KHO:2024:15
Kun otettiin huomioon tutkija- ja opiskelijadirektiivin 3 artiklan 3 kohta ja 11 artiklan 1 kohdan a alakohta, muutoksenhakijalta, joka oli ennen Suomeen saapumistaan suorittanut kotimaassaan maisterintutkinnon ja jolla oli suomalaisen yliopiston myöntämä opiskeluoikeus tohtorin tutkintoon tähtääviä jatko-opintoja varten, ei voitu evätä opiskelijan oleskelulupaa sillä perusteella, ettei häntä olisi tutkija- ja opiskelijalain 4 §:n 3 kohdan ja 7 §:n 1 momentin perusteella pidettävä opiskelijana.
Kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetun lain (719/2018) 4 §:n 3 kohta ja 7 §:n 1 momentti
Tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/801 3 artikla 3 kohta ja 11 artiklan 1 kohdan a alakohta
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio C-14/83, Von Colson ja Kamann (ECLI:EU:C:1984:153)
Unionin tuomioistuimen tuomio C‑491/13, Mohamed Ali Ben Alaya (ECLI:EU:C:2014:2187)
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 22.11.2022 nro 2621/2022
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian tausta
(1) Maahanmuuttovirasto on 22.2.2022 hylännyt muutoksenhakijan oleskelulupaa opiskelun perusteella koskevan jatkolupahakemuksen ja päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa Turkkiin. Maahanmuuttovirasto ei ole pitänyt häntä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetussa laissa (719/2018, jäljempänä tutkija- ja opiskelijalaki) tarkoitettuna opiskelijana.
(2) Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Hallinto-oikeus on viitannut opiskelijan määritelmään hallituksen esityksessä tutkija- ja opiskelijalaiksi (HE 21/2018 vp). Siihen nähden ja kun otetaan huomioon muutoksenhakijan kotimaassaan suorittama korkeakoulututkinto ja hänellä oleva opinto-oikeus tohtorintutkinnon suorittamiseen Suomessa, asiassa ei ole edellytyksiä myöntää hänelle tutkija- ja opiskelijalain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla opiskelijan oleskelulupaa.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mari Tarro-Achamyelehe, Henna Paterno ja Maarit Tiihonen, joka on myös esitellyt asian.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(3) Muutoksenhakija on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Lisäksi hän on vaatinut, että karkottamispäätöksen täytäntöönpano kielletään. Vaatimuksia on perusteltu seuraavasti:
(4) Muutoksenhakija on oleskellut Suomessa tutkijan ja opiskelijan oleskeluluvilla jo yli kymmenen vuotta. Hän on suorittanut kotimaassaan ylemmän korkeakoulututkinnon ja hän tähtää opinnoillaan Suomessa tohtorintutkintoon. Koska muutoksenhakija ei ole enää vuoden 2020 jälkeen saanut jatkoa tutkijasopimukselleen, hän ei ole voinut hakea jatkolupaa tutkijana. Muutoksenhakijaa tulee pitää tutkija- ja opiskelijalain 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna opiskelijana, koska hänet on hyväksytty opiskelijaksi korkeakouluun ja hänen opiskeluoikeutensa on edelleen voimassa.
(5) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Korkein hallinto-oikeus oli pyytänyt Maahanmuuttovirastoa arvioimaan erityisesti tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/801 (jäljempänä tutkija- ja opiskelijadirektiivi) 3 artiklan 3 kohdan mukaisen opiskelijan määritelmän merkitystä muutoksenhakijan hakeman opiskelijan oleskeluluvan myöntämisen edellytysten kannalta.
(6) Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut seuraavaa:
(7) Maahanmuuttoviraston päätös on perustunut tutkija- ja opiskelijalakiin (719/2018) ja sen esitöihin. Kansallisen lainsäätäjän omaksuma tulkinta on selkeästi ilmaistu lain esitöissä ja 15.4.2022 voimaan tulleen lainmuutoksen (277/2022) myötä myös lain sanamuodossa. Tutkija- ja opiskelijadirektiivistä ei seuraa niin yksiselitteisiä oikeuksia yksityishenkilöille, että kansallisen lainsäätäjän tahdosta olisi tullut poiketa.
(8) Muutoksenhakija on suorittanut maisterintutkinnon ja Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöksensä hänellä on ollut opinto-oikeus tohtorintutkintoon Suomessa. Hänen ei ole voitu katsoa olevan kansallisen lain tarkoittama korkeakouluopiskelija.
(9) Muutoksenhakijalle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.
(10) Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 11.7.2023 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 2179/2023 kieltänyt muutoksenhakijan maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(11) Asiassa on ratkaistavana, onko Maahanmuuttovirasto voinut katsoa, ettei muutoksenhakijaa ole pidettävä tutkija- ja opiskelijalain (719/2018) 4 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna opiskelijana, jolle voidaan saman lain 7 §:n mukaan myöntää opiskelijan oleskelulupa.
Sovellettavat oikeusohjeet
(12) Maahanmuuttoviraston päätös on tehty 22.2.2022, jolloin sovellettavana on ollut tutkija- ja opiskelijalaki sellaisena kuin se on ollut laissa 719/2018.
(13) Tutkija- ja opiskelijalain 4 §:n 3 kohdan mukaan opiskelijalla tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, joka on hyväksytty korkeakouluun ja jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle osallistumaan päätoimisesti kokopäiväiseen opinto-ohjelmaan, joka johtaa korkeakoulututkintoon.
(14) Saman lain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan opiskelua varten myönnettävän oleskeluluvan edellytyksenä on muun ohella se, että hakija on hyväksytty opiskelijaksi Suomessa sijaitsevaan korkeakouluun.
(15) Hallituksen esityksessä tutkija- ja opiskelijalaiksi (HE 21/2018 vp) on yleisperusteluissa esitetty, että maisterin tutkinnon jälkeisiin opintoihin myönnettäisiin oikeussuhteesta ja rahoituksesta riippumatta yhdenmukaisesti tutkijan oleskelulupa. Tutkija- ja opiskelijalain 15.4.2022 voimaan tulleella muutoksella (277/2022) lain 7 §:n 1 momentin sanamuotoa on sen esitöiden (SiVL 4/2022 vp) mukaan aiempaa oikeustilaa muuttamatta täsmennetty siten, että hakijan tulee olla hyväksytty opiskelijaksi alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen.
(16) Tutkija- ja opiskelijalailla on lain 1 §:n mukaan pantu täytäntöön tutkija- ja opiskelijadirektiivi (EU) 2016/801. Direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa määritellään, mitä direktiivissä tarkoitetaan ”opiskelijalla”. Direktiivin 7 artikla koskee maahanpääsyn yleisiä edellytyksiä ja direktiivin 11 artikla opiskelijoita koskevia erityisedellytyksiä (3 ja 11 artiklasta ks. jäljempänä kohdat 18 ja 19).
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(17) Muutoksenhakija on ennen Suomeen saapumistaan suorittanut kotimaassaan maisterintutkinnon. Hän on Suomessa oleskellessaan suorittanut tohtorin tutkintoon tähtääviä jatko-opintoja suomalaisessa korkeakoulussa ja hakenut opiskelijan oleskelulupaa tilanteessa, jossa korkeakoulun hänelle myöntämä opiskeluoikeus on ollut voimassa, mutta hänen tutkijasopimustaan ei ole enää jatkettu.
(18) Tutkija- ja opiskelijadirektiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan opiskelijalla tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, joka on hyväksytty korkeakouluun ja jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle osallistumaan päätoimisesti kokopäiväiseen opinto-ohjelmaan, joka johtaa kyseisen jäsenvaltion tunnustamaan korkeakoulututkintoon, mukaan lukien korkeakoulu- tai tohtorintutkinto.
(19) Direktiivin 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan kolmannen maan kansalaisen opiskelua varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksenä on muun ohella se, että hänet on hyväksytty korkeakouluopintoihin.
(20) Unionin oikeuteen kuuluvasta direktiivin tulkintavaikutuksesta seuraa, että sovellettaessa kansallista lainsäädäntöä ja erityisesti sellaisen kansallisen lain säännöksiä, joka on nimenomaan annettu direktiivin täytäntöönpanemiseksi, kansallista lainsäädäntöä tulee tulkita direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivillä tarkoitettu tulos saavutetaan (esim. C-14/83, Von Colson ja Kamann, 26 kohta).
(21) Unionin tuomioistuin on asiassa C‑491/13, Mohamed Ali Ben Alaya, antamassaan tuomiossa tutkija- ja opiskelijadirektiiviä edeltäneen direktiivin 2004/114 osalta katsonut, että jäsenvaltion on päästettävä alueelleen kolmannen maan kansalainen, joka haluaa oleskella kyseisellä alueella yli kolmen kuukauden ajan opiskelua varten, jos kyseinen kansalainen täyttää kyseisen direktiivin 6 ja 7 artiklassa tyhjentävästi säädetyt maahanpääsyn edellytykset ja jos kyseinen jäsenvaltio ei vetoa hänen osaltaan mihinkään niistä mainitussa direktiivissä nimenomaisesti luetelluista syistä, jotka oikeuttavat epäämään oleskeluluvan (tuomion 36 kohta).
(22) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että edellä mainittuun unionin tuomioistuimen tuomioon nähden paitsi tutkija- ja opiskelijadirektiivin 11 artiklasta ja muista kolmannen valtion kansalaisten maahanpääsyä koskevista säännöksistä myös direktiivin 3 artiklan 3 kohdasta seuraa, että tutkija- ja opiskelijalain 4 §:n 3 kohtaa ja 7 §:n 1 momenttia ei voida tulkita ja soveltaa direktiivin kyseisten säännösten vastaisesti sulkemalla pois tohtorintutkintoon tähtäävät opinnot. Tähän arvioon ei vaikuta se, että tutkija- ja opiskelijalain 7 §:ää koskevalla täsmennyksellä (277/2022) pyrittiin nimenomaisesti vahvistamaan direktiivin vastainen oikeustila, jossa jatkotutkinto-opiskelijoille voitaisiin myöntää ainoastaan tutkijan mutta ei opiskelijan oleskelulupaa.
(23) Kun tutkija- ja opiskelijalain 4 §:n 3 kohtaa ja 7 §:n 1 momenttia tulkitaan yhdenmukaisesti tutkija- ja opiskelijadirektiivin 3 artiklan 3 kohdan ja 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, sanotun lain tarkoittamana opiskelijana tulee pitää myös sellaista kolmannen maan kansalaista, joka on hyväksytty korkeakouluun ja jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle osallistumaan päätoimisesti kokopäiväiseen opinto-ohjelmaan, joka johtaa tohtorintutkintoon.
(24) Edellä todetusta seuraa, että muutoksenhakijan opiskelijan oleskelulupaa koskevaa hakemusta ei ole voitu hylätä sillä perusteella, että häntä ei olisi pidettävä tutkija- ja opiskelijalain tarkoittamana opiskelijana.
(25) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Joni Heliskoski ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Kristina Björkvall.