Muu päätös 1918/2015

Asia Valitus vesilain mukaisessa hallintopakkoasiassa

Valittaja Pieni Pyhävesi -yhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 30.5.2014 nro 14/0175/2

Hakemus

Pieni Pyhävesi -yhdistys ry ja sen asiakumppanit ovat vesilain mukaisessa hallintopakkohakemuksessaan esittäneet Itä-Suomen aluehallintovirastolle, että valtatien 5 perusparannustyöstä välillä Koirakivi–Hurus tienosalla Käkelä/Vitikkamäki–Louesuo Mäntyharjun kunnan alueella on aiheutunut päästöjä Pieneen Pyhäveteen. Hakijat ovat vaatineet, että aluehallintovirasto velvoittaa Liikenneviraston tekemään seuraavat toimenpiteet:

1. Rakennettava asianmukaiset suodatinpadot ja laskeutumis- tai saostusaltaat tai kosteikot BAT-tekniikalla lisävahinkojen välttämiseksi. Nämä rakenteet on tehtävä kolmeen Kaalislahteen laskevaan ojaan, Hemmonselälle laskevaan kaksoisojaan ja Ryönänselän pohjoisosaan laskevaan ojaan. Nämä toimenpiteet ovat tarpeen, jotta hulevedet epäpuhtauksineen eivät pääse esteettä virtaamaan Pieneen Pyhäveteen.

2. Poitinsilta-alue on ruopattava tai niitettävä, jotta vesi pääsee kunnolla vaihtumaan Pienestä Pyhävedestä nykyisen ja tulevan kuormitustilanteen helpottamiseksi.

3. Vesialuetta Hemmonselän ja Ryönänselän välillä on ruopattava, jotta Kaalislahdelle ja Hemmonselälle myös tulevaisuudessa virtaava hulevesi pääsee kunnolla vaihtumaan.

4. Kaalislahden pohjukka sekä sen kapeikot ja salmet on ruopattava, jotta mahdollisimman paljon valtatien 5 työmaalta ojia pitkin tulleesta kuormituksesta saadaan poistettua.

5. On osallistuttava Pienen Pyhäveden kunnostustoimiin, kunnes järvi on kunnossa.

6. On jatkettava Pienen Pyhäveden tilan seurantaa vähintään viisi vuotta tai kunnes järvi on kunnossa.

Hakemuksessa on myös lausuttu, että tiehankkeella ei ole ympäristölupaa eikä sen vaikutuksista ole tehty ympäristövaikutusten arviointia, vaikka ne olisivat olleet tarpeen. Hanketta toteutettaessa ei ole otettu huomioon jätelain eikä kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun asetuksen vaatimuksia.

Itä-Suomen aluehallintoviraston päätös

Itä-Suomen aluehallintovirasto on suoritettuaan asiassa tarkastuksen 20.6.2012 päätöksellään 20.9.2012 nro 70/2012/2 asettanut Liikennevirastolle seuraavat päävelvoitteet:

1. Tarkkailun suorittaminen ja siitä raportoiminen

Aluehallintovirasto on velvoittanut Liikenneviraston toteuttamaan vuosina 2013–2016 Pienen Pyhäveden ja siihen tiealueen kautta laskevien uomien veden laadun tarkkailua.

Tarkkailua on toteutettava vastaavasti kuin vuosina 2011–2012 eli 1.4.2011 päivätyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti niin, että Pienen Pyhäveden Kaalislahdelta, Hemmonselältä ja syvännepisteestä 097 näytteet otetaan kaksi kertaa vuodessa (maalis–huhtikuu ja loppukesä) ja neljästä Pieneen Pyhäveteen laskevasta ojasta kaksi kertaa vuodessa kevään ja syksyn ylivirtaamakausina. Analyysivalikoima on ohjelman mukainen, mutta alkuaineista on analysoitava vain natrium ja mangaani. Sedimenttitutkimuksia ei ole tarpeen jatkaa.

Tulokset on toimitettava Pieni Pyhävesi -yhdistys ry:lle, Etelä-Savon ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle ja Mäntyharjun kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle välittömästi niiden valmistuttua.

Vuosien 2014, 2015 ja 2016 helmikuun loppuun mennessä on laadittava väliraportti edellisen vuoden tarkkailutuloksista ja niiden vertailusta aikaisempiin tuloksiin. Väliraportit on toimitettava samoille tahoille kuin tarkkailukertakohtaiset analyysitulokset.

2. Uuden hakemuksen tekeminen

Vuoden 2017 helmikuun loppuun mennessä Liikenneviraston on tehtävä Itä-Suomen aluehallintovirastolle vesilain mukainen hakemus, johon sisältyvät esitys vesistötarkkailun jatkamisen tarpeellisuudesta sekä tarkkailutulosten ja muun käytettävissä olevan aineiston perusteella tehty esitys niistä toimenpiteistä, jotka ovat jatkossa tarpeen Pienen Pyhäveden veden laadun ja ekologisen tilan säilyttämiseksi vähintään sillä tasolla, mikä vallitsi ennen valtatien 5 parantamisen aloittamista.

Hakemuksessa on selvitettävä ainakin tarve hapettaa tai ilmastaa Pienen Pyhäveden syvänteitä, mikäli niiden sisäkuormitteinen tila ei ole parantunut vuosien 2011–2012 tilanteeseen verrattuna, sekä muita mahdollisia kunnostustoimenpiteitä.

Hakemukseen on liitettävä vesitalousasioista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1560/2011) edellytetyt selvitykset.

3. Ojiin liittyvä velvoite

Aluehallintovirasto velvoittaa Liikenneviraston seuraamaan valtatien 5 tiealueen ojituksen ja siltä Pienen Pyhäveden suuntaan laskevien ojien kuntoa vähintään kaksi kertaa vuodessa kyseiset oja-alueet maastossa läpikäyden. Tarvittaessa on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin, joilla estetään ojien eroosiota ja tavanomaista suuremmat päästöt vesistöön. Tarkkailua on suoritettava vuosina 2013–2016.

Seurannan toteutuksesta ja tehdyistä toimenpiteistä kuormituksen vähentämiseksi on ilmoitettava Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristö keskukselle kunkin seurantavuoden loppuun mennessä ja tehdyistä toimenpiteistä välittömästi niiden tekemisen jälkeen.

Aluehallintovirasto on hylännyt hakijoiden vaatimukset enemmälti.

Siltä varalta, että Liikennevirasto ei noudata sille määrättyjä velvoitteita, aluehallintovirasto on asettanut kunkin päävelvoitteen osalta erikseen 5 000 euron määräisen uhkasakon.

Aluehallintovirasto voi tuomita uhkasakon maksettavaksi, jos päävelvoitetta ei ole noudatettu. Uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi on tehtävä hakemus.

Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Lain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa toisin säädetä. Lain 19 luvun 6 §:n mukaan lain 14 luvun säännöksiä hallintopakosta sovelletaan myös niihin vesitaloushankkeisiin, joille on myönnetty lupa tai oikeus tai jotka on aloitettu ennen uuden vesilain voimaantuloa.

Vesilain (264/1961) 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos joku toimii vastoin vesilakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tai laiminlyö vesilain tai sen nojalla annettujen määräysten mukaisen velvollisuutensa, aluehallintovirasto voi viranomaisen ilmoituksesta tai sen hakemuksesta, jonka oikeutta tai etua asia koskee, kieltää jatkamasta lainvastaista menettelyä tai muutoin määrätä oikaistavaksi sen, mitä oikeudettomasti on tehty tai laiminlyöty.

Vesilain 2 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava muun muassa siten, että ei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa tai huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön.

Kyseisen lainkohdan 2 momentin mukaan 1 momentissa sanottua on noudatettava silloinkin, kun lupaa rakentamiseen ei tarvita.

Vesilain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan ojitus on niin toimeen pantava ja oja siten kunnossa pidettävä, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta vahinkoa.

Liikennevirastosta annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Liikenneviraston tehtävänä on vastata merkittävien tiehankkeiden toteuttamisesta.

Asiassa saatu selvitys

Valtatien 5 rakentamistyöt Pienen Pyhäveden valuma-alueella

Valtatien 5 parantamista varten välillä Koirakivi-Hurus on suoritettu rakentamistöitä, joihin on kuulunut tien rakentaminen ohituskaistojen kohdalla kokonaisleveydeltään 15,75 metrin ja kaksikaistaisella osuudella 12,5 metrin levyiseksi. Tien uusi linja leikkaa korkeita mäkiä ja ylittää syviä rotkoja. Tien vaatima lisäalue vaihtelee tien linjauksen, korkeusaseman vaihtelun ja maaperän mukaan noin 20 metristä 60 metriin. Vanha tie oli 8 metrin levyinen. Rakentaminen on alkanut syyskuussa 2009 ja jatkunut kevääseen 2011 saakka.

Tien rakentaminen on tapahtunut osaksi Mäntyharjun kunnan alueella Pienen Pyhäveden valuma-alueella. Tiehanke sijaitsee järven länsi- ja lounaispuolella. Lähimmillään etäisyys tiehen on hiukan yli 600 metriä.

Pieneen Pyhäveteen kohdistuvat vaikutukset

Tiesuunnitelmaan liittyvässä luontoselvityksessä on esitetty luonnon yleispiirteet, arvokkaat luontokohteet ja suojeltavien lajien esiintymät suunnitelluilta tielinjoilta ja läjitysalueilta. Siinä ei ole käsitelty rakentamisen vaikutuksia Pieneen Pyhäveteen. Liikenneviraston ilmoituksen mukaan vaikutuksia Pieneen Pyhäveteen ei ole käsitelty myöskään tiesuunnitelmasta annetuissa lausunnoissa ja muistutuksissa.

Pieni Pyhävesi on pinta-alaltaan 1,77 km². Sen valuma-alue on ilman järveä pieni eli vain 13 km². Järvi on matala, sen keskisyvyys on noin 3,0 metriä. Pienen Pyhäveden laskennallinen keskivirtaama on noin 0,15 m³/s ja veden teoreettinen viipymä järvessä on 1,2 vuotta. Järvi muodostuu useista saarten ja niemien erottamista osa-alueista, joiden välillä veden vaihtuvuus on hidasta. Pieni Pyhävesi laskee Kapiaveden ja Petkelsalmen kautta Pyhäveteen.

Pieni Pyhävesi saa merkittävän osan tulovirtaamastaan valtatien 5 suunnasta laskevien purojen ja ojien valuma-alueilta. Tehtyyn veden laadun seurantaan ovat kuuluneet:

- Mäntysenlammen laskupuro, joka laskee Pienen Pyhäveden Kaalislahteen,

- Honkalammen laskupuro, joka laskee Pienen Pyhäveden luoteiskulmaan

- Hemmonselän pohjoisosaan laskevat kaksi ojaa

Näiden lasku-uomien valuma-alueiden pinta-alat vaihtelevat 0,96 km²:n ja 2,2 km²:n välillä.

Pienen Pyhäveden ja siihen tiealueelta laskevien uomien veden laadun seuranta on osoittanut, että tien rakennuksen seurauksena on lasku-uomiin ja niiden kautta Pieneen Pyhäveteen kulkeutunut maaperään kerääntyneitä liukoisia suoloja, kiintoainetta ja ravinteita. Ojavedet, erityisesti Hemmonselän pohjoisosaan laskeva oja 1, ovat olleet kevätylivirtaamien aikoina ainakin ajoittain erittäin kiintoainepitoisia ja ravinteikkaita. Pienessä Pyhävedessä kuormitus on ollut selvimmin havaittavissa Kaalislahdella, jossa veden vaihtuvuus on vähäistä. Pienen Pyhäveden syvänteissä happitilanne on ollut huono ja pohjanläheinen vesikerros on ollut hapeton tai lähes hapeton loppukesällä tehdyissä mittauksissa vuosina 2010 ja 2011, minkä seurauksena pohjasta oli liuennut muun muassa rautaa ja mangaania alusveteen.

Aikaisemmista Pienen Pyhäveden syvänteiden vedenlaatuhavainnoista, joista tosin vain muutamat ajoittuvat kerrostuneisuuskausiin, voidaan havaita, että syvänteiden pohjanläheisten kerrosten happipitoisuus on ollut aiemminkin voimakkaasti alentunut, mutta täydellisestä hapettomuudesta ei ole havaintoja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että valtatien 5 rakentamisen aikana vuosina 2009–2011 ja sen jälkeenkin on Pieneen Pyhäveteen laskeviin uomiin ja niiden kautta järveen kulkeutunut aikaisempaa runsaammin kuormitusta.

Kuormitusta on kesällä 2012 aiheutunut lisäksi poikkeuksellisesta sateisuudesta johtuvien suurten valuntojen vuoksi. Pienellä Pyhävedellä kuten koko Saimaan alueella vedenkorkeus on vuoden 2012 kesällä ollut huomattavasti keskimääräistä kesäveden korkeutta ylempänä. Tämä on aiheuttanut tavallista suurempia ravinnehuuhtoutumia ranta-alueilta vesistöihin.

Pieneen Pyhäveteen kohdistuu ihmistoiminnan aiheuttamaa kuormitusta tiealueen lisäksi muistakin syistä, lähinnä metsäojitusten ja peltoviljelyn seurauksena. Veden pitkän viipymän ja huonon vaihtuvuuden vuoksi Pienen Pyhäveden kuormituksen sietokyky on heikko. Tämän vuoksi tienrakennushankkeen seurauksena lisääntynyt kiintoaine- ja ravinnekuormitus on ollut järven tilalle erityisen haitallista.

Johtopäätös ja pääasiaratkaisun perustelu

Pieneen Pyhäveteen on tienrakentamistöiden seurauksena päässyt rakentamisalueelta vesien mukana humusta, kiintoainetta, liukoisia suoloja ja ravinteita aikaisemmin tiealueella vallinnutta tilannetta runsaammin. Tämä vesistöön päässyt lisääntynyt kuormitus on huonontanut järven syvänteiden happitilannetta ja heikentänyt vesistön käyttökelpoisuutta muun muassa virkistyskäyttöön ja kalastukseen. Pienen Pyhäveden ekologinen tila on Kymijoen–Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnittelussa asiantuntija-arvion mukaan luokiteltu 2000-luvulla erinomaiseksi. Mikäli rehevöitymiskehitys jatkuu, on todennäköistä, että Pienen Pyhäveden ekologinen tila ei säily nykyisellään.

Merkittävä osa tienrakentamisesta johtuvasta ylimääräisestä kuormituksesta olisi ollut estettävissä. Päästöjä olisi voitu rajoittaa esimerkiksi Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen tutkimusraportissa 164/2010 esitetyllä tavalla tyhjentämällä tietyömaalla olevat painanteet hallitusti välttäen äkillistä virtaaman lisääntymistä ja pyrkien estämään ojien eroosiota. Tiehankkeessa olisi tullut varautua myös sulamisolosuhteiden ja sateisuuden keskimääräisyydestä poikkeaviin tilanteisiin.

Liikenneviraston hakemuksen johdosta antamassa selityksessä on ilmoitettu, että erityisiä toimenpiteitä kuormituksen estämiseksi ei ole pidetty tarpeellisena tässä hankkeessa eikä yleensäkään vastaavissa tilanteissa, koska tiealueelle kertyviä vesiä ei ole luokiteltava jätevesiksi. Päästöjä ja niiden rajoittamista arvioidaan ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa säädetyllä tavalla. Säännösten soveltaminen ei perustu vesien luokittelemiseen jätevesiksi ja muiksi vesiksi. Sellaisesta luokittelusta tai luokittelun kriteereistäkään ei ole säädetty. Liikenneviraston näkemyksellä siitä, että toimenpiteisiin voidaan jättää ryhtymättä muiden kuin Liikenneviraston jätevesiksi luokittelemien vesien johtamisen osalta, ei siten ole oikeudellista perustaa.

Valtatien 5 uuden tielinjauksen rakentamisessa ei ole riittävästi otettu huomioon Pieneen Pyhäveteen aiheutuvien päästöjen ehkäisemistä. Hanketta suunniteltaessa ei ole lainkaan kiinnitetty huomiota niihin vaikutuksiin, joita rakennusalueen valumavesien laadun ja määrän muutoksista aiheutuu eikä näiden vaikutusten estämiseen. Riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin ei ole ryhdytty sen jälkeenkään, kun lumen nopeasta sulamisesta keväällä 2010 seurasi sulamisvesien mukana merkittävää kuormituksen purkautumista alapuolisiin Pieneen Pyhäveteen johtaviin uomiin. Liikennevirasto on ollut tietoinen aiheutuneesta kuormituksen kasvusta.

Hankkeen vesistövaikutukset eivät ole ennalta arvioiden olleet sellaisia, että vesilain mukaisen luvan hakeminen olisi ollut tarpeen. Siitä huolimatta olisivat silloin voimassa olleet vesilain säännökset, vesistövaikutuksia aiheuttavaa rakentamista yleisesti koskeva 2 luvun 3 § ja ojitusta koskeva 6 luvun 3 §, velvoittaneet ehkäisemään päästöjä. Vastaavista velvollisuuksista on säädetty vesilain 587/2012, joka on tullut voimaan 1.1.2012, 2 luvun 7 §:ssä ja 5 luvun 7 §:n 1 momentissa. Tiehanketta toteutettaessa on toimittu vastoin näitä säännöksiä. Vastuu laiminlyönneistä kuuluu Liikennevirastolle tiehankkeen toteuttajana.

Liikennevirasto on laiminlyönyt noudattaa, mitä vesilaissa on säädetty haitallisten vesistöön kohdistuvien vaikutusten estämisestä. Sen vuoksi edellytykset velvoitteiden määräämiselle ovat olemassa, jos haitallisten vaikutusten poistaminen tai vähentäminen on toimenpiteiden avulla mahdollista.

Pieneen Pyhäveteen jo päässeiden haitallisten aineiden poistaminen ei ole mahdollista millään sellaisella menetelmällä, josta ei aiheutuisi suurempaa haittaa kuin näiden aineiden sedimentoitumisesta järven pohjaan. Sen vuoksi nyt on annettu määräys valumavesien ja järven veden laadun seuraamisesta vuosina 2013–2016. Mikäli seuranta osoittaa, että järven veden laadussa ei tapahdu myönteistä kehitystä tulevina vuosina, jolloin tienrakennushankkeen kuormitusvaikutusten tulisi vähentyä ratkaisevasti, Liikenneviraston on aluehallintovirastoon toimitettavaksi määrätyssä vesilain mukaisessa hakemuksessa tehtävä esitys niistä toimenpiteistä, joita tarvitaan Pienen Pyhäveden syvännealueiden happipitoisuuden ylläpitämiseen tai muihin veden laatua parantaviin toimenpiteisiin.

Liikenneviraston tähän saakka teettämällä tarkkailulla on saatu ja saadaan edelleen relevanttia tietoa Pienen Pyhäveden tilasta ja sen muutoksista. Sedimenttitutkimusten jatkaminen ei ole tarpeen, koska vuonna 2011 tehdyssä selvityksessä ei havaittu merkittäviä tienrakentamistöistä aiheutuneita muutoksia haitta-aineiden pitoisuuksissa eri sedimenttikerroksissa. Suurimmat pitoisuusnousut havaittiin Mäntysenlammen laskuojan suulla 2–3 cm:n syvyydessä. Ne voivat ajoittua rakentamistöiden aiheuttamaan suurimpaan kuormituspiikkiin. Sedimentin pintakerroksissa pitoisuudet olivat palautuneet samalle tasolle kuin syvemmissä eli vanhemmissa kerroksissa.

Ojavesien mukana kulkeutuvan kiintoaineen poistamisesta esimerkiksi laskeutusaltaiden avulla aiheutuisi tässä vaiheessa, kun hanke on jo toteutettu, enemmän haittaa kuin hyötyä sen vuoksi, että sellaisten rakenteiden tekemisestä seuraisi ainakin kiintoainepäästöjä rakentamisaikana ja jonkin aikaa rakentamisen jälkeen. On myös otettava huomioon, että Liikennevirastolla ei ole hallussaan rakenteita varten tarvittavia alueita eikä niitä enää voida hankkia muiden hanketta varten tarpeellisten alueiden kanssa samassa menettelyssä. Tiepenkereiden seinämät ja ojien reunat saavat vähitellen kasvipeitteen ja vakiintuvat niin, että niistä ei aiheudu lisää eroosiota. Ojien tarkkaileminen on kuitenkin tarpeen, jotta mahdolliset kiintoaine- ja muita päästöjä aiheuttavat tilanteet havaitaan. Tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin päästöjen estämiseksi.

Liikennevirastoa ei voida jäljempänä selostettavilla perusteilla velvoittaa suorittamaan hakemuksessa yksilöityjen vaatimusten mukaisia toimenpiteitä.

Vastaus hakemuksessa yksilöityihin vaatimuksiin

Vaatimus 1. Rakennettava asianmukaiset suodatinpadot ja laskeutumis- tai saostusaltaat tai kosteikot BAT-tekniikalla lisävahinkojen välttämiseksi. Nämä rakenteet on tehtävä kolmeen Kaalislahteen laskevaan ojaan, Hemmonselälle laskevaan kaksoisojaan ja Ryönänselän pohjoisosaan laskevaan ojaan.

Vesiensuojelurakenteiden tekeminen tässä vaiheessa, kun suurimman kuormituksen aika on jo ohi, aiheuttaisi eroosiota työkohteissa. Toimenpiteistä voidaan siten arvioida aiheutuvan lisäkuormitusta verrattuna siihen, että kiintoaineen irtoaminen ojista vähenee virtaamien tasaantuessa ja tie- ja ojapenkereiden saadessa ainakin pääosin kasvipeitteen. Vaikka tällaisten rakenteiden tekeminen olisi vähentänyt kuormitusta, jos niitä olisi tehty rakentamiseen ryhdyttäessä, niin töiden päättymisen jälkeen toteutettuina niistä aiheutuisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vaatimus 2. Poitinsilta-alue on ruopattava tai niitettävä, jotta vesi pääsee kunnolla vaihtumaan Pienestä Pyhävedestä, jotta nykyinen ja tuleva kuormitus helpottuu.

Veden vaihtumista Poitinsillan kohdalla (Poitinsalmi) rajoittaa molemmin puolin siltaa rakennettu tiepenger, joka sulkee osan salmesta, ja ainakin osaksi tiepenkereen vaikutuksesta alueelle on kertynyt runsas vesikasvillisuus. Pyhävesi ja Pieni Pyhävesi ovat lähes samassa tasossa, joten vesikasvillisuuden niittämisellä tai salmen ruoppaamisella ei voitaisi lisätä veden vaihtuvuutta Pienessä Pyhävedessä kuin aivan paikallisesti ja siltä osin kuin virtaus johtuu tuulten vaikutuksesta. Laajemmasta ruoppaamisesta Poitinsalmessa ja sen läheisyydessä saattaisi aiheutua tietyissä veden korkeustilanteissa Pienen Pyhäveden haitallista alenemista.

Ruoppauksen vaikutusalueen ranta- ja vesialueen omistajien oikeudet edellyttäisivät, että asia käsiteltäisiin lupamenettelyssä. Periaatteessa olisi mahdollista antaa Liikennevirastolle velvoite laatia ruoppausta koskeva suunnitelma ja hakea toimenpiteelle lupaa. Liikennevirastoa ei nyt ole määrätty panemaan vireille sellaista hakemusta, koska hankkeesta ei arvioida olevan hyötyä Pienen Pyhäveden kannalta. On myös epävarmaa, olisiko lupa sellaiselle hankkeelle myönnettävissä, kun otetaan huomioon kaikki siitä aiheutuvat hyödyt ja menetykset.

Vaatimus 3. Vesialuetta Hemmonselän ja Ryönänselän välillä on ruopattava, jotta Kaalislahdelle ja Hemmonselälle myös tulevaisuudessa virtaava hulevesi pääsee kunnolla vaihtumaan.

Hemmonselän ja Ryönänselän välillä on veden vaihtuvuutta estäviä saaria ja matalia salmia, joiden ruoppaamisella ei olisi Pienen Pyhäveden kannalta merkittäviä myönteisiä vaikutuksia. Ruoppaamisesta aiheutuisi samentumista työn aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen, mikä heikentäisi veden laatua. Jotta saataisiin aikaan merkityksellinen muutos veden vaihtuvuuden lisäämiseksi, tulisi ruoppausten ilmeisesti olla huomattavia.

Tämäkin toimenpide edellyttäisi alueen rannan- ja vesialueenomistajien oikeuksien vuoksi lupakäsittelyä. Liikennevirastolle ei nyt ole annettu määräystä panna vireille sellaista hakemusta. Perusteet ovat samat kuin Poitinsalmen osalta.

Vaatimus 4. Kaalislahden pohjukka sekä sen kapeikot ja salmet on ruopattava, jotta mahdollisimman paljon valtatien 5 työmaalta ojia pitkin tulleesta kuormituksesta saadaan poistettua.

Myöskään Kaalislahden ruoppaamiselle ei olisi saavutettavissa hyötyä siihen verrattuna, että haitallisten aineiden annetaan sedimentoitua lahden pohjaan.

Vaatimus 5. On osallistuttava Pienen Pyhäveden kunnostustoimiin, kunnes järvi on kunnossa.

Pienen Pyhäveden tilan parantamiseksi ei ole vireillä tai tiedossa suunniteltujakaan kunnostustoimia. Ei siis ole olemassa mitään sellaista hanketta, jonka kustannuksiin Liikennevirasto voitaisiin velvoittaa osallistumaan.

Liikenneviraston on todettu olevan osaltaan vastuussa Pienen Pyhäveden tilan heikentymisestä ja se voitaisiin velvoittaa osallistumaan järven tilaa parantavien kunnostusten kustannuksiin, jos sellaisia hankkeita olisi olemassa. Sen sijaan Liikennevirastoa ei voida tässä vaiheessa velvoittaa yksin ryhtymään järven laajamittaiseen kunnostamiseen. Liikenneviraston on Pienen Pyhäveden tilan kehittymisestä saatavan tarkkailutiedon perusteella tarkasteltava järven kunnostustarvetta velvoitteessa 2 määrätyssä hakemuksessa.

Vaatimus 6. On jatkettava Pienen Pyhäveden tilan seurantaa vähintään viisi vuotta tai kunnes järvi on kunnossa.

Liikennevirasto on velvoitettu seuraamaan tiealueelta tulevien valumavesien ja järviveden laatua seurantaohjelman mukaan vuosina 2013– 2016 ja tekemään sen jälkeen velvoitteesta 2 ilmenevä hakemus.

Liikennevirasto ja Pieni Pyhävesi -yhdistys ry ovat valittaneet aluehallintoviraston päätöksestä hallinto-oikeudelle.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

Hallinto-oikeus on Liikenneviraston valituksen osittain hyväksyen muuttanut päävelvoitetta 3.

Päävelvoite 3 muutetussa muodossa kuuluu seuraavasti (muutokset kursiivilla):

3. Ojiin liittyvä velvoite

Aluehallintovirasto velvoittaa Liikenneviraston seuraamaan valtatien 5 tiealueen ojituksen ja siltä Pienen Pyhäveden suuntaan laskevien ojien kuntoa vähintään kaksi kertaa vuodessa kyseiset oja-alueet maastossa läpikäyden. Tarvittaessa on ryhdyttävä tiealueella toimenpiteisiin, joilla estetään ojien eroosiota ja tiealueen tavanomaista suuremmat päästöt vesistöön. Tarkkailua on suoritettava vuosina 2013–2016.

Seurannan toteutuksesta ja tehdyistä toimenpiteistä kuormituksen vähentämiseksi on ilmoitettava Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristö keskukselle kunkin seurantavuoden loppuun mennessä ja tehdyistä toimenpiteistä ja ojien huonokuntoisuuteen liittyvistä havainnoista välittömästi niiden tekemisen jälkeen.

Muilta osin Liikenneviraston valitus on hylätty.

Pieni Pyhävesi -yhdistys ry:n valitus on hylätty.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan yhdistyksen valituksen hylkäämisen osalta seuraavasti:

- - -

Vesilain soveltuminen

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Lain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä.

Uuden vesilain 19 luvun 6 §:n mukaan lain 14 luvun säännöksiä valvonnasta ja hallintopakosta sovelletaan myös niihin vesitaloushankkeisiin, joille on myönnetty lupa tai oikeus tai jotka on aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa.

Uuden vesilain 19 luvun 6 §:n siirtymäsäännös tarkoittaa, että ennen uuden vesilain voimaantuloa tehdyn teon tai laiminlyönnin mahdollinen lainvastaisuus ratkaistaan teon tai laiminlyönnin tapahtumahetken vesilainsäädännön mukaan, mutta mahdolliset velvoitteet määrätään menettelyn osalta uuden vesilain hallintopakkosäännösten mukaisesti. Koska asia on tullut vireille aluehallintovirastossa vuonna 2011, eli ennen uuden vesilain voimaantuloa, asiassa sovelletaan vanhaa vesilakia (264/1961).

Vanhan vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:n mukaan, jollei jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka

1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle;

2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista;

3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä;

5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka

6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto).

Saman pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta.

Vanhan vesilain 1 luvun 19 §:n mukaan sen lisäksi, mitä tämän luvun 12–15 §:ssä säädetään, tarvitaan lupa muun muassa 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun ojitukseen sekä muuhun niihin verrattavaan toimenpiteeseen myös silloin, kun siitä voi aiheutua ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella. Ympäristölupaa ei tällöin tarvita. Vesien pilaantumisen ehkäisemisestä on muutoin voimassa, mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään.

Ympäristönsuojelulain 2 §:n mukaan ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa:

a) terveyshaittaa;

b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille;

c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista;

d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä;

e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä;

f ) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai

g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus;

Ympäristön määritelmää ei ole ympäristönsuojelulaissa määritelty, mutta lain esitöiden (HE 84/1999) mukaan ympäristönsuojelulaki kattaa kaiken vesiin kohdistuvan pilaantumisen säätelyn. Esitöiden mukaan vesilain säätelyn varaan jäisi sellainen vesiympäristön muuttaminen, josta aiheutuisi vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettuja pilaantumiseen rinnastuvia seurauksia. Näihin hankkeisiin ei liittyisi varsinaista ympäristönsuojelulain 3 §:ssä tarkoitettua päästöä. Esimerkkihankkeina on mainittu muun muassa ojitus. Rakentamistoimintaan tai vastaavaan ympäristön muuttamiseen voitaisiin soveltaa ympäristönsuojelulakia siltä osin kuin toimintaan liittyisi ympäristön pilaantumista aiheuttavia päästöjä. Päästöiksi ei kuitenkaan katsottaisi esimerkiksi ravinteiden tai kiintoaineksen vapauttamista vesistöön paalutuksen tai rakentamistyön yhteydessä.

Asiassa saadun selvityksen perusteella Pieneen Pyhäveteen on kulkeutunut maaperään kertyneitä liukoisia suoloja, kiintoaineita ja ravinteita tiealueelta kuivatusvesien johtamisen kautta aikaisempaa runsaammin. Näin ollen tienrakentaminen ei ole aiheuttanut varsinaista ympäristönsuojelulain 3 §:n mukaista päästöä. Haittavaikutuksien osalta kysymys on ollut vesilain 1 luvun 15 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisista haitoista lisääntyneiden ravinteiden ja kiintoaineen muodossa. Haittavaikutukset ovat aiheutuneet pääasiassa tien rakentamiseen liittyvien lammikoiden tyhjäämisestä, kuivatusjärjestelyiden muutoksista, läjitysalueiden käytöstä ja uusien liittymien rakentamisesta, jotka ovat ojitukseen ver³rattavia vesilain 1 luvun 19 §:ssä mainittuja ja vesilain 1 luvun 15 §:n 1 momentin mukaisia muita maalla tehtyjä toimenpiteitä, joita ei ole tyhjentävästi kyseisissä lainkohdissa yksilöity.

Vesilain 2 luvun 1 §:n mukaan saman luvun rakentamista säätelevät säännökset koskevat muun muassa vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettua toimenpidettä eli tässä tapauksessa tienrakentamiseen liittyviä maalla suorittuja toimenpiteitä, joilla on ollut vesilain 1 luvun 15 §:n vastaisia vaikutuksia. Näin ollen asiaan on voitu soveltaa vanhaa vesilakia aluehallintoviraston päätöksessä esitetyllä tavalla.

Hulevesien puhdistaminen

Hulevesien laatu ei pääosin edellytä niiden käsittelyä (ravinteita ja kiintoainetta) ja suolojen erottaminen hulevesistä ei onnistu vaaditulla tekniikalla. Lisäksi suoran kiintoaineksen päästö vähenee tien kuivatusrakenteiden kasvillisuuden lisääntyessä. Hulevesien suolat eivät tarkkailutietojen mukaisina määrinä aiheuta järviveden kerrostuneisuutta eivätkä estä täyskierron tapahtumista järvessä. Muilta osin hallinto-oikeus on viittannut aluehallintoviraston esittämiin perusteluihin.

Kaalislahden, Poitinsillan ja Hemmonselän ja Ryönänselän välisen alueen ruoppaukset sekä osallistuminen Pienen Pyhäveden kunnostustoimiin

Kun otetaan huomioon tien rakentamisesta aiheutuneen päästön suuruus ja kesto, hallinto-oikeus on katsonut, ettei Liikennevirastoa voida tässä vaiheessa velvoittaa osallistumaan yksin vaadittuihin ruoppaushankkeisiin. Hankkeiden vaikuttavuutta koskevilta osin hallinto-oikeus on viitannut aluehallintoviraston esittämiin perusteluihin. Hallinto-oikeus on todennut, että mahdollisten kunnostustoimenpiteiden tarpeellisuus ja velvoite niihin ryhtymiseen päätetään velvoitteessa 2 mainitun hakemuksen perusteella.

Pienen Pyhäveden tilan seuraamisen jatkaminen

Aluehallintoviraston päätöksen päävelvoitteen 2 mukaisesti tarkkailun jatkamisesta päätetään Liikenneviraston hakemuksesta tehtävän päätöksen yhteydessä.

Edellä mainituilla perusteluilla hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Sauli Viitasaari ja Janne Marttila, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pyhäjärven Pienvesi -yhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että Liikennevirasto velvoitetaan lisävahinkojen välttämiseksi rakentamaan suodatinpatoja ja laskeutumis- tai saostusaltaita tai kosteikkoja, ruoppaamaan tai niittämään Poitinsilta-alue, ruoppaamaan Hemmonselän ja Ryönänselän väliset salmet ja Kaalislahden lahdenpohjukat, kapeikot ja salmet. Liikennevirasto on velvoitettava osallistumaan Pienen Pyhäveden kunnostustoimiin, kunnes järvi on kunnossa sekä jatkamaan Pienen Pyhäveden tilan seurantaa vähintään viisi vuotta tai kunnes järvi on kunnossa.

Tutkimusohjelmaan on ennen loppuyhteenvetoa sisällytettävä referenssipisteen "Pyhävesi 095" tutkinta, koska se oli mukana myös tutkimusta aloitettaessa. Jatkotutkimukset tulee teettää julkisrahoitteisella organisaatiolla, jolla ei ole asiakkuussuhdetta ja joka ei ole muutenkaan osallisena Pienen Pyhäveden tapaukseen.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun muassa seuraavasti:

Valtatietä 5 ei ole rakennettu tavanomaiseen tasaiseen maastoon, vaan se on rakennettu korkeista kallioista ja syvistä suoalueista koostuvaan maastoon. Tien vaikutusalue Pieneen Pyhäveteen on poikkeuksellisen pitkä (noin 5 km). Tie kulkee Pienen Pyhäveden ja Lahnaveden välisen vedenjakajan itäpuolisella harjanteella 4,5–36 metrin korkeudella järven pintaan nähden. Lyhin etäisyys järveen on noin 600 metriä. Tällä kohtaa pudotuskorkeutta on noin 10 metriä.

Tien alle jääneitä suoalueita ei ole täysin tyhjennetty, vaan tie on pengerretty kalliomurskeen päälle. Tien alle ja viereen jääneistä suoalueista irtoavan veden mukana järveen kulkeutuu edelleen poikkeavan paljon humuspitoista suovettä, mikä on vaikuttanut ja vaikuttaa jatkossakin Pienen Pyhäveden väriin ja näkösyvyyteen turvesoiden kuivatusveden tavoin.

Huleveden määrää on lisännyt tiealueen merkittävän leventymisen lisäksi tiealueelta ja tienvarsialueilta luontaisina imeytysaltaina tai välivarastoina toimineiden painanteiden ja soiden väheneminen ja kuivatus. Suoalueet olivat toimineet tien pohjoispuolisen valuma-alueen luontaisina suodatuskenttinä, pintavettä puhdistavina elementteinä sekä valtatien 5 aiheuttamien päästöjen varastona. Kaikki tiealueen hulevedet virtaavat noin viiden kilometrin pituudelta Pieneen Pyhäveteen. Suuri korkeusero 4,5–36 metriä järven ja tien välillä rajoittaa merkittävästi hulevesien imeytymistä maaperään tai ojiin ennen päätymistä Pieneen Pyhäveteen.

Ensimmäiset merkit tietyömaan haitallisista päästöistä nähtiin pääsiäisen aikaan 2010, jolloin vettä virtasi eri paikoin Mäkkiinmaantien yli. Tämä oli havaittavissa Pienestä Pyhävedestä otetussa saunavedessä savisaostumina ja metsäpainanteissa liejuna. Liikennevirasto on toistuvasti perustellut Pienessä Pyhävedessä tapahtuneita muutoksia kevään 2010 sulamisvesien äkillisellä piikillä. Mahdollista on, että lumen nopea sulaminen on aiheuttanut hetkellisen kuormituksen lisäyksen, mutta osa lisäyksestä on aiheutettu huolimattomuudella tai tahallisesti.

Pieneen Pyhäveteen valtatieltä 5 laskevat ojat ovat käytännössä ainut vedenlähde järveen. Tie on valuma-alueen keskellä. Lähes kaikkien aineiden pitoisuudet lisääntyvät tiealueella. Merkittävää imeytymistä tai muuta puhdistumista ei tien ja järven välissä tapahdu maaston kaltevuudesta johtuen, joten haitalliset aineet päätyvät ojien suuhun ja siten järveen asti.

Liikenneviraston toistuvasti esittämä perustelu hulevesien johtamisesta alkuperäisiin ojiin ja ojarumpuihin on useilta osin perusteeton. Toivolan eritasoliittymän (Lintula) sekä Ruokosuon eritasoliittymän kohdalla ojat on muotoiltu uudelleen ja vanha tie kaivettu eritasoliittymien kohdalta pois, jolloin hulevedet pääsevät virtaamaan näiden liittymien kohdalla aiempaa esteettömämmin Pieneen Pyhäveteen laskeviin ojiin. Tämä on havaittavissa kyseisissä kohdissa olevien ojien huomattavana eroosiona. Ruokosuon ja Karkialahden välisellä alueella vanha tielinja on uuden tien pohjoispuolella, joten hulevesiä ei ole tien rakentamisen jälkeen johdettu vanhoista rummuista tältä osuudelta. Liikennevirasto on perannut vanhoja ojia myös muun muassa niin sanotun hiekkasiilon kohdalla Ruokosuon ja Toivolan eritasoliittymien välissä ja suurentanut rumpuja esimerkiksi Lintulan linjalla.

Jyrkistä tienpenkereistä aiheutuu itsessään eroosiota ja kiintoainepäästöjä, koska runsaat sateet kuluttavat niihin jatkuvasti suuria onkaloita ja aiheuttavat eritasoisia sortumia. Penkereitä on jouduttu kiveämään ja paikkaamaan, minkä seurauksena kiintoainetta kulkeutuu edelleen jatkuvasti ajoittain Pieneen Pyhäveteen. Tämän johdosta Hemmonselän pohjoispäähän laskevaa ojaa on jouduttu avaamaan useita kertoja, viimeksi keväällä 2014. Myös Toivolan eritasoliittymässä oleva pitkä ojarumpu on tukkeutunut ja vuoden 2013 puolella kyseiseen lasku-uomaan on jouduttu kaivinkonetyönä rakentamaan neljä pientä taskua. Tiealueella tapahtuvien vaurioiden paikkaus- ja kaivutyö näyttää jatkuvan, joten suojaustoimenpiteillä lähempänä rantaa olisi tarvetta. Sekä Honkalammen laskujoen että Hemmonselän pohjoispäähän laskevan ojan nro 1 virtauskohdista löytyy luontaisia paikkoja tarvittaville rakenteille ja kosteikoille. Tarvittavan maa-alueen lunastushinta ei saa olla esteenä lain edellyttämille toimenpiteille.

Pieni Pyhävesi on ollut hapeton useissa mittauksissa. Samoina ajankohtina (elokuun mittaukset) alusveden lämpötila on ollut hyvin alhainen, mikä viittaa asiantuntijoiden mukaan kierron häiriöihin.

Tiesuolat ovat vesistölle vaarallisia. Kerrostuneisuustaipumusta lisäämällä voi aiheuttaa happiongelmia ja jopa kiihdyttää fosforin vapautumista sedimentistä. Suolan aiheuttama kerrostuneisuus on vahvempi kuin lämpötilan aiheuttama. Pienen Pyhäveden tapauksessa kerrostuneisuus olisi voinut voimistua natriumkloridin vuoksi. Korjaavana toimenpiteenä olisi alusveden suolapitoisuuden vähentäminen, jolloin luontainen kierto jälleen mahdollistuisi ja hapettomuus hellittäisi.

Tiesuolojen indikaattorina toimii myös korkea sähkönjohtavuus. Kaikissa Hemmonselän ja mittauspisteen 097 mittauksissa alusveden sähkönjohtavuus on ollut varsin korkea ja noin kaksinkertainen Isolla Pyhävedellä olevaan referenssipisteeseen 095. Kierto on mittausten valossa jäänyt tapahtumatta Hemmonselällä 2011 ja 2012, koska seuraavana keväänä pohjan lämpötilat olivat matalia ja sähkönjohtavuus korkea eli kiertoa ei ole tapahtunut edeltävänä keväänä eikä syksynä. Tätä tukee myös yhdistyksen tarkkailumittaukset elokuulta 2012, jolloin kierto oli tapahtunut Ryönän selällä (piste 097) (pintalämpötila 17,5 °C ja pohja 17 °C), mutta ei ainakaan samaan aikaan 0,5 kilometrin päässä Hemmonselällä (pintalämpötila 17,5 °C ja pohjan 5,2 °C).

Happikadon seurauksena pohjasedimentin ravinteiden pidätyskyky heikkenee ja ravinteiden vapautuminen pohjasedimentistä veteen lisääntyy voimakkaasti. Pitkäaikainen happikato johtaa pohjaeläinten täydelliseen katoamiseen. Happikadon aikana eloperäisen aineksen hajotus tapahtuu anaerobisesti eli ilman liukoista happea. Tällöin pohjasta voi vapautua veteen suuria määriä metaanikaasua ja merialueilla rikkivetyä, joka on eliöille myrkyllistä. Näitä ilmiöitä on havaittu myös Pienellä Pyhävedellä.

Kiintoaine on hulevesien merkittävin haitta-aine. Olennaista olisi saada poistetuksi kiintoaineen mukana happea kuluttava bioaines mukaan lukien suoveden hienojakoinen humus. Ojaveden kiintoainepitoisuudet nousevat tiealueen vaikutuksesta satoja, jopa tuhansia prosentteja. Li³säksi näiden tietojen ja vuositason virtaaman perusteella arvioituna tiealueen vaikutuksesta Pieneen Pyhäveteen päätyvän kiintoaineen määrä on vuositasolla noin 50 tonnia. Työmaan aikana vuosina 2010–2011 vastaavan laskelman perusteella kiintoaineen määrä oli noin 100 tonnia. Lisävahingot ovat minimoitavissa suodatinpadoilla tai vastaavalla ratkaisuilla. Suojaustoimien mahdollisesti aiheuttama hetkellinen kuormitus ei muuta tilannetta.

Poitinjoki on ainut luontainen vesireitti, josta Pienen Pyhäveden valuma-alueelta tulevat vedet virtaavat Kymijoen vesistössä edelleen. Se on ainut kulkureitti Pyhäveden suuntaan. Pienen Pyhäveden rehevöityminen vaikeuttaa tämän vesireitin käyttöä. Tämän vuoksi ruoppaus olisi perusteltua pelkästään järven virkistyskäytön, kuten kanootilla ja pienveneillä liikkumisen vuoksi. Väylän parantaminen on ainut, vaikkakin vaikutuksiltaan hidas keino, vaikuttaa veden vaihtuvuuteen ja suolapitoisuuden pienentämiseen Pienessä Pyhävedessä.

Lähes kaikkien aineiden pitoisuudet ovat korkeammat Kaalislahdella ja Hemmonselällä verrattuna Ryönänselän mittauspisteeseen 097. Syynä tähän on, että tiealueelta laskevista ojista viisi pahiten saastuttavaa ojaa laskevat joko Kaalislahteen (3 ojaa) tai Hemmonselälle (2 ojaa), joten nämä vesialueet ovat nopeimmin ja raskaimmin altistuneet tien aiheuttamalle kuormitukselle. Kaalislahden veden laatu on Hemmonselänkin vettä heikompi, mikä vaikuttaa useiden lahden rantamökkien arvoon ja virkistyskäyttöön.

Liikenneviraston yhdistykselle luovuttaman piirroksen perusteella laskettujen vaihdettujen maamassojen määrät ovat yhteensä noin 400 000 m. Nostettu maa-aines/turve on läjitetty läjitysalueille ja kuivatusvedet on johdettu käsittelemättöminä kahdeksaa ojaa pitkin suoraan Pieneen Pyhäveteen. Maanvaihto on pääpiirteissään kohdistunut soistuneisiin kohtiin Toivolan ja Ruokosuon eritasoliittymien välillä ja on rakennusvaiheessa aiheuttanut merkittäviä päästöjä Pieneen Pyhäveteen ensisijaisesti Kaalislahdelle ja pienellä viiveellä Hemmonselälle. Suovesi sisältää runsaasti happea kuluttavaa hitaasti hajoavaa humusta. Turvehumus reagoi veden kanssa 50-kertaisesti ja vapautuva hienoaines saostuu mutana järveen täyttäen sitä pikkuhiljaa. Kohonneet typpiarvot ilmentävät todennäköisesti työmaalta vapautuneita räjähdysainejäämiä ja lisäävät rehevöitymistä. Viljelysmaita on Kaalislahden ja Hemmonselän vaikutuspiirissä vähän.

Salmien ja kapeikkojen ruoppaamisella mahdollistettaisiin veden vaihtuminen päällysveden lisäksi myös alemmista kerroksista Hemmonselän ja Ryönänselän sekä Kaalislahden ja Hemmonselän välillä. Lahdenpohjien ruoppaus on myös järven virkistyskäyttöä parantava toimenpide. Veden vaihtuvuuden parantaminen pienessäkin määrin vähentäisi todennäköisesti myös suolapitoisuutta.

Liikennevirasto on asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa esittänyt, että järven veden laadussa ei olisi tapahtunut muutoksia 2010–2012 tehdyissä mittauksissa verrattuna vuosien 1972–2003 mittauksiin virallisessa mittauspisteessä Pieni Pyhävesi 097. Käytännössä kaikki veden laadun mittarit ovat kuitenkin keskiarvoisesti heikentyneet tien rakentamisen seurauksena. Erityisen merkittäviä muutoksia on muun muassa näkösyvyydessä, sameudessa, väriluvussa, kloridipitoisuudessa ja happitilanteessa. Näkösyvyyden keskiarvo on lähes puolittunut. Sameus ja väriluku syvänteessä alusvedessä on yli kolminkertainen. Vertailu on suuntaa-antava, koska kaikista suureista ei ollut mittaustuloksia vuosilta 1972–2003.

Happikato ei ole kertaakaan ollut täydellinen vuosina 1972–2003 siitä huolimatta, että aiemmin tehdyt metsäojitukset ja vanhan valtatien 5 rakentaminen 1950-luvun lopulla ovat kuormittaneet järveä. Sen sijaan vuoden 2010 jälkeen liukoisen hapen määrä alusvedessä on ollut täysin nolla kahdessa seurantamittauksessa (24.8.2010 ja 15.8.2013) myös mittauspisteessä 097. Hapen määrän ollessa nolla ja kemiallisen hapenkulutuksen ollessa korkea on happitilanne käytännössä negatiivinen, koska sisäinen kuormitus kuluttaa kaiken mahdollisen hapen tiettyyn rajaan asti ja hapettomuus säilyy, vaikka happea tulisi lisää.

Liikenneviraston on ryhdyttävä kunnostustoimenpiteisiin rakennusaikaisten päästöjen ja lisääntyvän hulevesipäästön aiheuttamien haittojen vähentämiseksi Etelä-Savon ELY-keskuksen ohjauksessa. Nämä toimet tulisi aloittaa ensi tilassa.

Pienen Pyhäveden piste 097 (Hertta-järjestelmän virallinen mittauspiste) on jätetty elokuussa 2011 ja keväällä 2012 tutkimatta tai raportoimatta yhdistykselle. Tämä tarkkailun puute haittaa johtopäätösten tekemistä.

Esimerkiksi alumiinin, kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet ovat selkeästi nousseet tiealueella ja järvessä, mutta näistä ei ole tehty Liikenneviraston teettämänä analyysejä vuoden 2012 jälkeen.

Tutkimusohjelmaan ei useista huomautuksista huolimatta ole korjattu, että Hemmonselän pohjoisosaan laskeva oja 2 on itse asiassa Ryönänselälle laskeva oja, joka lähtee joitakin satoja metrejä valtatieltä Toivolan eritasoliittymän yläpuolelta. Toivolan eritasoliittymästä hulevedet lounaaseen johtavia ojia, joihin johdetaan vedet myös Lintulan linjalta sekä tien molemmilta puolilta Keisanmäen kohdalta, ei ole tutkittu kuin ajoittain.

Itä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei se anna asiassa lausuntoa.

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan esittänyt, että järviveden lämpötilakerrostuneisuuteen vaikuttaa niin sanottu tehoisan selän pituus. Pyhävedellä päällys- ja alusvesi sekoittuvat täyskierrossa huomattavasti tehokkaammin, kun tehoisan selän leveys on itä-länsi -suunnassa 6,2 kilometriä (piste 095). Pienellä Pyhävedellä vastaava leveys on 0,7 kilometriä (piste 097). Etelä-pohjoissuunnassa selän leveys on Pyhävedellä yli puolet suurempi kuin Pienellä Pyhävedellä (1,5 kilometriä/0,7 kilometriä). Lounais-koillissuunnassa tehoisan selän leveydessä on yli kymmenkertainen ero. Vallitsevat tuulensuunnat Suomessa ovat lännen ja lounaan välillä.

ELY-keskus on mitannut suuntaa antavasti Pointinjoen (Pointinsillan alue) pohjakorkeuksia. Niiden perusteella ruoppaus alentaisi Pienen Pyhäveden alivedenkorkeutta. Ruoppausta ei saa toteuttaa ilman vesioikeudellista lupaa. Ruoppaus merkitsisi myös järvialtaan vesitilavuuden pienenemistä entisestään aliveden korkeuksien vallitessa. Tämä merkitsisi muun muassa vesikasvillisuuden lisääntymistä ja umpeenkasvun kiihtymistä vesistössä.

Väite, että järven sietokyky on ylittynyt, olisi tullut perustella tarkemmin joko esimerkiksi Vollenweiderin kriittisen ja sallitun kuormituksen laskennalla (kokonaisfosforille) tai vertaamalla aiempien vuosikymmenten vedenlaatutietoihin. Esimerkiksi veden kloridipitoisuus on ollut korkea jo 1990-luvun alussa.

Liikennevirasto on vastineessaan todennut, että valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden johdosta hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen olisi perusteita.

Liikennevirasto on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt muun muassa, että väite, jonka mukaan Liikennevirasto on toiminut valtatien 5 suunnittelun ja rakentamisen aikana huolimattomasti, on tosiasioita vastaamaton ja perusteeton. Valtatien 5 parantaminen ja rakentaminen on perustunut hanketta varten laadittuun ja ennen hankkeen toteuttamista lainvoimaiseksi tulleeseen tiesuunnitelmaan. Osana tiesuunnitelman laadintaa arvioitiin myös hankkeen ympäristö- ja muut vaikutukset. Suunnittelussa otettiin myös huomioon Pieni Pyhävesi -yhdistys ry:n valituksessa mainitut maaston korkeuserot sekä tien sijoittuminen Pienen Pyhäveden lähistölle.

Keväällä 2010 sää lämpeni nopeasti ja lumien sulaminen tapahtui hankealueella käytännössä yhdessä viikossa. Valumakäyrät osoittavat sulamisvesien valunnassa selvän valumapiikin, jonka seurauksena kiintoainesta kulkeutui valtatien alapuolisiin ojiin ja sitä kautta myös Pieneen Pyhäveteen. Hallintopakkoasian taustalla on vaikuttanut pääosin poikkeuksellinen kertaluonteinen tapahtumainkulku, johon ei olisi käytännössä ollut mahdollisuuksia varautua ennakolta ilman tienrakentamiskustannusten huomattavaa nousua. Näihin työnaikaisiin vesistövaikutuksiin ei ole enää tässä vaiheessa mahdollista puuttua valituksessa vaadittujen jälkikäteisten vesiensuojelurakenteiden toteuttamisella.

Liikennevirasto ei ole tyhjentänyt tietyömaan painanteisiin kertyneitä vesiä hallitsemattomasti ympäristöön. Tien rakentamisen eri vaiheissa maastoon muodostuu väistämättä maanleikkauksista, perustuskuopista ja kaivetuista ojista painanteita, joihin kertyy valuma- ja sadevesiä ennen maa- tai kiviainesmateriaaleilla tapahtuvaa täyttötöiden tekoa. Näihin painanteisiin jäänyt vesi ohjataan työvaiheiden etenemisen mukaan suunnitelmallisesti alapuolisten laskuojien suuntaan.

Pienen Pyhäveden vedenlaatua koskevien tutkimustulosten perusteella ei voida päätellä, että valtatien 5 parantaminen olisi heikentänyt merkittävästi Pienen Pyhäveden tilaa. Myöskään uusimmat vedenlaatutuloksista laaditut raportit eivät osoita, että Pienen Pyhäveden tila olisi merkittävästi heikentynyt.

Kala- ja Vesitutkimus Oy:ltä pyydetyssä asiantuntijalausunnossa 14.11.2014 on todettu, että Pienen Pyhäveden tila ei ole vedenlaatutulosten perusteella merkittävästi heikentynyt tietyömaan seurauksena, vaikka järveen on toisinaan päätynyt ylimääräistä kuormitusta. Kuormitus on näkynyt lievänä sameuden kasvuna ja näkösyvyyden pienenemisenä, joskin järveä voidaan edelleen pitää kirkasvetisenä. Lievän väriarvojen ja kemiallisen hapenkulutuksen kasvun on todettu liittyvän pääosin yleiseen suomalaisten vesistöjen humusleimaisuuden kasvuun, joka aiheutuu talvien lämpenemisestä, ja joka on havaittavissa muissakin suomalaisissa järvissä.

Pieneltä Pyhävedeltä ei ole kerätty sellaista kattavaa näyteaineistoa, johon nykyisin käytettävissä olevien selvitysten tuloksia olisi mahdollista verrata. Kyseisen vesistön heikko happitilanne on ollut tiedossa jo pitemmän aikaa. Pientä Pyhävettä ja sen veden laatuun vaikuttavia tekijöitä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa Pienen Pyhäveden ja valuma-alueen pienuus, vesistön ominaispiirteenä oleva mataluus ja veden huono vaihtuvuus sekä muiden kuormittajien merkitys.

Valtatien 5 parantamisesta aiheutuneen asfaltoidun alueen lisääntyminen ei ole tarkoittanut sadevesien johtamista suoraan järveen, vaan virtaamat ohjataan vesistöön tiesuunnitelman mukaisesti tien luiskan, sivuojan ja laskuojan kautta. Mikäli näitä jo toteutettuja kuivatusjärjestelyjä muutettaisiin tässä vaiheessa valituksessa vaaditulla tavalla, aiheuttaisi niiden rakentaminen eroosiota työkohteissa ja lisäkuormitusta Pieneen Pyhäveteen, jolloin toimenpiteistä olisi käytännössä enemmän haittaa kuin hyötyä. Vuonna 2013 Toivolan eritasoliittymän kohdalle on toteutettu tiesuunnitelmassa varattuun laskuojaan pato- ja allasrakenteet.

Liikennevirasto ei oikeudellisesti voi olla osaksikaan vastuussa muiden kuormittajien Pienelle Pyhävedelle aiheuttamista päästöistä ja kuormituksesta. Kun otetaan huomioon valtatien 5 tien parantamisesta aiheutuneen päästön suuruus ja kesto, Liikennevirastoa ei voida velvoittaa yksin osallistumaan vaadittuihin ruoppaushankkeisiin.

Veden vaihtumisen lisääminen vaaditulla tavalla edellyttäisi huomattavan laajoja ruoppauksia, joista aiheutuisi Pienen Pyhäveden veden laadulle sekä mahdollisesti myös veden korkeuksille useita haitallisina pidettäviä muutoksia, kuten työnaikaista veden samentumista, minkä lisäksi ruoppausten laajuudesta johtuen on epävarmaa, olisiko vesilain mukainen lupa hankkeelle sen hyödyistä ja haitoista johtuen ylipäänsä myönnettävissä.

Vaadittujen kunnostustoimenpiteiden vireille saattamisen tulisi tapahtua vesialueen jakokunnan toimesta hakemalla kunnostukselle vesioikeudellista lupaa. Koska tällaista vesistön kunnostushanketta ei ole vireillä ja veden laatutulokset osoittavat valtatien 5 parantamistöiden jääneen vesistövaikutuksiltaan vähäiseksi, ei Liikennevirastoa voida määrätä yksin ryhtymään mittaviin kunnostustoimenpiteisiin.

Hallintopakkoprosessin kanssa on ollut vireillä maantielaissa tarkoitettu maantietoimitus, jossa on käsitelty maantien rakentamisen aikana mahdollisesti syntyneiden haittojen ja vahinkojen korvausasiat mukaan lukien maantielain 55 §:ssä mainitut ympäristövahingot. Pieni Pyhävesi taikka sille aiheutuneet haitat ja vahingot eivät ole nousseet millään tavoin esiin asiassa puhevaltaa käyttävän vesialueen jakokunnan toimesta.

Näytteet on otettu 1.4.2011 päivätyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Näytteenottoa jatkettiin Pienen Pyhäveden syvänteistä vuonna 2011 kevättalvella. Havaintopaikat ovat Kaalislahti, Hemmonselkä ja Pieni Pyhävesi 097. Tämän jälkeen järvinäytteenotossa keskitytään tarkkailusuunnitelman mukaan Kaalislahdelle, jossa tienrakennustyömaan vaikutukset ovat olleet selvemmin havaittavissa. Suunnitelma on toimitettu sen laadintavaiheessa Etelä-Savon ELY-keskuksen, Pieni Pyhävesi -yhdistys ry:n ja Liikenneviraston kommentoitavaksi. Suunnitelmaan on tehty kommenttien perusteella täydennyksiä ja muutoksia. Tarkkailusuunnitelma on toimitettu edellä mainituille tahoille 4.4.2011 tiedoksi ja tarkkailu on toteutettu suunnitelman mukaisesti.

Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 20.9.2012 mukaisesti 15.10.2012 hyväksytyn tarkkailusuunnitelman mukaan alkuaineista analysoidaan vain natrium ja mangaani.

Pieni Pyhävesi -yhdistys ry on vastaselityksessään esittänyt muun muassa, että tien parannushankkeen jälkeen valtatien 5 alueella on jouduttu ja joudutaan tekemään jatkuvia korjaustöitä, joiden seurauksena vesistöön kohdistuu jatkuvasti uutta kuormitusta. Oletettavasti myös työmaan aikana valtatien 5 suunnasta Pieneen Pyhäveteen laskeviin ojiin sedimentoituneet tai niiden ulkopuolelle lasketut päästöt kuormittavat edelleen. Tämä kuormitus on näkynyt ajoittaisena likaisuutena, mutta myös suoritetuissa mittauksissa. Työmaan aikaiset luontoa koskevat pysyvät muutokset vaikeuttavat myös Pienen Pyhäveden tilan palautumista ennen vuotta 2009 vallinneelle tasolle.

Tiesuolat ovat yksi vaarallisimmista vesistöjen pilaajista. Tiesuolojen vaikutuksesta järviveteen voi muodostua niin sanottu harppauskerros eli halokliini. Harppauskerroksen vaikutuksesta pohjan lähellä oleva vesikerros ei vaihdu normaalisti.

Ambiotican tekemät vesistö- ja ojavesitukimukset todistavat tiesuolojen ajautumisen Pieneen Pyhäveteen. Suolojen eikä muidenkaan epäpuhtauksien tulo ojia myöten ei ole loppunut, vaikka tietyömaan varsinainen osuus on valmistunut. Tämä ilmenee muun muassa ojavesinäytteistä. Haitallisten aineiden määrä kasvaa lähes poikkeuksetta ojien virtaussuunnassa tien alapuolelle ja ojan suuta kohden mentäessä. Honkalammen yläpuolinen mittaus sisältää myös tievesiä, koska niin sanottu Keisanmäen alue on osittain tien alapuolelta ojitettu Honkalampeen ja sitä kautta Pieneen Pyhäveteen. Näistä ojavesinäytteistä Hemmonselän pohjoisosaan laskevien ojavesien kloridipitoisuus tien alapuolella ja vielä ojan suullakin on suuri (oja 1 yli 20 mg/l) eli noin kymmenkertainen normaalin suomalaisen sisäveden pitoisuuteen.

ELY-keskuksen lausunnossa ei ole otettu huomioon poikkeuksellisen korkeita suolapitoisuuksia, jotka Ambiotica on todennut ja jotka ovat hallintopakkohakemuksen keskeisimpiä aiheita.

Lausunnon viittaus vesikasvillisuuden lisääntymiseen ja umpeenkasvuun on erikoinen, koska ELY-keskus yleisesti suosittelee ruoppausta yhtenä vesistöjen kunnostustoimenpiteenä.

Poitinjoen pienimuotoinen ruoppaus ja mahdollisesti samalla siltakohdan leventäminen ei vaikuta Pienen Pyhäveden tilaa huonontavasti tai sen vedenkorkeuteen. Pyhäveden vedenkorkeus on karttatietojen mukaan sama kuin Pienessä Pyhävedessä eli 81,5 m.

Poitinjoki on järviruo´on voimakkaan kasvun vaikutuksesta umpeutumassa. Umpeenkasvamista on yritetty hidastaa kesällä 2014 niittämällä kasvustoa. Vahva juuristo ei lähde niittämällä, joten ainut keino on ruoppaus. Ruoppausta puoltaa myös se, että väylä on luontaisesti ollut leveämpi luontainen vesireitti. Väylän kaventaminen erottuu maastossa Korhonniementien kohdalla. Silta on osaltaan vaikuttanut väylän umpeen kasvamiseen. Poitinjoki on ainut vesiyhteys Pieneltä Pyhävedeltä Pyhävedelle ja siitä eteenpäin, joten sen umpeenkasvu ei ole vesistöjen virkistys- ynnä muun käytön kannalta oikeutettua eikä umpeutumista saisi edistää Pientä Pyhävettä kuormittamalla.

Kaikki Ambiotican suorittamat järvi- ja ojavesien mittaukset osoittavat järven tilan muuttuneen valtatien 5 työmaan seurauksena. Yksittäinen kloridiarvo 1990-luvulta on merkki tiesuolojen aiemmasta kulkeutumisesta järveen. Tiealueen molemmin puolin tehtiin ojituksia vuosina 1985–1987. Luonnossa esiintyvä kloridi on peräisin tiesuoloista. Tämä myös vahvistaa näkemystä valtatien 5 jatkuvasta, kuormittavasta vaikutuksesta. Tie on otettu käyttöön vuonna 1960. Siitä asti järveä on kuormitettu tiesuoloilla ja liikenteen päästöillä. Kuormitus nousi huippuunsa valtatien 5 työmaan aikana, jolloin välivarastoina toimineet tienvarsien suo- ynnä muut vesialtaat tyhjennettiin Pieneen Pyhäveteen. Tien alle jäävät altaat täytettiin kalliomurskeella. Järvi ei ole enää luontaisessa tilassa. Tätä muutosta todistaa Suomen ympäristökeskuksen 2.10.2013 julkaisema tieto "järvien ekologisesta tilasta", jonka mukaan "Mäntyharjun vesistöjen pintaveden ekologinen tila oli vuoden 2013 arvioinneissa pääosin erinomainen. Parhaasta luokituksesta poikkesivat kuitenkin Pyhävesi, jonka ekologinen tila oli arvioitu hyväksi, sekä Pieni Pyhävesi, jonka ekologinen tila oli arvioitu tyydyttäväksi".

ELY-keskus olisi itse voinut tehdä Vollenweiderin laskelman tai vaatia Liikennevirastoa teettämään sen. Pienen Pyhäveden ongelmana ei ole ulkoinen fosfori, vaan lähinnä kiintoaine, suovedet ja niiden tuoma happea kuluttava ravinnekuorma sekä tiesuolat, joten mallin käyttö ei ole ollut tarpeen. Fosforipitoisuudet saattavat nousta Pienessä Pyhävedessä fosforin vapautuessa pohjasedimentistä hapettomuuden seurauksena.

Todistajien havaitsemat tai valokuvin todennetut osoittavat Liikenneviraston toimineen huolimattomasti tai jopa tahallisesti ympäristövahinkoa aiheuttaen erityisesti rakentamisen aikana, jolloin vesiä ohjautui tietyömaa-alueelta varsin hallitsemattomasti ympäristöön.

Suunnitteluvaiheessa ei ole otettu huomioon Pienen Pyhäveden läheisyyttä ja korkeuseroja. Viimeistään ensimmäisen yhteisen katselmuksenaikana asianosaiset ovat tulleet tietoiseksi hankkeen mahdollisista ympäristövaikutuksista Pieneen Pyhäveteen ja Kymijoen vesistöön. ELY-keskuksen ja Liikenneviraston olisi tullut jo tällöin arvioida ja ottaa huomioon vesilain säännökset ojituksesta ja ympäristönsuojelulain säännökset toiminnanharjoittajan velvollisuuksista.

Hankkeesta ei ole tehty ympäristövaikutusten arviointia. Hanke perustui luontoselvitykseen ja siitä annettuun lausuntoon. Lausunnossa on tuotu esille Honkalammella pesivä kaakkuri ja liito-orava sekä melu, muttei vesistöjä lukuisine ranta-asukkaineen, eikä myöskään Pienellä Pyhävedellä pesivää laulujoutsenta, jonka suojelu ja elinympäristön säilyttäminen on säädelty Euroopan unionin lintudirektiivissä.

Liikennevirasto on omaehtoisesti rakentanut jälkikäteen vuonna 2013 pato- ja allasrakenteita, vaikka kiistää vesistövaikutukset. Nämä rakenteet olisi pitänyt tehdä jo tienrakennusvaiheessa.

Penkereet ovat tiealueella niin jyrkät, ettei kasvillisuus menesty niissä, vaan penkereet syöpyvät vähänkään kovemman sateen ansiosta jatkuvasti, joten tienpenkereitä on jouduttu korjaamaan useampana vuotena. Lisäksi Liikennevirasto on joutunut päällystämään työmaan valmistumisen jälkeen joitakin penkereitä ja Toivolan eritasoliittymää irtokivillä, mutta siitä huolimatta maa-ainesta irtoaa tien penkoista, kuten ojavesianalyysit osoittavat. Kuivatusrakenteiden kasvillisuus ei estä kiintoaineen irtoamista tiealueelta ja kulkeutumista järveen.

Hemmonselän pohjoisosaan laskevaa ojaa on jouduttu avaamaan useampia kertoja, jottei vesi leviä pellolle. Lisäksi tämän ojan ylimmän haaran tiealueen puolella olevan metsäautotien rumpuputki on jouduttu avaamaan tiealueelta tulleen maa-aineksen vuoksi.

Liikenneviraston Kala- ja Vesitutkimus Oy:ltä pyytämä lausunto ei muuta tosiasioita. Lausunnon antaja ei ole ollut mukana tekemässä mittauksia eikä näkemässä tapahtumia ja aliarvioi tapahtunutta. Se, että Kaalislahdelta ja Hemmonselältä ei ole aiempia mittaustuloksia, ei muuta tilannetta. Jo pelkät ojavesianalyysit kertovat tilanteen kulun rakennustöiden aikana ja niiden jälkeen. Lisäksi pisteestä 097 on riittävästi aiempia mittaustuloksia. Veden virtaussuunnassa valtatieltä 5 katsottuna Kaalislahti ja Hemmonselkä ovat pistettä 097 aiemmin, joten tilanteen huononeminen näkyy näissä pisteissä ensin ja on siten vielä pistettä 097 huonompi.

Pientä Pyhävettä hallitsevat pääasiassa yksityiset kalaveden omistajat. Ainoastaan Ryönänselän pohjoisosa, Hemmonselän pohjoinen pieni lahti ja Kaalislahden länsireuna ovat Lahnavesi–Tuusjärvi osakaskunnan hallinnassa, kaikkiaan ehkä yksi viidesosa järvestä. Se, että Pienelle Pyhävedelle aiheutuneet haitat eivät ole nousseet esille maantietoimituksessa puhevaltaa käyttävän vesialueen jakokunnan toimesta, johtuu edellä mainitusta asiasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Pointinsilta-alueen ruoppaus alentaisi Pienen Pyhäveden alivedenkorkeutta siinä määrin, että ruoppaukseen tarvittaisiin vesilain mukainen lupa. Ruoppaus pienentäisi järvialtaan vesitilavuutta entisestään alivedenkorkeuksien vallitessa. Tämä puolestaan aiheuttaisi vesikasvillisuuden lisääntymistä ja umpeenkasvun kiihtymistä vesistössä. Tästä syystä ruoppausvelvoitteen asettaminen ei ole mahdollista tämän hallintopakkoasian yhteydessä.

Aluehallintovirasto on velvoittanut Liikenneviraston tarkkailemaan Pienen Pyhäveden ja siihen tiealueen kautta laskevien uomien veden laatua sekä tekemään vuoden 2017 helmikuun loppuun mennessä Itä-Suomen aluehallintovirastolle vesilain mukaisen hakemuksen, johon sisältyvät esitys vesistötarkkailun jatkamisen tarpeellisuudesta sekä tarkkailutulosten ja muun käytettävissä olevan aineiston perusteella tehty esitys niistä toimenpiteistä, jotka ovat jatkossa tarpeen Pienen Pyhäveden veden laadun ja ekologisen tilan säilyttämiseksi vähintään sillä tasolla, mikä vallitsi ennen valtatien 5 parantamisen aloittamista. Tuon hakemusasian yhteydessä annetaan käytettävissä olevien seurantatulosten perusteella mahdollisesti tarvittavat velvoitteet Pienen Pyhäveden vedenlaadun parantamiseksi.

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Tuulia Träskelin.