KHO:2023:21

A oli ollut suorittamassa vankeusrangaistusta, kun hänet oli Vankiterveydenhuollon tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöksellä määrätty karanteeniin. Päätöksen mukaan karanteeni toteutettiin ulkopuolelta lukittavassa tilassa. A vastusti karanteenipäätöstä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana erityisesti kysymys siitä, oliko A voitu määrätä tahdonvastaiseen karanteeniin vankilassa, kun otettiin huomioon, että tartuntatautilain 68 §:n 2 momentissa ei mainita vankilaa tilana, jossa tahdonvastainen karanteeni voidaan toteuttaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vapautensa menettäneen henkilön määrääminen karanteeniin ei rinnastu oikeudellisessa mielessä sellaisen henkilön tahdonvastaiseen karanteeniin, jonka vapautta ei ole jo valmiiksi riistetty. Kysymys ei tällöin ole enää vapauden menetyksestä vaan henkilökohtaisen vapauden lisärajoituksesta.

Henkilökohtaisen vapauden lisärajoituksen perusteista oli säädetty riittävän täsmällisesti tartuntatautilaissa. Kysymys ei ollut asteeltaan erityisen ankarasta lisärajoituksesta A:n henkilökohtaiseen vapauteen. Karanteenipäätös oli lisäksi ollut voimassa lyhyehkön määräajan. A:n ohella myös laitoksessa olleet muut vangit asetettiin samanaikaisesti karanteeniin. Karanteenipäätöksen tarkoituksena oli ollut hidastaa laitosepidemian leviämistä ja suojella laitoksessa olevien ja sinne saapuvien vankien terveyttä. Karanteeni oli voitu toteuttaa vankilassa A:n tahdosta riippumatta.

Äänestys 4-1 perusteluista.

Suomen perustuslaki 7 § 1 ja 3 momentti, 19 § 3 momentti ja 22 §

Tartuntatautilain 1 §, 3 § 1 momentin 4 kohta, 10 § 1 momentti, 60 § 1 momentti, 67 § ja 68 § 1 ja 2 momentti

Vankeuslaki 10 luvun 1 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 16.11.2021 nro H5798/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

(1) Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaava lääkäri on päätöksellään 3.4.2021 määrännyt Helsingin vankilassa vankeusvankina olleen muutoksenhakijan covid-19-tartuntataudille altistumisen tai epäillyn altistumisen vuoksi tartuntatautilain nojalla karanteeniin tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi ajalle 3.-16.4.2021. Päätöksen mukaan karanteenitilan ovi pidetään ulkopuolelta lukittuna.

(2) Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöksestä. Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut laitosepidemiasta ja vartijan kohtaamisesta esitetyn selvityksen perusteella, että asiassa on ollut olemassa perusteltu epäily muutoksenhakijan altistumisesta yleisvaaralliselle covid-19-taudille. Koska tartuntataudin leviämisen vaara on ollut ilmeinen eikä taudin leviämistä ole voitu muulla tavoin estää, hänet on voitu määrätä karanteeniin. Karanteenihuoneen oven pitämien lukittuna on ollut välttämätöntä ilmateitse tai pisara- ja kosketustartuntana tarttuvan covid-l9-taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Hallinto-oikeus on myös katsonut, ettei tartuntatautilain 68 §:n 2 momentista sen sanamuodosta huolimatta seuraa, ettei vangin karanteenia voitaisi toteuttaa vankilassa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Annina Nieminen, joka on myös esitellyt asian, Bettina Kermann ja Inka Romo.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(3) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätökset kumotaan.

(4) Muutoksenhakija on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt, että tartuntatautilain 68 §:n 2 momentissa luetellaan tyhjentävästi paikat, joissa tahdonvastainen karanteeni voidaan toteuttaa. Vankilaa ei mainita luettelossa. Karanteenipäätöksen täytäntöönpano on uskottu Rikosseuraamuslaitokselle, käytännössä vankilan vartijoille, mikä ei ole laillista, kun otetaan huomioon tartuntatautilain 89 §. Perusteita sille, että karanteenihuoneen ovi olisi ollut välttämätöntä pitää lukittuna, ei ole esitetty.

(5) Vankiterveydenhuollon yksikkö on antanut lausunnon.

(6) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(7) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on muutoksenhakijan valituksesta ratkaistavana, onko vankilassa oleva vankeusvanki voitu määrätä hänen tahdostaan riippumatta tartuntatautilain mukaiseen karanteeniin siten, että karanteeni toteutetaan vankilassa. Ratkaistavana on edelleen, onko päätöksessä voitu määrätä, että karanteenitilan ovi pidetään ulkopuolelta lukittuna.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt

(8) Suomen perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Saman pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

(9) Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

(10) Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

(11) Tartuntatautilain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja.

(12) Tartuntatautilain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan karanteenilla tarkoitetaan taudinaiheuttajalle altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön erottamista muista kotiinsa tai muuhun määrättyyn paikkaan taikka tartuttavaksi todetun tai epäillyn matkatavaran, konttien tai muiden tavaroiden siirtämisen rajoittamista tai erottamista muista tavaroista tartunnan leviämisen estämiseksi.

(13) Tartuntatautilain 10 §:n (1227/2016) 1 momentin mukaan Vankiterveydenhuollon yksikkö sen huostassa olevien osalta vastaa tartuntatautien torjuntatyöstä osana järjestämisvastuuseensa kuuluvaa terveydenhuoltoa siten, että toiminta täyttää mainitussa laissa asetetut velvoitteet. Vankiterveydenhuollon yksikkö voi tehdä terveydenhuoltonsa piiriin kuuluville henkilöille mainitussa laissa kunnan tehtäviksi säädetyt henkilöä koskevat viranomaispäätökset silloin, kun henkilö ei ole lomalla tai hoidettavana muussa terveydenhuollon toimintayksikössä.

(14) Tartuntatautilain 60 §:n 1 momentin (555/2020) mukaan, jos yleisvaarallisen tartuntataudin tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen vaara on ilmeinen eikä taudin leviämistä voida muulla tavoin estää, virkasuhteinen kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri tai virkasuhteinen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön karanteenista enintään yhden kuukauden ajaksi. Päätös karanteenista voidaan tehdä henkilölle, jonka on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen yleisvaaralliselle tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillylle tartuntataudille. Pykälän 2 momentin (1227/2016) mukaan virkasuhteinen kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri tai virkasuhteinen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen karanteenista myös 1 momentissa tarkoitetun henkilön tahdosta riippumatta.

(15) Tartuntatautilain 67 §:n 1 momentin mukaan karanteeni- tai eristyshuoneen ovea voidaan pitää ulkopuolelta lukittuna silloin, kun se on välttämätöntä ilmateitse tai pisara- ja kosketustartuntana tarttuvan yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin edellytykset täyttävän tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Pykälän 3 momentin (1227/2016) mukaan päätöksen oven ulkopuolelta lukitsemisesta tekee virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri.

(16) Saman lain 68 §:n 1 momentin mukaan karanteeni ja eristäminen on toteutettava siten, että henkilön oikeuksia ei tarpeettomasti rajoiteta. Henkilöllä on oikeus pitää yhteyttä toimintayksikön ulkopuolelle tavalla, joka ei aiheuta tartuntavaaraa muille.

(17) Mainitun pykälän 2 momentin (147/2021) mukaan karanteeni ja eristäminen toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä henkilön kanssa tämän asunnossa, terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa tai muussa karanteeni- tai eristämispäätöksen tekijän hyväksymässä ja osoittamassa paikassa, jossa sairastuneen tarvitsema hoito voidaan varmistaa. Jos karanteeni- tai eristämispäätös tehdään henkilön tahdosta riippumatta, karanteeni tai eristäminen toteutetaan terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Kunnan on tarvittaessa järjestettävä karanteeniin tai eristykseen määrätylle asianmukainen karanteeni- tai eristämispaikka ja huolehdittava myös karanteeniin tai eristykseen määrätyn ruokahuollosta.

(18) Tartuntatautilain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 245/2020 vp) on silloista nykytilaa ja sen arviointia koskevassa jaksossa todettu karanteenin ja eristämisen osalta (kohta 2.2), että tartuntatautilain karanteenia koskevan sääntelyn mukaan karanteeni toteutetaan henkilön asunnossa tai muussa päätöksen antajan hyväksymässä tai osoittamassa paikassa. Eristämispäätös voidaan tehdä terveydenhuollon toimintayksikköön. Käytäntö on osoittanut, että tartuntatautilain erottelu karanteeni- ja eristämispaikkojen välillä ei ole käytännössä tarpeellista kaikkien tartuntatautien kohdalla, koska kaikki tartuntataudit eivät edellytä sairauden hoitoa terveydenhuollon toimintayksikössä. Tartuntatauti voi olla yleisvaarallinen ilman, että henkilö tarvitsee sairaalahoitoa. Esimerkiksi koronavirustaudin piirteenä on, että sairastuminen ei ole kaikille henkilöille itselleen vaarallista, ja monille tauti on lieväoireinen, mutta tartunnan saaneet saattavat silti levittää muille vaarallista tautia. On perusteltua, että myös esimerkiksi sosiaalihuollon ympärivuorokautista palvelua tarjoavissa yksiköissä voidaan järjestää siellä asuvien henkilöiden hoito asianmukaisesti ilman, että heitä joudutaan tarpeettomasti toimivallan puuttuessa siirtämään terveydenhuollon yksikköön. Useimmissa tapauksissa tilat mahdollistavat karanteenin ja eristämisen toteuttamisen karanteeniin tai eristykseen määrätyn henkilön sekä muiden ihmisten terveys ja turvallisuus huomioon ottaen.

(19) Samassa hallituksen esityksessä on 68 §:ää koskevissa säännöskohtaisissa perusteluissa todettu, että pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininnat karanteeni- ja eristämispaikoista. Karanteeni ja eristäminen toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä henkilön kanssa tämän asunnossa eli kodissa, terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa tai muussa päätöksen antajan hyväksymässä ja osoittamassa paikassa, jossa sairastuneen tarvitseman hoidon toteutus voidaan varmistaa. Jos karanteeni- tai eristämispäätös tehdään henkilön tahdosta riippumatta, karanteeni tai eristäminen toteutetaan terveydenhuollon toimintayksikössä, ympärivuorokautisia asumispalveluja tarjoavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä, perhekodissa tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa.

(20) Vankeuslain 10 luvun 1 §:ssä säädetään vangin terveyden- ja sairaanhoidosta. Pykälän 1 momentin mukaan vankiterveydenhuollon yksikkö vastaa vangin lääketieteellisten tarpeiden mukaisen terveyden- ja sairaanhoidon sekä lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Vankiterveydenhuollon yksiköllä on sairaaloita ja poliklinikoita, joilla on toimipaikkoja Rikosseuraamuslaitoksen eri yksiköissä. Pykälän 2 momentin mukaan vankiterveydenhuollon yksikössä potilaana olevaan vankiin sovelletaan mainittua lakia ja rangaistusten täytäntöönpanosta yksikössä vastaa Rikosseuraamuslaitos. Rikosseuraamuslaitoksen on turvattava vangin pääsy 1 momentissa tarkoitettuun hoitoon ja kuntoutukseen. Pykälän 3 momentin mukaan terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisessä noudatetaan, mitä muun ohella tartuntatautilaissa säädetään.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(21) Muutoksenhakija on ollut suorittamassa vankeusrangaistusta, kun hänet on Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöksellä 2.9.2021 määrätty karanteeniin. Karanteeni on päätetty toteuttaa ulkopuolelta lukittavassa tilassa.

(22) Karanteeni on toteutettu Helsingin vankilassa. Muutoksenhakija ei ole sairastunut covid-19-tautiin eikä ole sen vuoksi tarvinnut hoitoa terveydenhuollon toimintayksikössä.

(23) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on ollut perusteltua epäillä muutoksenhakijan altistuneen covid-19-taudille, kun otetaan huomioon selvitys, joka on saatu Helsingin vankilan laitosepidemiasta ja muutoksenhakijan kohtaamisesta covid-19-positiiviseksi osoittautuneen vartijan kanssa. Tartuntatautilain 60 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset karanteeniin määräämiseksi ovat täyttyneet. Muutoksenhakija on vastustanut karanteeniin määräämistä, mutta päätös on tartuntatautilain 60 §:n 2 momentin nojalla voitu tehdä hänen tahdostaan riippumatta.

(24) Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä on tartuntatautilain 10 §:n nojalla ollut toimivalta päättää muutoksenhakijan karanteenista. Lääkäri on ollut tartuntatautilain 67 §:n nojalla toimivaltainen päättämään myös siitä, että karanteeni toteutetaan ulkopuolelta lukittavassa tilassa. Karanteeni- tai eristyshuoneen oven pitäminen lukittuna on ollut välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi.

(25) Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, onko muutoksenhakijan tahdosta riippumaton karanteeni voitu toteuttaa Helsingin vankilassa. Vankilaa ei ole mainittu tartuntatautilain 68 §:n 2 momentissa olevassa luettelossa sellaisista tiloista, joissa tahdonvastainen karanteeni ja eristäminen toteutetaan. Vankilaa ei ole pidettävä myöskään luettelossa tarkoitettuna terveydenhuollon toimintayksikkönä, kun otetaan huomioon potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan säännös terveydenhuollon toimintayksiköstä ja vankeuslain 10 luvun 1 §:n momentin säännös vankiterveydenhuollon yksikön sairaaloista ja poliklinikoista.

(26) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tartuntatautilain 68 §:n 2 momentin luettelo vaikuttaisi jääneen puutteelliseksi siltä osin kuin kysymys on vankilassa toteutettavista tahdonvastaisista karanteeneista.

(27) Tartuntatautilain 68 §:n 2 momentin säännöstä tahdonvastaiseen karanteeniin käytettävistä tiloista on tässä yhteydessä kuitenkin tulkittava ottamalla huomioon vankeusrangaistuksen merkitys rangaistuksena, joka sisältää vapauden menetyksen. Karanteeniin määräämisessä on yleensä kysymys perustuslain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetusta vapaudenriistosta (PeVL 11/2016 vp). Kuten perustuslain esitöistä kuitenkin ilmenee, perustuslain 7 §:n 3 momentin säännöksessä tarkoitettuna vapauden menetyksenä ei pidetä sellaista tointa, jolla vapaudenriiston kohteeksi joutuneen henkilön vapaudenriiston astetta lisätään, vaan tältä osin perustuslaissa edellytetään 7 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä todetulla tavalla, että vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla (ks. HE 309/1993 vp, s. 48).

(28) Vapautensa menettäneen henkilön määrääminen karanteeniin ei edellä lausutulla perusteella rinnastu oikeudellisessa mielessä sellaisen henkilön tahdonvastaiseen karanteeniin, jonka vapautta ei ole jo valmiiksi riistetty. Kysymys ei ole vapauden menetyksestä vaan henkilökohtaisen vapauden lisärajoituksesta. Korkein hallinto-oikeus toteaa tähän nähden, että tartuntatautilain 60 §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty täsmällisesti karanteeniin määräämisen edellytyksistä. Tartuntatautilain 67 §:n perusteella karanteenihuoneen ovi voidaan pitää ulkopuolelta lukittuna. Siltä osin kuin karanteeniin määrääminen on merkinnyt lisärajoituksia vankeusrangaistusta suorittavan henkilön vapaudelle, on lisärajoitusten perusteista näin ollen säädetty tartuntatautilaissa. Tartuntatautilain 68 §:n 2 momentin säännös karanteenipaikoista liittyy sitä vastoin korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan tilanteisiin, joissa karanteeniin määrätyn henkilön vapautta ei ole jo riistetty muulla lainmukaisella päätöksellä.

(29) Karanteenin toteuttamisesta muutoksenhakijan vapauteen kohdistuvat lisärajoitukset ovat merkinneet sitä, että taudinaiheuttajalle altistunut tai perustellusti altistuneeksi epäilty henkilö on määräajaksi erotettu muista vangeista ja laitoksen henkilökunnasta. Perustuslakivaliokunta on tartuntatautilain säätämisen yhteydessä todennut, että tartuntatautilain perusoikeuksien rajoittamista merkitseville yksittäisille säännöksille on osoitettavissa lähtökohtaisesti perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät ja painavat perusteet (PeVL 11/2016 vp). Väestön terveyden ja ihmisten elämän suojeleminen on perusoikeusjärjestelmän kannalta erittäin painava peruste, joka oikeuttaa poikkeuksellisen pitkälle meneviä, myös ihmisten perusoikeuksiin puuttuvia viranomaistoimia (ks. esim. PeVL 10/2021 vp, PeVL 7/2021 vp ja PeVL 13/2021 vp).

(30) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tässä tapauksessa kysymys ei ole asteeltaan erityisen ankarasta lisärajoituksesta muutoksenhakijan henkilökohtaiseen vapauteen. Karanteenipäätös on lisäksi ollut voimassa lyhyehkön määräajan. Muutoksenhakijan ohella myös laitoksessa olleet muut vangit asetettiin samanaikaisesti karanteeniin. Karanteenipäätöksen tarkoituksena on ollut hidastaa laitosepidemian leviämistä ja suojella laitoksessa olevien ja sinne saapuvien vankien terveyttä.

(31) Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijan tahdosta riippumaton karanteeni on voitu toteuttaa vankilassa. Se, että kysymys on ollut samalla vankeuslaissa tarkoitetusta vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Esittelijä Jenny Rebold.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Suvirannan äänestyslausunto:

Hylkään enemmistön tavoin valituksen. Päätöksen perusteluina totean seuraavaa:

Asiassa on ensin ratkaistavana, onko vankeusvankina vankilassa ollut muutoksenhakija voitu määrätä tartuntatautilain nojalla karanteeniin niin, että karanteeni on toteutettu vankilan osastolla. Muutoksenhakija on katsonut, että karanteeni olisi tullut toteuttaa hänen kotonaan, koska vankilaa ei ole tartuntatautilain 68 §:ssä säädetty paikaksi, jossa karanteeni voidaan toteuttaa henkilön tahdosta riippumatta.

Tartuntatautilain 68 §:n mukaan muun ohella terveydenhuollon toimintayksiköt ovat paikkoja, joissa toteutetaan henkilön tahdosta riippumatta määrättyjä karanteeneja. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohdan (1636/2015) mukaan terveydenhuollon toimintayksiköllä tarkoitetaan mainitussa laissa muun ohella Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa tarkoitettua Vankiterveydenhuollon yksikköä.

Vankeuslain 10 luvun 1 §:stä ilmenee, että vankien terveyden- ja sairaanhoidosta vastaavalla Vankiterveydenhuollon yksiköllä on sairaaloita ja poliklinikkoja, joilla on toimipaikkoja Rikosseuraamuslaitoksen eri yksiköissä. Pykälästä ilmenee edelleen Vankiterveydenhuollon yksikön ja Rikosseuraamuslaitoksen yhteistoiminta vankien terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisessä. Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetun lain 11 §:stä puolestaan ilmenee, että terveydenhuollon valvontaviranomaiset ovat toimivaltaisia tarkastamaan muun ohella vankiterveydenhuollon toiminnan järjestämisessä käytettävät toimipaikat ja toimitilat. Tarkastajat on säännöksen mukaan päästettävä vankilaan ja kaikkiin Vankiterveydenhuollon yksikön toimipaikan tiloihin.

Muutoksenhakija on vankilassa määrätty muiden vankien tavoin karanteeniin yleisvaaralliselle tartuntataudille altistumisen tai epäillyn altistumisen vuoksi laitosepidemian leviämisen estämiseksi. Muutoksenhakija ei ole tarvinnut sairaalahoitoa. Tartuntatautilain 60 §:n mukaisen karanteenipäätöksen on tartuntatautilain 10 §:n perusteella tehnyt Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaava lääkäri.

Katson, että tilanteessa, jossa Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaava lääkäri on tehnyt vankia koskevan karanteenipäätöksen, niitä tiloja vankilan osastolla, joissa karanteeni toteutetaan, on tällöin pidettävä sellaisina tartuntatautilain 68 §:ssä tarkoitettuina terveydenhuollon toimintayksikön tiloina, joissa päätös karanteenista henkilön tahdosta riippumatta voidaan toteuttaa.

Tämän jälkeen on ratkaistavana, onko karanteenipäätöksessä voitu määrätä, että karanteenitilan ovi pidetään ulkopuolelta lukittuna.

Totean, että tartuntatautilain 10 §:n ja 67 §:n 3 momentin perusteella Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaava lääkäri on ollut toimivaltainen antamaan tällaisen määräyksen.

Tartuntatautilain 67 §:n 1 momentin mukaisesti määräys pitää ovi ulkopuolelta lukittuna edellyttää sitä, että tämä on välttämätöntä ilmateitse tai pisara- ja kosketustartuntana tarttuvan yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin edellytykset täyttävän tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi.

Karanteenipäätös on tehty covid-19-taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksessä on selostettu Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen toimintaohjeita, joista ilmenee muun ohella saatavilla ollutta tietoa taudin leviämistavoista. Tämän selvityksen ja vankilaoloja koskevan tiedon perusteella ovien pitämistä lukittuina on voitu pitää tartuntatautilain 67 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämättömänä.

Katson edelleen, ettei sillä, että päätöksen täytäntöönpanosta vankilassa huolehtii käytännössä Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunta, ole merkitystä päätöksen laillisuuden arvioinnissa.