KHO:2024:25
Asiassa oli ratkaistavana oikeudellinen tulkintakysymys, oliko Maahanmuuttovirasto voinut ryhtyä käsittelemään alaikäisenä perheenjäsentensä kanssa kansainvälistä suojelua hakenutta muutoksenhakijaa täysi-ikäisenä ja muusta perheestään erillisenä hakijana sen johdosta, että muutoksenhakija oli tullut täysi-ikäiseksi menettelyn ollessa vielä kesken. Muutoksenhakijan lapsuusperheen muille jäsenille oli myönnetty menettelyn kuluessa turvapaikat.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, viitaten unionin tuomioistuimen asiassa C-768/19 annettuun tuomioon, että alaikäisenä turvapaikanhakijana tuli pitää henkilöä, joka oli hakemuksen tekohetkellä alaikäinen. Mainitussa unionin tuomioistuimen ratkaisussa oli tulkittu uudelleen laaditun määritelmädirektiivin 2 artiklan j alakohdan kolmatta luetelmakohtaa. Nyt kysymyksessä oli mainitun direktiivin 2 artiklan k alakohdassa tarkoitetusta alaikäisyyden määritelmästä. Korkein hallinto-oikeus korosti, että saman direktiivin määritelmiä tuli soveltaa yhtenäisesti, eikä unionin lainsäätäjä ollut alaikäisyyden määritelmän osalta antanut jäsenvaltioille harkintavaltaa. Kuten unionin tuomioistuimen ratkaisussa oli todettu, muunlaisella tulkinnalla ei voitu myöskään taata yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden periaatteiden mukaisesti hakijoiden samanlaista ja ennakoitavissa olevaa kohtelua asian käsittelyssä viranomaisessa ja tuomioistuimessa.
Edellä lausuttuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijan asiaa ei ollut voitu käsitellä ja ratkaista pitäen häntä täysi-ikäisenä hakijana ja ottamatta huomioon hakijan perheenjäseniin kohdistuvia vainotuksi joutumisen ja vakavan haitan kärsimisen uhkia sen selvittämiseksi, altistuuko muutoksenhakija itse tällaisille uhkille sen perhesiteen vuoksi, joka hänellä oli kyseisiin henkilöihin. Asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2011/95/EU) vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artikla k alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomio 9.9.2021 asiassa C-768/19, Saksan liittotasavalta v. SE (ECLI:EU:C:2021:709)
Unionin tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 asiassa C-652/16, Ahmedbekova ja Ahmedbekov v. Zamestnik-Predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite (ECLI:EU:C:2018:801)
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 5.1.2023 nro 49/2023
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.
Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian aikaisempi käsittely
(1) Muutoksenhakija on hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta ensimmäisen kerran 13.11.2015 alaikäisenä hakijana yhdessä vanhempiensa ja nuoremman sisarensa kanssa.
(2) Maahanmuuttovirasto on 27.12.2016 hylännyt muutoksenhakijan ja hänen perheenjäsentensä kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa Iraniin.
(3) Itä-Suomen hallinto-oikeus on 11.4.2018 hylännyt valituksen.
(4) Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 27.6.2018 taltionumero 3194 hylännyt valituslupahakemuksen.
(5) Muutoksenhakija on 16.8.2018 hakenut toisen kerran kansainvälistä suojelua alaikäisenä hakijana yhdessä vanhempiensa ja alaikäisen sisarensa kanssa.
(6) Maahanmuuttovirasto on 25.4.2019 hylännyt muutoksenhakijan, hänen vanhempiensa ja alaikäisen sisarensa kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa Iraniin.
(7) Itä-Suomen hallinto-oikeus on 14.8.2020 kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen sekä palauttanut muutoksenhakijan, hänen vanhempiensa ja alaikäisen sisarensa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi menettelyvirheen vuoksi.
(8) Maahanmuuttovirasto on 23.12.2021 ratkaissut täysi-ikäiseksi tulleen muutoksenhakijan hakemuksen erillisellä päätöksellä ja hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto on katsonut, ettei muutoksenhakijan asiassa ole esitetty perusteita uskoa, että hän olisi kotimaahansa palatessaan vakavien oikeudenloukkausten vaarassa siitä syystä, että hän kuuluu yarsan-uskontoon. Maahanmuuttoviraston päätöksessä on todettu, että muutoksenhakijan vanhemmille ja alaikäiselle sisarelle on myönnetty kansainvälistä suojelua.
(9) Itä-Suomen hallinto-oikeus on 5.1.2023 hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Hallinto-oikeus on lausunut perusteluissaan muun ohella, että vaikka muutoksenhakijan lähisukulaiset ovat saaneet oleskeluoikeuden Suomessa, valittajan asema itsenäisenä täysi-ikäisenä perheettömänä miehenä ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mirjami Pakanen ja Hertta Karppola, joka on samalla toiminut esittelevänä jäsenenä.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(10) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamiseksi tai oleskeluluvan myöntämiseksi toissijaisen suojelun tai yksilöllisesti inhimillisen syyn perusteella. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä.
(11) Vaatimusten perusteena on muun ohella viitattu siihen, että muutoksenhakijan koko lapsuuden perheelle on myönnetty Suomessa turvapaikat.
(12) Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Maahanmuuttovirastoa lausumaan paitsi valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta myös unionin tuomioistuimen asiassa C-768/19 (Saksan liittotasavalta v. SE) antaman tuomion ja siinä viitatun unionin tuomioistuimen aiemman oikeuskäytännön merkityksestä arvioitaessa, milloin turvapaikanhakijaa on pidettävä turvapaikkamenettelyssä ja sitä koskevassa muutoksenhaussa määritelmädirektiivin 2011/95/EU 2 artiklan k kohdassa tarkoitettuna ”alaikäisenä” sekä unionin tuomioistuimen asiassa C-652/16 (Ahmedbekova ja Ahmedbekov v. Zamestnik-predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite) antaman tuomion merkityksestä lapsen edun ja perhekokonaisuuden arvioinnin kannalta.
(13) Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan katsonut, että unionin tuomioistuimen asiassa C-768/19 esittämää tulkintaa alaikäisyyden kannalta määräävästä hetkestä ei tulisi soveltaa turvapaikkamenettelyyn, koska unionin tuomioistuimessa asianomainen ratkaisu ei koske turvapaikkamenettelyä. Maahanmuuttovirasto on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus pyytää kysymyksestä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun.
(14) Maahanmuuttoviraston oman vakiintuneen tulkinnan mukaan turvapaikkamenettelyssä alaikäisyys määräytyy viranomaisen päätöksentekohetken mukaan, joten alaikäisenä pidetään vain tuolloin alle
18-vuotiaita henkilöitä. Jos alaikäinen hakee Suomesta turvapaikkaa yhdessä perheensä kanssa ja täyttää turvapaikkamenettelyn aikana 18 vuotta, hänelle tehdään oma erillinen päätös. Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan turvapaikkahakemuksen alaikäisenä jättämisen merkitystä on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet ja perhekokonaisuus.
(15) Maahanmuuttovirasto on lisäksi todennut, että muutoksenhakijan turvapaikkahakemusta tarkasteltaessa on huomioitava se, että muutoksenhakijan vanhemmat ja sisarukset ovat saaneet turvapaikat Suomesta. Asiassa on siten arvioitava, kuten tuomiossa C-652/16 edellytetään, ulottuvatko perheenjäseniin kohdistuvat uhat myös muutoksenhakijaan. Siten on otettava myös huomioon ne syyt, joiden perusteella muutoksenhakijan perheenjäsenille on annettu turvapaikat.
(16) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä.
Välipäätös
(17) Korkein hallinto-oikeus on 13.9.2023 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 2646/2023 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(18) Asiassa on ratkaistavana oikeudellinen tulkintakysymys, onko Maahanmuuttovirasto voinut ryhtyä käsittelemään alaikäisenä perheenjäsentensä kanssa kansainvälistä suojelua hakenutta muutoksenhakijaa täysi-ikäisenä ja muusta perheestään erillisenä hakijana sen johdosta, että muutoksenhakija on tullut täysi-ikäiseksi menettelyn ollessa vielä kesken.
Sovellettavat oikeusohjeet
(19) Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (jäljempänä määritelmädirektiivi) 2 artiklan k alakohdan mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan ”alaikäisellä” alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä.
(20) Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä
Asia C-768/19
(21) Unionin tuomioistuin on 9.9.2021 antanut tuomion asiassa C-768/19 (Saksan liittotasavalta v. SE, ECLI:EU:C:2021:709). Asiassa alaikäinen hakija oli saanut Saksasta toissijaista suojelua. Alaikäisen henkilön vanhempi haki Saksasta kansainvälistä suojelua sen perhesiteen perusteella, joka hänellä oli jo toissijaista suojelua saaneeseen alaikäiseen. Alaikäinen tuli täysi-ikäiseksi vanhemman hakemuksen käsittelyn ollessa kesken.
(22) Edellä mainitun tuomion perusteluissa todetaan, että vaikka direktiivin 2011/95 2 artiklan k alakohdassa säädetään, että alaikäinen on alle 18-vuotias, tässä säännöksessä ei täsmennetä ajankohtaa, joka on otettava huomioon arvioitaessa sitä, täyttyykö tällainen edellytys, eikä siinä viitata tältä osin jäsenvaltioiden oikeuteen (tuomion 33 kohta).
(23) Unionin tuomioistuin muistutti, että sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä säännöstöllä tavoiteltu päämäärä (tuomion 35 kohta). Mainitussa tuomion kohdassa on viitattu tuomioon 16.7.2020, Belgian valtio (Perheenyhdistäminen – alaikäinen lapsi), C-133/19, C-136/19 ja C-137/19, ECLI:EU:C:2020:577 (viimeksi mainitun tuomion kohta 30 oikeuskäytäntöviittauksineen).
(24) Unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2011/95/EU säännöksiä on tulkittava ja sovellettava muun muassa perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 24 artiklan 2 ja 3 kohdan valossa, kuten lisäksi käy ilmi myös direktiivin johdanto-osan 18, 19 ja 38 perustelukappaleen sekä 20 artiklan 5 kohdan sanamuodosta, joiden mukaan jäsenvaltioiden on pannessaan täytäntöön kyseistä direktiiviä ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu, johon kiinnitetään erityishuomiota, ja niiden olisi lapsen etua arvioidessaan otettava asiaankuuluvasti huomioon erityisesti perheen yhtenäisyyden periaate sekä alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys (tuomion 38 kohta).
(25) Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että sellaisella tulkinnalla, että ajankohdaksi, jolloin hakija on direktiivissä tarkoitettu alaikäinen, katsottaisiin ajankohta, jona viranomainen asian ratkaisee, ei voitaisi myöskään yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden periaatteiden mukaisesti taata kaikkien ajallisesti samassa tilanteessa olevien hakijoiden samanlaista ja ennakoitavissa olevaa kohtelua, koska tulkinta johtaisi siihen, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hyväksyminen riippuisi pääasiallisesti kansallisten viranomaisten tai tuomioistuinten vastuulla olevista seikoista, eli erityisesti siitä, kuinka nopeasti hakemus käsitellään tai hakemuksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä nostettu kanne ratkaistaan, eikä turvapaikanhakijan vastuulla olevista seikoista (tuomion 39–41 kohta).
Asia C-652/16
(26) Unionin tuomioistuin on 4.10.2018 antanut tuomion asiassa C-652/16 (Ahmedbekova ja Ahmedbekov v. Zamestnik-predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite, ECLI:EU:C:2018:801). Asiassa aviopuolisot olivat hakeneet kansainvälistä suojelua erillisillä hakemuksilla. Hakijoiden lapsen hakemus oli jätetty yhdessä toisen puolisoista kanssa.
(27) Unionin tuomioistuin lausui ennakkoratkaisunaan muun ohella, että määritelmädirektiivin 4 artiklaa on tulkittava siten, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tapauskohtaisen arvioinnin yhteydessä on otettava huomioon hakijan perheenjäseneen kohdistuvat vainotuksi joutumisen ja vakavan haitan kärsimisen uhat sen selvittämiseksi, altistuuko hakija itse tällaisille uhkille sen perhesiteensä takia, joka hänellä on kyseiseen uhattuun henkilöön.
(28) Tältä osin unionin tuomioistuin lausui perusteluissaan, että unionin lainsäätäjän perustamasta turvapaikkaa tai toissijaista suojelua koskevan yhdenmukaisen aseman myöntämisjärjestelmästä ilmenee, että määritelmädirektiivin 4 artiklassa edellytetyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arvioinnin tarkoituksena on selvittää, onko hakijalla – tai mahdollisesti henkilöllä, jonka puolesta hän tekee hakemuksen – perusteltua aihetta pelätä joutuvansa henkilökohtaisesti vainotuksi tai onko hän henkilökohtaisesti todellisessa vaarassa kärsiä vakavaa haittaa (tuomion 49 kohta).
(29) Vaikka edellä esitetystä seuraa, että kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ei voida hyväksyä sellaisenaan sillä perusteella, että hakijan perheenjäsenellä on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai että hän on todellisessa vaarassa kärsiä vakavaa haittaa, huomioon on sitä vastoin otettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa, tällaiset hakijan perheenjäseneen kohdistuvat uhat sen selvittämiseksi, altistuuko hakija itse sen perhesiteensä takia, joka hänellä on kyseiseen uhattuun henkilöön, vainotuksi joutumisen tai vakavan haitan kärsimisen uhkille. Tältä osin on todettava, kuten määritelmädirektiivin johdanto-osan 36 perustelukappaleessa korostetaan, että uhatun henkilön perheenjäsenet ovat yleensä vaarassa itsekin joutua haavoittuvaan asemaan (tuomion 50 kohta).
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(30) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että unionin tuomioistuin on asiassa C-768/19 antamassaan tuomiossa todennut, että määritelmädirektiivin 2 artiklan j alakohdan kolmatta luetelmakohtaa sovellettaessa ajankohta, joka on otettava huomioon ratkaistessa sitä, onko naimaton kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö mainitussa säännöksessä tarkoitettu alaikäinen lapsi, on se ajankohta, jolloin turvapaikanhakija teki turvapaikkahakemuksen, eikä ajankohta, jolloin kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat ratkaisseet tämän hakemuksen.
(31) Nyt ratkaistavassa asiassa on kysymys määritelmädirektiivin 2 artiklan k alakohdassa tarkoitetusta alaikäisyyden määritelmästä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kun otetaan huomioon asiassa C-768/19 annettu ratkaisu, että alaikäisenä turvapaikanhakijana tulee pitää henkilöä, joka on hakemuksen tekohetkellä alaikäinen. Saman direktiivin määritelmiä tulee soveltaa yhtenäisesti, eikä unionin lainsäätäjä ole antanut jäsenvaltioille tältä osin kansallista harkintavaltaa. Kuten unionin tuomioistuimen ratkaisussa on todettu, muunlaisella tulkinnalla ei voida myöskään taata yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden periaatteiden mukaisesti hakijoiden samanlaista ja ennakoitavissa olevaa kohtelua asian käsittelyssä viranomaisessa ja tuomioistuimessa.
(32) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tähän tulkintaan ei vaikuta myöskään se seikka, että hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi 14.8.2020 tekemällään päätöksellä, jolloin muutoksenhakija on juuri vähän ennen täyttänyt 18 vuotta. Muutoksenhakijan alaikäisenä vireille panemaa asiaa Maahanmuuttovirastossa uudelleen käsiteltäessä häntä olisi siten tullut pitää edelleen alaikäisenä hakijana. Muunlaisella tulkinnalla ei voida yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden periaatteiden mukaisesti taata kaikkien ajallisesti samassa tilanteessa olevien hakijoiden samanlaista ja ennakoitavissa olevaa kohtelua, koska tulkinta johtaisi siihen, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hyväksyminen riippuisi pääasiallisesti viranomaisten tai tuomioistuinten vastuulla olevista seikoista.
(33) Edellä lausuttuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijan asiaa ei ole voitu käsitellä ja ratkaista pitäen häntä täysi-ikäisenä hakijana ja ottamatta huomioon hakijan perheenjäseniin kohdistuvia vainotuksi joutumisen ja vakavan haitan kärsimisen uhkia sen selvittämiseksi, altistuuko muutoksenhakija itse tällaisille uhkille sen perhesiteensä takia, joka hänellä on kyseisiin henkilöihin. Tämän vuoksi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asian uudelleen käsittelyssä on otettava huomioon muutoksenhakijan itsensä esittämät perusteet hakemukselleen sekä miten perheenjäsenille myönnetyt turvapaikat vaikuttavat unionin tuomioistuimen tulkintakäytäntö huomioon ottaen kansainvälisen suojelun edellytysten arviointiin hänen asiassaan.
(34) Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C-768/19 annettu ratkaisu ja korkeimman hallinto-oikeuden edellä esitetyt perustelut, asiassa ei ole tarvetta pyytää unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua alaikäisyyden tulkinnasta turvapaikkamenettelyssä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Jenni Eerola.