KHO:2022:112
Toimittaja oli journalistisessa tarkoituksessa esittänyt Poliisihallitukselle pyynnön saada yksilöidyt järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä koskevat tiedot sähköisenä kopiona. Kysymys oli poliisin hallintoasiain tietojärjestelmään sisältyvistä noin 60 000 henkilöä koskevista tiedoista yksittäisten tietojen määrän ollessa yli 600 000. Poliisihallitus ei luovuttanut tietoja pyydetyllä tavalla.
Asiakirjoista ilmenneen tietojen käyttötarkoitusta, suojaamista ja hävittämistä koskevan selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että pyydettyjen henkilötietojen antamiselle poliisin hallintoasiain tietojärjestelmästä sähköisenä kopiona oli julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetut edellytykset. Vaikka mainitun lainkohdan mukaiset edellytykset henkilötietojen antamiselle sähköisenä kopiona viranomaisen henkilörekisteristä täyttyivätkin, asiassa tuli tämän lisäksi arvioida tietojen sähköisessä muodossa tapahtuvan antamisen edellytyksiä julkisuuslain 16 §:n 2 momentin (385/2007) toisessa virkkeessä säädetyllä tavalla. Koska Poliisihallitus ei ollut vielä käyttänyt sille viimeksi mainitun lainkohdan nojalla kuuluvaa harkintavaltaa, asia oli palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että tietojen antamistapaa koskeva julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisen virkkeen perusteella tapahtuva viranomaisen harkinta ei ollut vapaata, vaan Poliisihallituksen tuli harkinnassaan ottaa huomioon julkisuuslain 17 §:n 1 momentissa säädetty. Poliisihallituksen oli kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, että tietoja oli pyydetty journalistisessa eli julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisessä tarkoituksessa ja että julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisen virkkeen osalta lain esitöissä oli nimenomaan todettu, että viranomaisen oli 17 §:n mukaisesti ratkaisua harkitessaan otettava huomioon pyydettyjen tietojen käyttötarkoitus suhteessa julkisuusperiaatteeseen ja sen tarkoitukseen.
Suomen perustuslaki 12 §
Tietosuojalaki 27 § ja 28 §
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 16 § 1 momentti, 2 momentti (385/2007) ensimmäinen ja toinen virke ja 3 momentti sekä 17 § 1 momentti
Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa (761/2003) 1 § 1 momentti, 3 § 1 ja 2 momentti ja 3 momentti 6 kohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 85 artikla 1 ja 2 kohta ja 86 artikla
Päätös, jota valitus koskee
Helsingin hallinto-oikeus 15.6.2020 nro 20/0561/1
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian.
Helsingin hallinto-oikeuden ja Poliisihallituksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan Poliisihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.
A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.
Asian tausta
(1) Svenska Ylen toimittaja A on 10.4.2019 esittämällään ja myöhemmin täydentämällään tietopyynnöllä pyytänyt saada Poliisihallitukselta sähköisenä kopiona järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä, mukaan lukien väliaikaisen vartijakortin saaneet henkilöt ja tilapäiset järjestyksenvalvojat, koskevan rekisterin. Pyyntö on 15.4.2019 yksilöity koskemaan seuraavia tietoja: etunimet, sukunimi, syntymäaika, kansalaisuus, sukupuoli, myöntänyt viranomainen, myöntämispäivämäärä, voimassaoloaika, koulutustiedot, ehdot ja rajoitukset sekä koiratieto. Aineistoa on pyydetty journalistiseen tarkoitukseen.
(2) Poliisihallitus on päätöksellään 29.4.2019 myöntänyt tietopyynnön esittäjälle A:lle luvan saada käyttöön tietoja järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä poliisin hallintoasiain tietojärjestelmästä esitetyn pyynnön mukaisessa tarkoituksessa ja tietopyynnön esittäjän 15.4.2019 kirjallisesti yksilöimässä laajuudessa. Päätöksen mukaan tietoja ei luovuteta suoraan tietopyynnön esittäjän käyttöön, vaan ne annetaan nähtäväksi Poliisihallituksen tiloissa siten, että tietopyynnön esittäjä saapuu paikalle tutustumaan tietopyynnön kohteena oleviin tietoihin erikseen sovittavan menettelyn mukaisesti. Päätöksessä on edelleen todettu, että tietopyynnön esittäjälle voidaan luovuttaa erikseen tutustumistilaisuudessa yksilöityjen henkilöiden ja tietoryhmien tietoja edellyttäen, että tietoja käsiteltäessä noudatetaan 10.4.2019 päivätyssä tietopyynnössä kuvattuja turvallisuusratkaisuja ja muita henkilötietojen suojaustapoja ja tiedot ovat tarpeellisia pyynnön mukaiseen käyttötarkoitukseen.
(3) Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, hylännyt A:n valituksen Poliisihallituksen päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on lausuttu muun ohella seuraavaa:
(4) Asiassa on hallinto-oikeudessa arvioitavana kysymys siitä, onko Poliisihallitus voinut kieltäytyä luovuttamasta A:lle tämän pyytämää tietoaineistoa sähköisessä muodossa.
(5) A on pyytänyt Poliisihallitukselta sähköisessä muodossa luetteloa järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä siten, että listasta ilmenee henkilön koko nimi, syntymäaika, kansalaisuus, sukupuoli, myöntänyt viranomainen, myöntämispäivämäärä, voimassaoloaika, koulutustiedot, ehdot ja rajoitukset sekä koiratieto. Asiakirjoista käy ilmi, ettei tällaista listausta ole suoraan tulostettavissa poliisin hallintoasiain tietojärjestelmästä, vaan se tulee erikseen luoda. Hallinto-oikeus toteaa, ettei kyse ole julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin tiedoista.
(6) A:n pyytämät tiedot muodostavat julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetun viranomaisen henkilörekisterin. Kyseisessä lainkohdassa on säädetty erityisedellytyksiä sille, että tällaiseen henkilörekisteriin sisältyviä henkilötietoja voidaan luovuttaa kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa. Tietojen luovuttaminen sähköisessä muodossa on kuitenkin julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla viranomaisen harkinnassa silloinkin, kun kyse on 3 momentissa tarkoitetuista tiedoista. Näin ollen Poliisihallitus on voinut julkisuuslain 16 §:n 2 momentissa säädetyn harkintavaltansa nojalla esittämillään syillä kieltäytyä luovuttamasta tietoja valittajan pyytämässä sähköisessä muodossa, vaikka 3 momentissa säädetyt luovuttamisen edellytykset sinänsä olisivat käsillä.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen, Liisa Selvenius-Hurme ja Sari Komonen, joka on myös esitellyt asian.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(7) A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Poliisihallituksen päätökset kumotaan ja Poliisihallitus velvoitetaan luovuttamaan A:n pyytämät tiedot tietopyynnön mukaisesti. A on lisäksi vaatinut, että Poliisihallitus velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.
(8) A on esittänyt muun ohella, että hänen tarkoituksenaan on tietopyynnön kohteena olevan aineiston perusteella tarkastella yksityisiä turvallisuuspalveluita ja niiden suhdetta lainvalvontaan ja vallankäyttöön Suomessa sekä sitä, missä määrin viranomaiset ovat myöntäneet järjestyksenvalvonta- ja vartiointilupia henkilöille, joilla on läheisiä kytköksiä ääriliikkeisiin. Nämä asiat ovat jo itsessään sellaisia oikeutetun yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkittäviä kysymyksiä, jotka puoltavat tietojen antamista vaaditulla tavalla.
(9) Tehokkaat isojen tietomassojen analyysikeinot ovat nykyään yhä välttämättömämpi osa journalistin työtä ja median yhteiskunnallisen tehtävän toteuttamista. Median perustehtävän toteuttaminen digitaalisena aikakautena muuttuu vaikeaksi tai mahdottomaksi, jos datajournalististen menetelmien käyttö estetään tai viranomaisille annetaan vapaa harkintavalta sen osalta sallivatko ne tällaisten menetelmien käytön oman toimintansa tarkastelussa tai yhteiskunnan ilmiöiden ja tapahtumien tarkastelussa laajemminkin.
(10) Isojen datamassojen tarkastelu edellyttää käytännössä, että journalisti voi ladata aineiston omalle tietokoneelleen ja omiin analyysiohjelmiinsa. Median vapaus edellyttää, ettei keinovalikoima ole tarkasteltavan viranomaisen harkinta- tai päätäntävallassa. Aito mahdollisuus datajournalismiin myös edellyttää, että tietoja voidaan arvioida tilastollisesti. Tämä edellyttää mahdollisuutta käsitellä koko datajoukkoa, eikä vain viranomaisen oikeaksi katsomaa otosta siitä.
(11) Julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaan henkilötietoja voidaan tietosuojan estämättä luovuttaa taholle, jolla on yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla oikeus tallettaa ja käyttää pyytämiään tietoja. Tietosuojalain 27 §:stä puolestaan seuraa, ettei yleinen tietosuoja-asetus rajoita journalistien oikeutta tallettaa tai käyttää henkilötietoja toimituksellisiin tarkoituksiin. Kun tietoja voidaan lähes aina luovuttaa journalisteille tietosuojan estämättä, ei tietosuoja myöskään voi olla perustuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu välttämätön syy rajoittaa julkisuusperiaatetta. Vähintäänkin yhdessä luettuina edellä mainitut säännökset ilmentävät periaatetta siitä, että journalistien tiedonsaantioikeutta viranomaisten sähköiseen aineistoon ei tietosuojasyihin vedoten tulisi rajoittaa muutoin kuin pakottavissa tilanteissa. Julkisuuslain mukaista harkintavaltaa on käytettävä tämän periaatteen mukaisesti.
(12) Perustuslakivaliokunta on korostanut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Tämä pätee erityisesti tilanteessa, jossa on kyse viranomaisten päätöksentekoa koskevasta rekisteristä, johon ei julkisuuslain 16 §:n 2 momentin mukainen harkintavalta muutoinkaan sovellu. Kun viranomaispäätöksiä yhä useammin tehtäneen ”suoraan” tietojärjestelmään, ei tule vetää keinotekoista rajaa itse päätöksen (”päätösrekisterin”) ja päätöksiä kuvaavan tiedon välille. Vaadittujen tietojen voidaan katsoa olevan jopa suoraan julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetty rekisteri, johon harkintavalta ei sovellu lainkaan. Harkintavallalle on ainakin annettava supistava tulkinta eikä viranomaisen tulisi voida käyttää harkintavaltaansa rajoittaakseen median mahdollisuuksia tarkastella tehokkaasti sen omaa toimintaa.
(13) PSI-direktiivin (julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/98/EY) 5 artiklan 1 kohta asettaa viranomaisille (ainakin lähes) ehdottaman velvoitteen luovuttaa hallussaan olevat sähköiset tiedot sähköisessä muodossa. Julkisuuslain mukaista harkintavaltaa on käytettävä direktiivin ja sen tarkoitukset parhaiten toteuttavalla tavalla. Aineisto on näin ollen luovutettava vaaditulla tavalla sähköisesti.
(14) Poliisihallitus on lausunnossaan vaatinut, että valituslupaa ei myönnetä, ja jos se myönnetään, valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
(15) Rekisteri järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä sisältää tiedot noin 60 000 henkilöstä ja pyynnön kohteena on ollut yli 600 000 henkilötietoyksikköä. Tällaista tietojoukkoa hallinnoidessaan Poliisihallituksella on tietosuoja- ja tietoturvalainsäädännön mukaisesti velvollisuus huolehtia asianmukaisesta riskienhallinnasta ja rekisteröityjen oikeuksien toteuttamisesta. Päätöksenteossa on otettu huomioon tietosuojalain 27 §, sananvapaus ja ilmaisunvapaus, tietojen käsittelyä journalistisia tarkoituksia varten koskevat lainsäännökset, henkilötietojen käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat riskit. Poliisihallitus on noudattanut julkisuuslain mahdollistamaa harkintavaltaa turvallisuusvaatimukset ja hallinnon oikeusperiaatteet huomioiden.
(16) Poliisihallituksen päätöksellä ei ole rajoitettu A:n pääsyä haluamiinsa tietoihin. A:lle on annettu mahdollisuus tutustua tietopyynnössä määriteltyihin tietoihin järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä sähköisessä muodossa poliisin tiloissa, ja saada määrätyt henkilötietojen suojan rajoissa luovutettavissa olevat tiedot itselleen sähköisessä muodossa.
(17) Järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneiden henkilöiden tiedot sisältävässä rekisterissä ei ole kyse julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin tiedoista.
(18) Tietojen luovuttaminen sähköisessä muodossa on julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla viranomaisen harkinnassa silloinkin, kun kyse on pykälän 3 momentissa tarkoitetuista tiedoista. Viimeksi mainittu lainkohta antaa viranomaiselle mahdollisuuden luovuttaa henkilörekisteristä henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, mutta tämä ei ole viranomaista pakottava velvollisuus.
(19) PSI-direktiivin soveltamisalaan eivät sen 1 artiklan mukaan kuulu sellaiset henkilötietoja sisältävät dokumentit, joiden avoimuutta kansallinen lainsäädäntö rajoittaa. Järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneiden henkilöiden tiedot sisältävä henkilörekisteri on käyttötarkoitukseltaan rajattu rekisteri, jonka avoimuutta rajoittavat ainakin julkisuuslaki ja tietosuojalainsäädäntö.
(20) A on antanut vastaselityksen, jossa on muun ohella esitetty, että koska A:lla on tietosuojasääntelyn valossa oikeus vastaanottaa ja käsitellä nyt vaatimiaan tietoja, PSI-direktiivi soveltuu käsillä olevaan asiaan ja sen 5 artiklan 1 kohta edellyttää tietojen luovuttamista sähköisesti. Poliisihallituksen esittämää direktiivin suppeaa tulkintaa ei voida ottaa tietopyynnön ratkaisemisen pohjaksi ainakaan ilman unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua asiasta.
(21) Poliisihallitus ei ole selostanut, miksi nyt kyseessä oleva tietokanta ei olisi julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu rekisteri. Poliisihallituksella on jo sanotun lainkohdan nojalla ehdoton velvollisuus vaadittaessa luovuttaa nyt kyseessä olevat tiedot.
(22) Siinäkin tilanteessa, että julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toinen virke soveltuisi, harkintavaltaa on käytettävä perusoikeusperiaatteiden mukaisella tavalla. Vaaditut sähköiset tallenteet on siten luovutettava A:lle sähköisessä muodossa, elleivät aidot ja toteen näytetyt välttämättömät syyt muuta edellytä. Poliisihallitus ei ole esittänyt välttämättömiä syitä tiedonsaantioikeuden rajoittamiseksi. Tietosuojalain 27 §:llä on nimenomaisesti suljettu pois tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tietojen minimointiperiaatteen soveltaminen journalistiseen toimintaan.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(23) Asiassa on kysymys siitä, olisiko Poliisihallituksen tullut antaa toimittaja A:n pyytämät tiedot järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä pyydetyllä tavalla eli sähköisenä kopiona. Poliisihallituksen mukaan kysymys on poliisin hallintoasiain tietojärjestelmään sisältyvistä noin 60 000 henkilöä koskevista tiedoista yksittäisten tietojen määrän ollessa yli 600 000.
(24) Ratkaistavana on ensinnäkin, onko pyydettyjen henkilötietojen antamiselle poliisin hallintoasiain tietojärjestelmästä pyydetyllä tavalla viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 16 §:n 3 momentissa tarkoitetut edellytykset ja mikä on mainitun lainkohdan suhde sovellettavaksi tulevaan saman pykälän 2 momentin säännökseen nähden.
(25) Ratkaistavana on edelleen, onko poliisin hallintoasiain tietojärjestelmä joko sinällään julkisuuslain 16 §:n 2 momentin (385/2007) ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetty rekisteri tai sisältyykö siihen järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä koskeva sanotussa lainkohdassa tarkoitettu rekisteri vai onko kysymys saman momentin toisessa virkkeessä tarkoitetusta muusta julkisesta asiakirjasta.
(26) Edelleen arvioitavaksi tulee kysymys tietojen antamistapaa koskevista edellytyksistä sovellettavan julkisuuslain 16 §:n 2 momentin säännöksen perusteella. Tässä yhteydessä on A:n valituksessa esitetyn johdosta otettava kantaa myös siihen, mikä merkitys julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä koskevalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/98/EY (PSI-direktiivi) ja sen muuttamisesta annetulla direktiivillä 2013/37/EU mahdollisesti on nyt esillä olevan tietojen antamistapaa koskevan kysymyksen ratkaisemisessa.
Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet
(27) Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
(28) Yleisen tietosuoja-asetuksen (luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679) 85 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on lainsäädännöllä sovitettava yhteen mainitun asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, mukaan lukien käsittely journalistisia tarkoituksia ja akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten. Saman artiklan 2 kohdan mukaan käsittelylle journalistisia tarkoituksia varten tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten jäsenvaltioiden on säädettävä vapautuksia tai poikkeuksia II luvun (periaatteet), III luvun (rekisteröidyn oikeudet), IV luvun (rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä), V luvun (henkilötietojen siirto kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille), VI luvun (riippumattomat valvontaviranomaiset), VII luvun (yhteistyö ja yhdenmukaisuus) ja IX luvun (tietojenkäsittelyyn liittyvät erityistilanteet) säännöksiin, jos ne ovat tarpeen henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden sovittamiseksi yhteen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa.
(29) Yleisen tietosuoja-asetuksen 86 artiklan mukaan viranomaiset taikka julkis- tai yksityisoikeudelliset yhteisöt yleisen edun vuoksi toteutetun tehtävän suorittamiseksi voivat luovuttaa viranomaisten tai yhteisöjen hallussa olevien virallisten asiakirjojen sisältämiä henkilötietoja viranomaiseen tai yhteisöön sovellettavan unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan sovittaa yhteen virallisten asiakirjojen julkisuus ja tämän asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan.
(30) Tietosuojalain 27 §:n 1 momentin mukaan sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden turvaamiseksi henkilötietojen käsittelyyn ainoastaan journalistisia tarkoituksia varten tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten ei sovelleta tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c–e alakohtaa, 6 ja 7 artiklaa, 9 ja 10 artiklaa, 11 artiklan 2 kohtaa, 12–22 artiklaa, 30 artiklaa, 34 artiklan 1–3 kohtaa, 35 ja 36 artiklaa, 56 artiklaa, 58 artiklan 2 kohdan f alakohtaa, 60–63 artiklaa ja 65–67 artiklaa. Pykälän 2 momentin mukaan tietosuoja-asetuksen 27 artiklaa ei sovelleta sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, joka liittyy sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetussa laissa (460/2003) säädettyyn toimintaan. Tietosuoja-asetuksen 44–50 artiklaa ei sovelleta, jos soveltaminen loukkaisi oikeutta sananvapauteen tai tiedonvälityksen vapauteen. Pykälän 3 momentin mukaan sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden turvaamiseksi henkilötietojen käsittelyyn ainoastaan journalistisia tarkoituksia varten tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten sovelletaan tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa ja 2 kohtaa, 24–26 artiklaa, 31 artiklaa, 39 ja 40 artiklaa, 42 artiklaa, 57 ja 58 artiklaa, 64 artiklaa ja 70 artiklaa ainoastaan soveltuvin osin.
(31) Tietosuojalain 28 §:n mukaan oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttamiseen viranomaisen henkilörekisteristä sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta säädetään.
(32) Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Pykälän 2 momentin (385/2007) ensimmäisen virkkeen mukaan viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin julkisista tiedoista on oikeus saada kopio teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Momentin toisen virkkeen mukaan tietojen antaminen vastaavassa muodossa muusta julkisesta asiakirjasta on viranomaisen harkinnassa, jollei toisin säädetä. Pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.
(33) Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.
(34) Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (761/2003) 1 §:n 1 momentin (1181/2013) mukaan tätä lakia sovelletaan poliisilain (872/2011) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn ja muuhun henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) siltä osin kuin tässä laissa tai muussa laissa ei toisin säädetä.
(35) Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 3 §:n 1 momentin (1181/2013) mukaan hallintoasiain tietojärjestelmä on poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri. Hallintoasiain tietojärjestelmä voi sisältää henkilöistä tietoja, joita on tarpeen käsitellä poliisilain 1 luvun 1 §:n 2 momentissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Pykälän 2 momentin (1181/2013) mukaan tietojärjestelmään saadaan tallettaa henkilön henkilöllisyyttä koskevista tiedoista tietojärjestelmän käyttötarkoituksen kannalta seuraavat tarpeelliset tiedot: henkilön nimet, syntymäaika, henkilötunnus, sukupuoli, äidinkieli, kansalaisuus, kansalaisuudettomuus, kansallisuus, kotivaltio, siviilisääty, syntymävaltio, syntymäkotikunta, kotikunta, ammatti, osoite ja puhelinnumero tai muu yhteystieto, tieto henkilön kuolemasta tai kuolleeksi julistamisesta, viranomaisen antama asiakasnumero, ulkomaalaisen henkilön vanhempien nimet ja kansallisuus, matkustusasiakirjan tiedot sekä muut maahantuloon ja rajanylittämiseen liittyvät tarpeelliset tiedot. Pykälän 3 momentin (1181/2013) mukaan tietojärjestelmään saadaan lisäksi tallettaa poliisilain 1 luvun 1 §:n 2 momentissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja muita tarpeellisia tietoja seuraavasti: (---) 6) yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) poliisille säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeelliset tiedot yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitetusta hakemuksesta, päätöksestä, kortista, poliisin toimenpiteestä, esteestä, huomautuksesta, ilmoituksesta ja tarkastuksesta (turvallisuusalan valvontatiedot) (1098/2015).
(36) Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettu laki (761/2003) on kumottu 1.6.2019 voimaan tulleella saman nimisellä lailla (616/2019).
(37) PSI-direktiivin (julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/98/EY) 1 artiklan 2 kohtaan direktiivin muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/37/EU lisätyn alakohdan c c) mukaan PSI-direktiiviä ei sovelleta asiakirjoihin, jotka eivät ole saatavilla tai joiden saatavuutta on rajoitettu asiakirjojen saatavuutta koskevien järjestelmien perusteella henkilötietojen suojaamiseksi, ja sellaisiin kyseisten järjestelmien perusteella saatavilla olevien asiakirjojen osiin, jotka sisältävät henkilötietoja, joiden uudelleenkäyttö on ristiriidassa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä annetun lain kanssa.
Lain esityöt
(38) Julkisuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 30/1998 vp) todetaan julkisuuslain 16 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa:
”Pykälän 2 momentti koskee tiedon saamista muista kuin perinteisistä asiakirjoista.
Viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettyyn rekisteriin sisältyvistä julkisista tiedoista on oikeus saada kopio teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Tietojen antaminen vastaavalla tavalla muusta julkisesta asiakirjasta samoin kuin teknisen käyttöyhteyden avulla on viranomaisen harkinnassa, jollei toisin säädetä.
Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 7 a §:ää. Siihen on kuitenkin otettu erityissäännös, jonka mukaan pyytäjällä olisi yleensä oikeus saada viranomaisen ratkaisuista kopio teknisenä tallenteena siltä osin kuin ratkaisu on julkinen. Tiedonsaantioikeus kohdistuu viranomaisen automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpitämiin rekistereihin. Erityisistä syistä kopion saanti voidaan kuitenkin evätä. Tällaisina syinä voi etenkin ehdotetun lain siirtymäsäännöksissä tarkoitettuna aikana olla se, ettei rekisteristä ole erotettavissa salassa pidettäviä tietoja. Kun tietoja pyydetään sähköisessä muodossa muista asiakirjoista, viranomaisen on 17 §:n mukaisesti ratkaisuaan harkitessaan otettava huomioon pyydettyjen tietojen käyttötarkoitus suhteessa julkisuusperiaatteeseen ja sen tarkoitukseen. Lupa voitaisiin evätä muun muassa silloin, kun tietoja pyydettäisiin kaupallisiin ja muihin julkisuusperiaatteen toteuttamisen kannalta vieraisiin tarkoituksiin.
Kuten lakiehdotuksen 5 §:stä ilmenee, asiakirjalla tarkoitetaan perinteisten paperiasiakirjojen lisäksi myös sähköisesti talletettuja ja yhteenkuuluviksi tarkoitettuja merkintöjä. Siten laissa tarkoitettuna asiakirjana, josta viranomainen olisi velvollinen antamaan tiedon, ei pidetä tietoaineistoa, joka voidaan valmistaa viranomaisen hallussa olevien tietojen perusteella esimerkiksi yhdistämällä eri käyttötarkoituksia varten talletettuja tietoja eri atk-tiedostoista.”
(39) Lakia julkisen hallinnon tiedonhallintaa sekä eräitä siihen liittyviä lakeja koskevassa hallituksen esityksessä (HE 284/2018 vp) todetaan julkisuuslain 16 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että ”pykälän 2 momentissa säädetään tiedon saamisesta muista kuin perinteisistä asiakirjoista. Sen mukaan viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettyyn rekisteriin sisältyvistä julkisista tiedoista on oikeus saada kopio teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Tietojen antaminen vastaavalla tavalla muusta julkisesta asiakirjasta on kuitenkin viranomaisen harkinnassa, jollei toisin säädetä. Tiedon pyytäjällä on yleensä oikeus saada viranomaisen ratkaisuista kopio teknisenä tallenteena siltä osin kuin ratkaisu on julkinen. Tiedonsaantioikeus kohdistuu säännöksen mukaan viranomaisen automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpitämiin rekistereihin. Erityisistä syistä kopion saanti voidaan kuitenkin evätä. Kun tietoja pyydetään sähköisessä muodossa muista asiakirjoista, viranomaisen on 17 §:n mukaisesti ratkaisuaan harkitessaan otettava huomioon pyydettyjen tietojen käyttötarkoitus suhteessa julkisuusperiaatteeseen ja sen tarkoitukseen.”
(40) Julkisuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 30/1998 vp) todetaan julkisuuslain 16 §:n 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että ”momentti sisältää henkilötietojen luovuttamista koskevan erityissäännöksen” ja että ”sääntelyn tarkoituksena on estää se, että henkilötietojen julkisuus johtaisi henkilötietojen suojaa koskevien säännösten vastaiseen rekisterinpitoon tai muuhun tietojen käsittelyyn”. Edelleen hallituksen esityksessä on lausuttu, että ”tiedotusvälineillä on henkilörekisterilain mukaan oikeus pitää toimituksellisia rekistereitä, mistä seuraa, että tiedotusvälineille voitaisiin antaa lupa julkisten henkilötietojen saantiin myös teknisenä tallenteena tai muutoin massamuotoisena tulosteena”. Vielä hallituksen esityksessä on muun ohella lausuttu, että ”henkilötietojen luovutusrajoitus koskisi tietojen antamista kopiona tai tulosteena tai sähköisessä muodossa”.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
Onko pyydettyjen henkilötietojen antamiselle sähköisenä kopiona julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetut edellytykset?
(41) Poliisihallituksen päätöksestä ilmenee, että A:n sähköisenä kopiona pyytämät järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä koskevat tiedot sisältyvät poliisin hallintoasiain tietojärjestelmään. Poliisihallituksen lausunnosta hallinto-oikeudelle ilmenee lähemmin, että tietopyyntö on kohdistunut hallintoasiain tietojärjestelmään osana kuuluvaan ajantasaiseen rekisteriin järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä.
(42) Poliisin hallintoasiain tietojärjestelmä on poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri, johon sisältyvien henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin perusteella henkilötietolakia ja julkisuuslakia jollei toisin säädetä.
(43) Poliisihallitus on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että poliisin hallintoasiain tietojärjestelmä on käyttötarkoitukseltaan rajattu. Se ei kuitenkaan päätöksessään tai muutoinkaan ole nimenomaisesti esittänyt, että henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetusta laista seuraisi, että A:n pyytämiä tietoja ei hänelle voitaisi pyydetyllä tavalla antaa.
(44) Kun otetaan huomioon edellä lausuttu ja tietosuojalain 28 §, edellytyksiä antaa pyydetyt henkilötiedot sähköisenä kopiona arvioidaan julkisuuslain 16 §:n 3 momentin nojalla. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan viranomaisen henkilörekisterin tiedot saa antaa sähköisessä muodossa, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.
(45) Poliisihallitus on päätöksessään soveltanut kysymyksessä olevaa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttia. Päätöksen perusteluista ei kuitenkaan yksiselitteisen selvästi ilmene, millä tavoin ja miltä osin lainkohdan soveltaminen on osaltaan johtanut päätöksen mukaiseen ratkaisuun. Perusteluissa on todettu, että lainkohta antaa mahdollisuuden luovuttaa viranomaisen henkilörekisteristä henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, mutta tämä ei ole kuitenkaan viranomaista pakottava velvollisuus. Tältä osin korkein hallinto-oikeus toteaa, että julkisuuslain 16 §:n 3 momentin erityissäännöksellä rajoitetaan julkisten henkilötietojen antamista viranomaisen henkilörekisteristä siten, että lainkohdassa tarkoitettujen luovutuksensaajaa koskevien edellytysten on täytyttävä, jotta tietoja voidaan antaa lainkohdassa tarkoitetuilla tiedonantotavoilla. Lainkohdan sanamuodosta (”saa antaa”) huolimatta on katsottava, että lainkohdalla ei ole tarkoitettu antaa viranomaiselle henkilötietojen antamistapaa koskevaa harkintavaltaa, vaan kysymys on tietojen lainkohdassa tarkoitetuilla tavoilla tapahtuvan antamisen ehdottomien edellytysten arvioimisesta.
(46) A, joka on Svenska Ylen toimittaja, on pyytänyt tietoja journalistiseen tarkoitukseen. Tietopyynnön mukaan Yle ei tule julkistamaan rekisterin henkilötietoja sellaisenaan, vaan niitä käytetään ainoastaan taustatutkimuksen ja tiedonkeruun yhteydessä. Valituksessaan hallinto-oikeudelle A on todennut muun ohella, että yksityisistä vartijoista on vähitellen tullut viranomaisten kumppaneita turvallisuuden ja rikostorjunnan alueilla, ja on yhteiskunnallisesti tärkeää tutkia vartiointitehtäviä suorittavien henkilöiden taustoja. A:n esittämä selvitys osoittaa uskottavasti, että pyydettyjä tietoja käytetään journalistisessa tarkoituksessa. Tietopyynnössä on lisäksi esitetty asianmukainen selvitys pyydettyjen henkilötietojen suojaamisesta ja tuhoamisesta. Niistä yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksistä, joita tietosuojalain 27 § huomioon ottaen sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn ainoastaan journalistisia tarkoituksia varten, ei asiakirjoista ilmenevän selvityksen perusteella voida arvioida johtuvan, etteikö A:lla olisi oikeutta tallettaa ja käyttää pyytämiään henkilötietoja.
(47) Julkisuuslain 16 §:n 3 momentista ei näin ollen johdu, että A:lla ei olisi oikeutta saada pyytämiään tietoja pyytämällään tavalla sähköisenä kopiona.
(48) Vaikka julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset tietojen luovuttamiselle sähköisenä kopiona asiassa täyttyvätkin, asiassa tulee tämän lisäksi arvioida tietojen sähköisessä muodossa tapahtuvan antamisen edellytyksiä julkisuuslain 16 §:n 2 momentissa (385/2007) säädetyn suhteen.
Sovelletaanko asiassa julkisuuslain 16 §:n 2 momentin (385/2007) ensimmäistä vai toista virkettä?
(49) Poliisihallitus on päätöksessään soveltanut julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, joka koskee viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettyä rekisteriä (niin sanottu ratkaisurekisteri). Momentin toista virkettä, joka koskee tietojen antamista sähköisessä muodossa muusta julkisesta asiakirjasta, päätöksessä ei ole mainittu.
(50) Poliisihallitus on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa kuitenkin todennut, että hallintoasiain tietojärjestelmän tiedot eivät muodosta julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua viranomaisen ratkaisuista pidettyä rekisteriä, jolloin tietojen luovuttaminen sähköisessä muodossa on mainitun momentin mukaan Poliisihallituksen harkinnassa. Toisaalta lausunnossa on myöhemmin todettu, että asiassa on julkisuuslain 16 §:n 2 momentissa tarkoitetut erityiset syyt toimittaa tiedot tietopyynnöstä eroavalla tavalla. Kun otetaan huomioon, että erityisiin syihin viitataan ainoastaan ratkaisurekisteriä koskevassa julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä ja viranomaisen harkintamahdollisuuteen ainoastaan muuta julkista asiakirjaa koskevassa momentin toisessa virkkeessä, lausunnossa esitetty on ristiriitaista.
(51) Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että kyse ei ole julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin tiedoista. Hallinto-oikeus onkin arvioinut asiaa sanotun momentin toisessa virkkeessä säädetyn kannalta. Lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle Poliisihallitus on hallinto-oikeuden päätökseen viitaten todennut, ettei järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneiden henkilöiden tiedot sisältävässä rekisterissä ole kyse julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun rekisterin tiedoista.
(52) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että poliisin hallintoasiain tietojärjestelmä ei sinällään ole julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu rekisteri. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan Poliisihallituksen näkemykseksi on asian käsittelyn kuluessa muotoutunut, että hallintoasiain tietojärjestelmään ei myöskään sisälly järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä koskevaa sanotussa lainkohdassa tarkoitettua rekisteriä. Tähän nähden ja kun lisäksi otetaan huomioon Poliisihallituksen päätöksentekohetkellä voimassa olleen henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 3 §:n 2 momentti ja 3 momentin 6 kohta sekä asiakirjoista saatava selvitys, järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä koskevien tietojen ei voida katsoa sisältyvän hallintoasiain tietojärjestelmään pelkkinä ratkaisuina taikka ratkaisuja koskevina valmiina luetteloina tai koosteina sen kaltaisesti kuin julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä on katsottava tarkoitetun. Tämän vuoksi sanottu lainkohta ei nyt tule sovellettavaksi.
(53) Tietojen antamistapaa koskevassa arvioinnissa tulee siten sovellettavaksi julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toinen virke, joka koskee tietojen antamista sähköisessä muodossa muusta julkisesta asiakirjasta kuin momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta rekisteristä.
Tietojen antamistapaa koskeva arviointi julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetyn perusteella
(54) Kun kysymys ei nyt ole tietojen antamisesta julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta rekisteristä, niiden antaminen sähköisessä muodossa eli A:n pyytämällä tavalla sähköisenä kopiona on momentin toisen virkkeen mukaan Poliisihallituksen harkinnassa. Poliisihallitus ei kuitenkaan ole vielä käyttänyt sille tämän lainkohdan nojalla kuuluvaa harkintavaltaa, vaan se on päätöksessään soveltanut julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä.
(55) Tämän ja muun edellä lausutun vuoksi hallinto-oikeuden ja Poliisihallituksen päätökset on kumottava ja asia on palautettava Poliisihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi asian ratkaisemiseksi julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisen virkkeen soveltamista koskevalta osalta.
(56) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tietojen antamistapaa koskeva julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisen virkkeen perusteella tapahtuva viranomaisen harkinta ei ole vapaata, vaan Poliisihallituksen tulee harkinnassaan ottaa huomioon mitä edellä selostetussa julkisuuslain 17 §:n 1 momentissa on säädetty. Tässä yhteydessä Poliisihallituksen on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, että tietoja on nyt pyydetty journalistisessa eli julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisessä tarkoituksessa ja että julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisen virkkeen osalta lain esitöissä on nimenomaan todettu, että viranomaisen on 17 §:n mukaisesti ratkaisuaan harkitessaan otettava huomioon pyydettyjen tietojen käyttötarkoitus suhteessa julkisuusperiaatteeseen ja sen tarkoitukseen.
(57) Korkein hallinto-oikeus toteaa vielä, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 2003/98/EY (PSI-direktiivi) 1 artiklan 2 kohtaan on direktiivin muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/37/EU lisätty alakohta c c), jonka mukaan direktiiviä ei sovelleta asiakirjoihin, jotka eivät ole saatavilla tai joiden saatavuutta on rajoitettu asiakirjojen saatavuutta koskevien järjestelmien perusteella henkilötietojen suojaamiseksi, ja sellaisiin kyseisten järjestelmien perusteella saatavilla olevien asiakirjojen osiin, jotka sisältävät henkilötietoja, joiden uudelleenkäyttö on ristiriidassa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä annetun lain kanssa. Koska viranomaisten henkilörekisterien saatavuutta on rajoitettu julkisuuslain 16 §:n 3 momentilla, PSI-direktiivillä ei ole merkitystä Poliisihallituksen harkitessa tietojen antamistapaa julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisen virkkeen perusteella.
Oikeudenkäyntikulut
(58) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.