhtiön varoja ja vastuita, jotka yhtiön sulautumisen tai jakautumisen taikka osittaisjakautumisen seurauksena jäävät tosiasiallisesti liittymään siirtävän yhtiön jäsenvaltiossa sijaitsevaan vastaanottavan yhtiön kiinteään toimipaikkaan ja vaikuttavat verotusperusteiden määräytymiseen.

(31) Yritysjärjestelydirektiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan, kun vastaanottava yhtiö omistaa osuuden siirtävän yhtiön pääomasta, vastaanottavan yhtiön tämän osuuden purkautuessa saama pääomavoitto ei saa johtaa minkäänlaiseen verotukseen.

(32) Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin (1079/2005) mukaan, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta.

(33) Saman lain 56 §:n 1 momentin (520/2010) nojalla, jos verovelvollinen on jäänyt osaksi tai kokonaan verottamatta tai hänelle on muuten jäänyt panematta säädetty vero, Verohallinto voi oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi. Saman pykälän 4 momentin (1079/2005) mukaan siltä osin kuin verovelvollinen ei ole antanut veroilmoitusta tai hän on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka muuten laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi on tehtävä viiden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(34) Asiassa on kysymys yhtiön elinkeinotoiminnan tuloksen laskemisesta tuloverotuksen toimittamista varten ja siitä, onko esillä oleva 4 990 546,78 euron määrä veronlaista tuloa.

(35) Asiassa on ensin ratkaistava, onko yhtiöllä olleen velan nimellisarvo ja sulautuneella yhtiöllä olleen saatavan arvo otettava lukuun elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:ssä tarkoitettua sulautumistulosta laskettaessa.

(36) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:ssä ei erikseen säädetä siitä, miten sulautumistulos lasketaan. Kun fuusiotappio oli aikaisemmin tietyissä tapauksissa vähennyskelpoinen lain 661/1989 mukaan, vähennyskelpoisen määrän laskemista koskevan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 3 momentin mukaan vähennyskelpoista menoa oli sulautuvan yhtiön osakkeiden poistamatta oleva hankintameno siltä osin kuin se ylitti sulautuvalta yhtiöltä sulautumisessa siirtyvien varojen ja velkojen erotuksen. Säännöksestä ilmenee siten, että fuusiotappion vähennyskelvottomuus koskee tytäryhtiön osakkeiden hankintamenoa.

(37) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain edellä selostettujen esitöiden perusteella sulautumistuloksen laskentatapaa ei ole ollut tarkoitus muuttaa yritysjärjestelydirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Sanotun lain 52 b §:n 1 momentissa tarkoitettu sulautumistulos on siten laskettava vastaavasti vähentämällä sulautuvalta yhtiöltä siirtyvien nettovarojen arvo sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenosta.

(38) Vastaanottavan yhtiön vaihtovelkakirjalainaan perustuva velka sulautuvalle tytäryhtiölleen ei ole meno, joka olisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla johtunut tytäryhtiön osakkeiden hankinnasta. Kysymys ei myöskään ole vastaanottavan yhtiön sulautuvaan tytäryhtiöön tekemästä lisäsijoituksesta. Näin ollen esillä olevaa velkasuhdetta ei ole luettava sulautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenoon eikä esillä olevaa 4 990 546,78 euron määrää siten voida yhtiön vaatimalla tavalla ottaa lukuun elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:ssä tarkoitettua sulautumistulosta laskettaessa. Merkitystä ei ole sillä, miten esillä oleva määrä on kirjattu yhtiön kirjanpidossa.

(39) Asiassa on seuraavaksi ratkaistava, onko yhtiön katsottava esillä olevan velkasuhteen lakkaamisen seurauksena saaneen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua veronalaista tuloa.

(40) Jos velallinen vapautuu maksamasta koko velan määrää velkojalle, velallinen lähtökohtaisesti saa rahanarvoisen edun. Velalliselle ei kuitenkaan ole katsottava kertyvän rahanarvoista etua siltä osin kuin kyseessä oleva velka on tosiasiassa ollut velkojalle arvoton. Korkein hallinto-oikeus on tämän mukaisesti katsonut akordeja koskevissa vuosikirjaratkaisuissa KHO 1972 I 51, KHO 1972 II 553 ja KHO 1998:47 sekä päätöksissä KHO 25.10.2001 taltionumero 2610 ja KHO 12.1.2010 taltionumero 20, että velalliselle ei ole syntynyt elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua rahanarvoiseksi eduksi katsottavaa tuloa siltä osin kuin saatava sen anteeksiannon tapahtuessa oli velkojalle arvoton, kun velkoja akordissa oli luopunut saatavastaan.

(41) Nyt esillä olevan konfuusion takia yhtiö vapautuu maksamasta velkojalle 4 990 546,78 euroa. Näin ollen yhtiö on voinut saada rahanarvoisen edun.

(42) Sulautuva tytäryhtiö on kuitenkin hankkinut vaihtovelkakirjalainan noin vuosi ennen sulautumisen toteuttamista 1 000 000 euron kauppahinnalla vakuutusyhtiöltä. Kun otetaan huomioon sanottu kauppahinta ja vaihtovelkakirjalainan nimellisarvo 5 990 546,78 euroa, on mahdollista, että vaihtovelkakirjalaina on konfuusion tapahtuessa ollut arvoton 1 000 000 euroa ylittävältä osalta. Yhtiölle ei kerry rahanarvoista etua siltä osin kuin vaihtovelkakirjalaina on tällöin ollut arvoton.

(43) Asiassa on vielä otettava huomioon yritysjärjestelydirektiivin säännökset.

(44) Esillä olevassa asiassa on kysymys velkavastuusta vapautumisesta mahdollisesti kertyvästä rahanarvoisesta edusta. Asiassa ei siten ole kysymys siitä yritysjärjestelydirektiivin 4 artiklassa tarkoitetusta veron määrästä, joka olisi kannettu pääomavoitosta, joka mahdollisesti olisi kertynyt, jos vaihtovelkakirjalaina olisi myyty sulautumisen ajankohtana mutta erillään sulautumisesta. Näin ollen asiaa ei ole arvioitava yritysjärjestelydirektiivin säännösten perusteella toisin kuin edellä on esitetty.

(45) Korkein hallinto-oikeus ei ota välittömästi ratkaistavakseen, onko esillä oleva saatava ollut joltain osin arvoton konfuusion tapahtuessa, vaan kumoaa hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä verovelvollisen vahingoksi toimitetun verotuksen oikaisun veronkorotuksineen. Asia palautetaan Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi sen selvittämiseksi, onko yhtiölle kertynyt verotettavaa tuloa esillä olevan velkasuhteen lakkaamisen seurauksena sen vuoksi, että vaihtovelkakirjalaina ei ole ollut arvoton 1 000 000 euron ylittävältä osalta.

3. Oikeudenkäyntikulut

(46) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A Oyj:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Vesa-Pekka Nuotio, Joni Heliskoski, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Laura Peni.