KHO:2023:116

A oli Y-lehden toimittaja ja työsuhteessa B Oy:öön. A oli toinen toimittaja Y-lehden julkaisemassa X-nimisessä artikkelissa. A:ta vastaan oli nostettu rikossyyte, jonka mukaan A ja kaksi muuta henkilöä olisivat syyllistyneet artikkelin yhteydessä turvallisuussalaisuuden paljastamiseen ja eräiden luonnosteluvaiheessa olevien asiakirjojen osalta turvallisuussalaisuuden paljastamisen yritykseen. Koska B Oy oli katsonut, että rikosasian ajaminen parhaalla mahdollisella tavalla oli sen intressissä, B Oy oli ottanut vastatakseen A:n puolustuksesta esitutkintavaiheesta alkaen. B Oy oli tilannut asiaan liittyvät palvelut asianajotoimistolta, jonka laskut oli osoitettu B Oy:lle.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, voiko A:n työnantaja B Oy suorittaa A:n sijasta A:n rikosasian neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut ilman, että A:lle kertyy tuloverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua veronalaista palkkaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että esillä oleva syyte kohdistui A:han. Näin ollen neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut olivat A:n kuluja. A sai taloudellisen edun, kun B Oy suoritti nämä kulut hakijan puolesta. Tällainen taloudellinen etu oli lähtökohtaisesti palkkaa. Sanottua etua ei kuitenkaan ollut luonnehdittava palkaksi, jos esillä olevat neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut olivat A:lle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneita menoja, jotka rinnastuvat työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneisiin menoihin tai matka- ja edustusmenoihin. Vaikka A:n työtehtäviin oli kuulunut sanomalehdessä julkaistavien artikkelien laatiminen, hänen työtehtäviinsä ei kuitenkaan ollut katsottava kuuluneen vastaajana oleminen rikosasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Näin ollen esillä olevasta B Oy:n maksusta asianajotoimistolle kertyi A:lle veronalaista palkkaa. Rikosasian lopputuloksella ei ollut merkitystä A:n saaman taloudellisen edun veronalaisuuden osalta.

Äänestys 3–2 ja esittelijän eriävä mielipide

Tuloverolaki 29 § 1 momentti ja 61 § 2 momentti

Ennakkoperintälaki 13 § 1 momentti 1 kohta ja 15 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Keskusverolautakunta, 28.10.2022, nro 48/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksytään. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna ennakkoratkaisukysymyksiin 1 ja 2 lausutaan, että hakijalle kertyy veronalaista palkkatuloa, kun B Oy maksaa asianajotoimistolle hakijaa koskevaan rikosprosessiin liittyvät neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle

(1) Hakija on ennakkoratkaisuhakemuksessaan ja lisäselvityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

(2) Hakija on Y-lehden toimittaja ja työsuhteessa B Oy:öön (jäljempänä myös työnantaja). Hakija oli toinen toimittaja Y-lehden julkaisemassa X-nimisessä artikkelissa. Toimittajat ovat tällöin tehneet työtehtäviään julkaisijan intressissä ja Y-lehden toimituksen johdon direktio-oikeuden alaisina.

(3) Hakijaa ja kahta muuta B Oy:n työntekijää vastaan on nostettu rikossyyte, jonka mukaan hakija olisi syyllistynyt artikkelin yhteydessä turvallisuussalaisuuden paljastamiseen ja eräiden luonnosteluvaiheessa olevien asiakirjojen osalta turvallisuussalaisuuden paljastamisen yritykseen. Lisäksi syyttäjä ja asianomistaja ovat kohdistaneet B Oy:öön vaatimuksia tapaukseen liittyen.

(4) Rikosprosessi ei ole seurausta siitä, että hakija olisi toiminut omassa intressissään tai tavoitellut henkilökohtaista etua. Hakija on toiminut työnantajansa ja toimituksen johdon ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

(5) Rikosepäily liittyy toimintaan, joka on hakijan työtehtävien ytimessä. Median ja toimittajien tehtäviin kuuluu testata sananvapauden rajoja. Lainvastaisen toiminnan rajapinnassa oleva journalismi kuuluu toimittajien työtehtäviin etenkin tutkivassa journalismissa.

(6) Rikosasian ajaminen parhaalla mahdollisella tavalla on työnantajan intressissä, joten se on ottanut vastatakseen hakijan puolustuksesta esitutkintavaiheesta alkaen. Työnantaja on tilannut asiaan liittyvät palvelut asianajotoimistolta, jonka laskut on osoitettu työnantajalle. Työnantaja on osallistunut puolustuksen suunnitteluun ja muun muassa strategisten painopisteiden valintaan yhdessä asianajotoimiston kanssa.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset

(7) Hakija on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:

1) Ovatko B Oy:n suorittamat rikosprosessiin liittyvät neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut hakijalle veronalaista palkkatuloa, jos häntä ei tuomita kyseisestä asiasta rangaistukseen?

2) Ovatko B Oy:n suorittamat rikosprosessiin liittyvät neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut hakijalle veronalaista palkkatuloa, jos hänet tuomitaan kyseisestä asiasta rangaistukseen (joko varsinaisesta rikoksesta tai sen yrityksestä)?

3) Jos B Oy:n suorittamia neuvonanto- ja oikeudenkäyntikuluja pidetään hakijan veronalaisina palkkatuloina, ovatko oikeudenkäyntikulut hakijan verotuksessa vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja tai muita vähennyskelpoisia menoja?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 28.10.2022 verovuosille 2022–2023

(8) Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna kysymyksiin 1 ja 2, että B Oy:n suorittamat hakemuksessa kuvattuun rikosprosessiin liittyvät neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut eivät ole hakijan veronalaista palkkatuloa.

(9) Kysymyksiin 1 ja 2 annetun ennakkoratkaisun johdosta ennakkoratkaisun antaminen kysymykseen 3 on rauennut.

(10) Keskusverolautakunta on perustellut ennakkoratkaisuaan kysymysten 1 ja 2 osalta lausumalla muun ohella, että hakemuksessa esitetyn selvityksen perusteella B Oy:n hakijalle järjestämästä puolustuksesta aiheutuneet neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut liittyvät Y-lehdessä julkaistun artikkelin seurauksena hakijaa ja kahta muuta B Oy:n työntekijää vastaan käynnistettyyn vireillä olevaan rikosprosessiin. Kyseisen oikeudenkäynnin kohteena olevat toimet ovat siten tapahtuneet julkaisutoiminnassa, josta vastaa Y-lehden toimitus. Hakijan työnantaja B Oy tai Y-lehden toimitus eivät katso, että hakija olisi toiminut kyseisen artikkelin osalta miltään osin toimittajan työtään koskevan ohjeistuksen vastaisesti.

(11) Kun edellä esitettyjen seikkojen lisäksi otetaan huomioon B Oy:n liiketoiminnasta esitetty selvitys ja kyseisen oikeudenkäynnin kiinteä liityntä tähän liiketoimintaan, hakijan puolustuksen järjestämisen ja siitä aiheutuneista neuvonanto- ja oikeudenkäyntikuluista vastaamisen on katsottava palvelevan B Oy:n liiketoimintaa. Kun väitetty teko ja teon yritys ovat tapahtuneet hakijan työtehtävissä ja hakemuksessa esitetyn perusteella ilman, että hakija olisi toiminut asiassa työnantajansa etujen tai ohjeistuksen vastaisesti, hakija ei kyseisissä olosuhteissa saa palkkatuloksi katsottavaa etua siitä, että B Oy vastaa kustannuksellaan myös hänen puolustuksestaan aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(12) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ennakkoratkaisukysymysten 1 ja 2 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan näiltä osin, että jos B Oy suorittaa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettuun rikosprosessiin liittyvät neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut hakijalle, kyse on hakijan saamasta veronalaisesta palkkatulosta.

(13) A on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(14) Asiassa on ratkaistavana, kertyykö hakijalle veronalaista palkkatuloa, jos B Oy:n suorittaa hakijan sijasta esillä olevaan esitutkintaan ja sitä seuranneeseen oikeudenkäyntiin liittyvät asianajotoimiston tarjoamien palveluiden käyttämisestä aiheutuneet neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut.

(15) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan rikosoikeudellinen vastuu kohdistuu työntekijään itseensä. Syytteenalainen teko tai teon yritys eivät voi liittyä sellaisenaan työnantajan elinkeinotoimintaan, koska kyse on työntekijän henkilökohtaisesti suorittamasta lainvastaisesta teosta tai teon yrityksestä. Julkinen intressi ei oikeuta henkilöä toimimaan työtehtävissään lainvastaisesti. Toimittajien sanan- ja lehdistönvapauden perusteella ei voida oikeuttaa toimia, jotka tosiasiallisesti johtavat lainvastaiseen tekoon. Työnantajan ohjeiden ja määräysten noudattaminen ei poista rikosoikeudellista vastuuta. Työnantajan intressille ei voida antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä.

(16) Hakija on asetettu syytteeseen henkilökohtaisesti. Hakijan on tullut hankkia puolustuksensa järjestämiseksi oikeudellista apua, josta aiheutuneet kustannukset hakijan työnantaja on maksanut hakijan puolesta. Tuloverolaissa ei ole erikseen säädetty oikeudenkäyntikulujen verovapaudesta työntekijän verotuksessa. Jos työnantaja maksaa työntekijän puolesta oikeudenkäyntikuluja, kyse on työntekijän henkilökohtaisten elantomenojen korvaamisesta ja työntekijän veronalaisesta palkasta. Vaikka rikosoikeudenkäyntikulujen voitaisiin katsoa liittyvän kiinteästi B Oy:n liiketoimintaan ja kulut olisivat yhtiölle vähennyskelpoisia, kysymys on tällöinkin hakijan saamasta veronalaisesta tulosta.

(17) Asiassa ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille, tuomitaanko hakija vireillä olevassa rikosoikeudenkäynnissä. Jos hakijaa ei tuomita syytteessä kuvatusta teosta tai sen yrityksestä rangaistukseen, hakijan oikeudenkäyntikulut korvataan kohtuulliseen määrään saakka valtion varoista.

(18) Hakijan mukaan näkemys siitä, että oikeudenkäyntikulujen korvaus rikosasioissa olisi kategorisesti aina veronalaista palkkaa, ei perustu lakiin. Väitetty rikos voi tapahtua niin kiinteästi osana työntekijän työtehtäviä, että kulujen korvauksessa on kyse työn tekemisestä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.

(19) Hakija on työsuhteessa oleva toimittaja, joka on laatinut artikkelin työaikanaan, eikä artikkelia olisi ilmestynyt ilman työsuhdetta. Artikkelilla ei ole liityntää hakijan henkilökohtaisiin toimiin tai pyrkimyksiin. Artikkeli on ollut osa tärkeää yhteiskunnallista keskustelua kiistanalaisesta hankkeesta. Toimittajana hakijan työtehtäviin kuuluu testata sananvapauden rajoja. Hakijalla ei ole ollut päätösvaltaa rikosprosessiin johtaneissa tapahtumissa, kuten päätöksessä julkaista artikkeli. Y-lehdessä julkaisupäätöksen tekee toimituksen johto. Epäillyn rikoksen luonteelle ja tapauksen muille erityispiirteille tulee antaa painoarvoa kulujen korvaamisen verokohtelua arvioitaessa.

(20) Artikkelin julkaisemisen ensisijainen hyöty on muodostunut B Oy:lle. Syyttäjä ja asianomistaja ovat kohdistaneet vaatimuksia myös yhtiöön, joten yhtiöllä on myös tätä kautta liityntä rikosprosessiin. Rikosepäily liittyy kiinteästi yhtiön liiketoimintaan.

Sovellettavat oikeusohjeet

(21) Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat laissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot.

(22) Tuloverolain 61 §:n 2 momentin mukaan veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus.

(23) Ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa.

(24) Ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentin mukaan työnantaja voi korvata palkansaajan vaatimuksesta hänelle kertyvät työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisina kustannuksina voidaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(25) Hakijan työnantajana oleva yhtiö on tilannut esillä olevat neuvontapalvelut ja hakijan esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä avustamista koskevat palvelut asianajotoimistolta. Palveluita koskevat laskut on osoitettu yhtiölle. Asiassa on siten ensin arvioitava, kenelle esillä olevat kulut on kohdistettava.

(26) Esillä olevassa esitutkinnassa ja sitä seuranneessa oikeudenkäynnissä on ollut esillä kysymys siitä, onko hakija syyllistynyt rikokseen, josta häntä on epäilty. Esitutkinta ja oikeudenkäynti kohdistuvat siten hakijaan. Tämän vuoksi neuvonanto- ja oikeudenkäyntikuluja ei ole katsottava hakijan työnantajana olevan yhtiön kuluiksi vaan ne ovat hakijan kuluja. Tältä osin asiassa ei ole annettava merkitystä sille seikalle, hylätäänkö hakijaa koskeva syyte, jääkö hakija rangaistukseen tuomitsematta vai tuomitaanko hakija rangaistukseen.

(27) Kun hakijan työnantajan maksaa hakijan kuluja hakijan sijasta, hakija saa taloudellisen edun. Näin ollen seuraavaksi on arvioitava, onko hakijan saama taloudellinen etu luonteeltaan hakijan veronalaista palkkaa.

(28) Tuloverolaissa ei ole säännöstä, jossa olisi säädetty palkan määritelmästä. Tällainen säännös on ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa. Ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentissa on puolestaan säädetty sellaisista työstä välittömästi johtuvista kustannuksista, jotka työnantaja voi korvata työntekijälle ennen ennakonpidätyksen toimittamista ja joiden osalta työntekijän työnantajalta saamaa taloudellista etua ei siten ole pidettävä työntekijän saamana palkkana.

(29) Vaikka lopullista verotusta koskevia ratkaisuja ei lähtökohtaisesti tehdä ennakkoperintää koskevien säännösten perusteella, korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksissä KHO 2013:1 ja 2017:60 antanut ennakkoperintälain palkkaa koskevalle 13 §:n säännökselle merkitystä asioissa, joissa on ollut kysymys lopullisista verotuksista sekä palkan määritelmästä ja työntekijän saaman luontoisedun veronalaiseksi tuloksi katsottavasta osuudesta. Sanottu säännös ja ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentin säännös ovat johdonmukainen osa tuloverojärjestelmän kokonaisuutta vain, jos verovelvollisen lopullisessa verotuksessa hänen palkkanaan pidetään ennakkoperintälaissa tarkoitetun palkan mukaista taloudellista etua.

(30) Edellä selostettujen säännösten nojalla hakijan työnantajaltaan neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulujen maksamisen muodossa saama taloudellinen etu on lähtökohtaisesti palkkaa. Sanottua etua ei kuitenkaan ole katsottava palkaksi, jos kulut ovat hakijalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneita menoja, jotka rinnastuvat työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneisiin menoihin tai matka- ja edustusmenoihin.

(31) Hakija on laatinut häntä koskevassa syytteessä tarkoitetun artikkelin, kun hän on ollut työsuhteessa B Oy:öön, ja artikkeli on julkaistu hakijan työnantajan julkaisemassa sanomalehdessä. Vaikka hakijan työtehtäviin on kuulunut sanomalehdessä julkaistavien artikkelien laatiminen, hänen työtehtäviinsä ei kuitenkaan ole katsottava kuuluneen vastaajana oleminen rikosasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Tilannetta ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että hakijan mukaan median ja toimittajien tehtäviin kuuluu testata sananvapauden rajoja. Asiassa ei myöskään ole annettava merkitystä sille seikalla, onko hakijan tullut jo alun perin mieltää tekonsa oikeudenvastaiseksi.

(32) Näin ollen esillä olevat neuvonanto- ja oikeudenkäyntikulut eivät ole hakijalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneita ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuja menoja, eikä B Oy voi maksaa sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla esillä olevia kuluja asianajotoimistolle hakijan sijasta ilman ennakonpidätyksen toimittamista. Yhtiön maksusta asianajotoimistolle kertyy siten hakijalle veronalaista palkkaa.

(33) Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätös on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna ennakkoratkaisukysymyksiin 1 ja 2 lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

(34) Hakija on vielä pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, ovatko oikeudenkäyntikulut hänen verotuksessaan vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja tai muita vähennyskelpoisia menoja. Hakija ei kuitenkaan ole Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitukseen vastatessaan esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen 3 käsittelyä koskevia vaatimuksia.

(35) Hakijan ennakkoratkaisuhakemuksessa on esitetty, että kysymys on hakijan työnantajan emoyhtiön ja asianajotoimiston välillä tehdyn raamisopimuksen puitteissa hakijan työnantajalle osoitetuista ja tämän maksamista asianajotoimiston laskuista. Hakemuksessa ei siten ole osoitettu, että hakijalla olisi sellaisia hänen itsensä maksamia kuluja, joiden vähennyskelpoisuus hänen verotuksessaan voisi tulla harkittavaksi vielä sen jälkeen, kun kustannusten korvaaminen hänen työnantajansa toimesta on jo katsottu hänen palkakseen.

(36) Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ei ota ennakkoratkaisukysymystä 3 välittömästi tutkittavaksi. Asiaa ei myöskään ole syytä palauttaa tältä osin keskusverolautakunnan käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen.

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Hannele Ranta-Lassila yhtyi.

”Olen enemmistön kanssa samaa mieltä ennakkoratkaisukysymyksiin 1 ja 2 annettavan uuden ennakkoratkaisun sisällöstä. Erimielisyyteni tältä osin kohdistuu päätöksen perusteluihin. Ennakkoratkaisukysymyksen 3 osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelen kantaani ennakkoratkaisukysymysten 1 ja 2 osalta seuraavasti.

Rikosvastuu on luonteeltaan henkilökohtaista. Ehdottomana lähtökohtana on pidettävä, että vastaajan asemassa olevalle henkilölle rikosprosessista aiheutuvat kulut ovat hänen elantomenojaan, joita hän ei voi vähentää verotuksessaan tulonhankkimismenoina ja joita, sikäli kuin hänen työnantajansa ottaa niistä vastatakseen, on pidettävä hänen palkkanaan. En pidä tätä lähtökohtaa kuitenkaan poikkeuksettomana sääntönä.

Oikeuskäytännössä on enemmistön kuvaamalla tavalla katsottu, että ennakkoperintälain säännökset voivat heijastua tuloverolain 61 §:n 2 momentissa ilmaistun palkan käsitteen tulkintaan. Tähän nähden on johdonmukaista katsoa, että sellaiset työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot, jotka työnantaja voi ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentin nojalla korvata palkansaajalle ennakonpidätystä toimittamatta, eivät muodostu palkansaajan tuloverotusta toimitettaessa hänen palkakseen. Tämä on ilmeistä esimerkiksi silloin, kun työnantaja suorittaa työntekijälle korvauksen majoittumiskustannuksista, jotka tämä on työmatkansa yhteydessä maksanut, tai kun työnantaja maksaa tällaiset kustannukset suoraan hotellille tai muulle palveluntuottajalle. Tämän vuoksi katson perustelluksi arvioida, voidaanko ja millaisin edellytyksin henkilön puolustautumiskulujen katsoa aiheutuneen välittömästi työn suorittamisesta viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tässä arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota paitsi siihen, kuinka kiinteästi työntekijän tekemäksi väitetty rikos on liittynyt hänen työtehtäviensä suorittamiseen, myös siihen, onko työntekijän tullut mieltää tekonsa jo alun perin oikeudenvastaiseksi. Siitä lähtökohdasta, jonka mukaan henkilön puolustautumismenot ovat hänen elantomenojaan, ei voida poiketa silloin, kun teon oikeudenvastaisuus on niin ilmeinen, että työntekijän on täytynyt tämä jo tekohetkellä käsittää. Oikeudenkäynnin painopiste on tällöin rangaistuksessa ja muissa seuraamuksissa, jotka koskevat työntekijää henkilökohtaisesti.

Toisaalta on kiinnitettävä huomiota myös tarpeeseen suojella työntekijää työstä aiheutuvilta ylimääräisiltä kustannuksilta. Työnantajan hyväksi tehtävältä työltä ei voida vaatia riskittömyyttä. Esiintyy tilanteita, joissa työntekijän työssään suorittamien tai suorittamatta jättämien ja työtehtävien asianmukaisen toteuttamisen näkökulmasta sinänsä puolustettavissa olevien tointen mahdollinen oikeudenvastaisuus on selvitettävissä vasta jälkikäteen. Rikosprosessiin johtanut työtehtävän suorittaminen voi liittyä äkillisesti syntyneeseen tilanteeseen, jossa työntekijällä on ollut vain rajallisesti harkinta-aikaa. Rikosprosessi voi esimerkiksi väitetyn työturvallisuusrikoksen yhteydessä johtua myös siitä, että totutun työtavan vaarallisuus ilmenee vasta tapaturmaan johtaneen tilanteen jälkeen. Etenkin tulkinnanvaraisissa tilanteissa toiminnan mahdollinen oikeudenvastaisuus saattaa olla selvitettävissä vasta rikosprosessissa annettavan lainvoimaisen tuomion avulla. Rikosprosessin läpikäyminen voi olla työnantajankin näkökulmasta perusteltua ja siitä voi syntyä runsaasti sellaisia kustannuksia, joihin työntekijän on ollut vaikea etukäteen varautua. Jos työnantaja ottaa tämänkaltaisissa tilanteissa vastatakseen työntekijänsä puolustautumismenoista, kustannusvastuun kantamista ei ole perusteltua katsoa työntekijän palkkatuloksi.

Toisin kuin oikeuskirjallisuudessa ja viranomaisohjeistuksessa on esitetty, en anna merkitystä sille, tuomitaanko henkilö rikosprosessin päätteeksi lainvoimaisesti rangaistukseen vai ei. Punnittaessa niitä edellä esitettyjä seikkoja, joiden vallitessa puolustautumiskustannukset voidaan katsoa työstä välittömästi aiheutuviksi, oikeudenkäynnin lopputuloksella on vain rajallista merkitystä. Työnantajan kustantamien puolustautumismenojen verokohtelu on kyettävä ratkaisemaan sellaisten tietojen varassa, jotka ovat käytettävissä työntekijän verotusta toimitettaessa. Verokohtelu ei voi jäädä riippumaan rikosprosessin lopputuloksesta, joka on tiedossa ehkä vasta useiden vuosien kuluttua. Tälle seikalle on nykyisin annettava aiempaa vahvempi painoarvo yhtäältä sen vuoksi, että oikeudenkäynnit erityisesti tulkinnanvaraisissa asioissa ovat muodostuneet usein erittäin pitkäkestoisiksi. Toisaalta verotuksen muutoksenhakuaikaa on lyhennetty niin, ettei rikosprosessin lopputuloksen huomioon ottaminen olisi välttämättä mahdollista edes säännönmukaisen muutoksenhaun avulla.

Tässä tapauksessa kysymys siitä, onko hakijan työnantajan suorittamia rikosprosessiin liittyviä neuvonanto- ja oikeudenkäyntikuluja pidettävä hänen palkkatuloinaan, on ratkaistava ennakkoratkaisuhakemuksessa annettujen tietojen perusteella. Kysymykseen annettavaa vastausta ei voida asettaa riippuvaksi siitä, mikä rikosprosessin lopputulos aikanaan on. Ennakkoratkaisukysymyksiin 1 ja 2 on tämän vuoksi annettava samansisältöinen vastaus.

Hakija on tutkivana journalistina osana työtehtäviään osallistunut lehtiartikkeleiden laatimiseen niin, että työtehtävien väitetään täyttävän valmiin lehtiartikkelin julkaisemisen osalta turvallisuussalaisuuden paljastamisen ja luonnosteluvaiheeseen jääneiden kirjoitusten osalta sen yrityksen tunnusmerkistön. Teoilla, joita hakijaan kohdistettu syyte koskee, on siten kiinteä yhteys hänen työhönsä.

Siitä, miten hakija puolustaa toimintaansa, ennakkoratkaisuhakemuksessa on annettu vain niukasti tietoja. Hakemuksessa on viitattu Y-lehden päätoimittajan tiedotteeseen, jonka mukaan kaikki lehden julkaisemat tiedot löytyvät julkisista lähteistä. Hakijan mukaan hänen on tullut voida toteuttaa toimituksen johdolta saamansa tehtävät ilman pelkoa henkilökohtaisista taloudellisista seuraamuksista.

Totean, että yksin työnantajan ohjeiden noudattaminen ei muodosta rikosvastuun poistavaa tekijää. Kysymys on ollut tavanomaista päivittäisuutisointia hitaampirytmisestä journalismista, jossa hakijalla on ollut tätä enemmän aikaa arvioida osallistumistaan työhön, joka on tähdännyt hankittujen tietojen julkaisemiseen. Ennakkoratkaisuhakemuksessa annetut niukat tiedot eivät oikeuta päättelemään, että hakija itse olisi tekohetkellä perustellusti mieltänyt toimintansa lainmukaiseksi. Aihetta poiketa siitä lähtökohdasta, että kysymyksessä olevia kuluja on pidettävä hakijan elantomenoina ja hänen työnantajansa ne kustantaessa hänen palkkanaan, ei siten ole.

Mainitsemillani perusteilla päädyn valituksen hyväksyen vastaamaan ennakkoratkaisukysymyksiin 1 ja 2 samalla tavalla kuin enemmistö.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Jääskeläisen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Pikkujämsän äänestyslausunto.