KHO:2023:27
Maahanmuuttovirasto oli peruuttanut A:lle myönnetyn pysyvän oleskeluluvan ja päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen oleskeluluvan osalta, mutta kumosi päätöksen karkottamisen osalta.
Hallinto-oikeuden päätös perustui karkottamisen osalta sen ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä saamaan virheelliseen käsitykseen, että A:lla oli voimassa oleva oleskelulupa. Hallinto-oikeuden olisi selvittämisvelvollisuutensa täyttääkseen tullut varmistaa asiankäsittelyjärjestelmästä vastaavalta Maahanmuuttovirastolta käsityksensä oikeellisuus.
Kun hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen oleskeluluvasta, A:n karkottamiselle on ollut peruste ja hänen valituksensa olisi tullut hylätä tältäkin osin. Vaikka hänelle olisikin myöhemmin myönnetty oleskelulupa, valitusviranomaisen ei tule kumota sinänsä lainmukaista karkottamispäätöstä. Oleskeluluvan myöntämisestä seuraa suoraan, että aiempi päätös maasta poistamisesta ei ole enää täytäntöönpantavissa. Maahanmuuttoviraston päätös karkottamisesta saatettiin voimaan.
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 § 1 ja 2 momentti
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 7.3.2022 nro H380/2022
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Hallinto-oikeuden päätös kumotaan karkottamisen osalta ja A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään myös tältä osin. Maahanmuuttoviraston päätös karkottamisesta saatetaan voimaan.
Asian tausta
(1) Maahanmuuttovirasto on 23.10.2020 päättänyt peruuttaa A:lle (jäljempänä asianosainen) 30.3.2006 myönnetyn pysyvän oleskeluluvan sekä karkottaa hänet kotimaahansa Indonesiaan.
(2) Hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt valituksen oleskeluluvan peruuttamisen osalta ja kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen karkottamisen osalta.
(3) Oleskeluluvan peruuttamiseen on ollut ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentin mukainen peruste, koska asianosaisen tarkoituksena on ollut muuttaa maasta pysyvästi. Koska ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä ilmenevästi asianosaiselle on myönnetty määräaikainen oleskelulupa, perustetta hänen karkottamiselleen ei ole.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pasi Mäkelä ja Juho Kalliokoski, joka on myös esitellyt asian.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(4) Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan karkottamista koskevin osin ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan tältä osin voimaan.
(5) Hallinto-oikeuden päätös on perustunut virheelliseen käsitykseen oleskeluluvasta. Asianosaiselle ei ole myönnetty oleskelulupaa, vaan kyse on ollut oleskelulupakortin uusimisesta. Hallinto-oikeuden päätös aiheuttaa tilanteen, jossa asianosaisella ei ole oleskelulupaa, mutta myöskään hänen maastapoistamisestaan ei ole päätöstä. Tällainen tilanne on päätöksestä KHO 2020:165 ilmenevällä tavalla ulkomaalaislain vastainen.
(6) Asianosaiselle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Selitystä ei ole annettu.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(7) Hallinto-oikeus on hylännyt asianosaisen valituksen pysyvän oleskeluluvan peruuttamisesta, mutta kumonnut karkottamispäätöksen. Arvioitavana on ensiksi hallinto-oikeuden menettely ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä ilmenevien tietojen käyttämisessä päätöksenteon perusteena. Seuraavaksi on ratkaistavana, onko hallinto-oikeudella ollut perustetta kumota karkottamispäätös tilanteessa, jossa se oli kuitenkin hylännyt oleskeluluvan peruuttamista koskevan valituksen.
Oikeudellinen arviointi
Arviointi hallinto-oikeuden selvittämisvelvollisuudesta
(8) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (hallintoprosessilaki) 37 §:n 1 mukaan hallintotuomioistuimen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Hallintotuomioistuimen on tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle viranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Saman pykälän 2 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on hankittava oma-aloitteisesti selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.
(9) Hallinto-oikeus on perustanut päätöksensä kumota Maahanmuuttoviraston päätös karkottamisesta ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään tehtyyn merkintään ja siitä saamaansa käsitykseen, että asianosaisella oli voimassa oleva oleskelulupa.
(10) Merkintä ei kuitenkaan ole koskenut oleskelulupaa vaan oleskelulupakorttia. Asianosainen oli hakenut ennen nyt esillä olevan asian vireille tuloa pysyvän oleskelulupansa perusteella uutta oleskelulupakorttia 1.9.2020, ja kortti uusittiin 22.9.2020. Tämän jälkeen Maahanmuuttovirasto päätti 23.10.2020 peruuttaa asianosaisen pysyvän oleskeluluvan ja samalla päätti karkottaa hänet.
(11) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mikäli hallinto-oikeus sille esitetyn selvityksen jälkeen arvioi asian edellyttävän lisäselvitystä, sen tulee hallintoprosessilain 37 § §:n 1 momentin mukaisesti ensisijaisesti ilmoittaa oikeudenkäynnin osapuolille, miltä osin asiassa on edelleen epäselvyyttä ja varata tilaisuus lisäselvityksen esittämiseen. Kun hallinto-oikeus on oma-aloitteisesti käyttänyt asiankäsittelyjärjestelmän merkintää päätöksensä keskeisenä perusteena, sen olisi selvittämisvelvollisuutensa täyttääkseen tullut varmistaa Maahanmuuttovirastolta, joka vastaa ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä, että hallinto-oikeuden käsitys asianosaisen määräaikaisesta oleskeluluvasta oli oikea.
(12) Asiassa on seuraavaksi Maahanmuuttoviraston valituksen johdosta ratkaistava, onko hallinto-oikeudella ollut perustetta kumota karkottamispäätös.
Arviointi karkottamispäätöksestä
(13) Asianosainen on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut Maahanmuuttoviraston päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan. Hallinto-oikeus on katsonut, että pysyvän oleskeluluvan peruuttamiselle on ollut ulkomaalaislain 58 §:n 1 momentin mukainen peruste ja hylännyt valituksen tältä osin.
(14) Kun hallinto-oikeus on pysyttänyt Maahanmuuttoviraston päätöksen oleskeluluvan peruuttamisesta, asianosaisen karkottamiselle on ollut ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu peruste. Koska karkottamiselle ei ole ollut estettä, Maahanmuuttoviraston päätös ei ole ollut lainvastainen myöskään karkottamisen osalta. Näin ollen hallinto-oikeuden olisi tullut hylätä valitus kokonaisuudessaan.
(15) Hallinto-oikeus on kuitenkin kumonnut päätöksen karkottamisen osalta, koska hallinto-oikeuden käsityksen mukaan asianosainen oli saanut määräaikaisen oleskeluvan. Kuten edellä on todettu, hallinto-oikeus on tältä osin erehtynyt. Lisäksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että oleskeluluvan myöntämisestä seuraa suoraan, että aiempi päätös maasta poistamisesta ei ole enää voimassa eikä se ole peruste maasta poistamisen täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen siinäkään tapauksessa, että asianosaiselle olisi myönnetty oleskelulupa, valitusviranomaisen ei olisi tullut kumota sinänsä lainmukaista karkottamispäätöstä. Hallinto-oikeudella ei ole ollut lainmukaista perustetta kumota asiassa tehtyä päätöstä karkottamisesta.
Lopputulos
(16) Edellä ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on karkottamista koskevin osin kumottava, asianosaisen hallinto-oikeudelle tekemä valitus myös tältä osin hylättävä ja Maahanmuuttoviraston päätös saatettava voimaan.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Ari Wirén. Asian esittelijä Elina Ranz.