C ja D olivat omistaneet arkkitehtipalveluja tarjonneen B Oy:n koko osakekannan. He olivat lisäksi omistaneet vuonna 2014 perustetun A Oy:n osakekannan. A Oy oli hankkinut vuonna 2014 B Oy:n koko osakekannan osakevaihdolla. A Oy oli harjoittanut arvopaperikauppaa, ja lisäksi yhtiö oli tarjonnut B Oy:lle toimitusjohtajan palveluja sekä talous- ja palkkahallinnon palveluja. A Oy:llä oli talous- ja palkkahallinnon palveluiden tuottamista varten kaksi yhtiön osakaskuntaan kuulumatonta työntekijää. Vuosina 2017–2021 A Oy:n vuotuisten liikevaihtojen pääosa eli 74,4–86,2 prosenttia oli kertynyt muista tuotoista kuin palveluveloituksista B Oy:ltä. Lisäksi A Oy:n taseen 30.6.2021 mukaiset varat sisälsivät merkittävän määrän vaihto-omaisuutta ja erilaisia saamisia.

Asiassa oli arvioitava, olivatko B Oy:n osakkeet palvelleet käyttöarvollaan A Oy:n elinkeinotoimintaa siten, että osakkeet oli katsottava A Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b ja 12 §:ssä tarkoitetuksi käyttöomaisuudeksi.

Korkein hallinto-oikeus oli aiemmassa käyttöomaisuusosakkeita koskevassa oikeuskäytännössään tarkastellut sitä, onko myyjäyhtiön ja myytävänä olevan yhtiön välillä vallinnut hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys. Hallinnollisen ja toiminnallisen yhteyden perusteella oli arvioitu, ovatko kulloinkin esillä olleet osakkeet kuuluneet myyjäyhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteen vai muun toiminnan tulolähteen varoihin. Koska elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia oli lailla 308/2019 muutettu siten, että lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön harjoittaman muun toiminnan kuin maatalouden tulosta laskettaessa sovelletaan, mitä sanotussa laissa säädetään elinkeinotoiminnasta, A Oy:n verovuosia 2022 ja 2023 koskevassa asiassa osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta arvioitaessa vastaavaa painoarvoa ei ollut enää annettava sille seikalle, millainen hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys A Oy:n ja B Oy:n välillä oli vallinnut. Sen sijaan merkitystä oli annettava entistä keskeisemmin sille, miten B Oy:n osakkeet ovat palvelleet A Oy:n elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n asema A Oy:n kokonaan omistamana tytäryhtiönä, osakkeiden omistusajan pituus sekä A Oy:n osakaskuntaan kuulumattoman henkilökunnan toimesta tuottamat palvelut puolsivat sitä, että B Oy:n osakkeet ovat palvelleet käyttöarvollaan A Oy:n elinkeinotoimintaa.

A Oy harjoitti hallinnollisten palveluiden tuottamisen lisäksi arvopaperikauppaa, ja yhtiön noin 25 000 000 euron suuruiset varat koostuivat B Oy:n osakkeiden lisäksi vaihto-omaisuudesta sekä yhtiön liikevaihtoon nähden merkittävän määräisistä osakaslainasaamisista, muista saamisista ja rahavaroista. Yhtiön vuotuisten liikevaihtojen pääosa oli kertynyt muista tuotoista kuin veloituksista B Oy:ltä. Nämä seikat eivät osoittaneet sitä, että B Oy:n osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta.

Kun A Oy oli hankkinut osakevaihdolla B Oy:n osakekannan, C:n ja D:n välitön omistus B Oy:ssä oli muuttunut välilliseksi. Osakevaihdolla muodostetulle konsernirakenteelle ei ollut juurikaan esitetty yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Omistusrakenteen oli katsottava palvelleen lähinnä A Oy:n osakkeenomistajien etua ja yhtiön toiminnan tarkoituksen olleen sen osakkeenomistajien erilaisten sijoitusten hallinnointi.

B Oy:n osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta vastaan puhuvia seikkoja oli pidettävä merkitykseltään vahvempina kuin osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta puoltavia seikkoja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n osakkeet olivat A Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta. A Oy:n B Oy:n osakkeista saama luovutushinta oli siten A Oy:n veronalaista tuloa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2022 ja 2023.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §, 6 § 1 momentti 1 kohta, 6 b § 1 ja 2 momentti, 12 § ja 12 a §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 16.12.2022 nro H7327/2022

Ennakkoratkaisun hakija

A Oy

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää yhtiölle valitusluvan ja tutkii asian.

1. Yhtiön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus ei tutki yhtiön vaatimusta hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus Verohallinnolle

(1) A Oy on lausunut ennakkoratkaisuhakemuksessaan muun ohessa, että se on perustettu vuonna 2014. Yhtiön kaupparekisteriin merkityn toimialakuvauksen mukaan sen toimialana on rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelu ja näihin liittyvä tuotekehitys. Yhtiön toimialaan kuuluvat myös liikkeenjohdon ja taloushallinnon palvelut. Yhtiö voi muun muassa hallita, ostaa ja myydä kiinteistöjä, osakehuoneistoja sekä muita osakkeita ja osuuksia, käydä arvopaperikauppaa ja harjoittaa vuokraustoimintaa. Yhtiö voi lisäksi omistaa ja myydä metsää.

(2) A Oy:n taseen 30.6.2021 mukaiset 24 881 139,09 euron suuruiset varat ovat koostuneet muun ohessa pysyviin vastaaviin kirjatuista 8 736 535,51 euron arvoisista tytäryhtiöosakkeista, 6 604,00 euron muista osakkeista ja osuuksista, 9 795 777,95 euron vaihto-omaisuudesta, 4 000 000,00 euron saamisesta konserniyhtiöltä, 1 000 000,00 euron osakaslainoista sekä 1 340 994,89 euron pankkisaamisista. Yhtiön liikevaihto tilikaudella 1.7.2020–30.6.2021 oli 1 428 792,30 euroa ja tilikauden voitto 4 960 782,49 euroa. Yhtiö työllisti tilikaudella keskimäärin 2 työntekijää, jotka ovat olleet talouspäällikkö ja sihteeri.

(3) A-konsernin muodostavat tällä hetkellä emoyhtiö A Oy ja sen kokonaan omistama tytäryhtiö B Oy. A Oy on perustettu B Oy:n emoyhtiöksi, ja se on hankkinut B Oy:n osakkeet osakevaihdolla vuonna 2014. Tarkoituksena on pitkään ollut laajentaa A-konsernia hankkimalla konserniin myös muita rakennus- ja arkkitehtitoimistoalalla taikka muilla lähialoilla toimivia yhtiöitä tytär- tai osakkuusyhtiöiksi.

(4) B Oy:n tilikauden 1.7.2020–30.6.2021 liikevaihto oli 10 871 661,12 euroa ja tilikauden voitto 3 669 643,47 euroa. Yhtiö työllisti tilikauden aikana keskimäärin 70 työntekijää.

(5) B Oy:n hallituskokoonpano on sama kuin emoyhtiö A Oy:ssä eli hallituksen puheenjohtajana toimii D ja hallituksen jäsenenä C. C toimii lisäksi B Oy:n toimitusjohtajana.

(6) Yhtiön B Oy:n hyväksi tarjoamat palvelut ovat sisältäneet muun muassa toimitusjohtajan palvelut, talousjohtajan palvelut, kirjanpidon, palkkahallinnon ja taloushallinnon. Yhtiö on laskuttanut B Oy:tä tarjoamistaan palveluista 211 640,00 eurolla tilikaudella 1.7.2020–30.6.2021. Vuosina 2017–2021 palveluveloitukset B Oy:ltä ovat muodostaneet noin 13,8–25,6 prosenttia yhtiön liikevaihdosta.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetty kysymys

(7) A Oy on pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

Katsotaanko A Oy:n omistamien B Oy:n osakkeiden kuuluneen yhtiön käyttöomaisuuteen ja olleen näin ollen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:ssä tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita, joiden luovutushinta ei ole yhtiön veronalaista tuloa eikä hankintameno vähennyskelpoista menoa?

Verohallinnon ennakkoratkaisu 9.5.2022 verovuosille 2022 ja 2023

(8) Verohallinto on lausunut ennakkoratkaisuna, että A Oy:n omistamien B Oy:n osakkeiden ei katsota kuuluneen A Oy:n käyttöomaisuuteen ja näin ollen osakkeet eivät ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:ssä tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita.

(9) Verohallinto on ennakkoratkaisun perusteluissa lausunut muun ohella, että hakemuksessa esitetyn perusteella B Oy osakkeet eivät ole liittyneet hakijan harjoittamaan arvopaperikauppaan siten, että osakkeita olisi tällä perusteella pidettävä käyttöomaisuutena. Hakemuksessa esitetyt palveluveloitukset, hakijan konkretisoitumattomat suunnitelmat konsernin laajentamisesta ja se, että B Oy:n hallituskokoonpano on sama kuin hakijassa, eivät myöskään sellaisenaan osoita sellaista yhtiöiden välistä toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella osakkeita olisi pidettävä hakijayhtiön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 §:n mukaisena käyttöomaisuutena.

(10) Ennakkoratkaisun perusteluissa on lisäksi todettu, että hakija on hankkinut kohdeyhtiön osakkeet osakevaihdolla ajankohtana, jolloin hakijalla ei ole ollut omaa toimintaa. Siten osakkeita ei ole hankittu lisäämään, turvaamaan tai helpottamaan hakijan suoritteiden menekkiä tai tekemään tuotannontekijän hankkimisen edulliseksi tai varmemmaksi, vaan osakevaihdolla osakkaat muuttivat henkilökohtaisen osakeomistuksen välittömästä välilliseksi.

A Oy:n valitus hallinto-oikeudelle

(11) A Oy on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että annettu ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että A Oy:n luovuttamien B Oy:n osakkeiden katsotaan kuuluneen A Oy:n elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen ja olleen siten A Oy:lle verovapaasti luovutettavia käyttöomaisuusosakkeita.

Hallinto-oikeuden päätös

(12) Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön valituksen.

(13) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, ettei yhtiöllä itsellään ole ollut sellaista elinkeinotoimintaa, jota B Oy:n osakkeiden omistaminen olisi edistänyt. Yhtiön ja sen tytäryhtiön varsinaisella elinkeinotoiminnalla ei ole osoitettu olevan käyttöomaisuudelle ominaista keskinäistä yhteyttä. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyn selvityksen perusteella B Oy:n osakkeita ei voida katsoa hankitun A Oy:n oman liiketoiminnan lisäämiseksi, turvaamiseksi tai helpottamiseksi. B Oy:n osakeomistus on käytännössä palvellut A Oy:n osakkaiden sijoitusten hallintaa.

(14) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lisäksi todennut, että B Oy:n osakkeita ei voida pitää ennakkoratkaisuhakemuksen mukaisessa luovutustilanteessa A Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 §:ssä tarkoitettuina käyttöomaisuusosakkeina vaan niitä on pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitettuna muuna omaisuutena, kun yhtiöiden välillä ei voida katsoa olevan riittävän laajaa toiminnallista yhteyttä ja kun lisäksi otetaan huomioon, että harvainomisteinen A Oy on nostanut viime vuosina huomattavat osingot B Oy:stä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Vesa Heikkilä, Paula Makkonen ja Anneli Järvenpää, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(15) A Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että B Oy:n osakkeiden katsotaan kuuluvan yhtiön käyttöomaisuuteen ja olevan siten verovapaasti luovutettavia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi yhtiö on vaatinut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

(16) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Pääasia

Kysymyksenasettelu

(17) Asiassa on ratkaistavana, onko A Oy:n omistamat B Oy:n osakkeet katsottava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b ja 12 §:ssä tarkoitetuksi käyttöomaisuudeksi vai lain 12 a §:ssä tarkoitetuksi muuksi omaisuudeksi. Asiassa ei ole väitetty, että osakkeet olisi luettava A Oy:n rahoitus-, vaihto- tai sijoitusomaisuuteen tai etteivät elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa sekä 6 b §:ssä säädetyt verovapaan osakeluovutuksen edellytykset täyttyisi, mikäli osakkeiden katsotaan kuuluvan A Oy:n käyttöomaisuuteen.

Osapuolten kannanotot

(18) A Oy:n mukaan yhtiö on alun perin perustettu nimenomaan B Oy:n emoyhtiöksi tarkoituksenaan osallistua aktiivisesti tytäryhtiönsä liiketoiminnan kehittämiseen niin omistusaikaisten toiminnallisten tekijöiden kuin hallinnollisten tekijöiden kautta, kuten on myös tosiasiassa tapahtunut. On täysin luonnollista ja tavallista, että konsernin emoyhtiöllä ei välttämättä ole liiketoimia ulospäin vaan se harjoittaa liiketoimintaansa osaksi tytäryhtiönsä kautta. Toiminnallisen yhteyden muodostumisen ja olemassaolon edellytyksenä ei ole se, että omistajayhtiöllä tulisi jo kohdeyhtiön hankintahetkellä olla sellaista toimintaa tai sellaisia suoritteita, joita lisäämään, turvaamaan tai helpottamaan tytäryhtiön osakkeet hankitaan.

(19) Yhtiöiden välillä vuodesta 2014 voimassa ollut konsernirakenne on palvellut ja palvelee edelleen konsernin liiketoimintojen kasvua ja kehitystä. A Oy:n ja B Oy:n välillä on ollut vahva liiketoiminnallinen yhteys konsernirakenteen muodostamisesta lähtien. A Oy on toiminut aktiivisesti tytäryhtiönsä emoyhtiönä, johtaen yhtiöiden toimintaa ja tuottaen niille edellä kuvattuja sekä liiketoiminnassa välttämättömiä että niitä tukevia palveluita. A Oy on onnistunut tässä roolissa, minkä ansiosta B Oy on voinut jakaa merkittävän määräisiä osinkoja.

(20) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan B Oy:n osakkeenomistajina ovat vuonna 2014 toteutettuun osakevaihtoon asti olleet D ja C, joista kumpikin on omistanut puolet yhtiön osakekannasta. B Oy:n osakkeiden omistus on osakevaihdossa siirtynyt samojen henkilöiden omistamalle A Oy:lle. B Oy:n osakkeita ei ole tällöin hankittu lisäämään, turvaamaan tai helpottamaan yhtiön suoritteiden menekkiä tai tekemään tuotannontekijän hankkimista edulliseksi tai varmemmaksi. Omistuksen syntyhistoria viittaa siihen, että B Oy:n osakkeiden omistamisen on katsottava tapahtuneen pääasiallisesti yhtiön osakkaiden intressissä. Kysymys ei ole ollut strategisesta omistuksesta vaan osakkaiden lukuun tapahtuvasta osakeomistuksen hallinnoinnista.

(21) B Oy:n osakkeet eivät liity A Oy:n harjoittamaan arvopaperikauppaan. Yhtiöllä itsellään ei ole muuta elinkeinotoiminnaksi katsottavaa toimintaa. Näin ollen B Oy:n osakkeet on katsottava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:n tarkoittamaksi muuksi omaisuudeksi.

Sovellettavat oikeusohjeet ja käyttöomaisuuden käsitettä koskeva lainvalmisteluaineisto

(22) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnan tulos lasketaan tuloverotusta toimitettaessa tässä laissa säädetyllä tavalla. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa.

(23) Saman pykälän 2 momentin muun yhteisön kuin julkisyhteisön tai muun tuloverolain (1535/1992) 21, 21 a ja 21 b §:ssä tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön, ulkomaisen kuolinpesän, tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön sekä asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun asunto-osakeyhtiön, 28 luvun 2 §:ssä tarkoitetun keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön sekä sellaisen osuuskunnan, joka on verrattavissa asunto-osakeyhtiöön, harjoittaman muun toiminnan kuin maatalouden tulosta laskettaessa sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään elinkeinotoiminnasta.

(24) Saman lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan veronalaista tuloa eivät ole muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään.

(25) Saman lain 6 b §:n 1 momentin mukaan edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön saama käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno, jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia.

(26) Saman lain 6 b §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, jos verovelvollinen on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään kymmenen prosentin osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin.

(27) Saman lain 12 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet.

(28) Saman lain 12 a §:n mukaan muuta omaisuutta ovat 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön toimintaan kuuluvat varat, joita ei ole luettava elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen.

(29) Hallituksen esityksessä eduskunnalle yritys- ja pääomaverouudistukseksi (HE 92/2004 vp, jakso 3.3.3. Luovutusvoiton verovapauden soveltamisala, Verovapauden rajoittuminen käyttöomaisuusosakkeisiin) on yleisperusteluissa todettu muun ohella, että tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja.

(30) Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä tuloverolain 45 §:n muuttamisesta (HE 176/2008 vp, jakso 2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö) on luonnehdittu käyttöomaisuuden käsitettä, jota esityksessä ei ole ehdotettu muutettavaksi. Kyseisessä hallituksen esityksessä on todettu, että käyttöomaisuutta ovat EVL 12 §:n mukaan elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, kuten maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto. Käyttöomaisuuden kriteeriksi on asetettu, että hyödykkeen tulee palvella käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Pitkäaikaisista sijoituksista käyttöomaisuus eroaa siten, että käyttöomaisuuden hankintameno kohdistuu verovelvollisen varsinaiseen suoritetuotantoon ja on sen kannalta välttämätön. Arvopapereiden on katsottava kuuluvan käyttöomaisuuteen muun muassa silloin, kun verovelvollinen on hankkinut ne lisätäkseen, turvatakseen tai helpottaakseen suoritteidensa menekkiä taikka tehdäkseen tuotannontekijän hankkimisen edulliseksi tai varmemmaksi. Käyttöomaisuudeksi on yleensä katsottu muun muassa tytäryhtiöosakkeet silloinkin, kun tytäryhtiö toimii eri toimialalla. Jos arvopaperit eivät liity verovelvollisen elinkeinotoimintaan, ne luetaan verotuksessa henkilökohtaiseen tulolähteeseen.

(31) Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, tuloverolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 257/2018 vp, jakso 2.3.1. Elinkeinoverolaki, Elinkeinotulolähteen uusi omaisuuslaji) on todettu, että ilman muun omaisuuden omaisuuslajia erilaiset osakesijoitukset olisi luettava lähinnä käyttöomaisuuteen myös silloin, kun ne eivät liittyisi yhteisön varsinaiseen liiketoimintaan. Näin yhtiön kautta tehdyt osakesijoitukset tulisivat käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapauden piiriin. Käytännössä verovapaus koskisi lähes kaikenlaisia osakeomistuksia, jotka vastaavat vähintään kymmenen prosentin osuutta osakepääomasta. Muun muassa erilaiset holdingyhtiöt, joiden kautta perhe- ja sukuomisteisten yhtiöiden osakeomistus on yleisesti järjestetty, voisivat luovuttaa omistetut osakkeet verovapaasti. Tämä olisi ristiriidassa käyttöomaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta koskevan säännöksen tarkoituksen kanssa. Säännöksen säätämisen tarkoituksena oli tehdä konsernien toimintaympäristöstä kansainvälisesti kilpailukykyinen, ei mahdollistaa yhtiöiden kautta harjoitetun sijoitustoiminnan verovapaus.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(32) Asiassa on arvioitava, ovatko B Oy:n osakkeet palvelleet käyttöarvollaan A Oy:n elinkeinotoimintaa siten, että osakkeet on katsottava A Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b ja 12 §:ssä tarkoitetuksi käyttöomaisuudeksi.

(33) Korkein hallinto-oikeus on aiemmassa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:ssä tarkoitettuja käyttöomaisuusosakkeita koskevassa oikeuskäytännössään tarkastellut sitä, onko myyjäyhtiön ja myytävänä olevan yhtiön välillä vallinnut hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys. Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi verovuotta 2005 koskevassa vuosikirjapäätöksessä KHO 2010:50 katsonut, että myytävien yhtiöiden osakkeet ovat olleet luonteeltaan myyjäyhtiön liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta, koska kysymyksessä olleiden yhtiöiden välinen toiminnallinen yhteys oli myyjäyhtiön toiminnan luonteen muuttumisen vuoksi katkennut noin viisi vuotta ennen osakkeiden myyntiä. Verovuotta 2007 koskevassa vuosikirjapäätöksessä KHO 2012:74 korkein hallinto-oikeus on katsonut, että elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden omistamista ja hallintaa ei sinänsä voida katsoa omistajayhtiön elinkeinotoiminnaksi ja että osakkeilla tulee lähtökohtaisesti olla toiminnallinen yhteys omistajansa elinkeinotoimintaan, jotta osakkeet voisivat kuulua elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen. Verovuotta 2014 koskevassa vuosikirjapäätöksessä KHO 2019:61 on katsottu, että myyjäyhtiön ja osakekaupan kohteena olleen yhtiön välillä oli vallinnut toiminnallinen ja hallinnollinen yhteys. Koska asiassa oli lisäksi riidatonta, ettei myytyjä osakkeita ollut pidettävä vaihto-, rahoitus- tai sijoitusomaisuutena, myytyjä osakkeita pidettiin elinkeinotoiminnan käyttöomaisuutena.

(34) Sanotuissa vuosikirjapäätöksissä esillä olleina verovuosina yhteisöillä on voinut olla elinkeinotoiminnan tulolähde ja muun toiminnan tulolähde. Korkein hallinto-oikeus on hallinnollisen ja toiminnallisen yhteyden perusteella arvioinut, kumman tulolähteen varoja kulloinkin esillä olleet osakkeet ovat olleet. Koska elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia on lailla 308/2019 muutettu siten, että lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön harjoittaman muun toiminnan kuin maatalouden tulosta laskettaessa sovelletaan, mitä sanotussa laissa säädetään elinkeinotoiminnasta, nyt ennakkoratkaisun kohteena olevien verovuosien 2022 ja 2023 osalta osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta arvioitaessa vastaavaa painoarvoa ei enää ole annettava sille seikalle, millainen hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys myyjäyhtiön ja kaupan kohteena olevan yhtiön välillä on vallinnut. Sen sijaan merkitystä on annettava entistä keskeisemmin sille, miten osakkeet palvelevat osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia.

(35) Edellä selostettujen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain esitöiden mukaan arvopapereiden on katsottava kuuluvan käyttöomaisuuteen muun muassa silloin, kun verovelvollinen on hankkinut ne lisätäkseen, turvatakseen tai helpottaakseen suoritteidensa menekkiä taikka tehdäkseen tuotannontekijän hankkimisen edulliseksi tai varmemmaksi. Esitöissä on lisäksi todettu, että tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuudeksi on yleensä katsottu muun muassa tytäryhtiöosakkeet silloinkin, kun tytäryhtiö toimii eri toimialalla. Osakkeita ei ole kuitenkaan tarkoitettu luettavaksi käyttöomaisuudeksi silloin, kun osakkeet omistava yhtiö on luonteeltaan holdingyhtiö, jonka kautta on järjestetty perhe- tai sukuomisteisen yhtiön osakeomistus.

(36) A Oy toimii konserninsa emoyhtiönä ja harjoittaa arvopaperikauppaa. Yhtiön noin yhdeksän vuotta kokonaan omistama B Oy tarjoaa arkkitehtipalveluja.

(37) A Oy:n osakkeenomistajina ovat D ja C. A Oy hankkinut B Oy:n osakekannan osakkeenomistajiltaan vuonna 2014 toteutetulla osakevaihdolla. B Oy:n toimitusjohtajana toimii C.

(38) A Oy on veloittanut B Oy:tä muun ohessa talous- ja palkkahallinnon palveluista, joita ovat tuottaneet A Oy:n osakaskuntaan kuulumattomat talousjohtaja ja sihteeri. Nämä seikat, B Oy:n asema A Oy:n kokonaan omistamana tytäryhtiönä sekä osakkeiden pitkä omistusaika puoltavat sitä, että osakkeet on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja että osakkeet ovat palvelleet käyttöarvollaan A Oy:n elinkeinotoimintaa.

(39) A Oy on veloittanut B Oy:tä myös toimitusjohtajan palveluista. Ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella toimitusjohtajan palkkio on toimitusjohtajana toimivan henkilön palkkaa. Näin ollen toimitusjohtajan palveluiden tarjoaminen ei osoita, että B Oy:n osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta.

(40) Osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n pääsäännön mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Tämän vuoksi B Oy:n jakamat osingot eivät osoita sitä, etteivät yhtiön osakkeet olisi A Oy:n käyttöomaisuutta.

(41) A Oy harjoittaa hallinnollisten palveluiden tuottamisen lisäksi arvopaperikauppaa, ja yhtiön taseen 30.6.2021 mukaiset 24 881 139,09 euron suuruiset varat ovat koostuneet B Oy:n osakkeiden lisäksi lähinnä 9 795 777,95 euron arvoiseksi kirjatusta vaihto-omaisuudesta sekä yhtiön liikevaihtoon nähden merkittävän määräisistä osakaslainasaamisista, muista saamisista ja rahavaroista. Yhtiön vuotuisten liikevaihtojen pääosa eli 74,4–86,2 prosenttia on kertynyt muista tuotoista kuin veloituksista B Oy:ltä. Nämä seikat eivät osoita, että B Oy:n osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta.

(42) Kun A Oy on hankkinut osakevaihdolla B Oy:n osakekannan, C:n ja D:n välitön omistus B Oy:ssä on muuttunut välilliseksi. Osakevaihdolla muodostetulle konsernirakenteelle ei ole juurikaan esitetty yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Omistusrakenteen on katsottava palvelleen lähinnä A Oy:n osakkeenomistajien etua ja yhtiön toiminnan tarkoituksen olleen sen osakkeenomistajien erilaisten sijoitusten hallinnointi.

(43) B Oy:n osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta vastaan puhuvia seikkoja on pidettävä merkitykseltään vahvempina kuin osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta puoltavia seikkoja.

(44) Näin ollen B Oy:n osakkeiden on katsottava olevan A Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta.

(45) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

(46) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 98 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista on vaadittava ennen kuin hallintotuomioistuin tekee päätöksen pääasiassa.

(47) A Oy on vaatinut hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja siten sen jälkeen, kun hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen pääasiassa. Tämän vuoksi yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on jätettävä tältä osin tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(48) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Joonas Tuominen.