KHO:2023:2

Asiassa oli ratkaistavana, oliko Digi- ja väestötietoviraston tullut oikaista väestötietojärjestelmään merkittyjä muutoksenhakijan asuinpaikkatietoja takautuvasti hänen vaatimallaan tavalla, kun korjausvaatimuksessa esitetyistä muutoista ei ollut aikanaan tehty muuttoilmoituksia.

Virheellisten henkilötietojen oikaisemista koskevassa yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklassa ei ollut säädetty siitä, millä tavalla oli arvioitava sitä, oliko henkilötietoja pidettävä virheellisinä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella henkilötietojen paikkansapitävyyttä ja täydellisyyttä oli arvioitava suhteessa siihen, mitä tarkoituksia varten tiedot oli kerätty.

Väestötietojärjestelmän asuinpaikkatietojen virheellisyyttä ja velvollisuutta korjata tietoja jälkikäteen oli arvioitava suhteessa kotikuntalain 10 §:ssä säädettyihin tietojen merkitsemisen perusteisiin ja edellytyksiin. Väestötietojärjestelmään merkitään osoitetiedot henkilöiden tekemien muuttoilmoitusten perusteella niissä ilmoitetuista ajankohdista alkaen edellyttäen, että säädettyjä määräaikoja on noudatettu. Kyseisen säännöksen mukaisesti tietojen merkitsemisen määräajoista ei ole mahdollista poiketa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijan korjausvaatimuksessaan esittämiä muuttoja ei ollut mahdollista merkitä väestötietojärjestelmään takautuvasti esitetyistä ajankohdista alkaen. Kun väestötietojärjestelmässä olevat osoitetiedot vastasivat tehtyjä muuttoilmoituksia, muutoksenhakijan yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklan perusteella oikaistavaksi vaatimia asuinpaikkatietoja ei voitu pitää kotikuntalain perusteella tietojen käsittelyn tarkoituksiin nähden virheellisinä.

Kotikuntalaki 7 § 1 momentti, 10 § 1 momentti ja 18 §

Laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista 76 § 4 momentti

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 5 artikla 1 kohta d alakohta ja 16 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-434/16, Nowak (EU:C:2017:994)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus, 17.2.2022, H962/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1) A on 3.6.2020 Digi- ja väestötietovirastolle tekemässään korjauspyynnössä vaatinut, että hänen väestötietojärjestelmään merkityt asuinpaikkatietonsa korjataan ja hänen merkitään asuneen vuosina 2009–2015 korjauspyynnössä ilmoitettujen ajanjaksojen ajan korjauspyynnössä ilmoitetuissa osoitteissa ulkomailla ja Suomessa.

(2) Digi- ja väestötietovirasto on päätöksellään 25.6.2020 hylännyt korjausvaatimuksen. Päätöksen perusteluina on lausuttu, että kotikuntalain mukaan muuttopäiväksi katsotaan ilmoitettu päivä, jos ilmoitus on tehty kuukauden kuluessa muutosta. Jos ilmoitus saapuu tämän jälkeen, muuttopäiväksi katsotaan ilmoituksen saapumispäivä. Väestötietojärjestelmään merkityt osoitetiedot ovat perustuneet A:n omiin ilmoituksiin. A ei ole tehnyt korjauspyyntöä vastaavaa ilmoitusta muutosta Digi- ja väestötietovirastolle säädetyssä määräajassa.

(3) Digi- ja väestötietovirasto on päätöksellään 5.11.2020 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perusteluina on lausuttu, että kotikuntalain mukaan sillä, joka muuttaa kotikuntaa, on velvollisuus ilmoittaa muutostaan Digi- ja väestötietovirastolle. Väestötietojärjestelmän osoitetietoja ylläpidetään henkilön omien muuttoilmoitusten ja kotikuntalaissa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Väestötietojärjestelmän osoitetietojen on tarkoitus olla rekisteri siitä, missä henkilö on ilmoittanut asuvansa. Merkinnät eivät ole rekisteröinnin tarkoitukseen nähden virheellisiä silloin, kun henkilö ei ole tehnyt muuttoilmoitusta laissa säädetyssä määräajassa ja myöhemmin ilmoittaa, ettei hän ole kyseisellä ajalla asunut väestötietojärjestelmään hänelle merkityssä osoitteessa.

(4) Hallinto-oikeus on päätöksellään 17.2.2022 hylännyt A:n valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Päätöksen perustelujen mukaan väestötietojärjestelmän merkintöjä on pidettävä lainmukaisina ja A:n tekemiä muuttoilmoituksia vastaavina, eivätkä tiedot ole kansallisen lainsäädännön perusteella virheellisiä. Tähän nähden asiaa ei ole aihetta arvioida toisin myöskään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679) ja sen oikeutta tietojen oikaisemiseen koskevan 16 artiklan perusteella.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mervi Hietanen ja Reetta Kannisto. Esittelijä Marja Huilla.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(5) A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja Digi- ja väestötietoviraston päätökset kumotaan ja väestötietojärjestelmään merkityt osoitetiedot korjataan A:n vaatimalla tavalla. Lisäksi A on vaatinut, että Digi- ja väestötietovirasto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

(6) Digi- ja väestötietovirasto on vaatinut, että A:n valitus ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(7) Asiassa on ratkaistavana, onko Digi- ja väestötietoviraston tullut oikaista väestötietojärjestelmään merkittyjä muutoksenhakijan asuinpaikkatietoja takautuvasti hänen vaatimallaan tavalla, kun korjausvaatimuksessa esitetyistä muutoista ei ollut aikanaan tehty muuttoilmoituksia.

(8) Muutoksenhakija on esittänyt muun ohella, että väestötietojärjestelmään merkityt muutoksenhakijan osoitetiedot ovat kansallisen lain perusteella virheellisiä eikä niitä voida pitää luotettavina. Kansallisen lain säännökset eivät estä korjaamasta väestötietojärjestelmään tallennettuja virheellisiä asuinpaikkatietoja. Vaikka tiedot eivät olisi kansallisen lainsäädännön mukaan virheellisiä, Digi- ja väestötietovirastolla on rekisterinpitäjänä yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklaan perustuva velvollisuus korjata tosiasiallisesti virheelliset henkilötiedot. Se, ettei muutoksenhakija ole ilmoittanut osoitteenmuutoksista kansallisen lain asettamien aikarajojen sisällä, ei perusta oikeutta jättää korjaamatta virheellisiä henkilötietoja yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklan perusteella.

(9) Digi- ja väestötietovirasto on esittänyt muun ohella, että väestötietojärjestelmän osoitetietojen ei ole tarkoitus olla kaiken kattava rekisteri henkilön asuinosoitteista. Osoitetietoja ylläpidetään henkilön muuttoilmoitusten perusteella, ja sen vuoksi väestötietojärjestelmä on osoitetietojen osalta rekisteri siitä, missä henkilö on ilmoittanut asuvansa. Tiedon virheellisyyden näkökulmasta ratkaiseva on muuttoilmoitus ja se, mitä henkilö on siinä ilmoittanut osoitteekseen. Osoite- tai kotikuntamerkintä ei ole käsittelyn tarkoitukseen nähden virheellinen silloin, kun henkilö jälkeenpäin ilmoittaa, että hän on jättänyt ilmoittamatta uuden osoitteensa. Muutoksenhakijan väestötietojärjestelmässä olevia osoitetietoja ei siten voida pitää virheellisinä.

Sovellettavat säännökset ja muut keskeiset oikeusohjeet

(10) Kotikuntalain 1 §:n 2 momentin mukaan mainitun lain mukaan määräytynyt kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka sekä ulkomailla vakinaisesti asuvan Suomen kansalaisen väestökirjanpitokunta merkitään väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa tarkoitettuun väestötietojärjestelmään. Väestötietojärjestelmään merkitään myös henkilön ilmoittama tilapäinen asuinpaikka.

(11) Kotikuntalain 7 §:n 1 momentin mukaan, kun joku muuttaa kotikuntaa tai siellä olevaa asuinpaikkaa, hänen on aikaisintaan kuukautta ennen muuttopäivää ja viimeistään viikon kuluttua muuttopäivästä ilmoitettava siitä Digi- ja väestötietovirastolle.

(12) Kotikuntalain 10 §:n 1 momentin mukaan muuttopäiväksi katsotaan ilmoitettu päivä, jos ilmoitus on tehty kuukauden kuluessa muutosta. Jos ilmoitus saapuu tämän jälkeen, muuttopäiväksi katsotaan ilmoituksen saapumispäivä. Jos Digi- ja väestötietovirasto tekee väestötietojärjestelmään merkinnän muutosta muulta kuin muuttavalta henkilöltä tai hänen perheenjäseneltään saamiensa tietojen perusteella, muuttopäiväksi katsotaan merkinnän tekemisen päivä.

(13) Kotikuntalain 18 §:n mukaan väestötietojärjestelmään mainitun lain nojalla tehdyn rekisterimerkinnän korjaamiseen sovelletaan väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain säännöksiä virheen korjaamisesta.

(14) Kotikuntalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 104/1993 vp) keskeisten ehdotusten mukaan voimassa oleva lainsäädäntö ei ole asettanut esteitä sille, että henkilön kotipaikan vaihtumista osoittava muuttopäivä on saattanut olla huomattavasti aikaisempi kuin ilmoituspäivä. Kotikuntalaki ei kuitenkaan enää anna mahdollisuutta tehdä väestötietojärjestelmään merkintää kotikunnan muuttumisesta takautuvasti.

(15) Hallituksen esityksen 10 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kotikuntalaissa muuttopäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jona henkilön kotikunta ja kotikunnassa oleva asuinpaikka muuttuu. Pääsääntöisesti muuttopäiväksi pyritään rekisteröimään tosiasiallinen muuttopäivä. Laiminlyöntitapauksissa muuttopäivä on kuitenkin sidottu pykälässä määrättyihin ajankohtiin, joista ei ole mahdollista poiketa.

(16) Mainittujen perustelujen mukaan tällä pyritään edistämään sitä, että henkilöt täyttäisivät ilmoitusvelvollisuutensa määräajassa ja heidän väestötietojärjestelmään merkityt asumistietonsa vastaisivat kaikilta osin tosiasiallista tilannetta. Sidotulla muuttopäivällä pyritään myös estämään eräiden yhteiskunnallisten palvelujen väärinkäyttöä. Sillä voidaan lisäksi estää tarpeettomia hallinnollisia kuluja. Esimerkiksi vaaliluetteloita laadittaessa henkilöä ei tarvitse siirtää vaaliluettelosta toiseen hänen laiminlyöntinsä johdosta. Pykälän mukaan määräytynyt muuttopäivä merkitään väestötietojärjestelmään. On myös huomattava, ettei rekisteritoimiston tekemällä kotikuntamerkinnällä ole muita hallinnonaloja sitovaa vaikutusta.

(17) Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain 76 §:n 1 momentin mukaan, jos rekisterinpitäjä kieltäytyy korjaamasta väestötietojärjestelmään talletettua tietoa, jota rekisteröity on vaatinut korjattavaksi, on rekisterinpitäjän annettava asiassa päätös. Pykälän 4 momentin mukaan rekisteröidyn oikeudesta vaatia rekisterinpitäjältä rekisteröityä koskevien henkilötietojen oikaisua ja henkilötietojen oikaisupyyntöön liittyvästä rekisterinpitäjän menettelystä säädetään tietosuoja-asetuksessa.

(18) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan henkilötietojen suhteen on noudatettava vaatimusta, että henkilötietojen on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä; on toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden epätarkat ja virheelliset henkilötiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä.

(19) Yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklan mukaan rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee ilman aiheetonta viivytystä rekisteröityä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot. Ottaen huomioon tarkoitukset, joihin tietoja käsiteltiin, rekisteröidyllä on oikeus saada puutteelliset henkilötiedot täydennettyä, muun muassa toimittamalla lisäselvitys.

(20) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (tuomio 20.12.2017, Nowak, C-434/16, EU:C:2017:994, kohta 53) on aiemmin voimassa olleen yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (henkilötietodirektiivi) osalta todettu, että henkilötietojen paikkansapitävyyttä ja täydellisyyttä on arvioitava niihin tarkoituksiin nähden, joita varten nämä tiedot kerättiin. Tämä tarkoitus on tapauksessa kysymyksessä olleen ammatilliseen kokeeseen osallistujan vastausten osalta se, että voidaan selvittää koehetkellä kokeeseen osallistujan tietojen ja taitojen taso. Tätä tasoa ilmentävät nimenomaan mahdolliset virheet näissä vastauksissa. Tällaiset virheet eivät kuitenkaan millään tavoin muodosta direktiivissä 95/46 tarkoitettua virheellisyyttä, joka synnyttää tietojen oikaisua koskevan oikeuden direktiivin 12 artiklan b alakohdan nojalla.

Keskeiset tosiseikat

(21) Väestötietojärjestelmän mukaan muutoksenhakijan vakinainen osoite on ollut 18.2.1999–11.2.2015 Helsingissä, 12.2.2015–11.4.2018 eräässä osoitteessa Pariisissa ja 12.4.2018 alkaen eräässä toisessa osoitteessa Pariisissa. Muutoksenhakijan kotikunta on ollut 11.2.2015 saakka Helsinki, jonka jälkeen kotikunnaksi on merkitty ”Ulkomaat”.

(22) Muutoksenhakijan mukaan väestötietojärjestelmään merkityt tiedot eivät ole vastanneet hänen tosiasiallista asumistaan. Muutoksenhakija on vaatinut korjauspyynnössään korjaamaan väestötietojärjestelmään merkittyjä osoitetietoja siten, että hänen osoitetiedoikseen merkitään 1.9.2009–30.6.2010 eräs osoite Lontoossa, 1.7.2010–31.8.2010 edellisessä kohdassa tarkoitettu osoite Helsingissä, 1.9.2010–30.6.2012 eräs toinen osoite Lontoossa, 1.7.2012–31.7.2012 edellisessä kohdassa tarkoitettu osoite Helsingissä, 1.8.2012–25.7.2013 eräs osoite New Yorkissa, 26.7.2013–31.8.2013 edellisessä kohdassa tarkoitettu osoite Helsingissä, 1.9.2013–7.10.2013 eräs osoite Luxemburgissa, 8.10.2013–14.7.2014 eräs osoite Pariisissa ja myös ajanjaksolle 15.7.2014–11.2.2015 edellisessä kohdassa tarkoitettu, väestötietojärjestelmään muutoksenhakijan osoitetiedoksi 12.2.2015 alkaen merkitty osoite Pariisissa.

(23) Asiassa esitetyn perusteella muutoksenhakija ei ole tehnyt muuttoilmoituksia korjauspyynnössä esittämistään muutoista ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. Edellä 21 kohdassa todetulla tavalla ensimmäinen ulkomaille muuttoa koskeva muuttoilmoitus on tehty muutosta Pariisiin 12.2.2015.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(24) Kotikuntalain 18 §:ssä viitatun väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain 76 §:n 4 momentin mukaisesti oikeudesta vaatia henkilötietojen oikaisua ja oikaisupyyntöön liittyvästä menettelystä säädetään yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Oikeudesta tietojen oikaisemiseen on säädetty yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklan ensimmäisessä virkkeessä, jonka mukaan rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee ilman aiheetonta viivytystä rekisteröityä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot.

(25) Yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklassa ei ole säädetty siitä, millä tavalla on arvioitava sitä, onko henkilötietoja pidettävä virheellisinä. Unionin tuomioistuin on tulkinnut aiemmin voimassa ollutta henkilötietodirektiivin (95/46/EY) sääntelyä siten, että henkilötietojen paikkansapitävyyttä ja täydellisyyttä on arvioitava suhteessa siihen, mitä tarkoituksia varten tiedot on kerätty. Kun otetaan huomioon myös yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohta, asetuksesta ei käy ilmi, että sillä olisi ollut tarkoitus muuttaa oikeustilaa tässä suhteessa. Edellä mainitusta unionin tuomioistuimen tuomioista ei siten ole pääteltävissä, että rekisterinpitäjällä olisi velvollisuus oikaista tosiasioita vastaamattomat henkilötiedot kaikissa tilanteissa.

(26) Siten asiassa on arvioitava sitä, onko väestötietojärjestelmässä olevia muutoksenhakijan asuinpaikkatietoja pidettävä virheellisinä kotikuntalain perusteella tietojen käsittelyn tarkoituksiin nähden.

(27) Väestötietojärjestelmään merkityt asuinpaikkatiedot perustuvat pääsääntöisesti henkilön itsensä tekemiin muuttoilmoituksiin. Muuttoilmoituksen tekeminen on kotikuntalakiin perustuva lakisääteinen velvollisuus. Kotikuntalain 10 §:n nojalla väestötietojärjestelmään merkitään osoitetiedot henkilöiden tekemien muuttoilmoitusten perusteella niissä ilmoitetuista ajankohdista alkaen edellyttäen, että säädettyjä määräaikoja on noudatettu. Mainitun säännöksen mukaisesti väestötietojärjestelmään tehtyjen asuinpaikkamerkintöjen tarkoituksena on antaa tieto siitä, missä henkilö on tekemiensä muuttoilmoitusten perusteella ilmoittanut asuvansa.

(28) Muuttoilmoitusten tekemistä koskevien määräaikojen asettamisella on pyritty edistämään sitä, että henkilöt täyttäisivät ilmoitusvelvollisuutensa määräajassa ja että heidän väestötietojärjestelmään merkityt asumistietonsa vastaisivat kaikilta osin tosiasiallista tilannetta, millä pystytään muun ohella estämään yhteiskunnallisten palvelujen väärinkäyttöä.

(29) Kotikuntalakia säädettäessä on edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi nimenomaisesti päädytty muuttamaan aikaisempaa oikeustilaa siten, että muuttoilmoitukseen perustuvien tietojen merkitsemisen määräajoista ei ole mahdollista poiketa, jolloin muuttoilmoituksen laiminlyöntitilanteessa asuinpaikkamerkinnät saattavat joltakin ajanjaksolta jäädä tosiasioita vastaamattomiksi.

(30) Näin ollen väestötietojärjestelmään merkittyjen muutoksenhakijan asuinpaikkatietojen virheellisyyttä ja velvollisuutta korjata tietoja jälkikäteen on arvioitava suhteessa kotikuntalain 10 §:ssä säädettyihin tietojen merkitsemisen perusteisiin ja edellytyksiin.

(31) Muutoksenhakija ei ole tehnyt muuttoilmoituksia korjausvaatimuksessaan 3.6.2020 esittämistään muutoista vuosina 2009–2015. Kotikuntalain 10 §:n mukaan muutoksenhakijan korjausvaatimuksessaan esittämiä muuttoja ei ole mahdollista merkitä väestötietojärjestelmään takautuvasti esitetyistä ajankohdista alkaen.

(32) Kun väestötietojärjestelmässä olevat muutoksenhakijan osoitetiedot vastaavat hänen tekemiään muuttoilmoituksia, muutoksenhakijan yleisen tietosuoja-asetuksen 16 artiklan perusteella oikaistavaksi vaatimia asuinpaikkatietoja ei ole voitu pitää kotikuntalain perusteella tietojen käsittelyn tarkoituksiin nähden virheellisinä.

(33) Digi- ja väestötietovirasto on voinut hylätä tietojen oikaisemista koskevan vaatimuksen, eikä hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiselle ole perusteita. Valitus on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

(34) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, muutoksenhakijalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Anne Nenonen, Joni Heliskoski, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Pekka Savola.