KHO:2022:103

Poliisilaitos oli määrännyt A:n ajokieltoon, koska A ei poliisilaitokselle toimitettujen lääkärien ilmoitusten perusteella enää täyttänyt ajokorttiluvan myöntämisen edellytyksenä olevia terveysvaatimuksia.

Hallinto-oikeus oli kumonnut poliisilaitoksen päätöksen ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan poliisilaitoksen päätöksestä, lääkärien ilmoituksista tai asiassa muutoin ei ilmennyt, mikä oli se A:lla todettu vika, sairaus tai vamma, jonka johdosta ajokorttilain mukaiset terveysvaatimukset eivät hänen kohdallaan täyttyneet. Hallinto-oikeuden mukaan poliisin olisi tullut viranomaisen selvittämisvelvollisuuden mukaisesti huolehtia asian riittävästä selvittämisestä sekä tarvittaessa pyytää A:lta tai lääkäreiltä tarkempaa selvitystä terveysvaatimusten täyttymisestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asian selvittämistä koskevalla prosessuaalisella perusteella tehty hallinto-oikeuden päätös oli valituskelpoinen. Päätös sisälsi A:n ajokieltoon määräämisen edellytysten osalta poliisilaitosta sitovaksi tarkoitetun kannanoton, jonka pohjalta asia oli palautettu uudelleen käsiteltäväksi. Poliisilaitoksen valituslupahakemus ja valitus tutkittiin.

Pääasian osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti poliisin tuli lääkärin ilmoituksen saatuaan määrätä henkilö ajokieltoon. Pelkästään se, että henkilö ilmoitti olevansa lääkärin kanssa eri mieltä omasta terveydentilastaan tai sen lääketieteellisestä arvioinnista, ei merkinnyt, että poliisin olisi tullut hankkia asiasta lisäselvitystä. Ajokorttilain nojalla poliisi ei olisi edes voinut edellyttää lääkärin ilmoittavan henkilön terveydentilasta yksityiskohtaisempia tietoja eikä lääkäri olisi voinut poliisille tehtävässä ilmoituksessa yksilöidä henkilön vikaa, sairautta tai vammaa siten kuin hallinto-oikeus oli todennut.

Hallinto-oikeuden ei olisi tullut mainitsemallaan perusteella kumota poliisilaitoksen päätöstä. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 106 §

Ajokorttilaki 12 § 1 momentti 1 kohta, 21 § 1, 3 ja 4 momentti sekä 64 § 2 momentti 1 kohta

Ks. ja vrt. KHO 2019:17 ja KHO 2019:152

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Turun hallinto-oikeus 20.9.2021 nro H945/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Lounais-Suomen poliisilaitokselle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. A:n valitus ajokieltoon määräämistä koskevasta poliisilaitoksen päätöksestä hylätään.

Asian tausta

(1) Lounais-Suomen poliisilaitos on määrännyt A:n ajokieltoon 21.12.2020 lukien toistaiseksi, koska A ei poliisilaitokselle toimitettujen lääkärien ilmoitusten perusteella enää täytä ajokorttiluvan myöntämisen edellytyksenä olevia terveysvaatimuksia ryhmän 1 eikä ryhmän 2 osalta. Ajo-oikeuden palauttamiseksi A on määrätty toimittamaan poliisille neurologian erikoislääkärin lausunto terveysvaatimusten täyttymisestä.

(2) Lounais-Suomen poliisilaitos on 26.1.2021 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen ajokieltoon määräämisestä. Oikaisuvaatimuksessaan A oli esittänyt muun ohella, että hänellä ei ole diagnosoitu epilepsiaa, vaan potilaskertomuksen mukaan todetussa epilepsiassa on kyse vain oletuksesta vailla pitävää lääketieteellistä näyttöä. Epileptisenä oirekuvana väitetyt kohtaukselliset tilanteet ovat johtuneet hermostumisesta.

(3) Hallinto-oikeus on kumonnut poliisilaitoksen päätöksen ja palauttanut asian poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on määrännyt, että kumottua päätöstä on noudatettava, kunnes asia ratkaistaan uudelleen tai sitä käsittelevä viranomainen tai tuomioistuin määrää toisin.

(4) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina todennut muun ohella, että vaikka poliisi ei voi itse tutkia potilaan terveydentilaa ja asettaa lääketieteellistä diagnoosia, sen on tarvittaessa kuitenkin itse viime kädessä varmistettava, että lääkärin ajo-oikeuden haltijalla toteama vika, sairaus tai vamma on sellainen ajokorttilain 17 §:ssä tarkoitettu vika, sairaus tai vamma, jonka takia ajokortin terveysvaatimukset eivät enää täyty. A on oikaisuvaatimuksessaan kertonut, ettei hänellä ole todettu epilepsiaa. Poliisilaitoksen päätöksestä tai poliisille toimitetusta lääkärinlausunnosta ja ilmoituksesta ei ilmene, mikä on se A:lla todettu vika, sairaus tai vamma, jonka johdosta ajokorttilain mukaiset terveysvaatimukset eivät hänen kohdallaan täyty. Poliisin olisi tullut viranomaisen selvittämisvelvollisuuden mukaisesti huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä sekä tarvittaessa pyytää A:lta tai lääkäreiltä tarkempaa selvitystä terveysvaatimusten täyttymisestä.

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Juho Vuori. Esittelijä Tuomas Paulin.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(5) Lounais-Suomen poliisilaitos on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Poliisilaitoksen on valituksessaan katsottava vaatineen, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös ajokieltoon määräämisestä saatetaan voimaan.

(6) A on vaatinut, että valitus hylätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(7) Hallinto-oikeus on kumonnut poliisilaitoksen päätöksen sillä perusteella, että asiaa ei ollut riittävästi selvitetty. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on esikysymyksenä ratkaistava, onko mainitulla prosessuaalisella perusteella tehty hallinto-oikeuden päätös oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 § huomioon ottaen valituskelpoinen.

(8) Mikäli hallinto-oikeuden päätös on valituskelpoinen, asiassa tulee ratkaistavaksi, onko poliisilaitos menetellyt asiassa hallinto-oikeuden toteamalla tavalla virheellisesti vai onko se voinut määrätä A:n ajokieltoon.

(9) Poliisilaitoksen mukaan A on voitu määrätä ajokielto lääkäreiltä saatujen ilmoitusten perusteella. Poliisilaitos on voinut luottaa lääkärien arvioon, eikä se ole käytännössä voinut selvittää A:n terveydentilaa tarkemmin. Poliisilaitoksella ei ole edes oikeutta saada henkilön terveydentilasta hallinto-oikeuden edellyttämiä tietoja.

(10) A:n mukaan ajokiellon määräämiselle ei ole ollut edellytyksiä. Lääkärien ilmoitukset eivät ole sisältäneet näyttöä ajokykyyn vaikuttavista terveydellisistä seikoista, eivätkä lääkärit ole tutkineet A:ta henkilökohtaisesti. Lääkärien perustelemattomiin ilmoituksiin perustuvat ajokiellot vaarantavat oikeusturvan. Ajokielto on myös ollut kestoltaan kohtuuttoman pitkä. A on saanut ajo-oikeutensa 27.10.2021 lukien takaisin neurologian erikoislääkärin lausunnon perusteella.

Hallinto-oikeuden päätöksen valituskelpoisuus

(11) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 §:n mukaan valittamalla saa hakea muutosta päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on ratkaissut asian tai jättänyt sen tutkimatta.

(12) Mainitun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan (HE 29/2018 vp, 106 §:n yksityiskohtaiset perustelut) asian ratkaisemisella tarkoitetaan sitä, että tuomioistuin on ratkaisussaan ottanut kantaa valituksessa esitettyihin aineellisiin vaatimuksiin. Jos hallintotuomioistuin on kumonnut päätöksen ja palauttanut asian pelkästään prosessuaalisella perusteella viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi antamatta miltään osin asiaratkaisua, tällainen päätös ei ole valituskelpoinen. Asiaratkaisun sisältävistä palautuspäätöksistä saisi valittaa.

(13) Hallinto-oikeuden päätöksen perusteella poliisilaitoksen olisi tullut varmistaa lääkärien A:lla toteaman vian, sairauden tai vamman olevan sellainen, että sen perusteella ajokorttilaissa säädetyt terveysvaatimukset eivät enää täyty. Käytännössä päätös on merkinnyt, että voidakseen määrätä A:n ajokieltoon poliisilaitoksen olisi tullut saada tarkempia tietoja tällä todetun vian, sairauden tai vamman laadusta.

(14) Hallinto-oikeuden päätös on sisältänyt A:n ajokieltoon määräämisen edellytysten osalta poliisilaitosta sitovaksi tarkoitetun kannanoton. Hallinto-oikeuden päätös, jolla asia on palautettu poliisilaitokselle tämän kannanoton pohjalta uudelleen käsiteltäväksi, on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla valituskelpoinen.

Ajokieltoon määrääminen

Sovellettavat oikeusohjeet

(15) Ajokorttilain 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ajokorttilupa myönnetään, jos hakija täyttää ajokorttiluvan terveysvaatimukset.

(16) Ajokortin terveysvaatimuksista säädetään ajokorttilain 17 ja 18 §:ssä.

(17) Ajokorttilain 21 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä tietojen salassapitovelvollisuudesta säädetään, lääkärin on ilmoitettava poliisille, jos hän toteaa, ettei ajokorttiluvan hakija tai ajo-oikeuden haltija enää täytä 17 tai 18 §:ssä säädettyjä terveysvaatimuksia jatkuvan päihteiden käytön tai terveydentilan muun kuin tilapäisesti tapahtuneen heikentymisen takia. Pykälän 3 momentin mukaan ennen 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemistä potilaalle on kerrottava velvollisuudesta ilmoituksen tekemiseen ja terveydentilan vaikutuksesta ajokykyyn.

(18) Ajokorttilain 21 §:n 4 momentin mukaan pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa voidaan antaa tieto ainoastaan siitä, että ilmoituksen kohteena oleva henkilö ei täytä ajokorttiluvan edellytyksenä olevia terveysvaatimuksia (1 kohta), sekä lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan ehdottamista lisätoimenpiteistä terveydentilan tai siitä ajokykyyn aiheutuvien vaikutusten tarkemmaksi selvittämiseksi (2 kohta).

(19) Ajokorttilain 64 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan poliisin on määrättävä ajo-oikeuden haltija ajokieltoon, jos hän ei enää täytä 12 §:ssä säädettyjä ajokorttiluvan myöntämisen edellytyksiä. Ajokorttilain 66 §:n 3 momentin mukaan lain 64 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ajokielto määrätään olemaan voimassa toistaiseksi.

(20) Ajokorttilain 21 §:n esitöiden (HE 212/2010 vp) mukaan lääkärin ilmoitusvelvollisuutta koskevat säännökset säilyisivät asiallisesti ennallaan. Ajokorttilakia säädettäessä voimassa olleen tieliikennelain (267/1981) ilmoitusvelvollisuutta koskevan 73 a §:n (113/2004) yksityiskohtaisten perustelujen (HE 29/2003 vp) mukaan suostumuksesta riippumatta ilmoitettavat tiedot rajattaisiin koskemaan tietoja, jotka ovat ajokorttiviranomaiselle välttämättömiä ajokorttiluvan myöntämisedellytysten arvioimiseksi. Ne sisältäisivät lääkärin johtopäätöksen, että henkilö ei täytä ajokorttiluvalle asetettuja terveysvaatimuksia. Lisäksi lääkärin olisi mahdollista ehdottaa toimenpiteitä, joita hän pitää tarpeellisina terveydentilan tai sen ajokykyyn aiheuttamien vaikutusten tarkemmaksi selvittämiseksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(21) Poliisi vastaa ajo-oikeuden haltijan ajokyvyn ja ajoterveydentilan valvonnasta sekä tekee ajo-oikeutta koskevat hallintopäätökset hankittuaan asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Valvonnan toteuttamiseksi ajokorttilain 21 §:ssä on säädetty muun ohella lääkärin velvollisuudesta ilmoittaa poliisille tietyistä ajoterveydentilaa koskevista muutoksista. Mainitun pykälän mukaan lääkärin on ennen ilmoituksen tekemistä kerrottava ajo-oikeuden haltijalle velvollisuudestaan ilmoituksen tekemiseen ja terveydentilan vaikutuksesta ajokykyyn.

(22) Lähtökohtaisesti poliisin tulee lääkärin ilmoituksen saatuaan määrätä henkilö ajokieltoon. Tietyissä tilanteissa poliisilla on kuitenkin velvollisuus selvittää tarkemmin ajokieltoon määräämisen edellytyksiä. Näin on katsottu olleen esimerkiksi tilanteessa, jossa lääkärin ilmoitus oli perustunut yli kaksi vuotta vanhaan lausuntoon ja jossa henkilö oli esittänyt terveydentilastaan merkityksellistä selvitystä (KHO 2019:152), ja tilanteessa, jossa esitetyn selvityksen perusteella henkilöllä ollut sairaus ilmeni siten, että häntä oli pidettävä ajokorttilaissa viitatun ajokorttidirektiivin perusteella ajokykyisenä (KHO 2019:17).

(23) Pelkästään se, että henkilö ilmoittaa olevansa lääkärin kanssa eri mieltä omasta terveydentilastaan tai sen lääketieteellisestä arvioinnista, ei merkitse, että poliisin tulisi hankkia asiasta lisäselvitystä. Ajokorttilain 21 §:n 4 momentti huomioon ottaen poliisi ei kyseisen lain nojalla edes voisi edellyttää lääkärin ilmoittavan henkilön terveydentilasta yksityiskohtaisempia tietoja hallinto-oikeuden viittaamalla tavalla. Samasta säännöksestä johtuu, että lääkäri ei voi poliisille tehtävässä ilmoituksessa yksilöidä henkilön vikaa, sairautta tai vammaa siten kuin hallinto-oikeus on todennut.

(24) Esillä olevassa asiassa poliisilaitos on saanut kahdelta eri lääkäriltä ilmoitukset siitä, että A ei enää täytä ajokorttilaissa säädettyjä terveysvaatimuksia. Näiden ilmoitusten perusteella poliisilaitoksen on lähtökohtaisesti tullut määrätä A ajokieltoon.

(25) Ajokieltoon määräämisen edellytysten kannalta merkitystä ei ole ollut sillä, että A on ilmaissut olevansa lääkärien arvioista eri mieltä esittämättä näkemystään tukevaa lääkärinlausuntoa tai muuta selvitystä tai että A:n oman ilmoituksen mukaan pitävää lääketieteellistä näyttöä hänen ajo-oikeuteensa vaikuttavasta sairaudesta ei ole. A:n esittämien seikkojen johdosta poliisilaitoksen ei ole ollut tarpeen eikä se olisi ajokorttilain nojalla edes voinut selvittää asiaa hallinto-oikeuden edellyttämällä tavalla.

(26) Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut kumota poliisilaitoksen päätöstä sillä perusteella, että asiaa ei ollut riittävästi selvitetty. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi kumottava.

(27) Asia tulisi tässä tilanteessa lähtökohtaisesti palauttaa hallinto-oikeudelle A:n poliisilaitoksen päätöksestä tekemässä valituksessa esitettyjen muiden ajokieltoon määräämistä koskevien valitusperusteluiden arvioimista varten. Viivytyksen välttämiseksi ja asian selvitettyyn tilaan nähden korkein hallinto-oikeus ottaa asian tältä osin välittömästi ratkaistavakseen.

(28) Kun otetaan huomioon poliisilaitoksen lääkäreiltä saamat ilmoitukset ja A:n esittämien seikkojen merkityksestä edellä todettu, A:n ajokieltoon määräämiselle on ollut ajokorttilain 64 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetty peruste. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon ajokorttilain 66 §:n 3 momentti, poliisilaitos on voinut määrätä A:n ajokieltoon päätöksestään ilmenevällä tavalla.

(29) Poliisilaitoksen päätös ajokieltoon määräämisestä ei ole A:n esittämillä perusteilla lainvastainen tai perustu virheelliseen menettelyyn. A:n valitus poliisilaitoksen päätöksestä on tämän vuoksi hylättävä.

(30) Asiassa saadun selvityksen perusteella A on saanut ajo-oikeuden takaisin toimitettuaan poliisilaitokselle neurologian erikoislääkärin lausunnon terveysvaatimusten täyttymisestä. Tähän nähden poliisilaitoksen päätöstä ajokieltoon määräämisestä ei ole enää tarpeen saattaa voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Anne Nenonen, Joni Heliskoski, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.