KHO:2024:26
Alueellisella vastuumuseolla ei ollut oikeutta valittaa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen purkamislupaa koskevasta päätöksestä maankäyttö- ja rakennuslain valitusoikeutta koskevien erityissäännösten nojalla. Asiassa oli siten ratkaistavana, oliko alueellisella vastuumuseolla oikeus valittaa päätöksestä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain valitusoikeutta koskevan yleissäännöksen nojalla. Kysymys oli tällöin sen arvioimisesta, oliko valittaminen tarpeen museolla viranomaisena valvottavana olevan yleisen edun vuoksi.
Kun otettiin huomioon, ettei alueelliselle vastuumuseolle ollut lainsäädännössä nimenomaisesti osoitettu yleistä kulttuuriympäristön tai -perinnön valvontatehtävää, alueellisella vastuumuseolla ei ollut puheena olevassa asiassa valvottavanaan sellaista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa tarkoitettua yleistä etua, jonka perusteella sillä olisi ollut oikeus valittaa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätöksestä myöskään mainitun lain nojalla.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 192 § 2 ja 3 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 7 § 1 momentti
Museolaki 7 § 1 momentti
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Helsingin hallinto-oikeus 21.4.2023 nro 2351/2023
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian tausta
(1) Raaseporin ympäristö- ja rakennuslautakunta on päätöksellään 9.2.2022 (§ 9) myöntänyt Raaseporin kaupungille luvan purkaa Kiilan koulun C-talo.
(2) Hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään jättänyt Länsi-Uudenmaan museon valituksen lautakunnan päätöksestä tutkimatta.
(3) Hallinto-oikeus on perustellut valituksen tutkimatta jättämistä muun ohella seuraavasti:
(4) Museoviranomaisella, tässä tapauksessa Länsi-Uudenmaan museolla, ei ole maankäyttö- ja rakennuslain nojalla oikeutta valittaa rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä, kun valitusoikeus on nimenomaisesti valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävien rakennusten purkamista koskevissa asioissa säädetty ELY-keskukselle, jonka tehtäviin kuuluu muun ohella valvoa, että alueiden käytössä otetaan huomioon vaikutuksiltaan valtakunnalliset ja merkittävät maakunnalliset asiat. Kun otetaan huomioon mainitut ELY-keskuksen tehtävät, museolla ei myöskään ole valvottavana sellaista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaista yleistä etua, jonka johdosta museon valitusoikeus nyt kysymyksessä olevassa asiassa olisi tarpeen.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marko Ahlstedt, Joonas Ahtonen ja Paula Kovari, joka on myös esitellyt asian.
Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(5) Länsi-Uudenmaan museo on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Muutoksenhakija on perustellut vaatimuksiaan keskeisesti seuraavasti:
(6) Kyseessä oleva vanha koulurakennus on paikallishistoriallisesti arvokas, mikä tulee ottaa huomioon arvioitaessa alueellisen vastuumuseon valitusoikeutta. Tällaisen paikallishistoriallisesti merkittävän kohteen vaalimista ja säilymistä Länsi-Uudenmaan museon tulee alueellisena vastuumuseona tehtävänsä mukaisesti edistää ja sitä koskevasta purkamisluvasta museolla tulisi myös olla toimenkuvansa mukainen oikeus valittaa.
(7) Asiassa on myös otettava huomioon uudistetun museolain säännökset sekä maankäyttö- ja rakennuslain muutos (230/2017), jolla ELY-keskusten valitusoikeutta rajoitettiin vain valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviin asioihin. Jos paikallisesti arvokkaiden kohteiden osalta myöskään alueellisilla vastuumuseoilla ei olisi valitusoikeutta purkamisluvista, paikallisesti merkittäviä kohteita koskeviin päätöksiin olisi vaikea tai mahdoton puuttua. Tämän seurauksena alueellisten vastuumuseoiden on vaikea hoitaa täysipainoisesti niille museolaissa annettua tehtävää kulttuuriympäristön vaalimisesta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Kysymyksenasettelu
(8) Maankäyttö- ja rakennuslain valitusoikeutta koskevien erityissäännösten mukaan museoviranomaisella ei ole valitusoikeutta purkamislupaa koskevasta päätöksestä.
(9) Asiassa on siten ratkaistavana, onko alueellisella vastuumuseolla oikeus hakea viranomaisena muutosta purkamislupaa koskevaan päätökseen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain valitusoikeutta koskevan yleissäännöksen nojalla.
Sovellettavat ja asiaan liittyvät oikeusohjeet
(10) Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin mukaan valitusoikeus rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä on:
1) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa;
2) kunnan jäsenellä; sekä
3) kunnalla ja naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös vaikuttaa.
(11) Saman pykälän 3 momentin mukaan valitusoikeus rakennuksen purkamista koskevasta päätöksestä on myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella silloin, kun rakennus on valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä. Jos rakennusluvan mukainen rakentaminen merkitsee purkamislupaa edellyttävän valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävän rakennuksen purkamista, valitusoikeus rakennusluvasta on myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella.
(12) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään. Viranomainen saa hakea muutosta valittamalla myös, jos valittaminen on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi.
(13) Hallituksen esityksessä (HE 29/2018 vp) todetaan edellä mainittua lainkohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että yleissäännöksessä tarkoitettu viranomaisen valitusoikeus liittyy vain tilanteisiin, joissa viranomaiselle on laissa nimenomaan säädetty erityinen valvontatehtävä ja valitusoikeus on yleisen edun vuoksi tarpeen tämän valvontatehtävän hoitamiseksi.
(14) Museolain 7 §:n 1 momentin mukaan alueellisen vastuumuseon tehtävänä on toimialueellaan:
1) toimia kulttuuriperinnön asiantuntijana sekä kehittää ja edistää museotoimintaa, toimialansa yhteistyötä sekä kulttuuriperinnön tallentamista ja digitaalista saatavuutta;
2) toimia kulttuuriympäristön, erityisesti rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana, joka antaa lausuntoja, osallistuu asiantuntijana viranomaisneuvotteluihin ja antaa neuvontaa, sekä kehittää ja edistää kulttuuriympäristön vaalimista, toimialansa yhteistyötä sekä kulttuuriympäristötiedon digitaalista tallentamista ja saatavuutta;
3) toimia taiteen ja visuaalisen kulttuuriperinnön asiantuntijana sekä kehittää ja edistää toimialansa yhteistyötä sekä taiteen ja visuaalisen kulttuuriperinnön tallentamista ja digitaalista saatavuutta.
(15) Museovirastosta annetun lain 1 §:n mukaan kulttuuriperinnön suojelua ja maan yleistä museotointa varten on opetusministeriön alainen Museovirasto. Saman lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Museoviraston tehtävänä on, jollei lailla tai sen nojalla toisin säädetä, toimia kulttuuriperinnön ja
-ympäristön suojelusta vastaavana asiantuntijaviranomaisena.
(16) Museovirastosta annetun asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan Museoviraston tehtävänä on, sen lisäksi, mitä Museovirastosta annetussa laissa säädetään, huolehtia kulttuuriympäristön suojelusta ja sen valvonnasta sekä alan kehittämisestä, jollei asia kuulu muun viranomaisen toimialaan.
(17) Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan rakennusperinnön säilyttämistä mainitun lain nojalla edistävät ja valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Museovirasto.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(18) Asiassa on kysymys Karjaan yhteiskoulun koulukeskuksen vuonna 1909 valmistuneen koulurakennuksen purkamisesta. Alueella on voimassa vuonna 1953 hyväksytty asemakaava. Koulurakennusta ei ole suojeltu asemakaavassa. Rakennus sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä rakennetun kulttuuriympäristön alueella (Hilding Ekelundin arkkitehtuuri Karjaalla, RKY 2009) ja on osa Kiilan rakennus- ja kulttuurihistoriallista koulukeskuskokonaisuutta. Raaseporin ympäristö- ja rakennuslautakunta on myöntänyt luvan rakennuksen purkamiseen.
(19) Länsi-Uudenmaan museolla ei ole oikeutta valittaa ympäristö- ja rakennuslautakunnan purkamislupaa koskevasta päätöksestä maankäyttö- ja rakennuslain valitusoikeutta koskevien erityissäännösten nojalla.
(20) Asiassa on siten ratkaistavana, onko Länsi-Uudenmaan museolla alueellisena vastuumuseona oikeus valittaa kysymyksessä olevasta päätöksestä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin valitusoikeutta koskevan yleissäännöksen nojalla. Kysymys on tällöin sen arvioimisesta, onko valittaminen tarpeen museolla viranomaisena valvottavana olevan yleisen edun vuoksi. Lain esitöiden mukaan valitusoikeus tällä perusteella rajoittuu lailla nimenomaisesti määritellyn erityisen valvontatehtävän hoitamiseen.
(21) Korkein hallinto-oikeus viittaa edellä selostettuihin Museovirastosta annetun lain säännöksiin ja toteaa, että Museoviraston tehtävänä on muun ohella vastata, jollei asia kuulu muun viranomaisen toimivaltaan, kulttuuriympäristön hoidosta ja valvonnasta. Museolaissa alueelliselle vastuumuseolle ei ole nimenomaisesti osoitettu vastaavaa kulttuuriympäristön tai -perinnön valvontatehtävää. Tällaista valvontatehtävää ei ole myöskään johdettavissa alueelliselle vastuumuseolle rakennusperinnön suojelemisesta annetusta laista, jossa nimenomaisesti säädetään, että rakennusperinnön säilyttämistä mainitun lain nojalla edistävät ja valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Museovirasto.
(22) Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, Länsi-Uudenmaan museolla ei ole tässä asiassa valvottavanaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleistä etua. Länsi-Uudenmaan museolla ei siten ole ollut oikeutta valittaa ympäristö- ja lautakunnan päätöksestä myöskään mainitun lainkohdan perusteella.
(23) Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Anna Soininen.