KHO:2024:48

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko muutoksenhakija voitu velvoittaa lisäämään verkkokaupassa tarjoamiensa kuvaohjelmatallenteiden yhteyteen kuvaohjelmalain mukaiset ikärajamerkinnät. Asiassa oli erityisesti arvioitava, oliko verkkokaupassa myytävänä olevia kuvaohjelmatallenteita koskeva merkitsemisvelvollisuus unionin oikeudesta seuraavien vaatimusten mukainen.

Euroopan unionin tuomioistuimen antaman ennakkoratkaisun mukaisesti kansallisesti määritetyn alaikäisten suojelemisen tason toteuttamiseksi velvollisuudesta luokitella ja merkitä verkkokaupassa tarjottavat kuvaohjelmatallenteet kuvaohjelmalain mukaisesti ei voitu edellyttää luovuttavan sillä perusteella, että kuvaohjelmat oli jo luokiteltu ja merkitty toisessa jäsenvaltiossa samaa tarkoitusta varten. Unionin tuomioistuimen tuomion perusteella kuvaohjelmalain säännösten voidaan kuitenkin katsoa olevan omiaan takaamaan alaikäisten suojelemisen tavoitteen toteutuminen vain, jos niillä tosiaan voidaan saavuttaa kyseinen tavoite ja jos ne pannaan täytäntöön johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi unionin tuomioistuimen tuomion perusteella, että kuvaohjelmalain mukaisen alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi kuvaohjelmatallenteiden luokittelemista oli voitu edellyttää, vaikka kuvaohjelmatallenteen ostajan olisi voitu osoittaa olevan täysi-ikäinen ja vaikka kuvaohjelmatallenteita ei ollut vielä toimitettu Suomeen tarjottaessa niitä verkkokaupassa myytäväksi.

Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun mukaisesti asiassa oli lisäksi ratkaistava, johtiko kuvaohjelmalain soveltamisalan rajaamista koskeva säännös siihen, ettei kuvaohjelmalain mukaista tavoitetta alaikäisten suojelemisesta saavuteta ja ettei sääntely ole johdonmukaista ja järjestelmällistä, kun muualle kuin Suomeen sijoittautuneet kuvaohjelmatallenteiden tarjoajat voivat tarjota verkkokaupoissaan suomalaisten kuluttajien ostettavaksi kuvaohjelmatallenteita, joita ei ole luokiteltu ja merkitty kuvaohjelmalain säännösten mukaisesti.

Unionin tuomioistuimen tuomiossa todetuin tavoin kansallisen tuomioistuimen tehtävänä oli arvioida objektiivisesti viranomaisten esittämän selvityksen perusteella, johtaako kuvaohjelmalain sääntely sillä tavoiteltuun alaikäisten suojelemisen tasoon.

Asiassa ei ollut esitetty tilastotietoja tai muuta selvitystä siitä, missä määrin suomalaiset kuluttajat ostavat kuvaohjelmatallenteita ulkomaisista verkkokaupoista. Kun otettiin huomioon Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä muutoksenhakijan lausumat sellaisista ulkomaisista verkkokaupoista, joilla on suomenkieliset sivut tai joiden kuvaohjelmatallenteiden tarjonnan voidaan katsoa suuntautuvan Suomeen, suomalaisten kuluttajien ulkomaisista verkkokaupoista ostamien kuvaohjelmatallenteiden määrän ei voitu päätellä olevan vähäinen suhteessa tänne sijoittautuneiden tarjoajien kuvaohjelmatallennemyynnin määrään.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kuvaohjelmalain soveltamisalan rajaamista koskeva säännös oli omiaan vaarantamaan kuvaohjelmalailla tavoitellun alaikäisten suojelemisen tason saavuttamisen, koska suomalaiset kuluttajat voivat ostaa ulkomaisista verkkokaupoista kuvaohjelmatallenteita, joita ei ole luokiteltu ja merkitty kuvaohjelmalain mukaisesti. Kuvaohjelmalain säännöksillä ei voitu siten katsoa saavutettavan kuvaohjelmalailla tavoiteltua alaikäisten suojelemisen tasoa, eikä kuvaohjelmalain mukaista sääntelyä voitu myöskään pitää mainituilta osin johdonmukaisena.

Siltä osin kuin kuvaohjelmatallenteiden luokittelemista ja merkitsemistä koskeva velvollisuus kohdistui toisessa jäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti luokiteltuihin ja merkittyihin kuvaohjelmatallenteisiin, kysymys oli SEUT 34 artiklassa tarkoitetusta tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavasta toimenpiteestä, joka ei ollut perusteltavissa SEUT 36 artiklan mukaisilla perusteilla.

Muutoksenhakijaa ei ollut voitu velvoittaa lisäämään kuvaohjelmalain mukaisia ikärajamerkintöjä verkkokaupassa tarjoamiensa kuvaohjelmatallenteiden yhteyteen siltä osin kuin kuvaohjelmat olivat käyneet läpi toisen jäsenvaltion oikeuden mukaisen vastaavan menettelyn sekä luokittelun ja niihin oli tehty vastaavat merkinnät kyseisen oikeuden mukaisesti. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin.

Kuvaohjelmalaki 1 §, 2 § 1 momentti, 3 § 5 kohta, 5 § 1 momentti, 15 §, 16 §

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT) 34 ja 36 artikla

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-662/21, Booky.fi Oy (EU:C:2023:239)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 9.12.2019 nro 19/0902/3

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Booky.fi Oy:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin päätöksen sekä hallinto-oikeuden päätöksen pääasian osalta.

Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta siltä osin kuin Booky.fi Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty. Booky.fi Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

(1) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (jäljempänä myös KAVI) on päätöksellään 9.7.2018 (dnro 39/821/2018) velvoittanut Booky.fi Oy:n (jäljempänä myös Booky) lisäämään verkkokaupassa tarjoamiensa kuvaohjelmatallenteiden tuotetietojen yhteyteen kuvaohjelmalain mukaiset ikämerkinnät 31.12.2018 mennessä. Lisäksi yhtiö on velvoitettu 31.8.2018 mennessä osoittamaan, että päätöksessä yksilöidyissä kuvaohjelmatallenteissa on lain mukaiset ikämerkinnät.

(2) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on päätöksellään 9.10.2018 (dnro 90/812/2018) hylännyt Bookyn edellä mainitusta päätöksestä tekemät oikaisuvaatimukset.

(3) Helsingin hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt Bookyn valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Hallinto-oikeus on pidentänyt velvoitteiden täyttämiselle asetetut määräajat päättymään 29.2.2020.

(4) Hallinto-oikeus on katsonut, että KAVI on voinut velvoittaa Bookyn lisäämään ikämerkinnät tarjoamiensa kuvaohjelmatallenteiden tuotetietojen yhteyteen KAVI:n ohjeessa esitetyin tavoin. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kuvaohjelmatallenteessa tai sen yhteydessä tulee olla kuvaohjelmalaissa tarkoitettu ikämerkintä siinä vaiheessa, kun kuvaohjelmatallenne tulee verkkokaupassa myytäväksi tai muulla tavalla tilattavaksi. Verkkokaupasta ostetussa kuvaohjelmatallenteessa tai sen yhteydessä tulee olla säännöksen mukainen ikämerkintä myös siinä vaiheessa, kun tallenne saapuu tilaajalle.

(5) Hallinto-oikeus on lisäksi katsonut, että KAVI on voinut velvoittaa Bookyn toimittamaan selvityksen päätöksessä yksilöityjen kuvaohjelmatallenteiden takakansista sen varmistamiseksi, että tallenteissa on lain mukaiset ikämerkinnät.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Siimes, Vesa Heikkilä ja Toni Kaarresalo, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja niiden keskeiset perusteet korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6) Booky.fi Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin päätökset kumotaan. Lisäksi Booky on vaatinut, että päätösten täytäntöönpano kielletään, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Booky on myös vaatinut, että Kansallinen audiovisuaalinen instituutti velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(7) Booky on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt muun ohella, että sen verkkokaupassaan markkinoimat kuvaohjelmatallenteet on luokiteltu toisessa jäsenvaltiossa ja varustettu kyseisen jäsenvaltion ikärajamerkinnöillä. Vaatimus kuvaohjelmalain mukaisesta luokittelusta ja ikärajamerkintöjen tekemisestä on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä myös SEUT) 34 artiklassa tarkoitettu tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

(8) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on antanut lausunnon, jossa se on vaatinut Bookyn oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätökset

(9) Korkein hallinto-oikeus on 18.2.2020 antamallaan välipäätöksellä taltionumero H20/2020 kieltänyt Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja Helsingin hallinto-oikeuden päätösten täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

(10) Korkein hallinto-oikeus on 29.10.2021 antamallaan välipäätöksellä taltionumero H3795/2021 (KHO 2021:151) päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko SEUT 34 artikla, ottaen huomioon SEUT 36 artiklan, esteenä kuvaohjelmalain 5 §:n 1 momentin säännöksen tulkinnalle, joka edellyttää kuvaohjelmatallenteiden luokittelua kuvaohjelmalain mukaisesti ja kuvaohjelmalain mukaiseen luokitteluun perustuvien ikärajamerkintöjen tekemistä tuotetietojen yhteyteen jo siinä vaiheessa, kun kuvaohjelmatallenteet ovat verkkokaupassa myytävinä, vaikka kuvaohjelmatallenteet on luokiteltu ja merkitty toisessa jäsenvaltiossa, eikä tallenteita ole vielä toimitettu Suomeen?

Onko kysymyksen arvioinnissa merkitystä sillä, ettei kuvaohjelmalaki sisällä säännöstä luokittelusta ja merkitsemisestä poikkeamisesta sillä perusteella, että kuvaohjelmatallenteen ostajan täysi-ikäisyydestä on varmistuttu, ja että edellä todettua uudelleen luokittelua ja merkitsemistä koskevaa vaatimusta sovelletaan kuvaohjelmatallenteen tarjoamiseen verkkokaupassa vain, jos ohjelmaa tarjoaa yhteisö tai elinkeinonharjoittaja, joka on rekisteröity Suomessa tai jolla on toimipaikka Suomessa, tai ohjelmaa tarjoaa henkilö, joka on Suomen kansalainen tai jolla on vakinainen asuinpaikka Suomessa, taikka päätös ohjelman tarjoamisesta on tehty Suomessa?

2. Jos edellä todetun uudelleen luokittelua ja merkitsemistä koskevan vaatimuksen oikeasuhteisuus edellyttää, että vaatimuksesta voidaan poiketa sillä perusteella, että kuvaohjelmatallenteen ostajan täysi-ikäisyydestä on varmistuttu, onko täysi-ikäisille tapahtuvan myynnin osalta edellytettävä, että kuvaohjelmatallenteiden tilaus- ja ostovaiheessa ostajan täysi-ikäisyydestä on täysi varmuus vai riittääkö, että kuvaohjelmatallenteen myyjä pyrkii varmistumaan ostajan täysi-ikäisyydestä?

Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu

(11) Unionin tuomioistuin on 23.3.2023 antamallaan tuomiolla (asia C-662/21) lausunut vastauksena korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön seuraavaa:

SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa alaikäisten suojelemiseksi audiovisuaaliselta sisällöltä, joka on omiaan haittaamaan heidän hyvinvointiaan ja kehitystään, edellytetään, että fyysiselle alustalle tallennetut ja verkkokaupassa markkinoitavat kuvaohjelmat ovat etukäteen käyneet läpi tarkastusmenettelyn ja luokittelun, jotka perustuvat ikärajoihin, tämän jäsenvaltion oikeuden mukaisesti ja että niihin on tehty vastaavat merkinnät kyseisen oikeuden mukaisesti, myös silloin, kun nämä ohjelmat ovat käyneet läpi toisen jäsenvaltion oikeuden mukaisen vastaavan menettelyn sekä luokittelun ja niihin on tehty vastaavat merkinnät kyseisen oikeuden mukaisesti, kunhan kyseinen säännöstö on omiaan takaamaan tämän tavoitteen toteutumisen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

Sillä seikalla, että osa tallenteista, joita kyseisessä jäsenvaltiossa voidaan markkinoida toisesta jäsenvaltiosta käsin, on suljettu mainitun säännöstön soveltamisalan ulkopuolelle, ei ole ratkaisevaa merkitystä, kunhan tällainen rajoitus ei vaaranna tavoitellun päämäärän toteutumista. Ratkaisevaa ei ole myöskään se, että kyseisessä kansallisessa säännöstössä ei säädetä tätä vaatimusta koskevasta poikkeuksesta tilanteessa, jossa voidaan osoittaa, että tässä säännöstössä tarkoitetun tallenteen ostaja on täysi-ikäinen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Ratkaistavana olevat kysymykset

(12) Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kuvaohjelmatallenteiden tarjoaminen verkkokaupassa myytäväksi kuvaohjelman tarjoamista kuvaohjelmalaissa tarkoitetulla tavalla ja edellyttävätkö siten kuvaohjelmalain säännökset ikärajamerkintöjen tekemistä verkkokaupassa myytävinä olevien kuvaohjelmatallenteiden tuotetietojen yhteyteen.

(13) Mikäli kuvaohjelmalain säännösten katsotaan edellyttävän ikärajamerkintöjen tekemistä, asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko kuvaohjelmalakiin perustuva velvollisuus ikärajamerkintöjen tekemisestä verkkokaupassa myytävinä olevien kuvaohjelmatallenteiden yhteyteen unionin oikeudesta seuraavien vaatimusten mukainen.

(14) Lopuksi asiassa on ratkaistava Bookyn esittämät oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

2. Kuvaohjelmalain vaatimus ikärajamerkintöjen tekemisestä

2.1 Kysymyksenasettelu

(15) Edellä todetun mukaisesti asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kuvaohjelmatallenteiden tarjoaminen verkkokaupassa myytäväksi kuvaohjelmalaissa tarkoitettua kuvaohjelman tarjoamista, jossa noudatettavaksi tulevat ikärajamerkintöjä koskevat kuvaohjelmalain säännökset.

(16) Booky on esittänyt, että kuvaohjelmalain mukaan kuvaohjelman tarjoamista on ainoastaan kuvaohjelman katseltavaksi saattaminen. Katseltavaksi saattaminen on aikaan sidottu tapahtuma, joka konkreettisesti tekee mahdolliseksi kuvaohjelman katselemisen. Kuvaohjelmatallenteen tietojen julkaiseminen verkkokaupassa markkinointitarkoituksessa ei vielä ole toimenpide, joka tekee mahdolliseksi kuvaohjelman katselemisen. Vasta tallenteen luovuttaminen tilaajalle täyttää lain määritelmän katseltavaksi saattamisesta.

(17) KAVI on esittänyt, että Booky on ilmoittautunut kuvaohjelmien tarjoajaksi ja samalla ilmoittanut tarjoavansa kuvaohjelmia tallenteina internetissä verkko-osoitteessa booky.fi. Kuvaohjelmalain näkökulmasta Booky tarjoaa eli myy yleisölle kuvaohjelmia verkkokaupassa, joten se on velvollinen noudattamaan kuvaohjelmalain säännöksiä. Verkkokauppa on kuvaohjelmalaissa tarkoitettu toimintapaikka, jossa yritys tarjoaa yleisölle tuotteita ostettavaksi sähköisen kaupankäynnin avulla.

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet

(18) Kuvaohjelmalain 3 §:n mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan kuvaohjelman tarjoamisella sitä, että yleisölle saatetaan katseltavaksi kuvaohjelma (3 kohta) ja kuvaohjelman tarjoajalla sitä, joka saattaa kuvaohjelman yleisölle katseltavaksi (4 kohta).

(19) Kuvaohjelmalain 4 §:n 1 momentin mukaan kuvaohjelman tarjoajan on tehtävä ilmoitus Kansalliselle audiovisuaaliselle instituutille ryhtyessään tarjoamaan kuvaohjelmia. Ilmoitus on tehtävä, kun ohjelmia tarjotaan taloudellisessa tarkoituksessa ja säännöllisesti.

(20) Kuvaohjelmalain 5 §:n 1 momentin mukaan kuvaohjelman saa tarjota, jollei 9–11 §:ssä toisin säädetä, vain, jos se on luokiteltu siten kuin 16 §:n 1 momentissa säädetään ja siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä ikärajasta ja sisällöstä tai se on 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu kuvaohjelma ja siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä ikärajasta ja sisällöstä. Jos kyseessä on 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu kuvaohjelma, sen saa tarjota vain, jos siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä 18 vuoden ikärajasta.

(21) Kuvaohjelmalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 190/2010 vp) on 3 §:n 3 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että kuvaohjelman tarjoamisella tarkoitetaan kaikkia niitä tapoja, joilla kuvaohjelma saatetaan yleisön katseltavaksi. Siten laissa tarkoitettua tarjoamista olisi esimerkiksi kuvaohjelman julkinen esittäminen läsnä olevalle yleisölle, myyminen, vuokraaminen, lainaaminen ja muu luovuttaminen, mukaan lukien kuvaohjelman tarjoaminen postin välityksellä yleisölle toimitettavaksi. Ehdotetun määritelmän mukaan kuvaohjelmaa olisi nimenomaisesti tarjottava yleisölle, jotta kysymyksessä olisi laissa tarkoitettu tarjoaminen. Yleisölle tarjoamista olisi siten toiminta, jossa periaatteessa kuka tahansa voisi esimerkiksi katsoa, ostaa, vuokrata tai lainata kuvaohjelman.

(22) Hallituksen esityksessä on 3 §:n 4 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että kuvaohjelman tarjoajalla tarkoitetaan sitä viimekätistä toimijaa, joka saattaa kuvaohjelman yleisön katseltavaksi. Esimerkiksi tallenteiden tarjoamisen yhteydessä lain tarkoittama tarjoaja voi olla tallenteen myyjä tai sen vuokraaja tai lainaaja. Kuvaohjelmien julkisen esittämisen osalta tarjoaja on esimerkiksi elokuvateatterin omistaja, tilausohjelmapalvelujen kohdalla tilausohjelmapalvelun ylläpitäjä ja yleisölle lähettämisen tapauksessa televisioyhtiö. Nämä henkilöt tai yhteisöt päättävät siitä, että tietty kuvaohjelma tarjotaan yleisölle. Tarjoajalla ei tarkoiteta sellaisia toimijoita, jotka toimittavat pelkästään teknisiä palveluja kuvaohjelmien tarjoajille.

(23) Hallituksen esityksessä 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutun mukaan kuvaohjelmien ikäraja- ja sisältömerkintöjen tulisi olla selvästi havaittavia. Kuvaohjelman tarjoamistapa vaikuttaa siihen, miten merkinnät tulisi tehdä ja miten niiden tulisi olla yleisön nähtävillä. Merkintöjen sijoittamisesta kuvaohjelmiin tai niiden yhteyteen sovittaisiin toimialojen kanssa Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen (nykyisin KAVI) johdolla. Merkinnät tulisi laittaa kaikkiin muihin paitsi kuvaohjelmien markkinointiaineistoa (trailerit) sisältäviin ohjelmiin, jotka olisi vapautettu merkitsemisestä lain 9 §:n 2 momentin nojalla. Käytännössä ehdotettu tarjoamisrajoitus koskisi sitä, joka viimekädessä saattaa kuvaohjelman yleisön katseltavaksi.

2.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(24) Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että Booky tarjoaa kuvaohjelmia yleisölle verkkokaupassaan siten, että kuvaohjelmatallenne myydään verkkokaupassa tehdyn tilauksen yhteydessä ja toimitetaan ostajalle postitse. Booky on siten kuvaohjelmalaissa tarkoitettu kuvaohjelman tarjoaja ja sen toiminta on tältä osin laissa tarkoitettua kuvaohjelman tarjoamista yleisölle. Yhtiö on myös tehnyt lain 4 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen harjoittamastaan kuvaohjelmien tarjoamisesta verkkokaupassaan.

(25) Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että ikämerkinnän tekeminen on kuvaohjelmalain 5 §:n 1 momentin mukaan kuvaohjelman tarjoamisen edellytys, joten merkinnän tulee olla tehty viimeistään siinä vaiheessa, kun kuvaohjelmaa aletaan säännöksessä tarkoitetulla tavalla tarjota yleisölle. Kuvaohjelman tarjoamisen käsite on kuvaohjelmalain esitöiden perusteella laaja ja käsittää muun ohella kuvaohjelman tarjoamisen postin välityksellä yleisölle toimitettavaksi. Käsitteen on siten tarkoitettu kattavan myös sellaiset tilanteet, joissa kuvaohjelman katsominen ei tapahdu kiinteässä ajallisessa yhteydessä kuvaohjelmatallenteen ostamiseen tai luovuttamiseen.

(26) Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan verkkokaupan tapauksessa kuvaohjelmaa aletaan mainitulla tavalla tarjota postin välityksellä yleisölle toimitettavaksi siinä vaiheessa, kun kuvaohjelmatallenne tulee verkkokaupassa myytäväksi tai muulla tavalla tilattavaksi. Kuvaohjelmassa tai sen yhteydessä tulee siten tässä vaiheessa olla laissa tarkoitettu ikämerkintä, joka on selvästi havaittavissa. Säännöksen kannalta riittävää ei ole Bookyn esittämin tavoin se, että merkintä on kuvaohjelmassa tai sen yhteydessä vasta siinä vaiheessa, kun sitä koskeva tallenne postitetaan tilaajalle.

(27) Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeus on voinut päätöksensä mukaisilla perusteluilla katsoa, että Bookyn tarjotessa verkkokaupassaan kuvaohjelmatallenteita myytäväksi tai muulla tavalla tilattavaksi kysymys on kuvaohjelmalain 3 §:n 3 kohdassa ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kuvaohjelman tarjoamisesta ja että kuvaohjelmalain säännösten perusteella kuvaohjelmiin on tullut tehdä selvästi havaittava merkintä ikärajasta.

3. Ikärajamerkintöjä koskevan vaatimuksen unionin oikeuden mukaisuus

3.1 Kysymyksenasettelu

(28) Asiassa on seuraavaksi ratkaistava, onko verkkokaupassa myytäväksi tarjottujen kuvaohjelmatallenteiden luokittelemista ja merkitsemistä koskeva velvollisuus perusteltavissa alaikäisten suojelemisella heidän kehitykselleen haitallisilta kuvaohjelmilta, takaavatko kuvaohjelmalain säännökset kuvaohjelmalain mukaisen alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamisen ja onko kuvaohjelmalain sääntely oikeasuhteista sekä johdonmukaista ja järjestelmällistä tähän tavoitteeseen nähden.

3.2 Osapuolten kannat ja ministeriön lausunto

(29) Booky on esittänyt, että kuvaohjelmalain luokittelua ja merkintää koskevilla säännöksillä ylitetään se, mikä on tarpeen lasten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi silloin, kun kuvaohjelmatallenteita tarjotaan yksinomaan täysi-ikäisille ostajille.

(30) Kuvaohjelmatallenteen esitteleminen verkkokaupassa ei voi saada aikaan velvollisuutta luokitella ja merkitä kuvaohjelmatallenne, vaan kyseinen velvollisuus voi syntyä vasta siinä vaiheessa, kun tallenne toimitetaan ostajalle. Kaikkien verkkokaupassa esiteltävien kuvaohjelmatallenteiden luokittelemista koskeva vaatimus on suhteellisuusperiaatteen vastainen.

(31) Booky on lisäksi esittänyt, että ulkomainen kuvaohjelmien tarjoaja saa esitellä tallenteita verkkokaupassaan ja toimittaa tallenteet suomalaiselle asiakkaalle ilman velvollisuutta noudattaa kuvaohjelmalain säännöksiä. Suomeen sijoittunut kuvaohjelmien tarjoaja ei sen sijaan saa esitellä kuvaohjelmien tietoja verkkosivuillaan ilman, että kuvaohjelmatallenteet on luokiteltu kuvaohjelmalain tarkoittamalla tavalla, vaikka tallenteita ei ole vielä tuotu Suomeen. Rajoitustoimenpiteet kohdistuvat yksinomaan Suomeen sijoittautuneisiin toimijoihin. Kuvaohjelmalain säännöksillä ylitetään se, mikä käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteissa olisi tarpeen lailla tavoitellun lasten suojelemisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(32) KAVI on esittänyt, että Euroopan unionin jäsenmaissa on laajasti käytössä tallennemuotoisia kuvaohjelmia koskevia kansallisia ikäluokittelu- ja merkintäjärjestelmiä. Useiden jäsenmaiden kansalliset luokittelukäytännöt poikkeavat sisällöllisesti merkittävästi kuvaohjelmalaista sekä lasten suojelun että lasten sananvapauden näkökulmista. Mikäli kaikki unionin alueella annetut ikärajat ja sisältösymbolit hyväksyttäisiin käytettäväksi Suomessa ilman kansallisen lainsäädännön mukaista luokittelua, kuvaohjelmalain päämäärien saavuttamista ei voitaisi taata.

(33) Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä lausunnon kuvaohjelmalain soveltamisalaa koskevasta kysymyksestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyydetty muun ohella esittämään tilastotietoja ja muita täsmällisiä tietoja Suomen hallituksen unionin tuomioistuimelle esittämien lausumien perusteena olevista seikoista sekä selvittämään soveltamisalan rajoittamisen taustalla olevaa tarkoitusta ja sen tosiasiallisia seurauksia alaikäisten suojelemista koskevan päämäärän saavuttamiselle, kun kuvaohjelmalain säännökset eivät tule sovellettavaksi kaikkiin kuvaohjelmatallenteiden ulkomaisiin tarjoajiin.

3.3 Sovellettavat oikeusohjeet

3.3.1 Kuvaohjelmalaki ja sen esityöt

(34) Kuvaohjelmalain 1 §:n mukaan mainitun lain tarkoituksena on lasten suojeleminen heidän kehitykselleen haitallisilta kuvaohjelmilta.

(35) Kuvaohjelmalain 2 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan kuvaohjelman tarjoamiseen ja sen valvontaan Suomessa, jos ohjelmaa tarjotaan sellaisessa televisiotoiminnassa tai tilausohjelmapalvelussa, johon sovelletaan sähköisen viestinnän palveluista annettua lakia (917/2014). Muuhun kuvaohjelman tarjoamiseen ja sen valvontaan Suomessa lakia sovelletaan, jos:

1) ohjelmaa tarjoaa yhteisö tai elinkeinonharjoittaja, joka on rekisteröity Suomessa tai jolla on toimipaikka Suomessa;

2) ohjelmaa tarjoaa henkilö, joka on Suomen kansalainen tai jolla on vakinainen asuinpaikka Suomessa; tai

3) päätös ohjelman tarjoamisesta on tehty Suomessa.

(36) Kuvaohjelmalain 3 §:n 5 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan luokittelulla kuvaohjelman katsomiseen perustuvaa arviointia siitä, onko kuvaohjelma omiaan vaikuttamaan haitallisesti tiettyä ikää nuoremman lapsen kehitykseen.

(37) Kuvaohjelmalain 5 §:n 1 momentin mukaan kuvaohjelman saa tarjota, jollei 9–11 §:ssä toisin säädetä, vain, jos se on luokiteltu siten kuin 16 §:n 1 momentissa säädetään ja siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä ikärajasta ja sisällöstä tai se on 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu kuvaohjelma ja siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä ikärajasta ja sisällöstä. Jos kyseessä on 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu kuvaohjelma, sen saa tarjota vain, jos siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä 18 vuoden ikärajasta.

(38) Kuvaohjelmalain 6 §:n 5 momentin mukaan kuvaohjelman tarjoajan on tiedotettava ikärajoista ja muista lasten suojelemista edistävistä keinoista ohjelmien tarjoamisen yhteydessä.

(39) Kuvaohjelmalain 9 §:ssä säädetään sisällön perusteella luokittelusta ja merkitsemisestä vapautetuista kuvaohjelmista, kuvaohjelmalain 10 §:ssä valmistustarkoituksen perusteella luokittelusta ja merkitsemisestä vapautetuista kuvaohjelmista ja kuvaohjelmalain 11 §:ssä luvan perusteella luokittelusta ja merkitsemisestä vapautetuista kuvaohjelmista.

(40) Kuvaohjelmalain 15 §:n 1 momentin mukaan lapsen kehitykselle haitallisena pidetään kuvaohjelmaa, joka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai ahdistusta aiheuttamalla taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen. Pykälän 2 momentin mukaan kuvaohjelman haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, millaisessa yhteydessä ja miten tapahtumat ohjelmassa kuvataan.

(41) Kuvaohjelmalain 16 §:n 1 momentin mukaan, jos kuvaohjelma on 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla haitallinen lapsen kehitykselle, sille on ohjelman sisällön mukaan luokiteltava 7, 12, 16 tai 18 vuoden ikäraja ja annettava ohjelman sisältöä kuvaava symboli. Jos ohjelmaa ei ole pidettävä lapsen kehitykselle haitallisena, se on luokiteltava tarjottavaksi kaikenikäisille. Pykälän 2 momentin mukaan, jos kyseessä on ohjelma, joka on yksiselitteisesti tarkoitettu tarjottavaksi ainoastaan 18 vuotta täyttäneille, ohjelmaa ei luokitella. Tällaisen ohjelman saa tarjota vain, jos siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä 18 vuoden ikärajasta. Pykälän 3 momentin mukaan Kansallinen audiovisuaalinen instituutti voi hyväksyä ohjelmalle Euroopan unionin alueella annetun ikärajan ja sisältöä kuvaavan symbolin Suomessa käytettäviksi kuvaohjelmalaissa tarkoitetulla tavalla ilman, että ohjelma luokitellaan Suomessa.

(42) Kuvaohjelmalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 190/2010 vp) on 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että lakia sovellettaisiin ehdotetun pykälän mukaisesti kuvaohjelmien tarjoamiseen Suomessa. Tarjoaminen kattaa kaikki kuvaohjelmien yleisön katseltavaksi saattamisen muodot. Televisiotoiminnassa ja tilausohjelmapalveluissa tapahtuvan kuvaohjelmien tarjoamisen osalta ehdotetaan pykälän 1 momentissa, että lain soveltaminen määräytyisi televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (nykyisin sähköisen viestinnän palveluista annetun lain) säännösten mukaisesti. Televisioyritykset ja tilausohjelmapalvelujen tarjoajat kuuluisivat näiden säännösten mukaisesti lain soveltamisalaan, jos ne ovat sijoittautuneet Suomeen ja tarjottavia ohjelmia koskevat päätökset tehdään Suomessa. Käytännössä soveltamisala kattaisi kaikki suurimmat katseluosuudet saavat valtakunnalliset televisiokanavat.

(43) Hallituksen esityksen mukaan kuvaohjelmien kaiken muun tarjoamisen osalta ehdotetaan, että lakia sovellettaisiin kaikkeen sellaiseen tarjoamiseen, jolla on lasten suojelemisen näkökulmasta riittävä liittymä Suomeen. Näiden kriteereiden mukaisesti lakia sovellettaisiin kuvaohjelmien julkiseen esitystoimintaan muun muassa elokuvateattereissa ja tallenteiden levittämiseen myymällä, vuokraamalla ja lainaamalla.

3.3.2 Unionin oikeus

(44) SEUT 34 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.

(45) SEUT 36 artiklan mukaan mitä 34 ja 35 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

(46) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 1 kohdan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon.

(47) Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) johdanto‑osan 59 perustelukappaleessa todetaan, että audiovisuaalisten mediapalvelujen haitallisen sisällön saatavuus huolestuttaa lainsäätäjiä, media‑alaa ja lasten vanhempia. Edessä on myös uusia haasteita, jotka liittyvät erityisesti uusiin jakeluteknologioihin ja uusiin tuotteisiin. Sen vuoksi säännöt, joilla suojellaan alaikäisten fyysistä, henkistä ja moraalista kehitystä sekä yksilöiden ihmisarvoa kaikissa audiovisuaalisissa mediapalveluissa, ovat tarpeen myös audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä.

(48) Mainitun direktiivin johdanto‑osan 104 perustelukappaleessa lausutun mukaan jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa mainitun direktiivin tavoitetta, joka on ilman sisärajoja olevan alueen luominen audiovisuaalisille palveluille samalla kun varmistetaan yleistä etua koskevien tavoitteiden suojan korkea taso, erityisesti alaikäisten ja ihmisarvon suojelu sekä vammaisten oikeuksien edistäminen, vaan se voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin Euroopan unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

3.3.3 Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus

(49) Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 17 artiklan e alakohdan mukaan yleissopimuksen sopimusvaltiot rohkaisevat kehittämään asianmukaisia ohjelmia lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta muistaen 13 ja 18 artiklojen määräykset.

3.4 Oikeudellinen arviointi

3.4.1 Arvioinnin lähtökohdat ja arvioitavat kysymykset

(50) Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnöstä annetun unionin tuomioistuimen tuomion (asia C-662/21) mukaan asiassa kyseessä olevan kaltainen toimenpide, jonka nojalla kuvaohjelmien on sen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti, jossa niitä markkinoidaan verkkokaupassa, ensin käytävä läpi lasten suojelemiseksi asetettuihin ikärajoihin perustuva tarkastusmenettely sekä luokittelu ja merkitseminen, on omiaan vaikeuttamaan muista jäsenvaltioista peräisin olevien kuvaohjelmatallenteiden pääsyä kyseessä olevan jäsenvaltion markkinoille ja se muodostaa SEUT 34 artiklassa tarkoitetun määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavan toimenpiteen, joka on lähtökohtaisesti ristiriidassa kyseiseen artiklaan perustuvien velvoitteiden kanssa (unionin tuomioistuimen tuomion 35 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(51) Unionin tuomioistuin on katsonut, että alaikäisten suojeleminen kuvaohjelmilta, joiden sisältö on omiaan haittaamaan heidän hyvinvointiaan ja kehitystään, on yleistä etua koskeva pakottava vaatimus, jonka vuoksi tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen voi lähtökohtaisesti olla perusteltua. Unionin tuomioistuimen tuomiossa todetun mukaan on arvioitava, voidaanko asiassa kyseessä olevalla säännöstöllä taata tämän hyväksyttävän päämäärän toteuttaminen, ja selvitettävä, ettei säännöstöllä ylitetä sitä, mikä on tarpeen päämäärän saavuttamiseksi (unionin tuomioistuimen tuomion 41 ja 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(52) Unionin tuomioistuimen mukaan vaatimus siitä, että jäsenvaltiossa markkinoitavat kuvaohjelmat on etukäteen luokiteltava ja/tai niihin on etukäteen merkittävä niiden katselulle suositeltu vähimmäisikä kyseisessä jäsenvaltiossa, on omiaan suojelemaan alaikäisiä ohjelmilta, joiden sisältö on omiaan haittaamaan heidän hyvinvointiaan ja kehitystään, koska kuluttajat voivat tämän vaatimuksen avulla saada tietoa näiden ohjelmien sisällöstä ja näin määrittää, mitkä näistä ohjelmista ovat heidän vastuullaan olevien lasten ikään sopivia (unionin tuomioistuimen tuomion 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(53) Unionin tuomioistuin on tuomiossaan todennut, että koska kuvaohjelmien luokitteluun ja merkitsemiseen sovellettavia sääntöjä ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä tasosta, jolla ne aikovat varmistaa alaikäisten suojelemisen audiovisuaaliselta sisällöltä, joka on omiaan haittaamaan heidän hyvinvointiaan ja kehitystään. Jäsenvaltio voi perustellusti katsoa, että sen alueella olevien kuluttajien on voitava tukeutua ikärajoja ja sisältöä koskeviin merkintöihin, jotka ilmentävät kyseisessä jäsenvaltiossa vallitsevia moraalisia ja kulttuurisia käsityksiä, jotta he voivat tietoisesti päättää, soveltuuko tietty kuvaohjelma heidän vastuullaan oleville alaikäisille (unionin tuomioistuimen tuomion 56 ja 59 kohta).

(54) Unionin tuomioistuimen mukaan näin ollen ei voida edellyttää, että jäsenvaltio luopuu sen velvollisuuden asettamisesta, jonka mukaan verkkokaupassa markkinoitavat kuvaohjelmat on etukäteen luokiteltu ja merkitty ikärajojen perusteella tässä jäsenvaltiossa alaikäisten suojelemiseksi, sillä perusteella, että tällainen ohjelma on jo luokiteltu ja merkitty toisessa jäsenvaltiossa samaa tarkoitusta varten (unionin tuomioistuimen tuomion 60 kohta).

(55) Unionin tuomioistuimen mukaan säännöstön, jossa säädetään tällaisesta toimenpiteestä, voidaan kuitenkin katsoa olevan omiaan takaamaan alaikäisten suojelemisen tavoitteen toteutumisen vain, jos sillä tosiaan voidaan saavuttaa kyseinen tavoite ja jos se pannaan täytäntöön johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (unionin tuomioistuimen tuomion 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(56) Asiassa on siten ensiksi arvioitava, voidaanko kuvaohjelmalain säännöksillä saavuttaa mainitun lain mukainen tavoite alaikäisten suojelemisesta ja onko sääntely johdonmukaista ja järjestelmällistä, kun kuvaohjelmalaissa säädetään useista poikkeuksista kuvaohjelmalain mukaiseen luokittelua ja merkitsemistä koskevaan velvollisuuteen.

(57) Lisäksi arvioitavana kysymyksenä on, ylitetäänkö kuvaohjelmien luokittelua ja merkitsemistä koskevalla velvollisuudella se, mikä on tarpeen mainitun lain mukaisen alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, kun kuvaohjelmalaissa ei ole säädetty luokittelua ja ikärajamerkintöjen tekemistä koskevasta poikkeuksesta ostajan täysi-ikäisyyden perusteella ja kun kuvaohjelmatallenteet on kuvaohjelmalain säännösten mukaisesti luokiteltava ja merkittävä jo ennen niiden toimittamista Suomeen.

(58) Asiassa on vielä ratkaistava, johtaako kuvaohjelmalain soveltamisalan rajaaminen siihen, ettei kuvaohjelmalain mukaista tavoitetta alaikäisten suojelemisesta saavuteta ja ettei sääntely ole johdonmukaista ja järjestelmällistä, kun muualle kuin Suomeen sijoittautuneet kuvaohjelmien tarjoajat voivat tarjota verkkokaupoissaan suomalaisten kuluttajien ostettavaksi kuvaohjelmatallenteita, joita ei ole luokiteltu ja merkitty kuvaohjelmalain säännösten mukaisesti.

3.4.2 Kuvaohjelmalain poikkeussäännökset

(59) Unionin tuomioistuimen tuomiossa on todettu, että kuvaohjelmalaissa säädetään useista poikkeuksista, jotka koskevat velvollisuutta luokitella ja merkitä kuvaohjelmia Suomessa. Kuvaohjelmalain 9 ja 10 §:ssä säädetyt poikkeukset perustuvat kyseessä olevan ohjelman sisältöön tai yhteyteen, jossa ohjelma tarjotaan. Lisäksi mainitun lain 11 §:n nojalla poikkeus voidaan tietyin edellytyksin myöntää hakemuksesta (unionin tuomioistuimen tuomion 47 ja 48 kohta).

(60) Unionin tuomioistuimen mukaan tällaiset poikkeukset on kuitenkin määritelty tarkasti ja/tai ne koskevat kuvaohjelmia, joiden sisältö ei ole lähtökohtaisesti omiaan haittaamaan alaikäisten kehitystä, joten niiden ulottuvuus on rajoitettu. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, kyseiset poikkeukset eivät ole omiaan estämään mainitun lain tavoitteen toteutumista (unionin tuomioistuimen tuomion 49 kohta).

(61) Korkein hallinto-oikeus katsoo, etteivät kuvaohjelmalain 9–11 §:n mukaiset poikkeussäännökset ole sisältönsä ja yhteytensä perusteella omiaan estämään kuvaohjelmalain mukaisen alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamista eikä kyseisten poikkeussäännösten voida katsoa osoittavan kuvaohjelmalain sääntelyn epäjohdonmukaisuutta alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen osalta.

3.4.3 Ostajan täysi-ikäisyys

(62) Unionin tuomioistuimen mukaan jäsenvaltio ei ole velvollinen säätämään poikkeuksesta, joka koskee velvollisuutta luokitella ja merkitä kuvaohjelmat ikärajojen perusteella, siinä tapauksessa, että tallenteen ostajan voitaisiin osoittaa olevan täysi‑ikäinen. Mikäli kuvaohjelmat luokiteltaisiin ja merkittäisiin ikärajojen perusteella ennen sen alustan lähettämistä, jolle ne on tallennettu, mutta vasta sen ostamisen jälkeen, kuluttajat eivät voisi tietoisesti määrittää, soveltuuko ohjelma sen ikäisille alaikäisille, jotka ovat heidän vastuullaan tai jotka voivat päästä käsiksi kyseiseen tallenteeseen. Olisi siis olemassa enemmän riskejä siitä, että alaikäinen pääsee käsiksi ikäiselleen soveltumattomaan ohjelmaan (unionin tuomioistuimen tuomion 61 kohta).

(63) Korkein hallinto-oikeus katsoo unionin tuomioistuimen tuomion perusteella, että kuvaohjelmalain mukaisen alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi kuvaohjelmatallenteiden luokittelemista ja merkitsemistä on voitu edellyttää siinäkin tapauksessa, että kuvaohjelmatallenteen ostajan voitaisiin osoittaa olevan täysi-ikäinen.

3.4.4 Luokittelu ja merkitseminen ennen Suomeen toimittamista

(64) Unionin tuomioistuin on katsonut, ettei voida myöskään edellyttää, että jäsenvaltio kohdistaa luokitusta ja merkitsemistä koskevan velvollisuuden ainoastaan ohjelmiin, joiden tallenteet on tosiasiallisesti toimitettu tähän jäsenvaltioon. Unionin tuomioistuin on perusteluna viitannut edellä todettuihin seikkoihin siitä, että kuvaohjelmien luokittelu ja ikärajojen merkitseminen vasta kuvaohjelmatallenteen ostamisen jälkeen merkitsisi, että riskit alaikäisten pääsemisestä käsiksi ikäiselleen soveltumattomaan ohjelmaan olisivat suuremmat (unionin tuomioistuimen tuomion 61 kohta).

(65) Korkein hallinto-oikeus katsoo unionin tuomioistuimen tuomion perusteella, että kuvaohjelmalain mukaisen alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi luokittelua ja merkitsemistä koskeva velvollisuus on voitu kohdistaa myös sellaisiin kuvaohjelmatallenteisiin, joita ei ole vielä toimitettu Suomeen tarjottaessa niitä verkkokaupassa myytäväksi.

3.4.5 Kuvaohjelmalain soveltamisala

(66) Unionin tuomioistuin on todennut kuvaohjelmalain 2 §:stä ilmenevän, että kyseistä lakia sovelletaan kuvaohjelmatallenteeseen vain, jos tallennetta markkinoi Suomessa yhteisö tai elinkeinonharjoittaja, joka on rekisteröity tässä jäsenvaltiossa tai jolla on siellä toimipaikka, tai henkilö, joka on Suomen kansalainen tai jolla on vakinainen asuinpaikka Suomessa, taikka jos päätös ohjelman markkinoimisesta on tehty Suomessa (unionin tuomioistuimen tuomion 50 kohta).

(67) Unionin tuomioistuimen mukaan siltä osin kuin tällaisen säännöksen seurauksena on se, että kuvaohjelmalain soveltamisalan ulkopuolelle jätetään osa tallenteista, joita voidaan markkinoida Suomessa toisesta jäsenvaltiosta käsin, ja mahdollistetaan siten se, että Suomessa markkinoidaan ohjelmatallenteita, joista puuttuu merkintä niiden katselun edellyttämästä vähimmäisiästä, tällainen säännös on omiaan rajoittamaan pääasiassa kyseessä olevan säännöstön tehokkuutta alaikäisten suojelemisen tavoitteen saavuttamisen kustannuksella (unionin tuomioistuimen tuomion 51 kohta).

(68) Unionin tuomioistuimen on lausunut, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia objektiivisesti muun muassa kyseessä olevan jäsenvaltion viranomaisten toimittamien tietojen perusteella, voidaanko – kun otetaan erityisesti huomioon asiassa kyseessä olevan säännöstön soveltamisala – Suomessa markkinoitavien kuvaohjelmatallenteiden luokittelua ja merkitsemistä koskevalla velvollisuudella tosiaan saavuttaa tavoitteena oleva alaikäisten suojeleminen sellaisilta kyseisiltä tallenteilta, joiden sisältö on omiaan haittaamaan heidän hyvinvointiaan ja kehitystään (unionin tuomioistuimen tuomion 54 kohta).

(69) Unionin tuomioistuimen mukaan tätä varten on otettava huomioon erityisesti asiassa kyseessä olevan säännöstön soveltamisalan rajoittamisen taustalla oleva tarkoitus ja seuraukset, joita tästä rajoituksesta tosiasiallisesti aiheutuu tavoitellun päämäärän toteutumiselle (unionin tuomioistuimen tuomion 55 kohta).

3.4.5.1 Soveltamisalan rajoittamisen tarkoitus

(70) Suomen hallitus on asiaa unionin tuomioistuimessa käsiteltäessä todennut, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi perustuu sen 2 artiklan mukaisesti niin sanottuun alkuperämaaperiaatteeseen, joka tarkoittaa sitä, että kukin jäsenvaltio sääntelee sinne sijoittautuneita mediapalvelujen tarjoajia kansallisen oikeusjärjestyksen sääntöjen mukaisesti. Suomen hallituksen lausuman mukaan alkuperämaaperiaatteella on ollut yleisellä tasolla vaikutusta siihen, miten kuvaohjelmia säännellään Suomessa ja muissa jäsenvaltioissa, vaikka tämä asia jää mainitun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(71) Suomen hallitus on lisäksi todennut kirjallisissa huomautuksissaan, että kuvaohjelmalain esitöissä otettiin huomioon se seikka, ettei suomalainen lainkäyttövalta voi ulottua kaikkiin ulkomaisiin kuvaohjelmien tarjoajiin. Suomen hallituksen lausuman mukaan Suomessa ei ole ollut mahdollista luoda täysin aukotonta kansallista järjestelmää, jossa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen etämyyntinä toimitettavat kuvaohjelmatallenteet saataisiin kuvaohjelmalaissa säädetyn luokitteluvelvoitteen piiriin. Suomen hallituksen mukaan tällaisen velvoitteen noudattamisen tehokas valvominen olisi joka tapauksessa ollut käytännössä mahdotonta.

(72) Myös KAVI on lausumassaan todennut, että valvontatoimien kohdistaminen ulkomaille on käytännössä mahdotonta. KAVI:n mukaan kuvaohjelmien tarjoamisen valvonta on kohdistunut niihin kuvaohjelmien tarjoajiin, jotka tosiasiallisesti ovat sijoittautuneet Suomeen, ja viranomaisen resursseista koko Suomen kattavaan kuvaohjelmien tarjoamisen valvontaan on käytettävissä noin yksi henkilötyövuosi.

(73) Bookyn esittämän mukaan asian arviointia ei voida perustaa Suomen hallituksen esittämiin oikeudellisen järjestelmän luomiseen ja velvoitteen valvomiseen liittyviin perusteisiin, eikä viranomaisten resurssien vähäisyys ole peruste, jolla valvonta voitaisiin kohdistaa vain kotimaisiin toimijoihin. Bookyn mukaan rajoitusten soveltaminen pelkästään sillä perusteella, mihin jäsenvaltioon toimija on sijoittautumisvapautensa perusteella päättänyt sijoittua, on SEUT 36 artiklassa kielletyllä tavalla mielivaltaista.

(74) Kuvaohjelmalain soveltamisalan rajoittamista on perusteltu Suomen hallituksen ja KAVI:n lausumissa edellä todetuin tavoin järjestelmän luomiseen ja sen tehokkaaseen valvontaan liittyvillä vaikeuksilla, ja näihin seikkoihin perustuen esitetty, ettei ulkomaisten verkkokauppayritysten toimesta suomalaisille kuluttajille suunnattua kuvaohjelmatallenteiden tarjontaa ole mahdollista saattaa luokittelujärjestelmän piiriin. Suomen hallituksen ja KAVI:n lausumien perusteella kysymys on ennen kaikkea valvontaan käytössä olevien resurssien riittävyydestä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei tämä seikka voi muodostaa perustetta kuvaohjelmatallenteiden ulkomaisten tarjoajien jättämiselle kuvaohjelmalain soveltamisalan ulkopuolelle, jos soveltamisalan rajoittamisen vuoksi kuvaohjelmalakiin perustuvaa alaikäisten suojelemisen tasoa ei voida saavuttaa.

(75) Kuvaohjelmalain soveltamisalaa koskevan 2 §:n yksityiskohtaisista perusteluista (HE 190/2010 vp) ilmenevän mukaan tarkoituksena on ollut lain soveltaminen kaikkeen sellaiseen kuvaohjelmien tarjoamiseen, jolla on alaikäisten suojelemisen näkökulmasta riittävä liittymä Suomeen. Säännöksen esitöissä lausutun perusteella kuvaohjelmalain mukainen alaikäisten suojelemisen tavoite on katsottu saavutettavan sillä, että kuvaohjelmalakia sovelletaan Suomeen sijoittautuneisiin yhteisöihin ja elinkeinonharjoittajiin, eikä ulkomaille sijoittautuneiden kuvaohjelmatallenteiden tarjoajien rajaamisen kuvaohjelmalain sääntelyn ulkopuolelle ole katsottu vaarantavan mainitun tavoitteen saavuttamista.

(76) Kuvaohjelmalaki on säädetty vuonna 2011, ja se on ollut voimassa vuodesta 2012, minkä jälkeen kuvaohjelmien hankkimisen ja katsomisen tavat ovat monipuolistuneet ja kuvaohjelmien tarjonta suomalaisille kuluttajille ulkomaille sijoittautuneiden toimijoiden taholta on lisääntynyt. Tähän nähden ratkaisevana arvioinnissa on pidettävä niitä tosiasiallisia seurauksia alaikäisten suojelemisen tavoitteen saavuttamiselle, joita aiheutuu siitä, ettei ulkomaille sijoittautuneita kuvaohjelmatallenteiden tarjoajia koske kuvaohjelmalain mukainen luokittelua ja merkitsemistä koskeva velvollisuus.

3.4.5.2 Soveltamisalan rajoittamisen seuraukset alaikäisten suojelemista koskevan tavoitteen saavuttamiselle

(77) Asiassa on arvioitava, voidaanko kuvaohjelmalain nojalla määritetty alaikäisten suojelemisen taso saavuttaa kysymyksessä olevasta soveltamisalan rajoittamisesta huolimatta. Arvioinnissa merkityksellistä on, missä määrin ulkomaisista verkkokaupoista tarjotaan suomalaisille kuluttajille kuvaohjelmatallenteita, joita ei ole merkitty kuvaohjelmalain mukaisesti, missä määrin suomalaiset kuluttajat ostavat tällaisia kuvaohjelmatallenteita ja mikä vaikutus näillä seikoilla on kuvaohjelmalailla tavoiteltuun alaikäisten suojelemista koskevaan tasoon.

(78) Suomen hallitus on asiaa unionin tuomioistuimessa käsiteltäessä lausunut, että kuvaohjelmalain päämäärän toteutumista koskevassa arvioinnissa ei tule antaa merkitystä kuvaohjelmalain soveltamisalan maantieteelliselle rajaamiselle, koska vallitsevissa sisämarkkinaolosuhteissa kuvaohjelmalain luokittelujärjestelmä edistää lain päämäärän toteutumista tehokkaalla tavalla, vaikka Suomen valitsemalle ratkaisulle voisikin kuvitella vaihtoehtoisia toteuttamistapoja. Suomen hallituksen lausuman mukaan suurin osa suomalaisista kuluttajista oletettavasti tekee ostoksensa Suomeen sijoittautuneista ja suomenkielisistä verkkokaupoista, joten kuvaohjelmalain päämäärän toteutuminen ei oleellisella tavalla vaarannu, vaikka pieni osa kuluttajista päätyisikin ostamaan luokittelemattomia kuvatallenteita verkkokaupoista, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan.

(79) Booky on lausunut, ettei Suomen hallituksen esittämien kuluttajien ostotottumuksia koskevien väitteiden tueksi ole esitetty todisteita. Bookyn mukaan jäsenvaltioiden välisessä kaupassa tapahtuneen kehityksen ja ulkomaisten verkkokauppatoimijoiden markkinaosuuden huomioon ottaen on epätavallista väittää tai olettaa, että suomalaiset kuluttajat käyttäisivät pääasiassa kotimaisia verkkokauppoja. Bookyn mukaan huomattavalla osalla merkittävistä ulkomaille sijoittuneista verkkokaupoista on myös suomenkieliset verkkosivut ja merkittävä osa kaupallisesta kuvaohjelmien tarjonnasta Suomeen tarjotaan Suomen ulkopuolelta.

(80) Opetus- ja kulttuuriministeriö on korkeimman hallinto-oikeuden esittämän lausumapyynnön johdosta antamassaan lausumassaan esittänyt, että suomenkielisellä haulla verkon hakutoiminnoilla tulokseksi saadaan suomenkielisiä verkkokauppoja ja sivustoja, joista osa toimii Suomessa ja osa kohdistaa Suomen ulkopuolelta tarjontansa suomalaisille kuluttajille hyödyntäen esimerkiksi verkkosivujen konekäännöksiä. Suomalaisille kuluttajille suunnatuissa verkkokaupoissa kuvaohjelmatallenteista myydään usein pohjoismaisille markkinoille tarkoitettuja versioita, joihin on lisätty myös Suomen kuvaohjelmalain mukaiset ikärajamerkinnät ja sisältösymbolit, vaikka verkkokauppa ei kuuluisikaan kuvaohjelmalain soveltamisalaan. Muille markkinoille tarkoitetut kuvaohjelmatallenteiden versiot eivät läheskään aina sisällä suomen- ja ruotsinkielisiä tekstityksiä. Ministeriön mukaan tämän voidaan olettaa vähentävän kuluttajien halukkuutta ostaa kuvaohjelmatallenteita sellaisista verkkokaupoista, joita ei ole suunnattu suomalaisille tai pohjoismaisille markkinoille.

(81) Ministeriö on lisäksi lausunut, että monilla yleisesti tunnetuilla verkkokaupoilla, jotka eivät kuitenkaan ole rekisteröityneet Suomeen, on yleensä myös suomenkielinen kotisivu ja verkkoasiointi tapahtuu suomen kielellä. Tämän lisäksi aikuiset elokuvien aktiiviharrastajat saattavat käyttää hyväkseen myös pelkästään ulkomailla toimivia muulla kuin suomen kielellä markkinoituja verkkokauppoja.

(82) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että opetus- ja kulttuuriministeriön esittämistä syistä kuvaohjelmatallenteita koskevien suomalaisten kuluttajien ostosten verkkokaupoista voidaan olettaa painottuvan verkkokauppoihin, jotka ovat suomenkielisiä tai jotka on suunnattu suomalaisille tai pohjoismaisille markkinoille. Ministeriön lausumasta ilmenee, että suomenkielisistä ja suomalaisille kuluttajille suunnatuista verkkokaupoista osa on sijoittautunut Suomen ulkopuolelle ja että monilla yleisesti tunnetuilla muualle kuin Suomeen rekisteröityneillä verkkokaupoilla on myös suomenkielinen kotisivu. Opetus- ja kulttuuriministeriön lausuman perusteella voidaan päätellä, ettei kuvaohjelmatallenteiden tarjonta suomalaisille kuluttajille ulkomaisten verkkokauppojen toimesta ole vähäistä. Tätä johtopäätöstä tukee myös Bookyn asiassa lausuma.

(83) Opetus- ja kulttuuriministeriö on lausumassaan viitannut myös siihen, että kuvaohjelmalain voimaan tulon jälkeen toimialalla on tapahtunut suuria muutoksia muun muassa tilausohjelmapalveluiden markkinoille tulon myötä. Ministeriön mukaan yritystoiminta media-alalla on entisestään kansainvälistynyt ja audiovisuaalisen sisällön kulutus videonjakoalustoilla ja erilaisissa verkkopalveluissa, fyysisten tallenteiden katselun sijaan, on kasvanut voimakkaasti.

(84) Kuvaohjelmatallenteiden myynnin osalta opetus- ja kulttuuriministeriö on todennut, että Suomen elokuvasäätiön tilastojen mukaan tallennemyynti on pudonnut Suomessa vuoden 2018 reilusta 2,5 miljoonasta kappaleesta vuoden 2022 alle 800 000 kappaleeseen. Nimikekohtaisesti myyntiä on edelleen vuositasolla usealla tuhannella eri nimikkeellä, ja suurinta osaa myydään muutamia kappaleita. Videotallenteiden (dvd, blu-ray, vhs) myynnin arvo oli vuonna 2021 Suomessa yhteensä 13 miljoonaa euroa.

(85) Kuvaohjelmatallenteiden tarjoamispaikkojen osalta ministeriö on todennut Kansallisen audiovisuaalisen instituutin rekisterissä olevan 174 yritystä, jotka tarjoavat kuvaohjelmatallenteita Suomessa, ja tarjoamispaikkoja on kaikkiaan 691. Useimmiten fyysiset tarjoamispaikat ovat suurimpien päivittäistavarakauppojen ja kodinkoneliikeketjujen myymälöitä. Näiden lisäksi on yksittäisiä kivijalkaliikkeitä, ja verkkokauppoja yrityksistä on noin 30.

(86) Opetus- ja kulttuuriministeriön tilausohjelmapalveluista esittämien tilastotietojen mukaan eniten tilatut ja katsotut ulkomaiset tilausohjelmapalvelut ja kotimaiset tilausohjelmapalvelut käsittävät noin 86 prosenttia suomalaisista tilausohjelmapalveluiden tilauksista ja kattavat noin 2,4 miljoonaa kotitaloutta. Kotimaiset tilausohjelmapalvelut käsittävät noin kolmanneksen tilauksista. Ministeriö on lausumassaan viitannut siihen, että Suomeen kuvaohjelmia tarjoavat tilausohjelmapalvelun tarjoajat noudattavat audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin alkuperämaaperiaatteen mukaisesti sen maan lainsäädäntöä, johon ne ovat sijoittautuneet.

(87) Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kuvaohjelmatallenteiden myynti on merkittävästi vähentynyt ja tilausohjelmapalveluiden käyttö on puolestaan yleistynyt. Tilausohjelmapalveluiden tarjoajilta tilattuja kuvaohjelmia ei koske kuvaohjelmalain mukainen luokittelua ja merkitsemistä koskeva velvollisuus, jos tilausohjelmapalvelun tarjoaja on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Noudatettavaksi tällöin tulee sen jäsenvaltion lainsäädäntö, johon tilausohjelmapalvelun tarjoaja on sijoittautunut. Tämä kehitys on sinänsä ollut omiaan merkittävästi vähentämään kuvaohjelmalain mukaisten ikärajamerkintöjen kattavuutta.

(88) Unionin tuomioistuimen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkasteltava objektiivisesti tilastotietojen ja muiden täsmällisten tietojen avulla tai muilla keinoin sitä, voidaanko viranomaisten esittämien todisteiden perusteella perustellusti katsoa, että valitut keinot soveltuvat tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseen (unionin tuomioistuimen tuomion 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on siten arvioida objektiivisesti viranomaisten esittämän selvityksen perusteella, johtaako kuvaohjelmalain sääntely sillä tavoiteltuun alaikäisten suojelemisen tasoon.

(89) Asiassa ei ole esitetty tilastotietoja tai muuta selvitystä siitä, missä määrin suomalaiset kuluttajat ostavat kuvaohjelmatallenteita ulkomaisista verkkokaupoista ja mikä on ulkomaisten verkkokauppojen myynnin osuus suhteessa Suomeen sijoittautuneiden kuvaohjelmatallenteiden tarjoajien myyntiin. Tilastotietojen tai muiden täsmällisten tietojen avulla ei ole siten todettavissa, että kuvaohjelmatallenteiden myynti tosiasiassa painottuisi Suomeen sijoittautuneisiin verkkokauppoihin ja kivijalkaliikkeisiin.

(90) Kun otetaan huomioon Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Bookyn lausumat sellaisista ulkomaisista verkkokaupoista, joilla on suomenkieliset sivut tai joiden tarjonnan voidaan katsoa suuntautuvan Suomeen, suomalaisten kuluttajien ulkomaisista verkkokaupoista ostamien kuvaohjelmatallenteiden määrän ei voida päätellä olevan vähäinen suhteessa tänne sijoittautuneiden tarjoajien kuvaohjelmatallennemyynnin määrään.

(91) Kuvaohjelmalain soveltamisalaa koskevan 2 §:n perusteella muualle kuin Suomeen sijoittautuneita verkkokauppayrityksiä ei koske kuvaohjelmalain mukainen luokittelua ja merkitsemistä koskeva velvollisuus niiden tarjotessa kuvaohjelmatallenteita suomalaisille kuluttajille. Suomalaiset kuluttajat voivat siten ostaa ulkomaisista verkkokaupoista kuvaohjelmatallenteita, joita ei ole luokiteltu ja merkitty kuvaohjelmalain mukaisesti. Kuvaohjelmalain soveltamisalan rajoittamisen seurauksena on, että suomalaisille kuluttajille tarjotaan kuvaohjelmatallenteita, joita ei ole luokiteltu ja merkitty kuvaohjelmalain mukaisesti ja joita markkinoidaan Suomessa toisesta jäsenvaltiosta käsin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja KAVI:n toimittama selvitys ei osoita, että kuvaohjelmalailla tavoiteltu alaikäisten suojelemisen taso voitaisiin saavuttaa kuvaohjelmalain soveltamisalan rajoittamisesta huolimatta.

(92) Edellä lausutuilla perusteluilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että kuvaohjelmalain soveltamisalaa koskeva säännös on omiaan rajoittamaan kuvaohjelmalain mukaisen luokittelua ja merkitsemistä koskevan sääntelyn tehokkuutta alaikäisten suojelemisen kustannuksella ja on siten omiaan vaarantamaan kuvaohjelmalailla tavoitellun alaikäisten suojelemisen tason saavuttamisen.

(93) Kuvaohjelmalailla ei näin ollen voida katsoa saavutettavan mainitun lain mukaista tavoitetta alaikäisten suojelemisesta, kun kuvaohjelmalain mukainen velvollisuus luokitella ja merkitä kuvaohjelmatallenteet ei koske kuvaohjelmalain soveltamisalan rajoittamisen vuoksi ulkomaisten tarjoajien kuvaohjelmatallenteita. Kuvaohjelmalain mukaista sääntelyä ei voida myöskään pitää edellä mainituilta osin johdonmukaisena.

(94) Siltä osin kuin kuvaohjelmalain mukainen kuvaohjelmatallenteiden luokittelemista ja merkitsemistä koskeva velvollisuus kohdistuu toisessa jäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti luokiteltuihin ja merkittyihin kuvaohjelmiin, kysymys on SEUT 34 artiklassa tarkoitetusta tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavasta toimenpiteestä, joka ei ole perusteltavissa SEUT 36 artiklan mukaisilla perusteilla.

3.4.6 Johtopäätös ja lopputulos

(95) Edellä lausutun perusteella Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ei ole voinut velvoittaa Booky.fi Oy:tä lisäämään kuvaohjelmalain mukaisia ikärajamerkintöjä verkkokaupassa tarjoamiensa kuvaohjelmatallenteiden yhteyteen siltä osin kuin kuvaohjelmat ovat käyneet läpi toisen jäsenvaltion oikeuden mukaisen vastaavan menettelyn sekä luokittelun ja niihin on tehty vastaavat merkinnät kyseisen oikeuden mukaisesti.

(96) Asiassa ei ole selvitystä siitä, mitkä Booky.fi Oy:n verkkokaupassaan myytäväksi tarjoamista kuvaohjelmatallenteista on luokiteltu ja merkitty toisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti. Tämän selvityksen puuttuessa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin päätös ja hallinto-oikeuden päätös pääasian osalta on kumottava kokonaisuudessaan.

4. Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(97) Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys sekä hallinto-oikeudessa sovellettavaksi tullut hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §, ei ole kohtuutonta, että Booky.fi Oy joutuu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla Booky.fi Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, muuttamiseen ei ole perusteita.

(98) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, Booky.fi Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.