KHO:2022:111

Asiassa oli otettava kantaa siihen, oliko ulkomaalaisasiaa koskenut hallinto-oikeuden päätös äänestyslausunnot huomioon ottaen syntynyt lainmukaisessa järjestyksessä ja vastasiko päätöksen lopputulos kokoonpanon jäsenten enemmistön kantaa. Päätös oli tehty kolmen jäsenen kokoonpanossa.

Valitus Maahanmuuttoviraston päätöksestä oli tullut vireille hallinto-oikeudessa ennen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain voimaan tuloa. Asiassa oli siten tullut soveltaa hallintolainkäyttölakia. Hallintolainkäyttölain mukaan äänestyksessä voittaa mielipide, jota enemmistö on kannattanut. Jos samaa vaatimusta koskevassa asiassa on useita kysymyksiä, jotka vaikuttavat ratkaisun lopputulokseen, näistä jokaisesta on asiassa hallintolainkäyttölain ohella sovellettavan oikeudenkäymiskaaren mukaan äänestettävä ja tuomioistuimen jäsenen on lausuttava jokaisesta ratkaistavasta kysymyksestä.

Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu koski kansainvälistä suojelua, yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi myönnettävää oleskelulupaa, käännyttämistä ja maahantulokieltoa. Kansainvälisen suojelun osalta kaksi hallinto-oikeuden jäsentä hylkäsi valituksen. Yksi jäsenistä oli asiasta kansainvälisen suojelun osalta eri mieltä, mutta pääasiaratkaisu oli tältä osin kokoonpanon enemmistön kannan mukainen.

Kansainvälistä suojelua koskevalta osalta ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä ollut jäsen oli äänestyslausunnossaan katsonut, että Maahanmuuttoviraston päätös olisi tullut kumota ja asia palauttaa Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamiseksi muutoksenhakijalle.

Yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi myönnettävän oleskeluluvan, käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta hallinto-oikeus oli pääasiaratkaisun ja perustelujen mukaan kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian vastaavilta osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Toinen kokoonpanon jäsenistä, joka oli katsonut, ettei asiassa ollut edellytyksiä kansainväliseen suojeluun, olisi äänestyslausuntonsa mukaan hylännyt valituksen myös tältä osin. Toisessa äänestyslausunnossa ei ollut oikeudenkäymiskaaressa edellytetyllä tavalla lausuttu yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävästä oleskeluluvasta, käännyttämisestä ja maahantulokiellosta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ei ollut siltä osin kuin se koski yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi myönnettävää oleskelulupaa, käännyttämistä ja maahantulokieltoa perustunut hallintolainkäyttölaissa edellytetyllä tavalla kokoonpanon enemmistön kantaan. Tähän nähden päätöksen lopputulos jäi epäselväksi.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen lainvastaisena ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 52 § 1 ja 3 momentti

Oikeudenkäymiskaari 23 luku 5 §

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 125 § ja 126 § 2 momentti

Ks. Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 85 §

Ks. KHO 2020:37

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, 16.12.2021 nro 1314/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää muutoksenhakijalle valitusluvan, kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta

(1) Muutoksenhakija on 19.9.2017 hakenut kansainvälistä suojelua ja vedonnut hakemuksensa perusteena siihen, että hän on homoseksuaali ja kiinnostunut kristinuskosta. Kysymys on ollut uusintahakemuksesta.

(2) Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 8.10.2019 hylännyt muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin. Maahanmuuttovirasto on samalla määrännyt muutoksenhakijan kahdeksi vuodeksi Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

(3) Muutoksenhakija on valittanut Maahanmuuttoviraston päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle. Hän on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja hänelle myönnetään kansainvälistä suojelua tai vähintään oleskelupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Lisäksi hän on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Muutoksenhakija on ilmoittanut luopuneensa vetoamasta kristinuskoon kääntymiseen turvapaikkaperusteena.

(4) Hallinto-oikeus on päättänyt järjestää asiassa suullisen käsittelyn. Suullinen käsittely on ilmoitettu pidettäväksi 15.9.2021. Muutoksenhakijan avustaja on ilmoittanut, että muutoksenhakijan terveydentila estää suullisen käsittelyn järjestämisen mainittuna ajankohtana, ja pyytänyt käsittelyn peruuttamista. Hallinto-oikeus on peruuttanut mainittuna ajankohtana pidettäväksi määrätyn suullisen käsittelyn ja varannut muutoksenhakijalle mahdollisuuden esittää selvitystä mahdollisesta laillisesta esteestä. Hallinto-oikeus on selvityksen saatuaan ilmoittanut, että suullista käsittelyä ei mahdollisesti tulla järjestämään, sekä varannut muutoksenhakijalle tilaisuuden esittää kirjallista selvitystä.

(5) Hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevan päätöksensä käsittelyratkaisussa hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä.

(6) Hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevan päätöksensä pääasiaratkaisussa todennut lausumisen valituksesta raukeavan siltä osin kuin muutoksenhakija on luopunut vetoamasta kristinuskoon kääntymiseensä turvapaikkaperusteena. Kansainvälisen suojelun antamista koskevalta osalta hallinto-oikeus on muutoin hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Oleskeluluvan myöntämistä, käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevalta osalta hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian näiltä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(7) Hallinto-oikeuden edellä mainittu päätös on ratkaistu kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestykset. Niissä esitetyt äänestyslausunnot ilmenevät päätöksen liitteistä 1 ja 2.

(8) Hallinto-oikeuden päätöksen liitteenä 1 olevassa äänestyslausunnossa eri mieltä ollut kokoonpanon puheenjohtaja on todennut erimielisyytensä koskevan sitä, onko Maahanmuuttoviraston päätös kumottava ja palautettava Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi oleskeluvan myöntämistä sekä käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevin osin. Puheenjohtaja on katsonut, että perusteita oleskeluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt. Aihetta käännyttämiseen ja maahantulokiellon kumoamiseenkaan ei siten ole ollut. Muilta osin puheenjohtaja on ollut samaa mieltä kuin enemmistö.

(9) Hallinto-oikeuden päätöksen liitteenä 2 olevassa äänestyslausunnossa eri mieltä ollut kokoonpanon jäsen on katsonut, että muutoksenhakijalla on ollut laillinen este osallistua suulliseen käsittelyyn, minkä vuoksi suullinen käsittely olisi tullut järjestää viran puolesta. Velvoitettuna osallistumaan asian ratkaisuun kirjallisen aineiston perusteella jäsen on lausunut, että valituksenalainen päätös tulisi kumota ja asia palauttaa Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi turvapaikan antamiseksi muutoksenhakijalle.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mikko Pikkujämsä (eri mieltä), Merja Velakoski-Kovalainen (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian, ja Janne Kokko.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(10) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen. Hän on myös vaatinut, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämiseksi tai toissijaisesti asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämiseksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(11) Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensin otettava kantaa siihen, onko hallinto-oikeuden päätös äänestyslausunnot huomioon ottaen syntynyt lainmukaisessa järjestyksessä ja vastaako päätöksen lopputulos kokoonpanon jäsenten enemmistön kantaa.

Sovellettavat ja asiaan liittyvät oikeusohjeet

(12) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (HOL) 2 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan oikeudenkäynnissä yleisissä hallintotuomioistuimissa, joita ovat korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet. Mainitulla lailla, joka on tullut voimaan 1.1.2020, on kumottu hallintolainkäyttölaki (HLL, 586/1996).

(13) HOL 126 §:n 2 momentin mukaan mainitun lain voimaan tullessa hallintotuomioistuimessa vireillä olevat asiat käsitellään tässä hallintotuomioistuimessa loppuun soveltaen mainitun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

(14) HLL 51 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on päätöksessään tullut antaa ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin. Valitusviranomaisen on tullut harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu on voitu perustaa.

(15) HLL 52 §:n 1 momentin mukaan, jos päätöksen tekemiseen osallistuvat jäsenet eivät ole olleet ratkaisusta yksimielisiä, siitä on tullut äänestää. Äänestyksessä on voittanut mielipide, jota jäsenten enemmistö on kannattanut. Pykälän 2 momentin mukaan äänten mennessä tasan on voittanut mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut. Pykälän 3 momentin mukaan äänestämisestä on muuten ollut soveltuvin osin voimassa, mitä äänestämisestä yleisissä tuomioistuimissa säädetään.

(16) Oikeudenkäymiskaaren 23 luvussa säädetään äänestämisestä yleisissä tuomioistuimissa. Mainitun luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, jos riita-asiassa on esitetty useita vaatimuksia tai kuittausvaatimus, niistä jokaisesta on äänestettävä erikseen. Samoin on saman momentin mukaan meneteltävä, jos samaa vaatimusta koskevassa asiassa on useita kysymyksiä, jotka vaikuttavat ratkaisun lopputulokseen. Mainitun 5 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen jäsenen on lausuttava jokaisesta ratkaistavasta kysymyksestä.

(17) Voimassa olevassa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa äänestämisestä säädetään lain 85 §:ssä. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan äänestyksessä voittaa kanta, jota jäsenten enemmistö on kannattanut. Äänten mennessä tasan voittaa kanta, jota puheenjohtaja on kannattanut. Rangaistusluonteista hallinnollista seuraamusta tai uhkasakon tuomitsemista koskevassa asiassa sekä päätettäessä todistajan noutamisesta tuomioistuimeen taikka tuomittaessa järjestyssakko voittaa äänten mennessä tasan kuitenkin kanta, joka on lievempi sille, johon seuraamus kohdistuu. Pykälän 3 momentin mukaan äänestämiseen sovelletaan muutoin, mitä siitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään.

(18) Ulkomaalaislain mukaan kansainvälistä suojelua toteutetaan joko antamalla hakijalle lain 87 §:ssä tarkoitettu turvapaikka tai myöntämällä lain 88 §:ssä tarkoitettu oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty. Vaikka hakijalle ei myönnettäisi kansainvälistä suojelua, hänelle voidaan silti myöntää ulkomaalaislain 52 §:n perusteella oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään, ulkomaalaislain 98 §:n 4 momentin mukaan päätetään samalla henkilön käännyttämisestä. Käännyttämisen perusteista säädetään ulkomaalaislain 148 §:ssä. Käännyttämistä koskevassa päätöksessä voidaan ulkomaalaislain 150 §:n mukaan määrätä maahantulokielto.

Ratkaisun lähtökohdat

(19) Hallintotuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanon ja asianosaisten oikeusturvan vuoksi on välttämätöntä, että asian lopputulos käy selkeästi ja yksiselitteisesti ilmi päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen osalta lopputuloksen selkeydellä ja yksiselitteisyydellä on lisäksi olennaista merkitystä muutoksenhakuvaiheen kannalta. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että päätöksen lainmukaisuutta tässä suhteessa on arvioitava viran puolesta.

(20) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan valitusasia on tullut hallinto-oikeudessa vireille 4.11.2019, joten hallinto-oikeudessa on tullut soveltaa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 126 §:n 2 momentin nojalla lain voimaan tullessa 1.1.2020 voimassa ollutta hallintolainkäyttölakia.

(21) Hallinto-oikeudessa on ollut oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esillä useita lopputulokseen vaikuttavia osakysymyksiä, joista jokaisesta kunkin kokoonpanon jäsenen on tullut lausua tietyssä järjestyksessä.

(22) Asiassa on ensinnäkin tullut tehdä käsittelyratkaisu siitä, onko muutoksenhakijalla ollut laillinen este ja onko hallinto-oikeuden tullut järjestää suullinen käsittely.

(23) Pääasia on puolestaan koskenut kansainvälistä suojelua, yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi myönnettävää oleskelulupaa, käännyttämistä ja maahantulokieltoa. Pääasiassa on tullut ratkaista kansainvälisen suojelun suhteen ensimmäiseksi se, onko valitus tullut hyväksyä tai hylätä turvapaikan osalta. Jos edellytysten turvapaikan antamiseksi ei ole katsottu täyttyvän, seuraavaksi on tullut ratkaista, tuleeko valitus hyväksyä vai hylätä toissijaisen suojelun osalta. Jos valitusta ei ole kansainvälisen suojelun osalta voitu hyväksyä, seuraavaksi on tullut ratkaista se, voidaanko valitus hyväksyä yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi myönnettävän oleskeluluvan osalta. Tämän jälkeen on tullut vielä ratkaista valitus käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevilta osin.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(24) Hallinto-oikeuden päätöksen käsittelyratkaisusta ja siihen liittyvistä perusteluista sekä kokoonpanon puheenjohtajan äänestyslausunnosta ilmenee, että kaksi kolmesta jäsenestä on katsonut, että muutoksenhakijalla ei ole ollut laillista estettä osallistua suulliseen käsittelyyn ja tästä syystä hallinto-oikeus ei ole järjestänyt asiassa suullista käsittelyä. Käsittelyratkaisu, jolla vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä on hylätty, on siten kokoonpanon enemmistön kannan mukainen.

(25) Pääasiaratkaisussaan kansainvälisen suojelun osalta hallinto-oikeus on ensin todennut lausunnon antamisen rauenneeksi siltä osin kuin muutoksenhakija on luopunut vetoamasta kristinuskoon kääntymiseensä turvapaikkaperusteena ja sen jälkeen hylännyt valituksen kansainvälisen suojelun antamista koskevalta osalta. Kokoonpanon puheenjohtaja on äänestyslausunnossaan ilmoittanut tässä suhteessa olevansa samaa mieltä kuin enemmistö. Yksi jäsenistä on ollut asiasta eri mieltä, mutta pääasiaratkaisu on edellä mainituilta osin ollut kokoonpanon enemmistön kannan mukainen.

(26) Kansainvälistä suojelua koskevalta osalta ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä ollut jäsen on äänestyslausunnossaan katsonut, että muutoksenhakijalla on seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan, eikä hänellä ole maatiedon valossa mahdollista saada tätä vastaan viranomaissuojelua. Näillä perusteilla Maahanmuuttoviraston päätös olisi hänen mukaansa tullut kumota ja asia palauttaa Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamiseksi muutoksenhakijalle.

(27) Yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi myönnettävän oleskeluluvan, käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta hallinto-oikeus on pääasiaratkaisun ja perustelujen mukaan kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian vastaavilta osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Kokoonpanon puheenjohtaja on äänestyslausunnossaan katsonut, että asiassa ei ole ilmennyt perusteita oleskeluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Aihetta käännyttämisen ja maahantulokiellon kumoamisenkaan ei hänen mukaansa siten ole ollut. Kokoonpanon puheenjohtaja olisi siis hylännyt valituksen myös näiltä osin. Toisessa äänestyslausunnossa ei ole oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 5 §:ssä edellytetyllä tavalla lausuttu yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävästä oleskeluvasta, käännyttämisestä ja maahantulokiellosta.

(28) Edellä lausuttuun nähden korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ei ole siltä osin kuin se koskee yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi myönnettävää oleskelulupaa, käännyttämistä ja maahantulokieltoa perustunut HLL 52 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla kokoonpanon enemmistön kantaan. Tähän nähden päätöksen lopputulos jää epäselväksi.

(29) Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on lainvastaisena kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Karoliina Hyttinen.