Valtioneuvoston yleisistunto oli tehnyt rajavartiolain nojalla useita peräkkäisiä päätöksiä Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla olevien rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta.

Henkilöt, jotka valittivat päätöksistä yhteisillä valituskirjelmillä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, kertoivat olevansa Suomen kansalaisia tai oleskeluluvan haltijoita ja kuuluvansa Suomen venäjänkieliseen tai venäläistaustaiseen vähemmistöön taikka olevansa tähän vähemmistöön kuuluvan henkilön perheenjäseniä. Muutoksenhakijat vetosivat muun ohella siihen, että sen erityisen henkilöryhmän jäsenille, johon he kaikki kuuluivat, Suomen ja Venäjän välisen maarajan sulkeminen merkitsi syvälle käyvää puuttumista paitsi perustuslaissa turvattuun liikkumisvapauteen myös moniin muihin perusoikeuksiin. Muutoksenhakijoiden mukaan päätökset olivat myös Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen vähemmistön jäseniä syrjiviä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että valtioneuvoston yleisistunnon päätöksiä ei ollut nimenomaisesti kohdistettu kehenkään muutoksenhakijoista eikä heidän valitusoikeudestaan sanottuihin päätöksiin ollut myöskään laissa erikseen säädetty. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain yleisen valitusoikeussäännöksen perusteella muutoksenhakijoilla oli siten oikeus valittaa kyseisistä päätöksistä vain, mikäli päätökset vaikuttivat muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi.

Suomen ja Venäjän välisen maarajan rajanylityspaikkojen väliaikainen sulkeminen vaikutti muutoksenhakijoiden liikkumisvapauden ja eräiden muiden perusoikeuksien käyttämiseen rajoittavasti tai haitallisesti. Koska kaikkia Suomessa olevia rajanylityspaikkoja ei ollut suljettu, valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä ei kuitenkaan johtunut, että matkustaminen Suomesta Venäjälle tai Venäjältä Suomeen ei olisi ollut lainkaan mahdollista.

Valitusoikeuden olemassaoloa arvioitaessa merkityksellistä oli myös se, että valtioneuvoston yleisistunnon päätösten rajoittavat tai haitalliset vaikutukset olivat kohdistuneet ja voimassa olevan päätöksen osalta edelleen kohdistuivat paitsi muutoksenhakijoihin, myös kaikkiin niihin muihin henkilöihin, jotka pyrkivät ylittämään tai joilla oli intressi ylittää Suomen ja Venäjän välinen maaraja näillä päätöksillä väliaikaisesti suljettujen rajanylityspaikkojen kautta. Tämän vuoksi, ja kun asiakirjoistakaan ilmenevän selvityksen perusteella ei käynyt ilmi, että aikaisemmin voimassa olleet päätökset olisivat vaikuttaneet tai edelleen voimassa oleva päätös vaikuttaisi olennaisesti muutoksenhakijoiden tai heidän kanssaan samanlaisessa asemassa olevan henkilöryhmän oikeuksiin tai velvollisuuksiin tiettyjen heille ominaisten piirteiden tai heidät kaikista muista henkilöistä erottavan tosiasiallisen tilanteen vuoksi, päätösten ei voitu katsoa vaikuttaneen eikä edelleenkään vaikuttavan muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi.

Myöskään Suomen valtiota velvoittavista syrjintäkieltoa koskevista taikka muistakaan velvoitteista, jotka perustuivat muutoksenhakijoiden viittaamiin kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen tai Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ei asian olosuhteissa seurannut, että muutoksenhakijoilla olisi ollut oikeus valittaa valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä.

Koska muutoksenhakijoilla ei näin ollen ollut oikeutta valittaa kysymyksessä olevista valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä, valitukset oli jätettävä tutkimatta.

Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kohta, 13 artikla ja 14 artikla
Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus 4 artikla 1 kohta, 17 artikla 1 kohta ja 19 artikla
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 6 § 1 momentti, 7 § 1 momentti ja 81 § 2 momentti 4 kohta
Rajavartiolaki 16 § 1, 4 ja 5 momentti

Päätökset, joita muutoksenhaku koskee

Valtioneuvoston yleisistunnon päätökset 16.11.2023 nro SM/2023/4, 22.11.2023 nro SM/2023/9, 28.11.2023 nro SM/2023/15, 12.12.2023 nro SM/2023/24, 14.12.2023 nro SM/2023/27, 11.1.2024 nro SM 2024/3 ja 8.2.2024 nro SM 2024/5

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus ei tutki valituksia.

Lausuminen valtioneuvoston yleisistunnon päätöksen 8.2.2024 nro SM/2024/5 täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta tai muun päätöksen täytäntöönpanoa koskevan määräyksen antamisesta raukeaa.

Valtioneuvoston yleisistunnon päätökset

(1) Valtioneuvoston yleisistunto on päätöksellään 16.11.2023 nro SM/2023/4 päättänyt muun ohella, että 18.11.2023 alkaen Suomen ja Venäjän federaation välisellä maarajalla suljetaan Vaalimaan, Nuijamaan, Imatran ja Niiralan rajanylityspaikat. Päätöksen mukaan se on voimassa 18.2.2024 asti.

(2) Valtioneuvoston yleisistunto on päätöksellään 22.11.2023 nro SM/2023/9 muuttanut 16.11.2023 tekemäänsä päätöstä muun ohella siten, että 24.11.2023 alkaen Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla Imatran, Kuusamon, Niiralan, Nuijamaan, Sallan, Vaalimaan ja Vartiuksen rajanylityspaikat on suljettu. Päätöksen mukaan se on voimassa 23.12.2023 asti.

(3) Valtioneuvoston yleisistunto on päätöksellään 28.11.2023 nro SM/2023/15 kumonnut 22.11.2023 tekemänsä päätöksen 30.11.2023 alkaen ja päättänyt muun ohella, että 30.11.2023 alkaen Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla Imatran, Kuusamon, Niiralan, Nuijamaan, Raja-Joosepin, Sallan, Vaalimaan ja Vartiuksen rajanylityspaikat on suljettu. Päätöksen mukaan se on voimassa 13.12.2023 saakka.

(4) Valtioneuvoston yleisistunto on päätöksellään 12.12.2023 nro SM/2023/24 päättänyt muun ohella, että 14.12.2023 alkaen Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla Imatran, Kuusamon, Nuijamaan, Raja-Joosepin, Sallan ja Vartiuksen rajanylityspaikat on suljettu. Päätöksen mukaan se on voimassa 14.1.2024 saakka.

(5) Valtioneuvoston yleisistunto on päätöksellään 14.12.2023 nro SM/2023/27 kumonnut 12.12.2023 tekemänsä päätöksen 15.12.2023 klo 20.00 alkaen ja päättänyt muun ohella, että 15.12.2023 klo 20.00 alkaen Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla Imatran, Kuusamon, Niiralan, Nuijamaan, Raja-Joosepin, Sallan, Vaalimaan ja Vartiuksen rajanylityspaikat on suljettu. Päätöksen mukaan se on voimassa 14.1.2024 saakka.

(6) Valtioneuvoston yleisistunto on päätöksellään 11.1.2024 nro SM/2024/3 päättänyt muun ohella, että 15.1.2024 alkaen Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla Imatran, Kuusamon, Niiralan, Nuijamaan, Raja-Joosepin, Sallan, Vaalimaan ja Vartiuksen rajanylityspaikat on suljettu. Päätöksen mukaan se on voimassa 11.2.2024 saakka.

(7) Valtioneuvoston yleisistunto on päätöksellään 8.2.2024 nro SM/2024/5 päättänyt muun ohella, että 12.2.2024 alkaen Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla Imatran, Kuusamon, Niiralan, Nuijamaan, Raja-Joosepin, Sallan, Vaalimaan ja Vartiuksen rajanylityspaikat on suljettu. Päätöksen mukaan se on voimassa 14.4.2024 saakka.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(8) A ja hänen asiakumppaninsa ovat hakeneet samalla valituskirjelmällä muutosta valtioneuvoston yleisistunnon päätöksiin 16.11.2023 nro SM/2023/4, 22.11.2023 nro SM/2023/9 ja 28.11.2023 nro SM/2023/15. Muutoksenhakijat ovat vaatineet, että mainitut päätökset kumotaan Suomen perustuslain vastaisina. He ovat valituskirjelmässään samalla ilmoittaneet tulevansa tarvittaessa täydentämään vaatimuksiaan siten, että vaatimukset rajanylityspaikkojen sulkemista koskevien valtioneuvoston yleisistunnon päätösten kumoamisesta ulotetaan koskemaan myös tulevia uusia vastaavia päätöksiä. Valituskirjelmässä on esitetty muun ohella seuraavaa:

(9) Kaikki valittajat ovat Suomen kansalaisia. Kukaan heistä ei siten tarvitse viisumia saapuakseen Suomeen. Kukaan heistä ei ole turvapaikanhakija, joiden ei-toivottu ja valtioneuvoston vieraan valtion vaikutuksesta tapahtuvaksi arvioima saapuminen Suomen ja Venäjän väliselle rajalle on ollut se yksinomainen syy tai valtioneuvoston päätösaineistossa käytetyn termin tarkoittama ”ilmiö”, jonka vuoksi valituksenalaiset päätökset on annettu. Päätösten vaikutukset kuitenkin kohdistuvat kaikkiin, mukaan lukien Suomen kansalaisiin ja siten valittajiin.

(10) Valittajat eivät kuitenkaan ole keitä hyvänsä Suomen kansalaisia, joihin valituksenalaisten päätösten vaikutus kohdistuisi samalla tavoin kuin jokaiseen muuhun Suomen kansalaiseen, joka syystä tai toisesta päättää käyttää perustuslaissa turvattua liikkumisvapauttaan ylittämällä Suomen ja Venäjän välinen maaraja. Kaikki valittajat kuuluvat Suomen venäjänkieliseen tai venäläistaustaiseen vähemmistöön tai ovat tähän vähemmistöön kuuluvan henkilön perheenjäseniä. Heille Suomen ja Venäjän rajan toistuva ylittäminen suuntaan ja toiseen on osa vakiintunutta elämäntapaa ja siihen liittyy monia oikeudellisia tai moraalisia oikeuksia tai velvoitteita tai muita näkökohtia. Kyse on kaikkien valittajien kannalta paitsi Suomen perustuslain 9 §:ssä turvatusta liikkumisvapaudesta myös perustuslain 17 §:ssä tarkoitetusta oikeudesta kieleen ja kulttuuriin. Lisäksi kyse on säännönmukaisesti myös perustuslain 10 §:ssä suojatusta yksityiselämän (mukaan lukien perhe-elämä) suojasta, 11 §:ssä turvatusta uskonnonvapaudesta, 13 §:ssä turvatusta yhdistymis- tai kokoontumisvapaudesta, 15 §:n mukaisesta omaisuuden suojasta, 16 §:ssä turvatuista sivistyksellisistä oikeuksista, 18 §:n mukaisesta oikeudesta työhön ja elinkeinovapaudesta ja 19 §:ssä turvatuista sosiaalisista perusoikeuksista. Sen erityisen henkilöryhmän jäsenille, johon kaikki valittajat kuuluvat, Suomen ja Venäjän välisen maarajan sulkeminen merkitsee syvälle käyvää puuttumista paitsi liikkumisvapauteen myös moniin muihin perusoikeuksiin.

(11) Suomi on säännönmukaisesti raportoinut venäjänkielisen tai venäläistaustaisen vähemmistönsä olosuhteista ja oikeuksista kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen nojalla, nimenomaisesti tunnustaen kyseisen väestönosan yhtenä puitesopimuksen soveltamisalaan kuuluvana kansallisena vähemmistönä.

(12) Valituksenalaisten päätösten erityiset vaikutukset Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen vähemmistön elämään ja oikeuksiin ja niiden ulottuminen kattamaan perusoikeuksien koko kenttä tarkoittavat, että päätökset kohdistuvat valittajiin erityisellä ja muusta väestöstä poikkeavalla tavalla. Heihin nähden rajasulun vaikutukset ovat niin moninaiset ja niin syvällekäyvät, että asiallisesti kyse on perustuslain 23 §:ssä tarkoitetusta poikkeuksesta normaaliajan perusoikeuksista eikä vain yhteen tai useampaan perusoikeuteen kohdistuvasta normaaliajan rajoituksesta. Päätöksiä ei kuitenkaan ole perustettu valmiuslakiin tai mihinkään muuhun kansalliseen oikeusperustaan, jonka nojalla perusoikeuksista poikkeaminen olisi oikeutettu.

(13) Edellä sanotun johdosta valituksenalaiset päätökset ovat myös perustuslain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen vähemmistön jäseniä syrjiviä alkuperän, kielen, uskonnon, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tämä syrjintä kohdistuu välittömästi tai välillisesti kaikkiin valittajiin, joko kyseisen vähemmistön jäseninä tai tällaisten henkilöiden perheenjäseninä.

(14) Poiketen pääsäännöstä, jonka mukaan yksilöillä ei ole oikeutta valittaa valtioneuvoston yleisistunnon kaikkia yleisesti koskevista päätöksistä, korkeimman hallinto-oikeuden tulee katsoa, että valituksenalaiset päätökset ovat oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti valituskelpoisia. Vaikka kyseessä ovat valtioneuvoston yleisistunnon päätökset, niissä ei aseteta yleisesti noudatettavia oikeusnormeja, joita toteutettaisiin yksilöön kohdistuvin ja valituskelpoisin yksittäisin hallintopäätöksin. Kun rajanylityspaikat on suljettu, mitään hallintopäätöksiä ei tehdä vaan valtioneuvoston valituksenalaiset päätökset itsessään estävät valittajia ylittämästä Suomen ja Venäjän välisen rajan. Päätökset tai niiden perustana oleva rajavartiolaki eivät tarjoa yksilölle mitään oikeussuojakeinoja häneen kohdistetun ehdottoman kiellon suhteen.

(15) Perustuslain 21 §:ssä on turvattu jokaisen oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Valituksenalaisten päätösten moninaiset perusoikeusvaikutukset valittajien kannalta osoittavat, että mitä suurimmassa määrin kyse on heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevista päätöksistä.

(16) Kaikki valittajat kuuluvat henkilöryhmään, johon sinänsä kaikkia yleisesti koskevat valtioneuvoston yleisistunnon päätökset vaikuttavat erityisellä tavalla. Osa valittajista on venäjänkielisiä, osa alkuperältään tai polveutumiseltaan venäläistaustaisia, osa taas tällaisten henkilöiden perheenjäseniä. Osalla valittajista on Suomen ja Venäjän rajan ylittävää perhe-elämää tai huolenpitovelvollisuus, osalla taas työ, elinkeinotoiminta tai opiskelu edellyttää toistuvaa rajan ylittämistä. Tämän valituksen kannalta ei ole olennaista, mikä on kunkin valittajan yksilöllinen erityinen peruste tarpeelle säännöllisesti tai muutoin toistuvasti käyttää Suomen kansalaiselle perusoikeutena turvattua liikkumisvapautta ylittämällä kyseinen valtakunnanraja. Kaikkia valittajia yhdistää se, että heillä on tuollainen erityinen peruste, mikä tekee heistä yhdessä erityisen henkilöryhmän, jonka jäseniin nähden valituksenalaisilla päätöksillä on yksilöllisiä vaikutuksia, jotka ovat luonteeltaan välittömiä ja konkreettisia eivätkä hypoteettisia. Valittajat ryhmänä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa Posti ja Rahko v. Suomi tarkoitetussa asemassa, johon korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2018:107 on viitattu. Valitus tulee tutkia.

(17) Syvällekäyvän asteensa ja valittajien moninaisten eri perusoikeuksiin kohdistuvien vaikutustensa takia valituksenalaisissa päätöksissä ei ole kysymys vain perusoikeuksien rajoittamisesta vaan perustuslain 23 §:ssä tarkoitetusta poikkeamisesta perusoikeuksista. Kun poikkeamiselle ei ole esitetty oikeusperustetta, päätökset tulee kumota yksin sillä perusteella, että ne merkitsevät ilman asianmukaista oikeusperustaa toteutettua perusoikeuksista poikkeamista suhteessa valittajiin taikka yleisesti Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen väestön jäseniin ja heidän perheenjäseniinsä.

(18) Jos korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että valituksenalaisia päätöksiä on mahdollista arvioida perusoikeusrajoituksina myös suhteessa valittajiin, sen on varmistettava, että kaikki edellytykset perusoikeusrajoitusten hyväksyttävyydelle täyttyvät.

(19) Valittajat hyväksyvät, että päätökset rajanylityspaikkojen sulkemisen osalta, mistä tässä valituksessa on kyse, on perustettu rajavartiolain 16 §:n 1 momenttiin eli eduskunnan säätämään lakiin. Valittajat hyväksyvät myös, että päätöksissä on nimetty liikkumisvapauden rajoittamisen sinänsä oikeuttava hyväksyttävä tarkoitusperä, joka päätöksissä on ilmaistu ilmaisulla vakava uhka kansalliselle turvallisuudelle sekä yleiselle järjestykselle. Valittajat pitävät mahdollisena, että päätöksistä seuraa ainakin osalle heistä asteeltaan niin syvällekäyviä rajoituksia liikkumisvapaudesta ja muista perusoikeuksista nauttimiselle, että kysymys on perusoikeuksien ydinalueen loukkauksesta. Kun valittajien olosuhteet kuitenkin ovat keskenään erilaiset ja kun on selvää, että heidän kaikkien osalta eräät muut perusoikeusrajoitusten hyväksyttävyyden ehdot eivät täyty, valittajat kuitenkin perustavat yhteisen valituksensa seuraaviin neljään perusteeseen (a-d) valituksenalaisten päätösten kumoamiselle heidän kaikkien perusoikeuksia loukkaavina.

(20) Suomen kansalaisiin ja erityisesti Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen kansanosan jäseniin ja näiden perheenjäseniin kohdistuvaa rajasulkua ei ole osoitettu välttämättömäksi (a), valittajiin Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen kansanosan jäseninä tai tällaisten henkilöiden perheenjäseninä kohdistuvat perusoikeusrajoitukset eivät ole oikeasuhtaisia verrattuna rajasululla tosiasiassa saavutettavaan hyötyyn Suomen kansallisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen hyväksi (b), päätöksillä toteutetut perusoikeusrajoitukset eivät ole sopusoinnussa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa (c), ja päätökset merkitsevät Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen kansanosan jäseniin ja tällaisten henkilöiden perheenjäseniin kohdistuvaa syrjintää (d).

(21) A ja hänen asiakumppaninsa ovat täydennyskirjelmällään toimittaneet vastaanottamansa valitusosoituksen, joka koskee valittamista valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

(22) A ja hänen asiakumppaninsa ovat toisella valituskirjelmällään vaatineet, että valtioneuvoston yleisistunnon päätös 12.12.2023 nro SM/2023/24 kumotaan. Valituskirjelmässä on viitattu muutoksenhakijoiden aikaisemmin esittämään ja esitetty lisäksi muun ohella seuraavaa:

(23) Valituksenalaisessa päätöksessä tai sen taustamuistiossa ei ole esitetty mitään sellaista, joka osoittaisi tai edes pyrkisi osoittamaan, että päätöksestä Suomen venäjänkieliseen tai venäläistaustaiseen vähemmistöön kuuluville henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen aiheutuvat moninaiset kielteiset perusoikeusvaikutukset olisivat sopusoinnussa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Se, mitä valituskirjelmässä on todettu Suomen perustuslain sisältämien perusoikeuksien osalta, osoittaa merkittäviä ongelmia myös suhteessa Suomen velvoitteisiin omia kansalaisiaan kohtaan muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen 4 ja 12 lisäpöytäkirjan sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen suhteen. On ilmeistä, että kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen velvoitteet on kokonaan sivuutettu, kun sopimusta ei ole lainkaan mainittu.

(24) A ja hänen asiakumppaninsa ovat kolmannella valituskirjelmällään vaatineet, että valtioneuvoston yleisistunnon päätös 14.12.2023 nro SM/2023/27 kumotaan. Valituskirjelmässä on viitattu muutoksenhakijoiden aikaisemmin esittämään ja esitetty lisäksi muun ohella seuraavaa:

(25) Kuten valituksenalainen päätös ja sen taustamuistio osoittavat, valtioneuvosto ei uudessakaan päätöksessä ole ottanut vakavasti Suomen kansalaisiin kohdistuvia liikkumisvapauden rajoituksia, vaan päätöksen tekijät tuntuvat ajattelevan, että perustuslain 9 §:n ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta riittää, ettei Suomen kansalaisten oikeutta ylittää valtakunnanraja kokonaan estetä. Tuollainen kanta olisi virheellinen. Se saattaisi näennäisesti suojata liikkumisvapauden loukkaamatonta ydinaluetta, mutta tämä ei ole riittävä oikeutusperuste muun muassa suhteessa perusoikeusrajoitusten välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksiin.

(26) Mitään hyväksyttävää syytä estää Suomen kansalaisten liikkuminen Suomen ja Venäjän välisen rajan yli ei ole esitetty, saati että tästä estämisestä seuraavia perusoikeushaittoja olisi punnittu suhteessa toimenpiteestä kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle seuraaviin hyötyihin. On ilmeistä, että rajanylityspaikkojen sulkemisen tosiasiallisena tarkoituksena on estää muiden kuin Suomen kansalaisten, tarkemmin sanoen kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden, mahdollisuus päästä suoraan kontaktiin Suomen viranomaisten kanssa. Suomen kansalaisten liikkumisvapaus on tällöin välineellistetty sellaisen päämäärän toteuttamiseksi, joka ei lainkaan edellytä Suomen kansalaisten liikkumisvapauden rajoittamista. Valtioneuvosto on kokonaan laiminlyönyt selvittää, olisiko turvapaikanhakijoiden pääsy kontaktiin Suomen rajaviranomaisten kanssa estettävissä sellaisin toimin, jotka merkitsevät lievempää puuttumista Suomen kansalaisten oikeuksiin. Tällainen järjestely saattaisi olla esimerkiksi vain Suomen kansalaisille tarkoitetun junareitin avaaminen.

(27) Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on aiemmin toimitettu sisäministeriöstä saatu valitusosoitus, joka vahvistaa valittajien käsityksen, että valituksenalaiset päätökset ovat valituskelpoisia.

(28) A ja hänen asiakumppaninsa ovat toimittaneet täydennyskirjelmän, jolla aiemmin tehtyjä valituksia on täydennetty seitsemän henkilön yksilöllisten olosuhteiden kuvauksilla. Täydennyskirjelmässä on lisäksi todettu, että valittajat katsovat tehneensä yhden valituksen, joka koskee sekä 14.12.2023 tehdyn päätöksen, että kaikkien sen edeltäjien lainvastaisuutta ja valittajien oikeuksia loukkaavia oikeusvaikutuksia. Täydennyskirjelmästä ilmenee lisäksi, että muutoksenhakijoista ainakin kaksi oleskelee Suomessa oleskeluluvalla.

(29) A ja hänen asiakumppaninsa ovat neljännellä valituskirjelmällään vaatineet, että valtioneuvoston yleisistunnon päätös 11.1.2024 nro SM/2024/3 kumotaan. Valituskirjelmässä on viitattu muutoksenhakijoiden aikaisemmin esittämään.

(30) A ja hänen asiakumppaninsa ovat täydentäneet valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä tekemiään valituksia kirjelmällään, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

(31) Vaikka valtioneuvoston yleisistunnon päätöksen 11.1.2024 nro SM/2024/3 sisältö tai vaikutukset valittajien oikeuksien kannalta eivät ole muuttuneet, päätökselle esitetty oikeudellinen konstruktio ja perustelut ovat muuttuneet verrattuina vuoden 2023 puolella annettuihin vastaaviin päätöksiin.

(32) Päätöksen nro SM/2024/3 taustamuistiossa on nyt viitattu Euroopan neuvoston puiteyleissopimukseen kansallisten vähemmistöjen suojelusta. Taustamuistiossa tyydytään vain kiistämään sopimusloukkaus, ilman minkäänlaisia tosiasiaperusteluja tai oikeudellisia argumentteja. Muistiossa esitetty lausuma, jonka mukaan ”rajoituksilla olisi kuitenkin mainitun puitesopimuksen 19 artiklassa tarkoitettu kansalliseen lainsäädäntöön perustuva hyväksyttävä ja painava syy” on perusteeton ja virheellinen. Mainitussa sopimusartiklassa oikeutetaan sopimusvaltio tekemään vain sellaisia välttämättömiä rajoituksia tai poikkeuksia puiteyleissopimuksen mukaisiin oikeuksiin, jotka ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia. Sopimuskohta ei millään tavoin oikeuta rajoituksia tai poikkeuksia suhteessa puiteyleissopimuksen 4 tai 17 artikloihin sillä perusteella, että maan hallitus haluaa rajoittaa joidenkin muiden henkilöiden kuin sopimuksessa tarkoitetun kansallisen vähemmistön jäsenten oikeuksia. Mitään kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvää perustetta estää valittajien ja muiden Suomen venäjänkieliseen tai venäläistaustaiseen kansalliseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden liikkuminen rajan yli ei ole esitetty.

(33) Suomen toteuttama rajasulku edustaa maan omien kansalaisten ja erityisesti venäjänkieliseen tai venäläistaustaiseen kansalliseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden välineellistämistä heidän asemansa kannalta vieraan tarkoitusperän ajamiseksi. Muistiossa ei ole lainkaan käsitelty olennaisia kysymyksiä, ovatko rajasulun kielteiset perusoikeusvaikutukset oikeasuhtaisia myös mainittuun kansalliseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden kannalta vai olisiko päin vastoin kyse heihin kohdistuvasta kielletystä syrjinnästä. Kun näitä kysymyksiä ei ole käsitelty, myös uusimmassa valtioneuvoston yleisistunnon päätöksessä laiminlyödään arvioida asiaa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen 4 artiklassa ja myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklassa ja 12 pöytäkirjassa kielletyn kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perustuvan syrjinnän kannalta.

(34) Valittajat eivät ole turvapaikanhakijoita eikä heidän valituksensa koske kysymystä oikeudesta hakea turvapaikkaa. Kun valtioneuvoston päättämä ja valittajiin suoraan kohdistuva rajanylityspaikkojen sulkeminen rajavartiolain 16 §:n 1 momentin nojalla kuitenkin on tarkoitettu, säännöksen omia soveltamisedellytyksiä loukaten, toteuttamaan turvapaikkahakemusten estäminen 16 §:n 2 momenttia loukaten ja siksi lainvastaisesti myös 16 §:n (2 momentin soveltamiselle lainvastaisesti alistetun) 1 momentin kannalta, valittajilla on oikeus omassa valituksessaan ja omassa asiassaan osoittaa, että päätös on lainvastainen myös sen takia että valtioneuvosto soveltaa 16 §:n 1 momenttia säännökselle vieraassa tarkoituksessa.

(35) Kirjelmässä on pyydetty korkeinta hallinto-oikeutta hankkimaan valtioneuvostolta päätöksen nro SM/2024/3 salassa pidettävä liite 2 ja kuulemaan sopivaksi arvioimallaan tavalla valittajia sen mahdollisesti oikeuttamista johtopäätöksistä. Kirjelmässä on myös pyydetty, että korkein hallinto-oikeus pyytää valtioneuvostolta, sisäministeriöltä, rajavartiolaitokselta, poliisihallitukselta ja suojelupoliisilta erikseen selvityksiä siitä, mitä ”sääntöjenvastaisella maahantulolla” tarkoitetaan päätöksen nro SM/2024/3 asiayhteydessä. Valittajat ovat myös pyytäneet mahdollisuutta vastata näin hankittaviin lausumiin.

(36) A ja hänen asiakumppaninsa ovat viidennellä valituskirjelmällään vaatineet, että valtioneuvoston yleisistunnon päätös 8.2.2024 nro SM/2024/5 kumotaan. Valituskirjelmässä on viitattu muutoksenhakijoiden aikaisemmin esittämään ja esitetty lisäksi muun ohella seuraavaa:

(37) Vastaaviin aiempiin päätöksiin verrattuna valtioneuvosto on nyt päättänyt aiempaa pitemmästä, yli kaksi kuukautta kestävästä rajasulusta. Päätöksen perusteena oleva oletettu uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle on entistäkin selvemmin luonteeltaan spekulatiivinen, kun päätöksessä olennaiselta osin tukeudutaan Venäjän valtion vastuulla olevia toimia ja niiden tarkoitusperiä koskevan tiedon puuttumiseen eli negatiiviseen tosiseikkaoletukseen. Nyt päätetty toimenpide on entistäkin selvemmin lainvastainen, koska uusi päätös loukkaa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien hyväksyttävän rajoittamisen välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusedellytyksiä.

(38) A ja hänen asiakumppaninsa ovat täydennyskirjelmässään vaatineet, että korkein hallinto-oikeus keskeyttää valtioneuvoston yleisistunnon päätöksen 8.2.2024 nro SM/2024/5 täytäntöönpanon tai antaa muun päätöksen täytäntöönpanoa koskevan määräyksen, jolla muutoksenhakijoihin ja heidän asemassaan oleviin muihin Suomen kansalaisiin tai vakinaisiin asukkaisiin kohdistuvia rajasulun vaikutuksia lievennetään. Kirjelmässä on lisäksi pyydetty korkeinta hallinto-oikeutta selvittämään ja arvioimaan ne tiedustelutiedot, joihin valtioneuvoston valituksenalaisissa päätöksissä ja päätösten tausta-aineistoissa on viitattu. Pääasian käsittelyn kestäessä valittajat ovat pyytäneet tulla sopivalla tavalla kuulluiksi joko kyseisen tiedustelutiedon sisällöstä tai niistä alustavista päätelmistä, joita korkein hallinto-oikeus on tehnyt tiedustelutiedon hyväksyttävästä oikeudellisesta merkityksestä asiassa.

(39) A ja hänen asiakumppaninsa ovat toimittaneet täydennyskirjelmän, jolla aiemmin tehtyjä valituksia on täydennetty yhdeksän henkilön yksilöllisten olosuhteiden kuvauksilla.

(40) A ja hänen asiakumppaninsa ovat täydennyskirjelmässään esittäneet, että maahantulon välineellistämisen torjumista ja rajaturvallisuuden vahvistamista koskevan lainsäädäntöhankkeen asettamispäätöksen (sisäministeriön päätös 19.2.2024 VN/5349/2024-SM-1) myötä on asiallisesti vahvistettu oikeaksi valittajien kanta, jonka mukaan nyt sovellettavana olevalla rajasululla taikka sen valittajiin tai muihin sivullisiin kohdistuvilla vaikutuksilla ei ole asianmukaista oikeusperustaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Valitusasioiden käsittelytapa

(41) A ja hänen asiakumppaninsa ovat hakeneet muutosta edellä kohdassa ”Päätökset, joita muutoksenhaku koskee” yksilöityihin valtioneuvoston yleisistunnon seitsemään päätökseen. Muutoksenhakijat ovat katsoneet tehneensä näitä päätöksiä koskevan yhden valituksen. Kun otetaan huomioon, että muutoksenhaku kohdistuu valtioneuvoston yleisistunnon erillisiin päätöksiin, sen on katsottava käsittävän seitsemän eri valitusasiaa, joista kukin koskee yhtä valtioneuvoston yleisistunnon päätöstä. Koska nämä valitusasiat kuitenkin liittyvät asiallisesti toisiinsa, korkein hallinto-oikeus antaa niihin ratkaisun tällä yhdellä päätöksellä.

Valitusten kohdistuminen ja kysymyksenasettelu

(42) Kaikilla edellä yksilöidyillä valtioneuvoston yleisistunnon päätöksillä on päätetty paitsi päätöksissä mainittujen rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta myös kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä päätöksessä mainituille rajanylityspaikoille. Koska valituksissa ei ole vaadittu päätöksiä kumottaviksi siltä osin kuin niillä on päätetty kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä, valitusasiat korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevat päätöksiä ainoastaan siltä osin kuin niillä on päätetty rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta.

(43) Asioissa on ensin ratkaistava, onko muutoksenhakijoilla oikeus valittaa valitusten kohteina olevista valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla olevien rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta.

(44) Mikäli muutoksenhakijoilla katsotaan olevan oikeus valittaa päätöksistä, ratkaistavaksi tulee tämän jälkeen kysymys siitä, ovatko päätökset valituksissa esitetyillä perusteilla lainvastaisia.

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

(45) Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

(46) Perustuslain 6–23 §:ssä säädetään perusoikeuksista.

(47) Perustuslain 9 § koskee liikkumisvapautta. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Lailla voidaan kuitenkin säätää, että Suomen kansalainen voidaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu.

(48) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

(49) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.

(50) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan mukaan tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

(51) Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen (SopS 1-2/1998) 4 artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat takaamaan kansallisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille oikeuden yhdenvertaisuuteen lain edessä ja tasavertaiseen lain suojaan. Tässä suhteessa kaikki syrjintä kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perusteella on kielletty.

(52) Sanotun puiteyleissopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat olemaan puuttumatta kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuteen solmia ja ylläpitää vapaita ja rauhanomaisia yhteyksiä yli rajojen toisissa valtioissa laillisesti oleskeleviin henkilöihin, varsinkin henkilöihin, joiden kanssa heillä on sama etninen, sivistyksellinen, kielellinen tai uskonnollinen identiteetti tai yhteinen kulttuuriperintö.

(53) Sanotun puiteyleissopimuksen 19 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat kunnioittamaan ja toteuttamaan tähän puiteyleissopimukseen sisältyviä periaatteita tekemällä vain sellaisia välttämättömiä rajoituksia tai poikkeuksia, joista määrätään kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa, erityisesti yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, sikäli kuin niillä on merkitystä mainituista periaatteista johtuville oikeuksille ja vapauksille.

(54) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan valittamalla saa hakea muutosta päätökseen, jolla viranomainen on ratkaissut hallintoasian tai jättänyt sen tutkimatta.

(55) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään.

(56) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta, jos valittajalla ei ole valitusoikeutta.

(57) Rajavartiolain 16 §:n (698/2022) 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan valtioneuvosto voi päättää rajanylityspaikan sulkemisesta tai rajanylitysliikenteen rajoittamisesta määräajaksi tai toistaiseksi, jos sulkeminen tai rajoittaminen on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Pykälän 4 momentin ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaan rajanylityspaikkoja ei saa sulkea, rajanylitysliikennettä ei saa rajoittaa eikä kansainvälisen suojelun hakemista saa keskittää enempää kuin mikä on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Päätös on kumottava, kun se ei ole enää välttämätön mainitun uhan torjumiseksi. Pykälän 5 momentin mukaan mainitussa pykälässä tarkoitetuilla toimenpiteillä ei saa estää Suomen kansalaiselle kuuluvaa oikeutta saapua maahan tai jokaisen oikeutta lähteä maasta eikä loukata vapaata liikkuvuutta koskevan Euroopan unionin lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia eikä kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(58) Valtioneuvoston yleisistunnon päätökset rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta on tehty soveltaen rajavartiolain 16 §:ää (698/2022). Rajavartiolaissa ei ole säännöksiä, jotka koskisivat muutoksenhakua lain 16 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin. Muutoksenhakuun sovelletaan siten Suomen perustuslain ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksiä.

(59) Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. Siitä, kenellä on oikeus valittaa hallintopäätöksestä, on säädetty lähemmin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa, jonka ensimmäisen virkkeen mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään.

(60) Valitusten kohteena olevia valtioneuvoston yleisistunnon päätöksiä ei ole nimenomaisesti kohdistettu kehenkään muutoksenhakijoista. Heidän valitusoikeudestaan sanottuihin päätöksiin ei myöskään ole laissa erikseen säädetty. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin yleisen valitusoikeussäännöksen perusteella muutoksenhakijoilla voi siten olla valitusoikeus kyseisiin päätöksiin vain, mikäli päätökset vaikuttavat muutoksenhakijoiden tai jonkun heistä oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi. Valitusoikeutta ei voida johtaa pelkästään päätösten välillisistä vaikutuksista.

(61) Muutoksenhakijat ovat kertoneet olevansa Suomen kansalaisia tai oleskeluluvan haltijoita ja kuuluvansa Suomen venäjänkieliseen tai venäläistaustaiseen vähemmistöön taikka olevansa tähän vähemmistöön kuuluvan henkilön perheenjäseniä. Kertomansa mukaan Suomen ja Venäjän rajan toistuva ylittäminen suuntaan ja toiseen on osa heidän vakiintunutta elämäntapaansa. Muutoksenhakijat ovat vedonneet siihen, että sen erityisen henkilöryhmän jäsenille, johon he kaikki kuuluvat, Suomen ja Venäjän välisen maarajan sulkeminen merkitsee syvälle käyvää puuttumista paitsi perustuslain 9 §:ssä turvattuun liikkumisvapauteen myös moniin muihin perusoikeuksiin. Muutoksenhakijoiden mukaan kyse on asiallisesti perustuslain 23 §:ssä tarkoitetusta poikkeuksesta normaaliajan perusoikeuksista eikä vain yhteen tai useampaan perusoikeuteen kohdistuvasta normaaliajan rajoituksesta. Muutoksenhakijat ovat lisäksi katsoneet, että valituksenalaiset päätökset ovat myös perustuslain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen vähemmistön jäseniä syrjiviä alkuperän, kielen, uskonnon, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

(62) Muutoksenhakijoiden esittämän ja asiakirjoista muutoin ilmenevän perusteella voidaan todeta, että Suomen ja Venäjän välisen maarajan rajanylityspaikkojen väliaikainen sulkeminen vaikuttaa muutoksenhakijoiden liikkumisvapauden ja eräiden muiden perusoikeuksien käyttämiseen rajoittavasti tai haitallisesti. Koska kaikkia Suomessa olevia rajanylityspaikkoja ei ole suljettu, valituksenalaisista valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä ei kuitenkaan johdu, että matkustaminen Suomesta Venäjälle tai Venäjältä Suomeen ei olisi lainkaan mahdollista.

(63) Valitusoikeuden olemassaoloa arvioitaessa merkityksellistä on myös se, että aikaisemmin voimassa olleiden valtioneuvoston yleisistunnon päätösten rajoittavat tai haitalliset vaikutukset ovat kohdistuneet ja voimassa olevan päätöksen osalta edelleen kohdistuvat paitsi muutoksenhakijoihin, myös kaikkiin niihin muihin henkilöihin, jotka pyrkivät ylittämään tai joilla on intressi ylittää Suomen ja Venäjän välinen maaraja näillä päätöksillä väliaikaisesti suljettujen rajanylityspaikkojen kautta. Tämän vuoksi, ja kun asiakirjoistakaan ilmenevän selvityksen perusteella ei ole käynyt ilmi, että aikaisemmin voimassa olleet valtioneuvoston yleisistunnon päätökset olisivat vaikuttaneet tai edelleen voimassa oleva päätös vaikuttaisi olennaisesti muutoksenhakijoiden tai heidän kanssaan samanlaisessa asemassa olevan henkilöryhmän oikeuksiin tai velvollisuuksiin tiettyjen heille ominaisten piirteiden tai heidät kaikista muista henkilöistä erottavan tosiasiallisen tilanteen vuoksi, päätösten ei voida katsoa vaikuttaneen eikä edelleenkään vaikuttavan muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään valituksiin oheistetuista, eräitä muutoksenhakijoita koskevista olosuhdekuvauksista ilmenevän perusteella.

(64) Myöskään Suomen valtiota velvoittavista syrjintäkieltoa koskevista taikka muistakaan velvoitteista, jotka perustuvat muutoksenhakijoiden viittaamiin kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen tai Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ei tämän asian olosuhteissa seuraa, että muutoksenhakijoilla olisi oikeus valittaa valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä.

(65) Muutoksenhakijoilla ei näin ollen ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin perusteella oikeutta valittaa nyt kysymyksessä olevista valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon sanotun lain 81 §:n 2 momentin 4 kohta valitukset on jätettävä tutkimatta.

(66) Koska valitukset jätetään tutkimatta ei täytäntöönpanoa koskevista vaatimuksista ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.