KHO:2023:110
Asiassa oli kysymys pysyvän oleskeluluvan myöntämisen edellytyksistä. A oli pysyvää oleskelulupaa hakiessaan oleskellut Suomessa jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti yli neljän vuoden ajan ja näin ollen tuolloin täyttänyt ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin mukaisen asumisaikaedellytyksen. Maahanmuuttovirasto oli hakemuksen käsittelyn aikana peruuttanut sen määräaikaisen oleskeluluvan, jolla A oleskeli Suomessa. Maahanmuuttovirasto hylkäsi hakemuksen pysyvästä oleskeluluvasta sillä perusteella, että A:n luvallinen yhtäjaksoinen oleskelu oli katkennut oleskeluluvan peruuttamiseen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että henkilön aiemmin saaman oleskeluluvan peruuttaminen ja tästä aiheutunut lupakatko tilanteessa, jossa henkilö oli täyttänyt asumisaikaedellytyksen ja tehnyt hakemuksen ennen kyseistä oleskeluluvan peruuttamista, ei itsessään ollut sellainen laissa säädetty seikka, jonka perusteella pysyvä oleskelulupa voitiin ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin asumisaikaa koskevan sääntelyn nojalla jättää myöntämättä.
Asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten arvioimiseksi.
Ulkomaalaislaki 56 § 1 momentti
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Helsingin hallinto-oikeus 30.9.2022 nro H5455/2022
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian tausta
(1) Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 12.10.2021 hylännyt Somalian kansalaisen A:n (muutoksenhakija) pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja myöntänyt hänelle jatkuvan oleskeluluvan vuodeksi. Pysyvää oleskelulupaa ei ole myönnetty, koska muutoksenhakija ei ole oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljää vuotta jatkuvalla oleskeluluvalla ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto oli peruuttanut hänen edellisen oleskelulupansa 9.4.2021, jolloin yhtäjaksoinen oleskelu on katkennut. Koska oleskeluluvan peruuttaminen on perustunut väärän henkilötiedon antamiseen, uusi määräaikainen oleskelulupa on myönnetty päätöspäivästä lukien yhdeksi vuodeksi, jotta muutoksenhakijan maassaolon edellytykset ja Suomessa oleskelu voidaan tarkistaa lyhyen ajan kuluttua uudelleen.
(2) Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan muutoksenhakijan yhtäjaksoinen laillinen oleskelu on katkennut hänen oleskelulupansa tultua peruutetuksi 9.4.2021, eikä hän siten ollut Maahanmuuttoviraston päätöstä tehtäessä oleskellut maassa luvallisesti yhtäjaksoisesti neljän vuoden aikaa ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tähän nähden Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä muutoksenhakijan hakemuksen pysyvästä oleskeluluvasta.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aiman Mroueh, Anneli Järvenpää ja Mira Kallatsa (eri mieltä). Esittelijä Attikos Sironen.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(3) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin hänelle ei ole myönnetty pysyvää oleskelulupaa ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle pysyvän oleskeluluvan myöntämiseksi. Toissijaisesti oleskeluluvan myöntämistä koskevaa päätöstä on muutettava siten, että jatkuva oleskelulupa myönnetään 9.4.2021 tai 22.4.2021 alkaen.
(4) Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
(5) Ulkomaalaislain 56 §:n esitöiden mukaan edellytys oleskelun yhtäjaksoisuudesta täyttyy, jos hakijalla on hakemuksen jättöhetkellä voimassa oleva oleskelulupa ja oleskeluluvat ovat olleet ratkaisuhetkellä voimassa yhtäjaksoisesti vähintään neljä vuotta. Muutoksenhakija on saanut jatkuvan oleskeluluvan 22.4.2016. Hän on hakiessaan 5.11.2020 pysyvää oleskelulupaa täyttänyt ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin sanamuodon mukaiset edellytykset pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle. Oleskeluluvan myöhempi peruuttaminen ei vaikuta pysyvän oleskeluluvan edellytyksiin, jos pysyvää oleskelulupaa on haettu ja neljän vuoden asumisaika on täyttynyt ennen peruuttamista. Maahanmuuttovirasto ei voi jälkikäteen omin toimenpitein vaikuttaa pysyvän oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiin peruuttamalla määräaikaisen oleskeluluvan ja ratkaisemalla pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen peruuttamisen jälkeen.
(6) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Maahanmuuttoviraston vakiintuneena käytäntönä on ollut arvioida oleskelun yhtäjaksoisuutta pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen ratkaisupäivää välittömästi edeltäneeltä neljän vuoden jaksolta. Lupien peruuttamisen osalta käytäntönä on ollut, että peruuttaminen tehdään ratkaisupäivästä lähtien eikä takautuvasti. Mikäli oleskelulupa peruutetaan, oleskelun yhtäjaksoisuuden katsotaan katkeavan siitä päivästä, jolloin peruuttamispäätös on tehty.
(7) Yhtäjaksoisen oleskelun osalta hallituksen esityksessä HE 28/2003 vp on todettu, että ”oleskeluluvat olisivat ratkaisuhetkellä olleet yhtäjaksoisesti vähintään neljä vuotta voimassa”. Tämä ilmentää sitä, että jos edellinen oleskelulupa on peruutettu ennen pysyvää oleskelulupaa koskevaa ratkaisua, ei edellytyksen yhtäjaksoisesta luvallisesta oleskelusta voida katsoa täyttyvän. Jos luvan peruuttamista ei voisi ottaa huomioon, peruuttamisasiasta tulisi merkityksetön, minkä ei voida katsoa olevan ulkomaalaislain tavoitteena. Hallitun maahanmuuton näkökulmasta ei myöskään ole perusteltua, että muutoksenhakija saisi etua siitä, että peruuttamisasian käsittelyssä on kestänyt pitkään. Jos peruuttamisasia olisi saatu käsiteltyä aiemmin tai muutoksenhakijan rikokset olisivat tulleet ilmi aiemmin, neljän vuoden asumisaika ei olisi välttämättä ehtinyt täyttyä.
(8) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.
(9) Merkitään, että Helsingin hallinto-oikeus on 30.9.2022 antamallaan toisella päätöksellä hylännyt muutoksenhakijan valituksen oleskeluluvan peruuttamista koskevassa asiassa. Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä hylännyt tuohon päätökseen kohdistuvan valituslupahakemuksen (diaarinumero 3012/03.04.04.04.15/2022).
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Keskeiset tosiseikat ja kysymyksenasettelu
(10) Muutoksenhakijalle on myönnetty ensimmäinen jatkuva oleskelulupa Suomen kansalaisen puolisona ajalle 22.4.2016–22.4.2017 ja samalla perusteella jatkolupa ajalle 22.4.2017–22.4.2021. Maahanmuuttovirasto on 9.4.2021 peruuttanut jatkoluvan, koska muutoksenhakija oli oleskelulupaa hakiessaan antanut henkilöllisyydestään vääriä tietoja ja syyllistynyt näin menettelemällä rekisterimerkintärikokseen.
(11) Muutoksenhakija oli hakenut pysyvää oleskelulupaa 5.11.2020 eli ennen 9.4.2021 tehtyä päätöstä oleskeluluvan peruuttamisesta ja ajankohtana, jolloin hän oli oleskellut maassa luvallisesti yli neljän vuoden ajan. Maahanmuuttovirasto on 12.10.2021 hylännyt pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen, koska muutoksenhakija ei ollut oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljää vuotta jatkuvalla oleskeluluvalla ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Yhtenäinen oleskelu oli katkennut silloin kun Maahanmuuttovirasto oli peruuttanut edellisen oleskeluluvan. Hallinto-oikeus on keskeisesti samoilla perusteilla hylännyt muutoksenhakijan valituksen.
(12) Asiassa on kysymys pysyvän oleskeluluvan myöntämisen edellytyksistä ja erityisesti siitä, voidaanko muutoksenhakijan katsoa oleskelleen Suomessa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tilanteessa, jossa muutoksenhakija on pysyvää oleskelulupaa hakiessaan täyttänyt säännöksessä tarkoitetun asumisaikaedellytyksen, mutta hänen jatkuva oleskelulupansa on tämän jälkeen peruutettu noin kaksi viikkoa ennen sen voimassaolon päättymistä.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(13) Ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin mukaan pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, joka on jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle ei ole tässä laissa mainittuja esteitä.
(14) Muutoksenhakija oli pysyvää oleskelulupaa hakiessaan oleskellut Suomessa jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti yli neljän vuoden ajan. Näin ollen hän on tuolloin täyttänyt ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin mukaisen asumisaikaedellytyksen. Hän on ollut ja on edelleen avioliitossa puolisonsa kanssa ja viettää tämän kanssa perhe-elämää, joten hänellä on myös samassa säännöksessä tarkoitettu peruste, jolla ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa.
(15) Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset pysyvän oleskeluluvan myöntämättä jättämisestä ovat perustuneet siihen, että luvallisen yhtäjaksoisen oleskelun on katsottu katkenneen, kun jatkuva oleskelulupa on peruutettu. Näin ollen muutoksenhakijan ei ole katsottu Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä oleskelleen luvallisesti maassa yhtäjaksoisesti neljän vuoden aikaa. Hallinto-oikeus on perusteluissaan ja Maahanmuuttovirasto korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa viitannut ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisiin perusteluihin, joissa on todettu, että oleskelun yhtäjaksoisuudella tarkoitetaan sitä, että hakijalla tulisi hakemuksen jättöhetkellä olla voimassa oleva oleskelulupa (status A) ja oleskeluluvat olisivat ratkaisuhetkellä olleet yhtäjaksoisesti vähintään neljä vuotta voimassa.
(16) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallituksen esityksen perustelulausuma, jossa viitataan ratkaisuhetkeen, liittyy keskeisesti tavanomaiseen pysyvän oleskeluluvan myöntämistä koskevaan ratkaisutilanteeseen. Käytännössä se mahdollistaa hakemuksen jättämisen jo ennen kuin neljän vuoden asumisaika täyttyy. Sovellettavassa säännöksessä ei mainita ratkaisuhetkeä eikä hallituksen esityksen perustelulausumasta voida tehdä nyt esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa johtopäätöstä, jota säännöksen sanamuoto ei tue. Tällaista tulkintaa ei voida tehdä myöskään maahanmuuton hallintaan liittyvillä perusteilla.
(17) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että henkilön aiemmin saaman jatkuvan oleskeluluvan peruuttaminen ja tästä aiheutunut lupakatko tilanteessa, jossa pysyvän oleskeluluvan hakija on täyttänyt asumisaikaedellytyksen ja tehnyt hakemuksen ennen kyseistä oleskeluluvan peruuttamista, ei itsessään ole sellainen laissa säädetty seikka, jonka perusteella pysyvä oleskelulupa voidaan ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin asumisaikaa koskevan sääntelyn nojalla jättää myöntämättä. Sen sijaan henkilön moitittavana pidettävä menettely voidaan ottaa huomioon arvioitaessa samassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla sitä, onko pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle muita ulkomaalaislaissa tarkoitettuja esteitä.
(18) Edellä mainituin perustein Maahanmuuttoviraston päätös pysyvää oleskelulupaa koskevassa asiassa ei ole perustunut ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin sääntelyyn. Maahanmuuttovirasto ei siten ole voinut mainitsemillaan perusteilla jättää pysyvää oleskelulupaa myöntämättä.
(19) Tähän nähden Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten arvioimiseksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Sampsa Mäenpää.