KHO:2022:150

Tuolihissiä omakotitalon toiseen kerrokseen ei voitu pitää välttämättömänä asunnon muutostyönä, kun vaikeavammaiselle oli järjestettävissä hänen yksilölliset tarpeensa huomioon ottavat tilat pohjakerroksesta. Kuntayhtymä ei ollut velvollinen korvaamaan tuolihissin hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 § 2 momentti ja 9 § 2 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 22.11.2021 nro 21/0365/4

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian tuolihissin kustannusten osalta. Valitus hyväksytään tältä osin. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymän yksilöjaoston päätös saatetaan voimaan tuolihissin osalta.

Muilta osin kuntayhtymän valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen muilta kuin edellisessä kappaleessa mainituilta osin.

Asian tausta

(1) Sosiaali- ja terveyskuntayhtymän yksilöjaosto on 30.10.2019 pysyttänyt alaisensa viranhaltijan päätöksen, jolla on hylätty A:n hakemus saada vammaispalvelulain mukaisena asunnon muutostyönä tuolihissi omakotitalon portaisiin kahden kerroksen välille.

(2) Hallinto-oikeus on kumonnut yksilöjaoston ja viranhaltijan päätökset ja palauttanut asian yksilöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi muutostöistä aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi.

(3) Hallinto-oikeus on asunnon tiloista sekä A:n vammasta ja sairaudesta saadun selvityksen perusteella katsonut, että A tarvitsee kaksikerroksisessa omakotitalossa asuessaan välttämättä tuolihissiä suoriutuakseen tavanomaisen elämän toiminnoista. A:n huoneen ja harrastetilan siirtäminen alakertaan olisi muun perheen kannalta kohtuutonta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Linda Strömman ja Riikka Mäki. Esittelijä Jenni Ala-Nikkola.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(4) Sosiaali- ja terveyskuntayhtymän yksilöjaosto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja yksilöjaoston päätös saatetaan voimaan.

(5) Tuolihissi on oikeuskäytännössä velvoitettu myöntämään vain, jos se on välttämätön tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumisen kannalta. Näin ei ole, jos soveltuvat tilat voidaan järjestää yhteen kerrokseen esimerkiksi huonejärjestyksiä muuttamalla. Koska A:n huone voidaan siirtää alakertaan vanhempien makuuhuoneen paikalle, tuolihissi ei ole hänelle vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla välttämätön. Lisäksi A pystyy kulkemaan yläkertaan, vaikka liikkuminen portaissa on hankalaa. Hänelle on myönnetty henkilökohtaista apua, ja avustaja voi tarvittaessa auttaa kulkemaan portaissa.

(6) A on antanut selityksen.

(7) Sosiaali- ja terveyskuntayhtymän yksilöjaosto on antanut lausuman, johon A on vastannut.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(8) Asiassa on ratkaistavana, voidaanko tuolihissiä pitää vaikeavammaiselle A:lle välttämättömänä tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumisen kannalta. Arvioinnissa on otettava huomioon se, mitä mahdollisuuksia asunnossa on järjestää tilat muulla tavalla siten, että ne palvelevat A:n tarvetta.

Oikeudellinen arviointi

(9) A on nuori aikuinen, joka asuu vanhempiensa kanssa kaksikerroksisessa omakotitalossa. Hänellä on keskivaikea älyllinen kehitysvamma, spastinen hemipleginen CP-oireyhtymä sekä määrittämätön epilepsia. Hänellä on ongelmia tasapainon kanssa.

(10) Talo on rakennettu noin viisi vuotta sitten. Talon alakerrassa sijaitsevat olohuone ja ruokailutila (yhteensä 30 neliömetriä), keittiö, vanhempien käytössä oleva makuuhuone (12 neliömetriä), kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna sekä eteinen ja wc. Yläkerrassa on aulatilan ja wc:n lisäksi kolme huonetta, joista yksi toimii A:n makuuhuoneena ja yksi harrastehuoneena. Harrastehuoneessa on muun ohella televisio pelikonsoleineen. Molemmat huoneet ovat kooltaan 12,5 neliömetriä. Yläkerran 20 neliömetrin aulatilaa on kerrotun mukaisesti käytetty A:n fysioterapian toteuttamiseen, ja sinne on asennettu puolapuut.

(11) Asiassa on selvitetty, että vaikka A voi tuettuna kävellä portaat, tämä mahdollisuus on epilepsiakohtausten vuoksi heikentynyt. A on saanut portaissa liikkuessaan useamman kerran epilepsiakohtauksia, joiden vuoksi kävelyä tuettunakaan ei voida pitää pysyvästi riittävän turvallisena vaihtoehtona hänelle.

(12) Edellä mainittuun nähden asiassa on arvioitava, onko A:n pääsyä talon yläkertaan pidettävä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämättömänä.

(13) Vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

(14) Saman lain 3 §:n 2 momentin mukaan palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.

(15) Tuolihissin hankkimista on perusteltu erityisesti sillä, että alakerran makuuhuone yksistään on liian pieni, jotta sinne saisi A:n kaikki huonekalut mukaan lukien hissisängyn ja television pelikonsoleineen. A:n vanhemmat eivät myöskään haluaisi luopua alakerran makuuhuoneen ja mahdollisesti myös olohuoneen käytöstä. Yläkerta on aikoinaan tehty perheen lapsille ja alakerta vanhempien tilaksi.

(16) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tavanomaisia elämän toimintoja ei voida arvioida pelkästään perustarpeiden kannalta. Arviointiin vaikuttavat myös vammaisen yksilölliset olosuhteet, kuten A:n tilanteessa hänen peliharrastuksensa.

(17) Asumisesta saadun selvityksen perusteella A:n tarpeisiin vastaavat tilat ovat huonejärjestystä muuttamalla järjestettävissä esteettömästä alakerrasta. Alakerrassa hänelle on järjestettävissä sekä yksityisyyden turvaava huone että asuntoihin tavanomaisesti kuuluvat muut tilat. Huone ja muut tilat soveltuvat myös kokonsa puolesta hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Tuolihissiä ei siten voida hänen kannaltaan pitää välttämättömänä.

(18) Muutos vaikuttaisi perheen muiden jäsenten huoneisiin ja oleskeluun tavalla, joka ei vastaa perheen alkuperäisiä suunnitelmia. Tätä ei kuitenkaan voida pitää sellaisena tekijänä, jonka vuoksi tuolihissiä olisi pidettävä vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuna välttämättömänä muutostyönä. Näin ollen kuntayhtymä ei ole velvollinen korvaamaan vaikeavammaiselle A:lle tuolihissin hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia.

(19) Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja yksilöjaoston päätös saatettava voimaan siltä osin, kun se on koskenut tuolihissiä.

Valituslupahakemuksen hylkääminen

(20) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

(21) Sen perusteella, mitä kuntayhtymä on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muilta kuin tuolihissin osalta eli automaattisen wc-istuimen ja sen tukikahvojen osalta ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Monica Gullans, Juha Lavapuro ja Ari Wirén. Asian esittelijä Anna Heikkilä.