KHO:2024:28

A oli vuonna 2018 sijoittanut 374 000 euroa B Oy:n vieraan pääoman ehtoisiin tavallisiin velkakirjoihin. A:n verotus oli toimitettu tuloverolain mukaan ja hänen velkakirjoista saamiaan korkotuloja oli pidetty hänen veronalaisena pääomatulonaan. A ei esittänyt selvitystä siitä, että hänellä olisi ollut muuta varojen lainaustoimintaa. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan A:lla ei ollut intressiyhteyttä B Oy:öön.

B Oy oli taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi hakeutunut yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaiseen saneerausmenettelyyn, joka oli alkanut maaliskuussa vuonna 2020. Käräjäoikeus oli lokakuussa vuonna 2020 vahvistanut B Oy:n saneerausohjelman, jossa A:n velkakirjaan perustuvaa saatavaa oli leikattu 30 prosenttia.

Vaikka A:n B Oy:lle antamien lainojen ja yrityssaneerauksessa huomioon otettavan saatavan kokonaismäärä sekä hänelle mainituista lainoista aiemmin maksettu korko eivät sinänsä olleet vähäisiä, lainaustoimintaa ei ollut katsottava vuosikirjapäätöksessä KHO 2014:21 tarkoitetulla tavalla laajaksi ja luonteeltaan aktiiviseksi. A:n B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus ei ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa ollut A:n tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettu verotuksessa vähennyskelpoinen tulonhankkimismeno.

Äänestys 4 – 1 ja esittelijän eriävä mielipide.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuodelle 2020.

Tuloverolaki 29 § 1 momentti ja 54 § 1 momentti

Vrt. KHO 2014:21

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Keskusverolautakunta, 18.11.2022 nro 49/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksytään. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että hakijan B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus ei hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa ole hakijan tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettu verotuksessa vähennyskelpoinen tulonhankkimismeno.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle

(1) Hakija on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

(2) Hakija on vuonna 2018 sijoittanut varojaan yhteensä 374 000 euroa B Oy:n vieraan pääoman ehtoisiin velkakirjoihin. Velkakirjoille on niiden ehtojen mukaisesti maksettu vuosittain korkoa, jota on pidetty hakijan veronalaisena pääomatulona. Velkakirjoille oli maksettu korkoa yhteensä 31 575 euroa. Hakija on sijoittanut varojaan velkakirjoihin tulonhankkimistarkoituksessa, eikä hänellä ole ollut intressiyhteyttä velalliseen.

(3) B Oy on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin loppuvuodesta 2019. Yhtiö on hakeutunut yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaiseen saneerausmenettelyyn, joka on alkanut 20.3.2020. Hakijan velkakirjojen mukaisia saatavia ja saneerausmenettelyn alkuun mennessä kertyneitä mutta maksamattomia korkoja on käräjäoikeuden 28.10.2020 vahvistaman saneerausohjelman mukaisesti leikattu 30 prosenttia. Hakijan 384 842,76 euron kokonaissaatavasta on leikkauksen jälkeen jäänyt jäljelle 269 389,93 euroa.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset

(4) Hakija on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:

1) Onko hakijan B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus hakijan verotuksessa vähennyskelpoinen tuloverolain 50 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaisena luovutustappioon rinnastettavana arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä?

2) Jos vastaus ensimmäisen kysymykseen on kieltävä, onko hakijan B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus hakijan verotuksessa vähennyskelpoinen tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaisena tulonhankkimismenona?

3) Realisoituuko verotuksessa vähennyskelpoinen arvonmenetys tai tulonhankkimismeno saneerausohjelman vahvistamisvuonna 2020?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 24.9.2021 verovuodelle 2020

(5) Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna kysymyksiin 1 – 3, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa B Oy:n saneerausohjelmassa hakijan velkasaatavan pääomaan tehty leikkaus on hakijan verotuksessa tuloverolain 50 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaisena luovutustappioon rinnastettavana arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä vähennyskelpoinen verovuonna 2020.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 9.9.2022 taltionumero H2628/2022

(6) Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hyväksynyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu on kumottu ja uutena ennakkoratkaisuna on lausuttu, että hakijan B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus ei ole hakijan verotuksessa vähennyskelpoinen tuloverolain 50 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaisena luovutustappioon rinnastettavana arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä. Päätöksen perustelujen mukaan kysymys on tavallisista velkakirjoista, joita ei ole katsottu tuloverolain 50 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetuiksi arvopapereiksi.

(7) Asia on palautettu keskusverolautakunnalle ennakkoratkaisun antamiseksi tulonhankkimismenon vähennyskelpoisuutta koskevien ennakkoratkaisukysymysten 2 ja 3 osalta.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 18.11.2022 verovuodelle 2020

(8) Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna kysymykseen 2, että hakijan B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus voi lähtökohtaisesti muodostua hakijan verotuksessa vähennyskelpoiseksi tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaiseksi tulonhankkimismenoksi.

(9) Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna kysymykseen 3, että vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty ja vähennyskelpoiseksi katsottava saatavan leikkaus ei realisoidu ajallisesti kohdistettavaksi saneerausohjelman vahvistamisen perusteella, vaan tulonhankkimismenona vähennettävä saamisen osittainen arvonmenetys voidaan vähentää sinä verovuonna, jolloin se on lopullinen.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(10) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että hakijan B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus ei voi lähtökohtaisesti muodostua hakijan verotuksessa vähennyskelpoiseksi tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaiseksi tulonhankkimismenoksi.

(11) A on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(12) Asiassa on ratkaistavana, voidaanko hakijan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehtyä 30 prosentin leikkausta pitää tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vähennyskelpoisena tulonhankkimismenona.

Osapuolten kannat

(13) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan tuloverolain 29 §:ssä ja 54 §:ssä vähennyskelpoisiksi on niiden sanamuodon mukaan säädetty menot. Säännöksissä ei ole mainintaa menetyksistä. Luonnollisena vähennyksenä ei mainita hallituksen esityksessä omaisuuden arvon (sijoitetun pääoman) menetyksiä. Hakija on menettänyt omaisuuttaan huonon sijoituksen johdosta. Omaisuuden menettämisessä ei ole kyse tuloverolain 54 §:ssä tarkoitetusta tulonhankkimistarkoituksessa suoritetusta menosta.

(14) Tuloverolaissa vähennyskelpoisista menetyksistä on säädetty erityissäännöksellä. Sellainen tulkinnassa noudatettava systematiikka, jossa hakijalle myönnettäisiin vähennysoikeus yleissäännöksen sanamuodon ja lain säätäjän tarkoituksen vastaisesti tuloverolain 29 §:n ja 54 §:n perusteella tilanteessa, jossa lain erityissäännöskään, 50 §:n 3 momentin 2 kohta ei sovellu, ei olisi yleisten laintulkintaoppien mukainen.

(15) Oikeuskäytännössä toiminnan laajuudelle ja luonteelle on annettu merkitystä arvioitaessa, onko menetys vähennyskelpoinen tuloverolain 54 §:n perusteella. Ratkaisun KHO 2014:21 perusteluissa on käytetty termejä laajuus ja luonne, jolloin luonne viittaa olosuhteet kokonaisuutena huomioiden siihen, että toiminta on katsottu elinkeinotoimintaa muistuttavaksi aktiiviseksi toiminnaksi, vaikka verotus oli kyseisessä ratkaisussa toimitettu tuloverolain mukaan. Nyt sijoitustoiminta on passiivista välikäden kautta tapahtuvaa sijoittamista. Hakemuksessa esitetyt tosiseikat poikkeavat tapausten KHO 2014:21 ja KHO 14.11.2017 taltionumero 5903 olosuhteista.

(16) Hakijan mukaan lainapääoman menetyksen vähennyskelpoisuus ei ole vastoin tuloverolain sanamuotoa tai esitöitä. Lain esityöt jättävät menetysten vähennyskelpoisuuden avoimeksi ja tätä aukkoa on täytetty oikeuskäytännöllä, jossa vähennyskelpoiseksi tulonhankkimismenoksi on katsottu tietyt menetykset, kuten lainapääoman menettäminen. Kyseiset menetykset ovat siten tuloverolain 29 §:ssä ja 54:ssä tarkoitettuja menoja. Menetysten vähennyskelpoisuus on perusteltua myös tuloverolain systematiikan ja nettoverotuksen periaatteen näkökulmasta. Tuloverolain 50 §:n 3 momentin säännöksellä ei ole merkitystä arvioitaessa muun kuin säännöksessä tarkoitetun arvopaperin arvonmenetystä.

(17) Hakijan tapaus on rinnastettavissa päätöksien KHO 2014:21 ja KHO 14.11.2017 taltionumero 5903 olosuhteisiin, joissa lainasaatavan menetys on katsottu tuloverolain 54 §:n mukaiseksi tulonhankkimismenoksi. Hakijan toiminta on ollut tulonhankkimistarkoituksessa harjoitettua sijoitustoimintaa. Toiminta ei ole ollut passiivista eikä sitä ole harjoitettu välikäden kautta.

(18) Mainittuja päätöksiä ei tule tulkita siten, että sijoituksen laajuudelle annettaisiin itsenäistä merkitystä arvioitaessa menetyksen vähennyskelpoisuutta, vaan keskeistä on toiminnan luonne tulonhankkimistoimintana ja se, kuinka läheisesti menetys liittyy verovelvollisen harjoittamaan tulonhankkimistoimintaan. Menon tulee myös olla reaalinen eli sitä pitää vastata toisen saama suoritus. Tämä on tilanne velkapääoman lopullisessa menettämisessä, kun velkapääoma jää lopullisesti velalliselle.

Sovellettavat oikeusohjeet

(19) Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset).

(20) Saman lain 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

(21) Verohallinnosta annetun lain 15 §:n mukaan ennakkoratkaisuhakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(22) Hakijalla on ollut B Oy:ltä velkakirjoihin perustuvia saatavia kaikkiaan 384 842,76 euroa. Edellä kohdassa 6 todetulla tavalla velkakirjat ovat tavallisia velkakirjoja, joita ei ole katsottu tuloverolain 50 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetuiksi arvopapereiksi. Hakijan tavallisiin velkakirjoihin perustuvia saatavia on yhtiön yrityssaneerausmenettelyssä leikattu 30 prosentilla eli 115 452,83 euroa. Näin ollen asiassa on arvioitavana, onko ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetusta tavalliseen velkakirjaan perustuvan saatavan leikkauksesta muodostunut hakijalle tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukainen vähennyskelpoinen tulonhankkimismeno.

(23) Hakijan verotus on toimitettu tuloverolain mukaan ja hakijan kysymyksessä olevista velkakirjoista saamia korkotuloja on pidetty hänen veronalaisena pääomatulonaan. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan hakijalla ei ole intressiyhteyttä velallisyhtiöön.

(24) Tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Säännöksessä ei ole säädetty menetysten vähennyskelpoisuudesta. Menetyksiä ei ole mainittu myöskään säännöksen esitöissä.

(25) Menetysten huomioon ottamisesta säädetään tuloverolaissa erikseen luovutustappiota koskevan 50 §:n 3 momentin 2 kohdassa. Sen mukaan luovutustappioon rinnastetaan myös sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena. Tämä arvopapereita koskeviin menetyksiin liittyvä erityinen säännös huomioon ottaen ja kun tuloverolaissa ei edellä todetulla tavalla säädetä menetysten vähennyskelpoisuudesta tai niiden rinnastamisesta tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneisiin menoihin, tavallisia velkakirjoja koskevat menetykset ovat lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia tuloverolain mukaan toteutettavassa verotuksessa.

(26) Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2014:21 on katsottu, että menetykset voivat joissain tapauksissa olla tuloverolain mukaan toimitettavassa verotuksessa vähennyskelpoisia sanotun lain 54 §:n 1 momentin nojalla. Vuosikirjapäätöksessä oli kysymys yksityishenkilöstä, joka oli usean vuoden ajan harjoittanut rahan lainaamista muille yksityisille henkilöille ja yrityksille niin, että lainaustoimintaan sijoitettujen varojen kokonaismäärä oli vaihdellut 3 099 000 eurosta 9 550 000 euroon. Henkilö oli myös saanut merkittävän määräisiä vuotuisia korkotuottoja. Eräästä lainasta oli aiheutunut hänelle menetys velallisen konkurssin myötä. Kyseisestä lainasta oli sovittu maksettavaksi korkoa eikä asiassa ollut ilmennyt, että osapuolten välillä olisi ollut erityinen intressiyhteys. Kun otettiin huomioon henkilön harjoittaman rahanlainaustoiminnan laajuus ja luonne, saatavan menetys velallisen konkurssin johdosta oli liittynyt henkilön tulonhankkimistoimintaan ja hänellä oli näissä oloissa oikeus vähentää kyseinen menetys pääomatuloistaan tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tulon hankkimisesta johtuneena menona.

(27) Nyt esillä olevassa tilanteessa on kysymys yksittäisistä ja samalle velallisyhtiölle annetuista lainoista. Vaikka hakijan sanotulle velallisyhtiölle antamien lainojen kokonaismäärä 374 000 euroa, hänen velallisyhtiöltä oleva yrityssaneerauksessa huomioon otettava saatavan kokonaismäärä 384 842,76 euroa ja hänelle mainituista lainoista aiemmin maksettu korko 31 575 euroa eivät sinänsä ole vähäisiä, lainaustoimintaa ei ole katsottava edellä selostetussa vuosikirjapäätöksessä tarkoitetulla tavalla laajaksi ja luonteeltaan aktiiviseksi.

(28) Verohallinnosta annetun lain 15 §:n mukaan ennakkoratkaisua haettaessa on esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Ennakkoratkaisuhakemuksessa ei ole esitetty selvitystä siitä, että hakija olisi harjoittanut edellä selostettua laajempaa lainaustoimintaa.

(29) Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei esillä olevasta saatavan leikkauksesta aiheutuva mahdollinen menetys ole hakijan tuloverotuksessa vähennyskelpoinen.

(30) Näin ollen asiassa ei ole arvioitava, mille verovuodelle esillä oleva saatavan leikkaus olisi vähennyksenä jaksotettava.

(31) Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätös on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen.

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto.

”En muuta keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Tuloverotus perustuu nettotulon verotukseen. Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Periaate on todettu erikseen pääomatulojen osalta lain 54 §:n 1 momentissa.

Tuloverolain mainituissa säännöksissä ei ole mainittu menetyksiä toisin kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentissa, jonka mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Näiden kahden lain säännösten eroavaisuutta voidaan pitää oikeuspoliittisesti perusteltuna sen vuoksi, että elinkeinotoiminnassa on yksityistaloutta selkeämmin osoitettavissa tuohon toimintaan sitoutuneiden varojen piiri. Mikäli verovelvollinen menettää elinkeinotoimintaan sitoutuneita varojaan, menetyksen vähennyskelpoisuus toteuttaa nettotulon verottamisen periaatetta. Sitä vastoin silloin, kun menetys kohdistuu yksityistalouden varoihin, menetys rinnastuu usein elantomenoon eikä sen vähennyskelpoisuus enää toteuttaisi mainittua periaatetta.

Oikeuskäytännössä on ratkaisussa KHO 2014:21 hyväksytty rahanlainaustoiminnassa velallisen konkurssin johdosta tapahtuneen saatavan menetyksen vähentäminen tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tulon hankkimisesta johtuneena menona. Tapauksessa katsottiin, kun otettiin huomioon rahanlainaustoiminnan laajuus ja luonne, että saatavan menetys oli liittynyt henkilön tulonhankkimistoimintaan.

Katson, että tässäkin tapauksessa kysymys saatavan menetyksen vähennyskelpoisuudesta tulonhankkimismenona on ratkaistava arvioiden sitä, liittyykö menetys hakijan tulonhankkimistoimintaan.

Hakija on sijoittanut merkittävän määrän varojaan vieraan pääoman ehtoisiin velkakirjoihin ja saanut sijoitukselleen vuosittain korkotuottoa, jonka määrää on niinikään pidettävä merkittävänä. Hänellä ei ole ollut intressiyhteyttä velalliseen. Katson, että hakijan ilmoitusta siitä, että varat on sijoitettu tulonhankkimistarkoituksessa, ei ole syytä epäillä. Sijoitetut varat ovat olleet tähän tarkoitukseen sitoutuneina eikä hakija ole voinut hyödyntää niitä samanaikaisesti yksityistaloudessaan. Menetys liittyy siten hakijan tulonhankkimistoimintaan.

Lisäperusteluna totean, että ratkaisua KHO 2014:21 annettaessa vähennyskelpoisuutta vastaan puhuvana argumenttina oli esitettävissä, että laissa nimenomaisesti vähennyskelpoiseksi säädetty arvopapereiden lopullinen arvonmenetys rinnastetaan luovutustappioon ja että tällainenkaan menetys ei ollut yleisesti vähennyskelpoinen kaikista pääomatuloista vaan vain rajoitetusti luovutusvoitoista. Nykyisin vähennyskelpoinen luovutustappio, joka jää luonnollisen henkilön verotuksessa vähentämättä omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta, voidaan tuloverolain 50 §:n 1 momentin mukaan vähentää muustakin pääomatulosta. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että tavallisenkin velkakirjan luonteista saatavaa on pidettävä omaisuutena, jonka myymisen johdosta voi kertyä tuloverotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio (KHO 2018:170). Oikeustila on siten kehittynyt saatavan arvon menettämisen vähennyskelpoisuutta laajentavaan suuntaan. Mikäli hakija myy saneerausohjelmassa leikatut saatavansa niiden käyvästä arvosta, hän saanee vähentää näin syntyvän luovutustappion. Olisi tähän nähden ristiriitaista suhtautua ankarasti tilanteeseen, jossa hän jättää saatavat itselleen.

Mainituin perustein katson, että keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.”

Asian esittelijän esittelijäneuvos Jääskeläisen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Pikkujämsän äänestyslausunto.