Muu päätös 72/2016
Asia Valitus sähkömarkkinoita koskevassa asiassa
Valittaja Caruna Oy (aikaisemmin Fortum Sähkönsiirto Oy), Espoo
Päätös, jota valitus koskee
Markkinaoikeus 26.4.2013 nro 177/2013
Asian aikaisempi käsittely
Satapirkan Sähkö Oy on pyytänyt Energiamarkkinavirastoa (1.1.2014 alkaen Energiavirasto) tutkimaan, onko Fortum Sähkönsiirto Oy:n (jäljempänä myös FSS) toiminta alueverkon kunnossapidon ja vianselvityksen osalta täyttänyt sähkömarkkinalain (386/1995) velvoitteet verkon kehittämisvelvollisuudesta. Virastoon 9.3.2012 saapuneen tutkintapyynnön mukaan Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kilovoltin verkossa tapahtuneiden vikojen johdosta Sallila Sähkönsiirto Oy:lle on aiheutunut aikavälillä 26.12.2011–27.12.2011 mittavia keskeytyksiä. Sallila Sähkönsiirto Oy on esittänyt asiasta reklamaation Satapirkan Sähkö Oy:lle.
Energiamarkkinavirasto on päätöksessään 12.10.2012 (dnro 341/420/2012) katsonut, että Fortum Sähkönsiirto Oy ei ole noudattanut sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaista verkon kehittämisvelvollisuutta laiminlyödessään verkkonsa käyttövarmuuden yleisesti hyväksyttävän tason ylläpidon. Kehittämisvelvollisuuden laiminlyönti on johtunut siitä, että Fortum Sähkönsiirto Oy on tietoisesti jättänyt tekemättä tarvittavia kunnossapitotoimenpiteitä 110 kilovoltin linjoihin sekä siitä, että Fortum Sähkönsiirto Oy:n varautuminen vikatilanteisiin on ollut puutteellista. Tämä on johtanut useisiin eri puuvikoihin 110 kilovoltin linjoilla aiheuttaen vaikutuksiltaan laajoja ja huomattavan pitkiä keskeytyksiä useille tuhansille asiakkaille sekä muille verkonhaltijoille.
Energiamarkkinavirasto on velvoittanut Fortum Sähkönsiirto Oy:n korjaamaan maastotarkastuksissa havaitut puutteet ja varmistamaan, että kaikki Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kilovoltin linjat ovat tulevaisuudessa puuvarmoja. Lisäksi Fortum Sähkönsiirto Oy:n tulee myös muutoin parantaa nykyistä 110 kilovoltin verkon käyttövarmuutta ja luotettavuutta sekä varautumista suuriin vikatilanteisiin ja varmistaa, että tieto mahdollisesta viasta saadaan välittömästi käyttökeskukseen.
Energiamarkkinavirasto on velvoittanut Fortum Sähkönsiirto Oy:n toimittamaan Energiamarkkinavirastolle dokumentit vikaantuneille johto-osille vuoden 2011 jälkeen tehdyistä reunavyöhykkeen ja johtoalueen raivauksista siten, että tiedoista käy ilmi, mille osalle johto-osaa raivaus on tehty. Lisäksi viraston päätöksen mukaan Fortum Sähkönsiirto Oy:n tulee toimittaa Energiamarkkinavirastolle kirjallinen selvitys siitä, miten se aikoo parantaa seuraavan kolmen vuoden sisällä sen nykyistä 110 kilovoltin suurjännitteisen verkon käyttövarmuutta ja luotettavuutta sekä lyhentää viiveitä vian syntymishetkestä itse vian korjaamiseen. Viraston päätöksen mukaan kirjallinen selvitys korjaavien toimenpiteiden suorittamisesta sekä mainitut dokumentit tulee toimittaa Energiamarkkinavirastolle 1.2.2013 mennessä.
Energiamarkkinavirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
Energiamarkkinaviraston kokonaisarviointi verkon kehittämisvelvollisuuden noudattamisesta
Energiamarkkinavirasto toteaa, että FSS on tehnyt 110 kilovoltin linjoille säännöllisesti maastotarkastuksia. FSS ei ole kuitenkaan kaikilta osin korjannut maastotarkastuksissa havaittuja puutteita. Tällaisia tilanteita esiintyi juuri erityisesti vikapaikoissa. Reunavyöhykkeen vaarallisen pitkille puille FSS ei ollut tehnyt mitään toimenpiteitä. Vikoja on ollut usealla eri johto-osuudella ja näissäkään kyse ei ole ollut yksittäisestä puusta, vaan linjoille on kaatunut useita puita. Kyse ei ole siten ollut yksittäisestä tapauksesta.
Asiassa saadun selvityksen perusteella voidaan todeta, että FSS:n 110 kilovoltin verkko on ollut alttiina häiriöille useasta eri kohdasta puiden vuoksi, eikä korjaavia toimenpiteitä ole tehty, vaikka tämä on tiedostettu. Lisäksi selvityksen perusteella voidaan todeta, että FSS:n 110 kilovoltin verkon käyttövarmuus ja luotettavuus on viimeisen neljän vuoden aikana ollut huomattavasti verrokkiyhtiöitä huonompi ja on lisäksi kehittynyt tarkasteltavana ajanjaksona tasaisesti huonompaan suuntaan. Merkille pantavaa on myös se, että verrokkiyhtiöillä joulukuun 2011 olosuhteet eivät ole juurikaan vaikuttaneet 110 kilovoltin verkon käyttövarmuuteen tai luotettavuuteen. Erityisesti FSS:n haarajohdoilla on ollut pysyviä puuvikoja merkittävän paljon. Kymmenellä suurimmalla 110 kilovoltin haarajohdon omistajalla on ollut yhteensä seitsemän puuvikaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näistä vioista kuusi kappaletta on ollut FSS:n puuvikoja.
110 kilovoltin verkko rakennetaan puuvarmaksi, ja se tulee myös kunnossapitotoimenpitein ylläpitää puuvarmana. Nyt käsillä olevassa tapauksessa FSS:n 110 kilovoltin verkko ei ole ollut kaikilta osin puuvarmaa johtuen kunnossapidossa tehdyistä laiminlyönneistä. Näitä laiminlyöntejä on tapahtunut useilla eri johto-osuuksilla. Maastotarkastuksen raporttien perusteella FSS:n 110 kilovoltin johdoille olisi voinut pahemmassa tapauksessa kaatua enemmänkin puita. Energiamarkkinavirasto katsoo, että 110 kilovoltin verkon kunnossapidossa on otettu tietoisia riskejä. Vikojen syynä on ollut yksiselitteisesti FSS:n verkon kunnossapitotoimenpiteiden laiminlyönti.
Viat olisivat olleet FSS:n ennaltaehkäistävissä ylläpitämällä 110 kilovoltin linjat puuvarmoina. Joulukuun 2011 sääolosuhteet eivät myöskään ole olleet mitenkään poikkeuksellisia sillä tavoin, että sanottua olisi syytä arvioida toisin. Jos reunavyöhyke ja johtoalue pidetään yleisesti hyväksyttävässä kunnossa, puita ei pääse kaatumaan linjalle tuulen johdosta. Edellä esitetyn perusteella Energiamarkkinavirasto katsoo, että FSS on laiminlyönyt 110 kilovoltin linjojen ylläpitoa.
FSS:n varautuminen tapahtuneisiin vikatilanteisiin on myös ollut puutteellista. Vikojen korjausprosessissa on ollut kohtuuttoman pitkiä viiveitä. Kokonaisuutena katsoen viivettä on ilmennyt niin tiedon saannista vioista, asentajien hälyttämisessä vikapaikalle kuin itse vian korjaamisessa. Korjausajat vian ilmenemisestä sen korjaamiseen ovat olleet moitittavan pitkiä erityisesti johto-osuuksilla Seikunmaa–Niinijoensuu ja Lieto–Yläne. Energiamarkkinavirasto toteaa, että vikojen korjausajat olisivat olleet lyhyemmät, jos FSS olisi varautunut vastaaviin tilanteisiin paremmin. Vikojen pitkä korjausaika on siten aiheutunut osin puutteellisesta varautumisesta 110 kilovoltin verkon vikoihin.
Sähkönjakelu FSS:n 110 kilovoltin sähköverkossa on ollut joulukuussa 2011 yhtäjaksoisesti keskeytyneenä pitkiä aikoja useista eri paikoista, eikä keskeytyksiä ja niiden vaikutuksia sähköjärjestelmään voida pitää vikojen syyt ja olosuhteet kokonaisuutena huomioiden vähäisinä. Keskeytyksistä on aiheutunut sekä haittavaikutuksia kantaverkonhaltija Fingrid Oyj:lle että sähkönjakelun keskeytyminen useille jakeluverkonhaltijoille ja näiden useille tuhansille asiakkaille.
Edellä esitettyjen tosiseikkojen perusteella asiaa kokonaisuutena arvioiden Energiamarkkinavirasto katsoo, että FSS:n 110 kilovoltin verkon kunnossapito- ja kehitystoiminta eivät ole olleet yleisesti hyväksyttävällä tasolla yllä mainituilta osin. Näistä laiminlyönneistä johtuen FSS:n 110 kilovoltin verkon käyttövarmuus ja luotettavuus eivät ole olleet yleisesti hyväksyttävällä tasolla. Energiamarkkinavirasto katsoo, että asiaa pahentaa FSS:n vastuuton toiminta 110 kilovoltin linjojen kunnossapidossa, sillä FSS on ollut tietoinen 110 kilovoltin linjojen tarvitsemista kiireellisistä kunnossapitotoimenpiteistä, mutta siitä huolimatta FSS ei ole niitä tehnyt. Lisäksi FSS on ollut tietoinen, että näiden kunnossapitoa vaatineiden kohtien mahdollisesti vikaantuessa vian vaikutukset koskevat Fingrid Oyj:tä sekä muita verkonhaltijoita ja useita tuhansia asiakkaita.
Energiamarkkinavirasto toteaa, että FSS on vasta vuonna 2012 suorittanut korjaavia toimenpiteitä ja korjannut johtoalueen kaventumia sekä poistanut vaarallisen pitkiä reunapuita vikaantuneilta linjoilta. Energiamarkkinavirasto pitää kuitenkin hyvänä sitä, että FSS on oma-aloitteisesti ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin aikavälillä 26.–27.12.2011 tapahtuneiden, myrskyjen korostamien puutteiden osalta.
Fortum Sähkönsiirto Oy on markkinaoikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Energiamarkkinaviraston päätöksen. Fortum Sähkönsiirto Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiamarkkinaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 39 951 eurolla korkoineen.
Energiamarkkinavirasto on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.
Markkinaoikeus on 19.3.2013 toimittanut asianosaisten käsitysten ja ratkaisemiseen vaikuttavien kirjallisten selvitysten sekä henkilötodistelun arvioimiseksi valmistelevan suullisen käsittelyn.
Markkinaoikeus on 26.–27.3.2013 toimittanut valittajien vaatimuksesta suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi sekä henkilötodistelun vastaanottamista varten. Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistajina Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkkopäällikkö Henrik Suomea ja keskuskäyttöpäällikkö Kimmo Vainiolaa, Elenia Oy:n turvallisuuspäällikkö Markku Vänskää, Fingrid Oyj:n voimajohtojen kunnonhallintapäällikkö Mikko Jalosta, Satapirkan Sähkö Oy:n verkostopäällikkö Kimmo Kivikkoa ja Sallila Sähkönsiirto Oy:n verkkojohtaja Olli Eskolaa.
Markkinaoikeuden ratkaisu
Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen. Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
1. Sovellettavat säännökset ja asian arvioinnin lähtökohdat
Sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin asiakkaiden kohtuullisten tarpeiden mukaisesti ja turvata osaltaan riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti asiakkaille (verkon kehittämisvelvollisuus).
Sähkömarkkinalain esitöissä (HE 138/1994 vp, s. 31–32) on 9 §:n kohdalla lausuttu verkon kehittämisvelvollisuuden tarkoittavan muun muassa sitä, että verkonhaltijan tulisi pitää verkon käyttövarmuus yleisesti hyväksyttävällä tasolla. Lisäksi verkonhaltija rakentaisi ja vahvistaisi verkkoaan niin, että asiakkaiden tavanomaiset, ennakoitavissa olevat palvelutarpeet tulevat tyydytetyiksi. Asiakkaalle tulee turvata myös riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti. Sähkön laatu ja sähkökatkosten tiheys ja pituus riippuvat pääasiassa sähköverkoston rakenteesta ja kunnosta. Verkonhaltijan tulee huolehtia, että sähköverkosto on tältä osin riittävässä kunnossa myös haja-asutusalueilla.
Sähkömarkkinalain 39 §:n 1 momentin mukaan, jos joku rikkoo tai laiminlyö tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä taikka verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa säädettyjä velvoitteitaan, valvontaviranomaisen on velvoitettava hänet korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Velvoitepäätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin virhe tai laiminlyönti tulee korjata.
Muutoksenhaun kohteena olevassa asiassa on arvioitavana Energiamarkkinaviraston valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuus. Kysymys on ensisijaisesti siitä, onko Energiamarkkinavirasto voinut päätöksessään päätyä siihen ratkaisuun, että Fortum Sähkönsiirto Oy ei ole noudattanut sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaista verkon kehittämisvelvollisuutta laiminlyödessään verkkonsa käyttövarmuuden yleisesti hyväksyttävän tason ylläpidon. Lisäksi markkinaoikeuden arvioitavana on se, onko Energiamarkkinavirasto voinut asettaa valittajalle päätöksessä esitetyt korjaavat velvoitteet.
2. Markkinaoikeuden arvio valituksenalaisesta päätöksestä
2.1 Fortum Sähkönsiirto Oy:n suurjänniteverkon kunnossapito
Energiamarkkinavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että jakeluverkonhaltija voi olla liittynyt itse joko suoraan Fingrid Oyj:n omistamaan kantaverkkoon tai vaihtoehtoisesti jakeluverkonhaltija on liittynyt toisen verkonhaltijan, kuten Fortum Sähkönsiirto Oy:n, 110 kilovoltin suurjänniteverkkoon. Viimeksi mainitussa tilanteessa jakeluverkonhaltija on riippuvainen tämän toisen verkonhaltijan suurjänniteverkon toimitusvarmuudesta. Virasto on tällä perusteella arvioinut, että valittajan suurjänniteverkko voidaan rinnastaa toimitusvarmuusvaatimuksiltaan lähes kantaverkolta edellytettävään toimitusvarmuuden tasoon.
Energiamarkkinavirasto ja FSS ovat olleet yksimielisiä siitä, että Fingrid Oyj:n voimassaolevien yleisten liittymisehtojen mukaan 110 kilovoltin suurjänniteverkko on rakennettava puuvarmaksi. Erimielisyys on sitä vastoin koskenut sitä, tuleeko kysymyksessä oleva sähköverkko kyetä ylläpitämään puuvarmana siten, ettei myrsky aiheuta kaatuvien puiden johdosta häiriöitä suurjänniteverkon toiminnalle, vai onko tämä ainoastaan alalla vallitseva tavoite. Valituksenalaisessa päätöksessä virasto on esittänyt puuvarmuudella tarkoitettavan sitä, että jos johtoalueet ja reunavyöhykkeet on hoidettu riittävin tavoin ja ylläpidetty yleisesti hyväksyttävällä tasolla, puut eivät kaatuessaan aiheuta häiriöitä 110 kilovoltin suurjänniteverkolle.
Verkkoyhtiöiden omien käsitysten puuvarmuuden merkityssisällöstä ei voida katsoa olevan kovin merkittävässä asemassa Energiamarkkinaviraston arvioidessa verkkoyhtiön toimintaa sähkömarkkinalaissa säädetyn verkon kehittämisvelvollisuuden kannalta. Kuitenkin markkinaoikeudessa kuullun henkilötodistelun mukaan puuvarmuuden ylläpitämisvelvollisuuden rakentamisvaiheen jälkeenkin on tulkittava olevan myös verkonhaltijoiden keskuudessa yleisimmin vallitseva näkemys. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella markkinaoikeus katsoo, että puuvarmuuden on toteuduttava kysymyksessä olevissa suurjänniteverkoissa myös niiden rakentamisen jälkeen siten, ettei sähköjohtojen päälle kaatuvista puista aiheudu sähkönjakelulle toimintahäiriöitä.
Sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee turvata osaltaan riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti asiakkaille. Sähkön laatu on edellä todetuin tavoin lain esitöidenkin mukaan riippuvainen pääasiassa sähköverkoston rakenteesta ja kunnosta. Kun verkonhaltijan tulisi lisäksi pitää verkon käyttövarmuus yleisesti hyväksyttävällä tasolla, markkinaoikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella verkon kehittämisvelvollisuuden merkitsevän muun ohella sitä, että useita jakeluverkonhaltijoita palvelevat 110 kilovoltin suurjänniteverkot tulee tosiasiallisesti ylläpitää puuvarmoina myös rakentamisvaiheen jälkeen.
Verkonhaltijalle kuuluvan verkon kehittämisvelvollisuuden noudattamisen kannalta merkitystä ei voida antaa sille, vastaako verkkoyhtiö itse oman sähköverkkonsa tarkastus- ja kunnossapitotoimista vai hoitaako sähköyhtiö verkkojensa ylläpitämistä ja kehittämistä kokonaan tai osittain ulkoistamalla nämä toiminnot. Verkkoyhtiön on vastattava joka tapauksessa siitä, että sen sähköverkon kunnossapito on järjestetty asianmukaisesti ja esimerkiksi myös puuvarmuuden ylläpitämisen edellyttämien puiden kaatamisesta riittävän aikaisessa vaiheessa.
Tapani- ja Hannu-myrskyjen vaikutusalueella 26. ja 27.12.2011 ei ilmeisesti aiheutunut puista johtuvia toimintahäiriöitä Fingrid Oyj:n eikä Elenia Oy:n omistamille 110 kilovoltin suurjänniteverkoille. FSS:n suurjänniteverkolle sitä vastoin aiheutui useiden puiden kaatumisista sähköjohtojen päälle sähkönjakelun keskeytyksiä valituksenalaisessa päätöksessä todetulla neljällä eri johto-osuudella. Markkinaoikeus katsoo, ettei FSS:n suurjänniteverkon muita verkkoja suurempaa kokonaispituutta myrskyn vaikutusalueella voi pitää asian kokonaisarvioinnin kannalta merkityksellisenä selittävänä tekijänä sille, että kaikki puiden kaatumisista aiheutuneet 110 kilovoltin suurjänniteverkkojen toimintahäiriöt kohdistuivat nimenomaan FSS:n verkkoon. FSS on sittemmin esittänyt tehostaneensa suurjänniteverkkonsa kunnossapitotoimintaa Tapani- ja Hannu-myrskyjen jälkeen muun ohella ilmakuvauksin ja raivaustoimenpitein.
Energiamarkkinavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että FSS:n suurjänniteverkon kaatuneista puista vikaantuneiden johto-osuuksien kunnossapito ei ole ollut moitteetonta. Esitetyn selvityksen perusteella markkinaoikeus hyväksyy Energiamarkkinaviraston päätöksessään esittämän johtopäätöksen siitä, että laiminlyönneistä johtuen FSS:n 110 kilovoltin verkon käyttövarmuus ja luotettavuus ei ole ollut yleisesti hyväksyttävällä tasolla.
Asian lopputuloksen kannalta merkitystä ei ole sillä Energiamarkkinaviraston päätöksessään esiin nostamalla seikalla, onko FSS tietoisesti jättänyt suurjänniteverkossaan joitakin tarvittavia kunnossapitotoimenpiteitä tekemättä.
2.2 Fortum Sähkönsiirto Oy:n varautuminen sähkönjakelun häiriöön
Energiamarkkinavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että FSS:n varautuminen tapahtuneisiin vikatilanteisiin on ollut puutteellista ja vikojen korjausprosessissa on ollut kohtuuttoman pitkiä viiveitä. Kokonaisuutena katsoen viivettä on päätöksen mukaan ilmennyt niin tiedon saannissa vioista, asentajien hälyttämisessä vikapaikalle kuin itse vian korjaamisessa. Sähkönjakelu FSS:n suurjänniteverkossa on ollut joulukuussa 2011 yhtäjaksoisesti keskeytyneenä useista eri paikoista eikä keskeytyksiä ja niiden vaikutuksia sähköjärjestelmään voida viraston mukaan pitää vikojen syyt ja olosuhteet huomioiden vähäisinä. Keskeytyksistä on aiheutunut sekä haittavaikutuksia kantaverkonhaltijalle että sähkönjakelun keskeytyminen useille jakeluverkonhaltijoille ja näiden useille tuhansille asiakkaille.
Fortum Sähkönsiirto Oy:n keskuskäyttöpäällikkö Kimmo Vainiola on markkinaoikeudessa kertonut siitä, että Tapani- ja Hannu-myrskyt aiheuttivat voimakkuudellaan ja lähes koko FSS:n verkon kattavan vaikutusalueen vuoksi monia vaikeuksia kaatuneista puista aiheutuneiden vahinkojen raportoinnissa ja korjaamisprosessin eri vaiheissa. Laaja suurhäiriö on vaatinut myös priorisointia korjaustoimenpiteissä, joita on toteuttanut pääasiassa FSS:n sopimuskumppani Eltel Oy. Vainiolan arvion mukaan FSS:n varautuminen kysymyksessä olevaan suurhäiriöön oli ollut riittävää, mutta muun muassa myrskyn voimakkuus ja vaikeat maasto-olosuhteet olivat hidastaneet korjaustoimenpiteiden suorittamista.
Markkinaoikeus katsoo, että vaikka FSS on esittänyt markkinaoikeudessa sekä kirjallisesti että suullisesti aiempaa tarkempaa selvitystä muun muassa suurhäiriötilanteessa tapahtuvasta korjattavien kohteiden priorisoinnista sekä suurjänniteverkon eri vikojen korjaamisen jopa 30 tunnin kestoon vaikuttaneista syistä, uusikaan selvitys ei anna aihetta arvioida FSS:n varautumista sähköverkon häiriötilanteeseen toisin kuin Energiamarkkinavirasto on päätöksessään tehnyt.
Energiamarkkinavirasto on siten valituksenalaisessa päätöksessä esittämillään perusteilla voinut tehdä ratkaisunsa siitä, että Fortum Sähkönsiirto Oy:n varautuminen 110 kilovoltin suurjänniteverkon vikatilanteisiin ei ole ollut riittävällä tasolla.
2.3 Johtopäätös Energiamarkkinaviraston päätöksen lainmukaisuudesta
Markkinaoikeus katsoo, että Energiamarkkinaviraston valituksenalaisesta päätöksestä käy riittävässä laajuudessa ilmi se, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Energiamarkkinavirasto on voinut perustellusti katsoa, ettei Fortum Sähkönsiirto Oy ole noudattanut sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaista verkon kehittämisvelvollisuutta. Myöskään Energiamarkkinaviraston Fortum Sähkönsiirto Oy:lle määräämät korjaavat toimenpiteet eivät ole olleet sähkömarkkinalain tai suhteellisuusperiaatteen vastaisia.
Energiamarkkinaviraston päätöksen kumoamiseen ei siten ole aihetta.
3. Oikeudenkäyntikulut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Fortum Sähkönsiirto Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Kimmo Mikkola, Jaakko Ritvala, Sami Rautiainen ja Erkki Lakervi.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1. Fortum Sähkönsiirto Oy:n valitus
Fortum Sähkönsiirto Oy (jäljempänä myös FSS tai yhtiö) on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus:
1) kumoaa markkinaoikeuden päätöksen;
2) vahvistaa, että Fortum Sähkönsiirto Oy ei ole laiminlyönyt noudattaa sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaista sähköverkon kehittämisvelvollisuutta;
3) toissijaisesti vahvistaa, että Fortum Sähkönsiirto Oy ei ole tahallisesti tai tietoisesti jättänyt tekemättä korjaavia toimenpiteitä ja ottanut tietoisia riskejä 110 kilovoltin verkon kunnossapidossa; ja
4) velvoittaa Energiamarkkinaviraston korvaamaan Fortum Sähkönsiirto Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa 39 951 eurolla (alv 0 %) ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa myöhemmin esitettävän erittelyn mukaan laillisine viivästyskorkoineen.
Fortum Sähkönsiirto Oy on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:
Tiivistelmä vaatimusten perusteista
Energiamarkkinavirasto (jäljempänä myös EMV) on päätöksessään katsonut, että FSS on laiminlyönyt sähköverkon kehittämisvelvollisuutensa, kun yhtiö ei ollut erittäin poikkeuksellisissa sää- ja maaperäolosuhteissa pystynyt täysin täyttämään toimitusvarmuuden ja puuvarmuuden edellytyksiä. Nämä edellytykset virasto on ensimmäisen kerran määritellyt kyseisessä FSS:lle antamassaan päätöksessä. Yhtiön ei voida katsoa rikkoneen kehittämisvelvollisuuttaan, kun ennen päätöksen antamista lainsäädännössä, alemmanasteisissa säännöksissä tai EMV:n päätöksissä ei ollut määritelty, mitä velvollisuus konkreettisesti tarkoittaa ja mitä velvollisuuden täyttäminen edellyttää. EMV:n päätös on perustuslain 2 §:ssä vahvistetun hallinnon laillisuusperiaatteen ja hallintolain 6 §:ssä vahvistetun luottamuksensuojan periaatteen vastainen.
Energiamarkkinavirasto on edellyttänyt päätöksessään FSS:n 110 kilovoltin suurjännitteelliseltä sähköverkolta sellaista toimitusvarmuutta ja puuvarmuutta, joka tarkoittaisi käytännössä täysin häiriötöntä ja keskeytyksetöntä sähköntoimitusta sekä vikojen välitöntä korjaamista myös erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa. EMV on edellyttänyt absoluuttista varmuutta siitä, että yksikään puu ei missään olosuhteissa aiheuta verkolle vaurioita. Tämä vaatimus on käytännössä mahdoton toteuttaa, ja se on suhteellisuusperiaatteen vastainen. EMV:n päätöksessään soveltamia tiukkoja vaatimuksia ei ole käytännössä sovellettu myöskään kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj:hin. Päätös on tasapuolisuusperiaatteen vastainen.
EMV:n päätös perustuu virheelliseen arvioon FSS:n 110 kilovoltin suurjänniteverkon kunnossapidosta. Toisin kuin EMV on päätöksessään katsonut, FSS on hoitanut 110 kilovoltin sähköverkkoaan huolellisesti alalla yleisesti noudatettavien kunnossapitoperiaatteiden ja -käytäntöjen mukaisesti. FSS ei ole EMV:n väittämällä tavalla tietoisesti laiminlyönyt verkkonsa kunnossapitoa, vaan yhtiö on huolehtinut verkon ylläpidosta, kuten johtoaukeiden ja reunavyöhykkeiden kasvuston raivauksesta, alalla yleisesti noudatettujen käytäntöjen mukaisesti. EMV:n päätöksestäkin ilmenee, että FSS on huolehtinut raivauksesta maastotarkastusraporteissa ilmoitettujen kiireellisyysluokkien mukaisesti.
EMV:n päätös perustuu virheelliseen arvioon FSS:n 110 kilovoltin verkossa esiintyneiden vikojen määrästä ja kestosta verrattuna muiden 110 kilovoltin verkonhaltijoiden verkkoihin. Päätöksen perusteena ollut tilastollinen vertailu ei ole tasapuolinen, vaan sitä vääristävät vertailuun valittujen verkkojen erilaiset verkostorakenteet ja toimintaolosuhteet sekä erityisesti joulukuun 2011 Tapani- ja Hannu-myrskyjen vaikutukset. EMV:n päätös ei perustu oikeisiin ja riittäviin tietoihin, sillä päätöstä valmisteltaessa ei ole selvitetty kaikkia 110 kilovoltin verkoissa tapahtuneita puuvikoja, kuten erityisesti Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin kantaverkossa vuonna 2012 tapahtuneita 15 puuvikaa.
EMV:n päätös perustuu virheelliseen arvioon FSS:n varautumisesta sääilmiöistä seuraaviin ja muihin vikatilanteisiin. Toisin kuin EMV on päätöksessään katsonut, FSS:n varautuminen 110 kilovoltin verkon vianetsintään ja -korjaukseen on ollut vähintään alalla yleisesti noudatettavalla tasolla ja käytännössä täysin samaa luokkaa kuin esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj:llä. Päätös perustuu virheelliseen arvioon FSS:n tiedonsaannista 110 kilovoltin verkon häiriöistä.
EMV:n päätös perustuu virheelliseen arvioon Tapani- ja Hannu-myrskyjen ja samaan aikaan Satapirkan alueella vallinneiden maaperän olosuhteiden poikkeuksellisuudesta. Toisin kuin EMV on päätöksessään katsonut, myrskyjen voimakkuus sekä maaperän märkyys ja roudan puuttuminen olivat erittäin poikkeukselliset. Maa-alueilla esiintyneet voimakkuudeltaan yli 30 m/s olleet puuskat, roudan puuttuminen joulukuussa sekä ennätykselliset sademäärät olivat poikkeuksellisia. Myrskyn voimakkuus ylitti ne parhaaseen saatavilla olevaan tietoon perustuvat ennusteet, joiden mukaisesti FSS oli varautunut myrskyyn. Myrskytuhojen poikkeuksellinen laajuus sekä ajankohta vaikeuttivat ja hidastivat viankorjausta koko verkossa.
EMV ei ole päätöksessään ottanut huomioon Suomessa ja erityisesti FSS:n koko verkkoalueella 26.12.–27.12.2011 vallinnutta täysin poikkeuksellista kokonaistilannetta sekä muun muassa työturvallisuusnäkökohtien vianetsinnälle ja korjauksille asettamia vaatimuksia. Toisin kuin EMV on päätöksessään katsonut, edellä mainituista myrskyistä aiheutunut täysin poikkeuksellinen kokonaistilanne on otettava huomioon arvioitaessa FSS:n 110 kilovoltin suurjänniteverkolle aiheutuneiden muutaman yksittäisen puuvian korjaamiseen kulunutta aikaa. Päätös on hallintolain 6 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen vastainen.
Markkinaoikeuden päätöksen lainvastaisuus kunnossapidon osalta
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan puuvarmuuden on toteuduttava kysymyksessä olevissa suurjänniteverkoissa myös niiden rakentamisen jälkeen siten, ettei sähköjohtojen päälle kaatuvista puista aiheudu sähkönjakelulle toimintahäiriöitä. Markkinaoikeuden päätöksen mukainen puuvarmuuden määritelmä ei perustu joulukuussa 2011 voimassa olleeseen lainsäädäntöön, alemmanasteisiin säädöksiin tai EMV:n päätöskäytäntöön. Asiassa esitetty selvitys ei tue EMV:n päätöksessään määrittelemää ehdotonta puuvarmuuden vaatimusta. Muun muassa kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj on lausunnossaan EMV:lle todennut, että puuvarmuus on tavoite, johon kunnossapidossa pyritään. Markkinaoikeuden päätöksessä on arvioitu virheellisesti esitettyä selvitystä ja tehty selvityksestä virheellisiä johtopäätöksiä.
FSS on markkinaoikeudessa osoittanut, että se on huolehtinut kasvuston raivauksesta sovellettavien ohjeiden mukaisesti. Markkinaoikeus ei ole päätöksessään ottanut huomioon sille esitettyä selvitystä eikä sitä EMV:n päätöksestä ilmenevää seikkaa, että FSS on huolehtinut kaikkien vuoden 2010 maastotarkastuksella havaittujen kasvuston raivaustarpeiden toteuttamisesta vaadittujen kiireellisyysluokkien mukaisesti ennen joulukuun myrskyjä.
Markkinaoikeuskäsittelyssä on osoitettu, että FSS ei ole jättänyt tietoisesti tekemättä tarvittavia kunnossapitotoimenpiteitä eikä ole ottanut tietoisia riskejä. Kun EMV:n päätöksen keskeinen perustelu on osoitettu virheelliseksi, markkinaoikeuden olisi tullut kumota EMV:n päätös. Asian lopputuloksen kannalta FSS:n tietoisuudella on merkitystä, ja markkinaoikeuden olisi tullut ottaa päätöksessään huomioon FSS:n puuttuva tahallisuus ja tietoisuus. Markkinaoikeus on laiminlyönyt EMV:n päätöksen laillisuuden arvioimisen.
Asiassa on otettava kantaa EMV:n päätöksen keskeisimpänä perusteena olevaan perusteettomaan väitteeseen FSS:n tahallisuudesta ja tietoisuudesta väitettyjen kunnossapidon laiminlyöntien osalta ja todettava, ettei tahallisuudesta ja tietoisuudesta ole esitetty näyttöä.
Markkinaoikeuden päätöksen lainvastaisuus varautumisen osalta
Markkinaoikeus on perustellut päätöstään siitä, että FSS:n varautuminen 110 kilovoltin suurjänniteverkon vikatilanteisiin ei ole ollut riittävällä tasolla, yhdellä ylimalkaisella lauseella, jonka mukaan markkinaoikeudessa esitetty uusikaan selvitys ei anna aihetta arvioida FSS:n varautumista häiriötilanteeseen toisin kuin EMV on katsonut. Markkinaoikeuden päätös on puutteellisesti perusteltu. Päätöksessä ei oteta kantaa FSS:n valituksessa esitettyihin yksilöityihin valitusperusteisiin.
Sähkömarkkinalain 9 §:n säännös verkon kehittämisvelvollisuudesta
Sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin sanamuodosta ilmenee, että kehittämisvelvollisuus ei tarkoita kaikkiin asiakkaiden tarpeisiin vastaamista, vaan ainoastaan asiakkaiden kohtuullisiin tarpeisiin vastaamista. Verkonhaltijan tulee turvata ainoastaan riittävän hyvänlaatuisen, esimerkiksi riittävän keskeytyksettömän sähkön saanti. Säännös ei siten edellytä verkon kehittämistä täysin häiriöttömäksi. Sähkömarkkinalain 9 §:n mukainen kehittämisvelvollisuus on säännöksen sanamuodon ja perustelujen mukaan suhteutettava asiakkaiden tavanomaisiin, ennakoitavissa oleviin tarpeisiin sekä siihen, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Säännöksen perustelujen mukaisesti kehittämisvelvollisuuden laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että monet verkonhaltijasta riippumattomat seikat voivat estää tai rajoittaa verkonhaltijaa toimimasta aina asiakkaan haluamalla tavalla.
Toisin kuin markkinaoikeus on päätöksessään katsonut, kehittämisvelvollisuuden täyttämistä ei tule arvioida pelkästään täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa tapahtuneiden yksittäisten vikojen perusteella. Kehittämisvelvollisuuden toteutumista on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon muun muassa verkonhaltijan verkon laajuus, verkonhaltijan toimintaympäristö, verkonhaltijan tekemät verkon kehittämistoimenpiteet pidemmältä ajalta, verkonhaltijan varautuminen häiriötilanteisiin, verkonhaltijan viankorjaukseen varaamat resurssit sekä verkonhaltijan tosiasialliset mahdollisuudet estää ja korjata vikoja.
Puuvarmuus ja suurjänniteverkolta edellytettävä toimitusvarmuus
EMV:n päätöksessään käyttämää keskeistä käsitettä "puuvarma" ei ollut päätöksen antamishetkellä taikka myrskyjen tapahtumahetkellä määritelty sähkömarkkinalaissa, sen perusteluissa tai muissa virallisissa lähteissä. Verkonhaltijoille ei myöskään ollut lainsäädännössä, alemmanasteisessa sääntelyssä taikka EMV:n päätöksissä asetettu velvollisuutta ylläpitää 110 kilovoltin verkkoa puuvarmana kunnossapitotoimenpitein.
Kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj:n liittymissopimuksessa ei ollut määritelty käsitteen "puuvarma" sisältöä. Lisäksi Fingrid Oyj:n liittymisehdoissa oli vaadittu ainoastaan 110 kilovoltin avojohtojen rakentamista puuvarmoiksi eikä niissä ollut asetettu Fingrid Oyj:n sopimuskumppaneille vaatimusta 110 kilovoltin verkon ylläpitämisestä puuvarmana.
Fingrid Oyj on EMV:lle antamassaan lausunnossa todennut, että sen käsityksen mukaan pyrkimys voimajohdon käytön aikaiseen puuvarmuuteen on ollut toimialalla vallinnut yleinen toimintatapa. Fingrid Oyj on vahvistanut lausunnossaan, että täysin häiriöttömän sähköntoimituksen varmistaminen kaikissa olosuhteissa on käytännössä mahdotonta. Fin³grid Oyj:n mukaan 100 prosentin puuvarmuus on äärimmäisen vaikea saavuttaa. Erittäin hyvä lopputulos on käytännössä mahdollista saavuttaa alan käytäntöjen mukaisilla toimenpiteillä.
Myös FSS pyrkii mahdollisimman häiriöttömään sähköntoimitukseen ja mahdollisimman hyvään puuvarmuuteen. FSS on saavuttanut erittäin hyvän lopputuloksen puuvarmuudessa noudattamalla alan käytäntöjen mukaisia toimenpiteitä 110 kilovoltin verkkonsa kunnossapidossa. Täydellistä, 100 prosentin puuvarmuutta ei kuitenkaan ole ollut mahdollista varmistaa joulukuun 2011 myrskyjen aikaan vallinneissa poikkeuksellisissa sää- ja maaperäolosuhteissa.
Markkinaoikeuden perustelulausuma siitä, että verkkoyhtiöiden omien käsitysten puuvarmuuden merkityssisällöstä ei voida katsoa olevan kovin merkittävässä asemassa, on perusteeton. Puuvarmuus-käsitteen määritelmän puuttuessa tarkasteluajankohtana on verkonhaltijoiden yleinen käsitys ollut ainoa ohjaava tekijä verkkoyhtiöiden suunnitellessa verkkojensa kunnossapitoa ja kehittämistä.
Suurjänniteverkon osalta ei ole olemassa viranomaisohjetta tai standardia, jossa olisi määritelty 110 kilovoltin verkoilta vaadittavan toimitusvarmuuden taso. EMV on päätöksessään ensimmäisen kerran määrittänyt, tosin varsin yleisellä ja perustelemattomalla tavalla, että viraston näkemyksen mukaan 110 kilovoltin verkon käyttövarmuudelta ja kunnossapidolta edellytetään "lähes kantaverkolta edellytettävää toimitusvarmuutta". EMV:n päätöksen mukaan tämä tarkoittaa häiriötöntä ja keskeytyksetöntä sähköntoimitusta sekä vikojen välitöntä korjaamista myös erittäin poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa. Käytännössä EMV:n vaatimaa tasoa ei pysty saavuttamaan edes kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj.
FSS:n ei voida katsoa rikkoneen kehittämisvelvollisuuttaan, kun yhtiölle ei ole ennen kyseessä olevaa päätöstä määritelty velvollisuuden konkreettista sisältöä. Kuten FSS on markkinaoikeudessa osoittanut, FSS on hoitanut 110 kilovoltin verkkoaan alalla yleisesti noudatettavien kunnossapitoperiaatteiden ja -käytäntöjen mukaisesti, eikä sen 110 kilovoltin verkossa ole ollut normaalia enempää pysyviä vikoja tai puuvikoja. FSS on toiminut huolellisesti ja täyttänyt verkon kehittämisvelvollisuutensa.
FSS:n suurjänniteverkon kunnossapito
Kuten FSS on markkinaoikeudelle tekemässään valituksessa yksityiskohtaisesti perustellut, FSS:n suurjännitteinen 110 kilovoltin sähköverkko eroaa verkkopituudeltaan, laajuudeltaan sekä toimintaympäristöltään merkittävästi muista suomalaisista suurjännitteellisistä jakeluverkoista. Eri verkonhaltijoiden 110 kilovoltin verkoissa tapahtuneiden sähkönjakelun keskeytysten määrän ja keston tasapuolinen vertailu on näistä syistä käytännössä mahdotonta. Lisäksi tilastollisesti pätevä sähkönjakelun keskeytysmäärien tai keskeytysten kestoaikojen vertailu ei ole mahdollista FSS:n ja muiden verkonhaltijoiden 110 kilovoltin verkoissa tapahtuneiden keskeytysten harvalukuisuuden vuoksi. EMV:n päätöksen perusteena olevat vertailut ovat virheellisiä, eikä niillä voida perustella päätöstä.
EMV:n esittämät vertailut ovat perustuneet virheellisiin tietoihin, sillä ne eivät ole sisältäneet kaikkia 110 kilovoltin verkonhaltijoiden pysyviä vikoja ja puuvikoja. Vertailusta puuttuvat Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin verkossa tapahtuneet puuviat, kuten Asta-myrskyn 29.7.2010 aiheuttamat yhteensä 15 puuvikaa, ja esimerkiksi noin 20 tunnin keskeytys yhdellä, johtoon liitetyllä radansyöttöasemalla. Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajina kuullut FSS:n alueverkkopäällikkö Suomi ja Elenia Oy:n turvallisuuspäällikkö Vänskä vahvistivat, että Fingrid Oyj:n materiaalissa näkyvä linjalle kaatunut mänty on kaatunut reunavyöhykkeeltä, eikä reunavyöhykkeen ulkopuolelta. Näitä seikkoja ei ole otettu huomioon EMV:n päätöksessä eikä markkinaoikeuden päätöksessä.
FSS:n 110 kilovoltin verkossa ei ole ilmennyt normaalin huolellisen verkonhaltijan verkosta poikkeavaa määrää pysyviä vikoja tai puuvikoja. FSS:n 110 kilovoltin verkossa ilmenneiden vikojen lukumäärän tai keskeytysaikojen perusteella ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, ettei FSS olisi täyttänyt sähkömarkkinalain 9 §:n mukaista kehittämisvelvollisuuttaan.
Kuten FSS on markkinaoikeudessa yksityiskohtaisesti osoittanut, FSS on järjestänyt 110 kilovoltin suurjänniteverkon kunnossapidon huolellisesti ja noudattaa tältä osin esimerkiksi samoja teknisiä eritelmiä kuin Fingrid Oyj 110 kilovoltin kantaverkkonsa osalta. FSS on huolehtinut reunavyöhykkeiden kasvuston raivauksesta alalla yleisesti sovellettujen käytäntöjen ja periaatteiden mukaisesti. FSS käyttää kunnossapidossa alihankkijoita ja urakoitsijoita, joita käyttävät muutkin alan toimijat, mukaan lukien Fingrid Oyj.
FSS on toimittanut markkinaoikeudelle Inspecta Tarkastus Oy:n (jäljempänä myös Inspecta) lausunnon 110 kilovoltin suurjänniteverkon kunnossapidosta.
Inspecta on sähköturvallisuuslain mukainen valtuutettu tarkastuslaitos, jonka tehtävänä ovat muun muassa verkkoyhtiöille tehtävät, sähköturvallisuuslakiin perustuvat varmennus- ja määräaikaistarkastukset. Inspecta on vahvistanut lausunnossaan muun muassa, että FSS:n kunnossapidon toteuttaminen suurjännitteellisillä 110 kilovoltin voimajohdoilla on alan yleiseen käytäntöön verrattuna keskimääräisesti samaa tasoa kuin muilla alan toimijoilla, FSS:n kunnossapitosuunnitelmien yleinen taso on keskimääräisesti samaa tasoa kuin muilla alan toimijoilla ja FSS:n kunnossapidon toteutuksen taso on keskimääräisesti samaa tasoa kuin muilla alan toimijoilla. Inspectan lausunnon mukaan tarkastusten tulosten perusteella ei ole syytä epäillä, että FSS:n toiminta ei olisi alan yleisten periaatteiden mukaista. Inspectan lausunnon mukaan FSS:n suurjännitteisten voimajohtojen puuvarmuuden taso on keskimääräisesti samaa tasoa kuin muilla alan toimijoilla.
Inspecta on siten vahvistanut, että FSS:n 110 kilovoltin verkon kunnossapito vastaa alan yleistä käytäntöä. EMV ei ole päätöksessään tai markkinaoikeudelle toimittamassaan selvityksessä pystynyt osoittamaan, että FSS olisi jättänyt noudattamatta alalla yleisesti sovellettuja käytäntöjä ja periaatteita, joita muun muassa Fingrid Oyj soveltaa. Huolellisesta kunnossapidosta huolimatta kaikkia pysyviä vikoja ja puuvikoja ei pystytä kokonaan estämään edes Fingrid Oyj:n kantaverkossa, jolle asetetut vaatimukset ovat kuitenkin tiukempia kuin FSS:n 110 kilovoltin verkon ylläpidolle asetetut vaatimukset.
Kunnossapitotoimet relevanteilla johto-osuuksilla
Palokallio–Lauttakylä-johto-osuudella on tehty viimeisin maastotarkastus vuonna 2010. Aikaisemmilla maastotarkastuksilla sekä niiden ja viimeisimmän maastotarkastuksen välissä tehdyillä toimenpiteillä ei ole tarkasteltavan asian kannalta merkitystä. Viimeisin maastotarkastus kertoo johto-osuuden kunnossapitotilanteen ja kasvuston raivaamisen kiireellisyysluokan relevantilla tavalla arvioitaessa tilannetta Tapani-myrskyn tapahtumahetkellä joulukuussa 2011.
EMV:n päätöksessä todetaan, että kiireellisyysluokka 1 tarvitsee viiden vuoden sisällä tehtävää toimenpidettä ja kiireellisyysluokka 2 tarvitsee 1–3 vuoden sisällä tehtävää toimenpidettä. Kyseessä olevalla johto-osuudella maastotarkastuksessa vuonna 2010 tehdyt kasvustohavainnot ovat olleet kiireellisyydeltään sellaisia, että ne olisivat edellyttäneet toimenpiteitä 1–3 vuoden sisällä (2013 loppuun mennessä) tai viiden vuoden sisällä (2015 loppuun mennessä). Sovellettavien kiireellisyysluokkien mukaan kyseisten kasvustohavaintojen osalta FSS:n ei olisi tullutkaan tehdä toimenpiteitä ennen vuoden 2011 loppua. FSS ei siten ole jättänyt tietoisesti tekemättä tarvittavia toimenpiteitä tai muutoin laiminlyönyt kunnossapitovelvollisuuksiaan kyseisellä johto-osuudella.
Seikunmaa–Niinijoensuu -johto-osuudella on tehty viimeisin maastotarkastus vuonna 2010. Tarkastuksessa todettu koskee johdon alle kasvamaan jätettyjä kuusiaitapuita, joita on alustaraivauksissa latvottu. Kyseiset puut pidetään alustaraivausten yhteydessä turvallisina voimajohdolle. Markkinaoikeudessa todistajana kuullun Suomen kertomuksesta ilmenee, että kyseiset kuuset eivät ole voineet aiheuttaa riskiä puuviasta.
Kyseiselle johto-osuudelle kaatuneita puita ei ollut raportoitu vuonna 2010 tehdyssä maastotarkastuksessa. Paikalla jälkikäteen tehdyn katselmuksen sekä vikapaikalla olleen asentajan haastattelun perusteella on päätelty, että ilmeisesti kolme puuta ovat olleet kosketuksissa johtoa vasten. Pääsyy on ollut reunavyöhykkeen ulkorajalla kasvaneen ison 100-vuotiaan kuusen katkeaminen myrskyssä, joka on saanut lisävoimaa vieressä olevan hakkuuaukean vuoksi. FSS:n ei voi katsoa laiminlyöneen kasvuston raivausta, kun maastotarkastusraportissa vuonna 2010 ei ole raportoitu kyseisiä puita.
Lieto–Lankkinen-johto-osuudella on tehty viimeisin maastotarkastus vuonna 2010. Kuten markkinaoikeudessa todistajana kuultu Suomi on kertonut, tarkastusraportissa mainittujen pylväiden kohdalla kysymys on niin sanotusta sopimusalueesta, jolla maanomistajalla on tehdyn sopimuksen nojalla oikeus kasvattaa sähkölinjan alla joulukuusia. Näistä puista ei voi aiheutua puuvikoja, sillä ne sijaitsevat johtoalueella sähkölinjan alla ja ne ovat korkeudeltaan rajoitettuja (3–4 m tai 4–5 m). Ne eivät käytännössä yllä lähellekään sähköjohtoja eivätkä voi siten kaatua linjalle.
Maastotarkastusta suorittavalla tarkastajalla ei ole tietoa sopimusalueista. FSS:n markkinaoikeudelle toimittamista 23.–25.1.2010 ja 7.2.2010 päivätyistä raivauspöytäkirjoista ilmenee, että kasvuston raivausta tehnyt urakoitsija on merkinnyt raivauspöytäkirjaan kyseessä olevan "sopimusalue, vesakon korkeus 3–4 m tai 4–5 m".
Matinsuo–Loppi-johto-osuudella suoritettiin viimeisin maastotarkastus vuonna 2010. Kyseiselle johto-osuudelle kaatui Tapani-myrskyssä yksi puu. FSS:n markkinaoikeudelle toimittamasta selvityksestä ilmenee, että kyseessä oli iso, tyvestään 56 cm paksu kuusi, joka on kasvanut kuusi metriä voimajohdon reunavyöhykkeen ulkopuolella 29 metrin etäisyydellä johdon keskilinjasta. Koska kuusi on kasvanut reunavyöhykkeen ulkopuolella, FSS:lla ei olisi ollut oikeutta puuttua sen kasvuun niillä valtuuksilla, joita sillä johtoalueella on lunastuksen tai vuokrasopimuksen perusteella. Reunavyöhykkeen ulkopuolista puuta ei myöskään ole raportoitu FSS:lle maastotarkastuksen yhteydessä, joten FSS:llä ei ole edes ollut tietoa kyseisestä puusta.
FSS:n ei voida katsoa jättäneen tietoisesti tekemättä toimenpiteitä tai muutoinkaan laiminlyöneen kunnossapitovelvoitteitaan edellä mainituilla johto-osuuksilla. FSS on huolehtinut raivauksesta maastotarkastusraporteissa ilmoitettujen kiireellisyysluokkien mukaisesti. Markkinaoikeuden päätöksessä mainituille neljälle johto-osuudelle kaatuneet puut eivät ole olleet sellaisia, joiden raivaus olisi ollut tuoreimman, vuoden 2010 maastotarkastusraportin kiireellisyysluokkien mukaan tehtävä ennen joulukuun 2011 myrskyjä.
Varautuminen sääilmiöihin ja muihin vikoihin
FSS on markkinaoikeudelle toimittamassaan selvityksessä yksityiskohtaisesti osoittanut, että yhtiö seuraa huolellisesti säätilan kehitystä ja varautuu etukäteen laaditun valmiusohjelman mukaisesti ennusteista ilmenevistä sääilmiöistä mahdollisesti seuraaviin vikatilanteisiin. FSS varautuu myös muihin yllättäviin vikatilanteisiin varaamalla jatkuvasti riittävän määrän työnjohto-, asentaja- ja metsurikapasiteettia. Valmiustasosta riippuen varautumisastetta nostetaan esimerkiksi ennustettujen uhkaavien myrskyjen lähestyessä alalla yleisesti noudatettavien varautumiskäytäntöjen ja -periaatteiden mukaisesti.
FSS:n varautuminen 110 kilovoltin verkon viankorjaukseen on vähintään alalla yleisesti noudatettavalla tasolla ja käytännössä samaa luokkaa kuin kantaverkkoyhtiö Fin³grid Oyj:llä. Todennäköisesti FSS:n valmius on huomattavasti korkeampi kuin useimmilla muilla 110 kilovoltin suurjännitteisen verkon haltijoilla.
EMV:n päätös perustuu virheelliseen arvioon 26.–27.12.2011 vallinneista sää- ja maaperäolosuhteista. Näissä täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa tapahtuneiden yksittäisten puuvikojen perusteella ei voida tehdä perusteltuja johtopäätöksiä FSS:n 110 kilovoltin suurjänniteverkon käyttövarmuuden yleisestä tasosta tai FSS:n varautumisesta sääilmiöiden varalle. Markkinaoikeus ei ole päätöksessään ottanut perusteltua kantaa poikkeuksellisiin sää- ja maaperäolosuhteisiin. Sillä markkinaoikeuden päätöksessään mainitsemalla seikalla, että Tapani- ja Hannu-myrskyistä ei ilmeisesti ole aiheutunut puista johtuvia toimintahäiriöitä Fingrid Oyj:n tai Elenia Oy:n omistamille 110 kilovoltin suurjänniteverkoille, ei ole merkitystä arvioitaessa FSS:n 110 kilovoltin verkon kunnossapitoa tai FSS:n varautumista.
Vikojen korjaus
FSS oli varautunut Tapani-myrskyyn varaamalla 25.12.2011 asentajia useakertaisen määrän normaaliin tilanteeseen verrattuna. Myrskyn alettua resurssien määrää lisättiin jatkuvasti niin paljon kuin oli mahdollista. Resurssien saatavuutta rajoitti myrskyn poikkeuksellisesta laajuudesta aiheutunut Suomen verkostoasentajaresurssien käyminen riittämättömiksi. Myös useat muut verkonhaltijat kärsivät merkittäviä verkkovaurioita myrskyn seurauksena. Lisäresursseja ei myöskään ollut saatavissa Ruotsista, kuten aikaisemmissa suurhäiriöissä, sillä ruotsalaiset resurssit olivat varattuina raivaamaan saman myrskyn edellisenä päivänä Ruotsissa aiheuttamia laajoja tuhoja.
Vikojen korjaus koko FSS:n verkossa vei aikaa johtuen vaurioiden ennen kokemattomasta laajuudesta. Millään järkevällä varautumisella ei olisi käytännössä pystytty ennakolta varaamaan enemmän viankorjausresursseja. Korjaustöitä hidastivat kahden ensimmäisen vuorokauden aikana vallinneet olosuhteet, jotka vaaransivat asentajien ja metsurien turvallisuutta sekä estivät helikoptereiden käytön vianetsinnässä. Käytännössä vikoja jouduttiin etsimään kävelemällä linjoja, mikä vei aikaa erityisesti ajankohtana vallinneissa olosuhteissa (pimeys ja vaarallisen voimakas tuuli). Työturvallisuussyiden johdosta kaikkia korjaustöitä ja vianetsintää ei voitu aloittaa välittömästi tai ne jouduttiin välillä keskeyttämään.
EMV:n päätöksessä tarkoitetut FSS:n johto-osuudet ovat niin sanottuja haarajohtoja, jotka haarautuvat Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin kantaverkosta. Haarajohdot on kytketty Fingrid Oyj:n kantaverkkoon ilman katkaisijaa, ja haarajohtojen suojaukset eli käytännössä katkaisijat ovat Fingrid Oyj:n kantaverkossa. Kun jossakin kohden Fingrid Oyj:n katkaisijan välisellä verkko-osuudella tapahtuu häiriö, Fingrid Oyj:n suojaukset laukaisevat koko kyseisen verkko-osuuden (mukaan lukien Fingrid Oyj:n kantaverkko ja siitä haarautuvat haarajohdot) jännitteettömiksi. Tämän jälkeen Fingrid Oyj ja sen aliurakoitsija aloittavat vianselvityksen. Fingrid Oyj ilmoittaa haarajohdon omistajalle välittömästi, jos vika on haarajohdolla.
Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajana kuultu FSS:n keskuskäyttöpäällikkö Vainiola on yksityiskohtaisesti selostanut EMV:n päätöksessä tarkoitettujen johto-osuuksien viankorjauksen edistymisen.
Yksittäisten puuvikojen korjaamisessa tapahtuneet viivästykset ovat johtuneet poikkeuksellisista sää- ja maaperäolosuhteista, myrskytuhojen poikkeuksellisesta laajuudesta, työturvallisuuden vaatimuksista sekä eräistä inhimillisistä erehdyksistä. Kyseessä olevien johto-osuuksien viankorjausta ei olisi käytännössä vallinneissa olosuhteissa voinut nopeuttaa paremmalla varautumisella. EMV:n ja markkinaoikeuden päätökset perustuvat virheelliseen näkemykseen FSS:n varautumisesta sääilmiöiden aiheuttamiin tai muihin sähkönsiirron häiriöihin FSS:n 110 kilovoltin verkossa.
2. Energiamarkkinaviraston lausunto
Energiamarkkinavirasto on antamassaan lausunnossa vaatinut Fortum Sähkönsiirto Oy:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Virasto on uudistanut markkinaoikeudessa esittämänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:
FSS:n asiakirjaselvityksen puutteet
Fortum Sähkönsiirto Oy:lle on annettu Energiamarkkinavirastossa mahdollisuus lausua asiassa ja tarkistaa, ettei viraston päätösluonnos sisällä asiavirheitä. FSS ei ole lausunnossaan esittänyt, että päätösluonnokseen sisältyisi asiavirheitä. Lausunnossaan FSS on perustellut olosuhteisiin vedoten sitä, että kysymyksessä ei ole kehittämisvelvollisuuden laiminlyönti.
Viraston pyynnöistä huolimatta FSS on jättänyt toimittamatta kirjallista selvitystä kunnossapitotoimenpiteistä, joita yhtiö on ilmoittanut tehneensä. FSS ei ole myöskään viraston päätösluonnoksesta lausuessaan toimittanut puuttuvaa selvitystä. Viraston päätös on perustunut sen laatimishetkellä viraston käytössä olleisiin tietoihin.
FSS on markkinaoikeudessa esittänyt, että asiaa koskevia dokumentteja puuttuisi ja että mahdollinen syy tähän olisi Paimion sivukonttorin muutossa. Verkonhaltijan on annettava sähkömarkkinaviranomaiselle sen valvontatehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. Verkkolupa edellyttää verkkoyhtiön organisaation vastaavan verkkotoiminnan laajuutta ja luonnetta, eikä FSS:n kokoisessa organisaatiossa korjaustoimenpiteitä tulisi kirjata siten, että ne voisivat kadota konttorin muutossa. Epäselvää on, mikä merkitys tulee antaa myöhemmin esitetyille selvityksille ja onko Paimion sivukonttorin muutolla merkitystä kunnossapitotoimenpiteiden dokumentointiin.
FSS:n vastauksista ja yhtiön markkinaoikeudessa toimittamasta uudesta materiaalista voidaan todeta, että selvitys ja toimenpiteet ovat olleet puutteellisia viraston päätöksessä lausutulla tavalla. Myös Suomen todistajankertomuksesta kävi ilmi, että selvitykset varsinaisista korjaavista toimenpiteistä merkityksellisillä johto-osuuksilla puuttuvat.
Päätöksessä asetetut korjaavat toimenpiteet
Virasto ei ole päätöksessään asettanut sellaista velvoitetta, että tieto viasta tulisi saada automaattisesti käyttökeskukseen, eikä myöskään velvoitetta asentaa katkaisija-asemia. Virasto on tältä osin ottanut huomioon FSS:n viraston päätösluonnoksesta lausuman. Virasto ei siten ole kyseisen velvoitteen osalta määrittänyt, miten korjaava toimenpide on käytännössä toteutettava, vaan vaihtoehdot ovat FSS:n valittavissa.
Korjaavat toimenpiteet, joihin FSS viraston päätöksellä on velvoitettu, ovat vaikutuksiltaan FSS:lle varsin kohtuullisia, ja niiden mukaisten velvoitteiden sisältyminen kehittämisvelvollisuuteen vastaa alan yleistä käytäntöä. FSS on lausunut vastineissaan, että sen toiminta nykyisellään vastaisi suurimmaksi osaksi asetettuja velvoitteita. Lisäksi FSS on markkinaoikeudessa esittänyt ryhtyneensä talven 2011 myrskyjen jälkeen laajoihin toimenpiteisiin toimitusvarmuuden parantamiseksi. FSS:lle korjaavista toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset ovat laskutettavissa asiakkailta siirtohinnoittelussa vastaavasti kuin verkkotoiminnan muutkin kustannukset.
Viraston näkemyksen mukaan FSS pyrkii valituksellaan välillisesti vaikuttamaan muiden prosessien lopputuloksiin sekä mahdollisiin vahingonkorvausvelvoitteisiin. FSS:llä ei ole tosiasiallista oikeussuojan tarvetta esimerkiksi päätöksessä asetettujen korjaavien toimenpiteiden osalta.
Sähköverkkojen toimitusvarmuutta säännellään sähkömarkkinalaissa verkon kehittämisvelvollisuutta ja sähkönjakelun sopimusehtoja koskevilla säännöksillä. Viraston lausunnon antamisen hetkellä jakeluverkonhaltijoiden 110 kilovoltin verkkoon ei ole kohdistunut viraston hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamenetelmien mukaista laatukannustinta. Kehittämisvelvollisuus on ainoa tekijä, joka käytännössä kannustaa jakeluverkonhaltijaa pitämään huolta muiden verkonhaltijoiden verkkoihin syöttävistä 110 kilovoltin linjoista.
Energiamarkkinavirasto ei ole ylittänyt harkintavaltaansa. Virasto on päätöksensä perusteluissa avoimesti ja yksityiskohtaisesti esittänyt päätöksensä perusteet.
Puuvarmuuden käsite
Energiamarkkinavirasto ei ole päätöksessään edellyttänyt täysin häiriötöntä sähköntoimitusta. Viraston päätöksessä puuvialla tarkoitetaan puun kaatumisesta aiheutuvaa pysyvää häiriötä eli sellaista sähköntoimituksen keskeytymistä, jota esimerkiksi jälleenkytkennöillä ei pystytä poistamaan. Näin määriteltyyn puuvian käsitteeseen ei myöskään kuulu trombin tai syöksyvirtauksen lennättämän puun aiheuttama sähköntoimituksen keskeytys. FSS:n korostamilla olosuhteilla ei ole merkitystä päätöksen kannalta, koska juuri poikkeuksellisten olosuhteiden varalta 110 kilovoltin linjat tulee pitää puuvarmoina. Oletuksena on, että 110 kilovoltin verkon on oltava puuvarma kaikissa olosuhteissa. Tämän vahvistivat markkinaoikeudessa kuullut Energiamarkkinaviraston nimeämät todistajat.
EMV on kehittämisvelvollisuutta koskevan säännöksen tulkinnassa käyttänyt harkintavaltaansa ja osoittanut, että puuvarmuus on sisältynyt kehittämisvelvollisuuden käsitteeseen viraston päätöstä tehtäessä. Tämä ilmenee myös uuden sähkömarkkinalain (588/2013) perusteluista, joissa nykytilan arvioinnissa todetaan EMV:n voineen asettaa puuvarmuuden vaatimuksen alueverkoille kehittämisvelvollisuuden nojalla. Uuden sähkömarkkinalain perusteluista on pääteltävissä, että lakiin kirjatussa puuvarmuuden vaatimuksessa on kysymys pelkästään täsmennyksestä aikaisemman sähkömarkkinalain soveltamiskäytännön periaatteisiin. Se seikka, että kehittämisvelvollisuutta koskevaa pykälää on sittemmin tarkennettu myös puuvarmuus-termin sisältäväksi, ei tarkoita, että puuvarmuutta ei aikaisemmin olisi voitu edellyttää.
Fingrid Oyj:n voimajohtojen kunnonhallintapäällikkö Jalosen markkinaoikeudessa antamasta todistajankertomuksesta ja Fingrid Oyj:n lausunnosta ilmenee, mitä puuvarmuudella on tarkoitettu. Yksi varovaisesti muotoiltu lause Fingrid Oyj:n lausunnossa ei vesitä selvää kokonaisuutta. Jalosen todistajankertomuksessa kävi myös ilmi, että Fingrid Oyj:n ehtoihin tehty lisäys "rakentaa ja ylläpitää" puuvarmaksi on kirjattu tarkennus aiemmin noudatettuun käytäntöön. On selvää, ettei olisi rationaalista perustetta vaatia rakentamaan 110 kilovoltin linjoja puuvarmoiksi, jos linjat voitaisiin rakentamisen jälkeen päästää tilaan, jossa puuvarmuutta ei voitaisi taata. Rakentamisen on mahdollista mieltää kattavan perustamisvaiheen ohella pysyvän puuvarmuuden ylläpidon (niin sanotun jatkuvan rakentamisen). Markkinaoikeudessa kuullut todistajat kertoivat, että verkkoyhtiöiden yleisen käsityksen mukaan 110 kilovoltin verkon puuvarmuuden saavuttamista pidettiin täysin mahdollisena.
Virasto on osoittanut, että alan yleinen käytäntö on pitää 110 kilovoltin verkko puuvarmana. FSS:n esittämä väite siitä, ettei yhtiö tuntisi vaadittavaa toimitusvarmuuden tasoa, ei ole uskottava. Myös FSS:n väite siitä, ettei 110 kilovoltin suurjännitteiseltä jakeluverkolta edellytettävää toimitusvarmuuden tasoa olisi perusteltu, on paikkansa pitämätön.
Kunnossapitotoimenpiteet
EMV on pyytänyt Fortum Sähkönsiirto Oy:tä toimittamaan kaikki kunnossapito-, tarkastus- ja raivausraportit johto-osuuksilta Palokallio–Lauttakylä, Seikunmaa–Niinijoensuu ja Lieto–Yläne viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Maastotarkastusraporttien yhteenveto osoittaa kiistatta, että FSS ei ole noudattanut kiireellisyysluokkia tutkinnan piirissä olleilla vikaantuneilla 110 kilovoltin johto-osilla ja että FSS on laiminlyönyt tutkituilta osin verkon kunnossapitoa.
FSS on ilmoittanut virastolle antamassaan vastineessa ne vuodet, jolloin reunavyöhykkeen vaarallisen korkeita reunapuita on kaadettu. Näistä tiedoista käy ilmi, että merkityksellisillä johto-osuuksilla yhtäkään reunavyöhykkeen kunnossapitoa ei ole tehty kesän 2007 vaarallisten korkeiden reunapuiden havaintojen jälkeen ennen joulukuun 2011 puuvikoja. Kolmella vikaantuneella johto-osuudella ei ollut tehty ollenkaan reunavyöhykkeen käsittelyä johdon elinkaaren aikana. Maastotarkastuksissa on havaittu vikapaikoilla kiireellisyysluokkiin 2 tai 3 kuuluvia puita, ja lopputuloksena on ollut johdoille kaatuneet puut. FSS:llä on ollut jo vuoden 2007 maastotarkastusraportin perusteella tieto siitä, että reunavyöhykkeet tulisi käsitellä Fingrid Oyj:n teknisen erittelyn mukaan seuraavan vuoden aikana. FSS:n toimittama uusi materiaali ei osoita, että kunnossapito olisi ollut asianmukaista päätöksessä tarkastellulla alueella ja ajankohtana.
FSS on jättänyt noudattamatta Fingrid Oyj:n teknisiä erittelyjä dokumentoinnin osalta. Havaittujen puutteiden korjaustoimenpiteistä ei ole esitetty tarkkoja tietoja. FSS ei ole noudattanut teknisten erittelyjen kiireellisyysluokkia reunavyöhykkeiden ja johtokadun kasvillisuuden ja kaventumien osalta.
EMV on arvioinut päätöksessään kiireellisyysluokkien aikarajat selvästi tarkastajien soveltamaa lievemmin. Viraston päätöksessä olevat kiireellisyysluokkien aikamääreet koskevat ilmajohdon rakenteeseen liittyviä kunnossapitotöitä. Kasvustolla on näitä aikamääreitä merkittävästi tiukemmat rajat. Voimajohtotarkastajan käsikirjan ja Fingrid Oyj:n teknisten erittelyjen mukaan kasvuston kohdalla kiireellisyysluokka 1 tarkoittaa, että kasvusto on vaaraton korkeintaan kaksi kasvukautta, kiireellisyysluokka 2 tarkoittaa, että kasvusto on vaaraton korkeintaan kasvukauden ja kiireellisyysluokka 3 tarkoittaa, että kasvusto on raivattava välittömästi. Kun FSS on todennut noudattavansa Fingrid Oyj:n teknisiä erittelyjä, viraston päätös on ollut valittajan kannalta edullisempi.
Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajana kuultu Sallila Sähkönsiirto Oy:n verkkojohtaja Eskola kertoi, että kysymyksessä oleva alue on otollinen nopealle puuston kasvulle. Maastotarkastuksia ja kunnossapitoa tulee tehdä useammin, jos alue sitä vaatii. FSS on kuitenkin jostain syystä tehnyt tälle nopean puuston kasvun alueelle maastotarkastuksia jopa yli kolmen vuoden välein.
EMV:n saamien tietojen mukaan kaikki viat ovat johtuneet reunavyöhykkeeltä kaatuneista erittäin korkeista puista lukuun ottamatta Matinsuo–Loppi-johdolle kaatunutta puuta, joka oli niin pitkä, että se ylettyi kaatuessaan reunavyöhykkeen ulkopuolelta 110 kilovoltin verkon johtimeen. Myös tällainen vika tulkitaan käytännössä reunavyöhykkeen aiheuttamaksi viaksi.
Markkinaoikeudessa kuullun Vänskän todistajankertomuksesta kävi ilmi, että 110 kilovoltin johdolle vian aiheuttava puu on aina kiireellisyysluokkaan 3 kuuluva. EMV:n nimeämät todistajat kertoivat, että hyvänä käytäntönä ei pidetä sitä, ettei alueen kunnossapitotoimenpiteitä kiireellisyysluokkaan 3 kuuluvilta osin tehdä välittömästi.
Koska viat ovat johtuneet reunavyöhykkeiltä kaatuneista puista, merkitystä ei ole FSS:n esittämillä johtokadun raivaukseen ja kaventumien käsittelyyn liittyvillä raivauspöytäkirjoilla. Samasta syystä merkitystä ei myöskään ole sillä FSS:n esiin tuomalla seikalla, että jotkin kiireellisyysluokkaan 3 merkityt puut kuuluivat raivaussopimusalueelle. Kiireellisyysluokka 3 tarkoittaa aina välitöntä toimenpidettä. Raivaussopimusalueella kasvavat joulukuuset ovat olleet raivauspöytäkirjan mukaan yli 3 metriä korkeita, joten ne olisi tullut raivata tämänkin vuoksi. Maastotarkastusraporteista selviää, että tarkastajalla on ollut tieto raivaussopimusalueesta.
Reunavyöhykkeen ulkopuoleltakin vaarallisen korkeat puut on otettava huomioon kunnossapidossa. Reunavyöhykkeen ulkopuolella kasvava puu, joka kaatuessaan yltää osumaan 110 kilovoltin johtoon, on niin korkea puu, että se pitää havaita, ja sopia maanomistajan kanssa välittömästi sen kaatamisesta. Näin FSS ei ole tehnyt. Kuten Vänskän ja Jalosen todistajankertomuksista ilmeni, myös reunavyöhykkeen ulkopuolella olevat vaarallisen korkeat puut otetaan huomioon tarkastuksissa.
Verkonhaltijoilla on samojenkin urakoitsijoiden kanssa eritasoisia sopimuksia kunnossapidosta, eikä näistä sopimuksista ole asiassa esitetty näyttöä. On mahdollista, että vuoden 2010 tarkastuksissa tarkastajalla on ollut laveampi näkemys kunnossapitotarpeista kuin vuoden 2007 tarkastuksen tehneillä henkilöillä. Vuoden 2010 maastotarkastusraportit eivät ole Voimajohtotarkastajan käsikirjan mukaisia ja ne ovat siten puutteellisia. Vuoden 2010 raporteissa ei ole esimerkiksi mainittu johtokadun kasvullisuuden tai reunavyöhykkeen puiden korkeutta ja etäisyyttä 110 kilovoltin johtoon.
Todistajana markkinaoikeudessa kuultu Satapirkan Sähkö Oy:n verkostopäällikkö Kivikko kertoi, että FSS:n 110 kilovoltin verkon kunnossapitoa on käsitelty Satapirkan Sähkö Oy:n ja FSS:n välisissä palavereissa vuosien varrella. Satapirkan Sähkö Oy on pyrkinyt vuodesta toiseen tuomaan FSS:n tietoon olennaisia käyttövarmuuteen liittyviä seikkoja, mutta tilanne ei ole parantunut. Markkinaoikeudessa kuullut todistajat kertoivat, että FSS:n puutteellisesta 110 kilovoltin verkon kunnossapidosta aiheutuneet haitat ovat olleet mittavia Satapirkan Sähkö Oy:lle ja Sallila Sähkönsiirto Oy:lle.
FSS on tehnyt johtokadulla reunapuiden poistoja todella harvoin ja jättänyt tekemättä tarvittavia reunavyöhykkeiden käsittelyjä ja raivauksia. FSS:n kunnossapito vikaantuneilla johto-osilla on ollut riittämätöntä, eikä se ole ollut alalla yleisesti noudatettujen periaatteiden mukaista. FSS on jättänyt tekemättä vuosien 2007 ja 2010 maastotarkastusten vaatimat kunnossapitotoimenpiteet reunavyöhykkeille, ja maastotarkastusten havainnot täsmäävät syntyneisiin vikapaikkoihin. EMV on osoittanut FSS:n toiminnan olleen alan yleisen käytännön vastaista ja FSS:n rikkoneen kehittämisvelvollisuuttaan.
Vertailutiedot
Verkkoyhtiöitä voidaan vertailla toimitusvarmuuden osalta keskeytysten ja niiden pituuden perusteella, eikä FSS:n väite vertailun epätasapuolisuudesta verkkojen erilaisten rakenteiden ja toimintaolosuhteiden johdosta pidä paikkaansa. Tutkintapyyntö on koskenut FSS:n 110 kilovoltin verkon sähkötoimitusten keskeytyksiä aikavälillä 26.–27.12.2011, ja viraston on tullut ottaa huomioon mainitun ajankohdan tapahtumat. Olosuhteet olivat samankaltaiset myös Elenia Oy:llä, Fingrid Oyj:llä ja muilla lähialueen yhtiöillä. Energiamarkkinaviraston tietoon ei ole tullut, että muilla verkonhaltijoilla olisi ollut vastaavia ongelmia 110 kilovoltin verkon puuvarmuuden suhteen samanlaisissa olosuhteissa samoilla alueilla.
Verkkoyhtiöitä on tarkoituksenmukaista vertailla erityisesti 110 kilovoltin verkon puuvikojen määrän osalta. Fingrid Oyj:ltä saatujen tietojen perusteella FSS:llä on ollut kuusi kertaa enemmän puuvikoja haarajohdoilla kuin muilla suurjännitteisen jakeluverkon haltijoilla. FSS:n 110 kilovoltin haarajohdot ovat olleet huomattavasti muita 110 kilovoltin haarajohtoja alttiimpia johdolle kaatuvien puiden aiheuttamille keskeytyksille. FSS:n 110 kilovoltin verkon puuviat ovat olleet myös kestoltaan huomattavan pitkiä ja vaikutuksiltaan erittäin merkittäviä.
FSS on pyrkinyt muokkaamaan keskeytystiedoistaan osan pois ja muuttamaan vikakeskeytykset kestoltaan jälleenkytkentöjä vastaaviksi. Kuten markkinaoikeudessa todistajina kuullut Jalonen ja Kivikko kertoivat, tämä olisi tilastojen manipulointia ja tekisi yhtiöistä vertailukelvottomia. Jalonen myös kertoi, että yksittäisen rajuilman vaikutusten poistaminen laatua kuvaavista keskeytystilastoista johtaisi siihen, etteivät yhtiöt olisi enää vertailukelpoisia.
Väite Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin verkossa vuonna 2012 tapahtuneista 15 puuviasta on harhaanjohtava. Kuten virasto on markkinaoikeudessa todennut, kysymyksessä on ollut trombin aiheuttama yksittäinen vika. Trombi oli heittänyt puut reunavyöhykkeen ulkopuolelta 110 kilovoltin johdolle, eikä vikaa olisi pystynyt kunnossapidolla järkevästi estämään.
Varautuminen vikatilanteisiin
FSS:n varautuminen vikatilanteisiin ei vastaa alalla yleisesti noudatettavaa tasoa eikä Fingrid Oyj:n tasoa. Varautuminen 110 kilovoltin verkon vikojen paikannukseen ei ole ollut riittävää eikä asianmukaista. Markkinaoikeudessa kuultujen todistajien kertomuksista ilmeni, että niin tiedonkulussa kuin asentajien lähettämisessä vikapaikoille on ollut ongelmia ja suuria viiveitä. Myös vikojen korjaamisessa on ollut pitkiä viiveitä johtuen vähäisistä resursseista. Markkinaoikeudessa kuultujen todistajien kertomuksista ilmeni, että FSS:n käyttökeskus oli ruuhkautunut. Syynä tähän oli osaltaan se, että käyttökeskus palvelee kahta verkonhaltijaa eli Fortum Espoo Distribution Oy:tä ja Fortum Sähkönsiirto Oy:tä. Ruuhkautuminen johtui riittämättömistä resursseista. FSS:llä on kestänyt kahdesta kolmeen tuntia vian tietoon tulemista siihen, että asentajat on hälytetty partioimaan todennäköisille vikapaikoille. Tämä on ollut kohtuuton viive, kun kysymyksessä on ollut vika 110 kilovoltin verkossa ja kun vikoja on ollut samanaikaisesti jopa kolme eri johto-osilla samalla alueella. Syytä viiveelle FSS ei ole pystynyt markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä eikä vastineissaan selvittämään.
FSS:n markkinaoikeudelle tekemän valituksen liitteestä 46 käy ilmi, että vikapartion lähettämisessä on ollut ongelmia ja varautuminen 110 kilovoltin verkon vikoihin on ollut heikkoa. Vian ilmoitusketju ei ole ollut riittävä. Tieto viasta Eltelin päivystykseen on tullut useiden tuntien viiveellä. Hälytyksiä on tehnyt Eltelin työntekijä puhelimitse. Vikaa koskevan hälytyksen tekemisessä on ollut epäselvyyksiä. FSS:n 110 kilovoltin verkon vikojen korjausprosessi ei ole ollut riittävällä tasolla. Myöskään valvonta ja ohjaus vikojen korjaamisessa ei ole ollut toimivaa. Vastuu vikojen paikallistamisesta ja korjaamisesta on FSS:llä.
Vikojen korjaamisesta
FSS on ilmoittanut virastolle virheellisesti, että se olisi lähettänyt Palokallio–Lauttakylä-johto-osalle vikapartion ja ilmoittanut myös, milloin partio on korjannut vian. Todellisuudessa FSS ei kuitenkaan lähettänyt vikapartiota eikä myöskään korjannut vikoja. EMV on saanut selville, että vian korjasivat Sallila Sähkönsiirto Oy yhdessä Empower Oy:n asentajien kanssa.
FSS:n markkinaoikeudelle tekemän valituksen liitteen 46 tietojen perusteella vikapartio teki yöllä partiointia ja korjasi viat Matinsuo–Loppi-johto-osalla, kun tätä pyydettiin. Pimeän tulo ei siten ole selitys sille, että vikoja ei voitu paikallistaa ja korjata yön aikana. Sallila Sähkönsiirto Oy teki korjauksia läpi yön samoissa olosuhteissa samaan aikaan.
FSS:n ja Fortum Espoo Distribution Oy:n yhteisen käytönvalvontakeskuksen resursseista suuri osa on tapahtumien aikaan ollut korjaamassa Fortum Espoo Distribution Oy:n ja FSS:n 20 kilovoltin verkon vikoja. 110 kilovoltin verkon vikojen korjaus tulisi kuitenkin priorisoida kaikkien 20 kilovoltin tai 0,4 kilovoltin verkkojen vikojen edelle, ja vian etsintäpartiot pitäisi hälyttää vikapaikoille ilman viiveitä. Vainiola myönsi todistajankertomuksessaan, että talven 2011 myrskyissä FSS:n resursseja oli ohjattu taajamiin oman vastuualueen keskijännitevikojen korjaamiseen. On pääteltävissä, että FSS priorisoi tuolloin keskijännitevikojen korjauksen 110 kilovoltin verkon vikojen korjaukseen nähden.
Inspectan lausunnosta
FSS:n väitteet Inspectan lausunnosta ja sen merkityksestä valituksenalaisen päätöksen arvioinnissa ovat harhaanjohtavia. Inspecta on sähköturvallisuuslain mukainen tarkastuslaitos, jonka tehtävänä ovat verkkoyhtiöille tehtävät varmennus- ja määräaikaistarkastukset. Sähköturvallisuuslainsäädännön mukaiset vaatimukset täyttyvät, kun puu sijaitsee noin kahden metrin etäisyydellä 110 kilovoltin ilmajohdon virtajohtimista. Sähköturvallisuuslainsäädännössä ei edellytetä, että johtokadulla, reunavyöhykkeellä ja reunavyöhykkeen ulkopuolella kasvavat puut eivät kaatuessaan yllä osumaan 110 kilovoltin ilmajohtoon. Sähköturvallisuuslaissa ja sen nojalla annetuissa määräyksissä ei käsitellä puuvarmuutta ja mahdollisten vikojen kestoa tai määrää.
Inspecta ei ole arvioinut puuvarmuutta sähkömarkkinalain mukaisen kehittämisvelvollisuuden ja toimitusvarmuuden kannalta. Inspectan tekemät tarkastukset eivät ole maastotarkastuksia, vaan sähköturvallisuuslakiin ja -määräyksiin perustuvia varmennus- ja määräaikaistarkastuksia. Inspecta on tarkoittanut puuvarmuudella sitä, että puut eivät kasva 1,9 metriä lähemmäksi 110 kilovoltin johdinta, mikä on eri asia kuin sähkömarkkinalain mukaisen kehittämisvelvollisuuden edellyttämä reunavyöhykkeen tarkastus ja käsittely. Inspecta ei puutu 110 kilovoltin johdon reunavyöhykkeiden kunnossapitoon.
Sähköturvallisuuslainsäädäntöä valvova viranomainen, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on Energiamarkkinaviraston pyynnöstä antamassaan lausunnossa vahvistanut Inspectan lausunnon osalta, että 110 kilovoltin ilmajohtoja koskevat varmennus- ja määräaikaistarkastukset tehdään sähköturvallisuuslain perusteella eikä puuvarmuus-käsitettä esiinny sähköturvallisuuslaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä.
Inspectan lausunnon mukaan FSS:n kunnossapito vastaa alan yleistä käytäntöä. Energiamarkkinaviraston päätös ei kuitenkaan koske FSS:n kunnossapitoa yleisesti, vaan tutkintapyynnön kohteena olleita johto-osuuksia.
Tahallisuudesta
Viraston päätöksen perusteena ei ole tahallisuus. Maininta tietoisesti tekemättä jätetyistä toimenpiteistä osoittaa pelkästään FSS:n toiminnan ja toimimatta jättämisen moitittavuutta.
3. Fortum Sähkönsiirto Oy:n vastaselitys
Fortum Sähkönsiirto Oy on viraston lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:
Asiakirjaselvityksestä
Koottaessa Energiamarkkinaviraston pyytämiä tietoja viraston päätöksessä mainittujen 110 kilovoltin johto-osuuksien kunnossapidosta, tarkastuksista ja raportoinnista viime kymmeneltä vuodelta havaittiin, että erityisesti suurta osaa vanhimmista dokumenteista ei pystytty enää löytämään. Kunnossapidosta vastanneet henkilöt olivat toimitilamuutosten yhteydessä tai ennen yhtiöstä lähtöään hävittäneet suuren osan vanhemmista materiaaleista tarpeettomina tai ne olivat hävinneet tietokoneita uusittaessa.
Maastotarkastuksia on tehty kolmen vuoden välein, eikä viimeisintä maastotarkastusta vanhempien tilausten, raporttien tai laskujen säilyttämistä ollut pidetty tarpeellisena. FSS on toimittanut markkinaoikeudelle ja virastolle eräitä asiakirjoja viraston päätöksessä tarkoitetuille johto-osuuksille tehdyistä kasvuston raivauksista ynnä muista toimenpiteistä. Näitä asiakirjoja ei ollut löydetty asian käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa kiireellisessä aikataulussa.
Se seikka, että joistakin toimenpiteistä ei ole säilynyt kirjallista tai sähköistä todistetta, ei tarkoita, että näitä toimenpiteitä ei olisi tehty. Lisäksi on otettava huomioon, ettei virasto perustele päätöstään kehittämisvelvollisuuden laiminlyönnistä raportoinnin ja arkistoinnin puutteilla. Sähkömarkkinalaki tai muut sovellettavat säännökset eivät myöskään edellytä suurjännitteellisen jakeluverkonhaltijan säilyttävän edellä tarkoitettua aineistoa kymmentä vuotta.
Puuvarmuudesta
Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Jalonen kertoi todistajanlausunnossaan, että "puuvarmuuden tavoittelu on alan yleinen käytäntö" ja että "100 prosentin puuvarmuutta ei voi saavuttaa". Viraston päätöksessä edellytettyä täydellistä puuvarmuutta on käytännössä mahdotonta saavuttaa, minkä osoittavat muun muassa Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin kantaverkossakin jatkuvasti tapahtuvat puuviat. Asta-myrskyn aiheuttamat puuviat eivät aiheutuneet trombin reuna-alueen ulkopuolelta johdolle heittämistä puista. Tämä ilmenee FSS:n esittämistä valokuvista ja Vänskän todistajankertomuksesta. Myös marraskuun 2013 Eino-myrsky aiheutti puuvian Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin kantaverkossa. Fingrid Oyj:ltä saatujen tietojen mukaan puu osui kaatuessaan kahteen 110 kilovoltin johdon vaihejohtimeen.
Uusi sähkömarkkinalaki
Tarve säätää uudessa sähkömarkkinalaissa suurjännitteisen jakeluverkon suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta siten, että verkolle ei aiheudu toimintahäiriöitä sähköjohtojen päälle kaatuvista tai johtokadulla kasvavista puista, johtui siitä, että oikeustila on ollut tältä osin aikaisemmin puutteellinen.
Hallituksen esityksessä (HE 50/2013 vp s. 99) oleva lausuma "voimassaolevan sähkömarkkinalain soveltamiskäytännön periaatteita täsmennetään" ei tarkoita kodifioimista sellaisenaan, vaan aikaisemman puutteellisen ja epätäsmällisen soveltamiskäytännön tarkentamista. Hallituksen esityksessä tarkoitettu aikaisempi soveltamiskäytäntö muodostuu pelkästään tarkasteltavassa asiassa tehdystä EMV:n päätöksestä sekä markkinaoikeuden päätöksestä. Mainitusta hallituksen esityksestä ei voida tehdä johtopäätöstä, että viraston päätöstä tehtäessä puuvarmuus olisi sisältynyt kehittämisvelvollisuuden käsitteeseen.
FSS:n toiminta täyttää sekä aikaisemman että uuden sähkömarkkinalain mukaisen kehittämisvelvoitteen vaatimukset. FSS on ottanut toiminnassaan huomioon uuden sähkömarkkinalain tiukentuneet vaatimukset, eikä viraston päätöksen kumoaminen heikentäisi toimintavarmuutta FSS:n 110 kilovoltin verkossa tai yleensä toimialalla.
Puuvioista
Vuosien saatossa FSS:llä on ollut yhteensä kuusi puuvikaa, joista neljä liittyy nyt käsiteltävään asiaan ja aiheutui Tapani- ja Hannu-myrskyjen poikkeuksellisista olosuhteista. Kaksi muuta puuvikaa ovat olleet raivaustöiden yhteydessä johto-osuudella Leväsjoki–Tuorila tapahtunut vika vuonna 2009 ja elokuussa 2010 Hyvinkäällä tapahtunut puuvika, josta ei aiheutunut merkittävän mittaista jakelukeskeytystä asiakkaille.
Virasto ei ole pitänyt merkityksellisenä erään toisen 110 kilovoltin haarajohdon omistajan osalta reunavyöhykkeen puunpoistojen yhteydessä tapahtunutta puuvikaa, mutta on ottanut kuitenkin FSS:n osalta vastaavan raivaustöiden yhteydessä tapahtuneen puuvian raskauttavana asianhaarana huomioon. Tasapuolinen kohtelu edellyttää, ettei raivaustöiden yhteydessä vuonna 2009 tapahtunutta puuvikaa tulisi ottaa huomioon arvioitaessa FSS:n 110 kilovoltin verkon kunnossapitoa.
Kuten FSS:n markkinaoikeudelle toimittamasta aineistosta ilmenee, Tapani- ja Hannu-myrskyt osuivat voimakkaimmin nimenomaan FSS:n verkkoalueelle. Vaikka myrsky vaikutti myös muun muassa Elenia Oy:n verkkoalueella, tuolle alueelle ei kohdistunut yhtä laajasti voimakkaita ja puuskittaisia tuulia kuin FSS:n alueelle. Sallila Sähkönsiirto Oy:n verkkojohtaja Eskola on vahvistanut markkinaoikeudessa antamassaan todistajankertomuksessa, että ainakaan vuodesta 1914 lukien alueella ei ole ollut yhtä pahaa myrskyä.
FSS:n maastotarkastukset
FSS:n voimajohdot tarkastetaan maastotarkastuksilla kolmen vuoden välein. Tarkastusten käytännön aikatauluttamisesta johtuen joissain tapauksissa tietyn johto-osuuden kävelytarkastusten välillä voi poikkeuksellisesti mennä aikaa esimerkiksi kolme vuotta ja kolme viikkoa. Kysymys on silti lähtökohtaisesti kolmen vuoden väliajoin tehtävistä tarkastuksista, eikä muutamien viikkojen viiveillä ole käytännössä merkitystä.
Virasto on viitannut Eskolan esittämään väitteeseen, jonka mukaan nyt kysymyksessä olevilla alueilla puuston kasvu on keskimääräistä nopeampaa. Tällä perusteella virasto on katsonut, että maastotarkastuksia tulisi tehdä alueella useammin kuin kolmen vuoden välein. Eskola on kuitenkin oma-aloitteisesti korostanut todistajanlausunnossaan, että hän ei ole asiantuntija puuston kasvun arvioinnissa. Eskola on kertonut todistajanlausunnossaan, että Sallila Sähkönsiirto Oy pyrkii tekemään tarkastukset kolmen vuoden välein. FSS:n ja Sallila Sähkönsiirto Oy:n välillä ei siten ole eroa tarkastusten tiheydessä kysymyksessä olevilla alueilla.
Kunnossapitosopimukset ja tekniset eritelmät
FSS:n 110 kilovoltin verkon kunnossapito perustuu samoihin teknisiin eritelmiin ja vaatimuksiin kuin muillakin 110 kilovoltin verkonhaltijoilla ja Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin kantaverkossa. Urakoitsijoiden kanssa tehtyihin kunnossapitosopimuksiin sisältyy tekninen erittely. Käytäntönä on ollut sopia kaikkien urakoitsijoiden kanssa samantasoisesta kunnossapidosta, eikä kunnossapitosopimusten tasoissa siten ole ollut eroja.
Alihankkijat
Viraston lausunnossaan esittämä väite siitä, että vuoden 2010 tarkastuksissa tarkastajalla olisi ollut "laveampi näkemys" kunnossapitotarpeista kuin vuoden 2007 tarkastuksen tehneillä henkilöillä, on perusteeton. Kuten markkinaoikeudessa kuullut todistajat vahvistivat, kaikki verkkoyhtiöt käyttävät verkkojensa tarkastuksissa alihankkijoita. Alihankkijat suorittavat maastotarkastukset ja raportoivat havainnoistaan maastotarkastusraporteilla verkonhaltijoille, jotka tilaavat näiden raporttien ja niissä mainittujen kiireellisyysluokkien mukaisesti korjaus- ja kunnossapitotyöt joko samalta tai eri alihankkijalta tai urakoitsijoilta. Muun muassa Vänskä on vahvistanut antamassaan todistajanlausunnossa, että verkonhaltijat luottavat ja voivat luottaa aliurakoitsijoiden raportointiin. Markkinaoikeudessa kuullut todistajat ovat myös vahvistaneet sen seikan, että verkonhaltija ei voi tietää sellaisista puutteista, kuten vaarallisen korkeista puista reuna-alueen ulkopuolella, joita ei ole havaittu ja raportoitu maastotarkastusten yhteydessä.
Inspectan lausunnosta
Kuten FSS on valituksessaan todennut, Inspectan tarkastukset perustuvat sähköturvallisuuslakiin. Vaikka Inspectan lähestymiskulma on juridiselta pohjaltaan erilainen kuin EMV:n, Inspectan tarkastajat ovat korkeatasoisia sähköalan ammattilaisia ja heillä on erittäin hyvä kokonaiskuva suomalaisten verkkoyhtiöiden laitteistojen (mukaan lukien johdot) ja prosessien (esimerkiksi kunnossapito-ohjelmat ja niiden täytäntöönpano) tilasta. Inspectalla on käytännön kokemusta lähes kaikkien suomalaisten verkkoyhtiöiden verkkojen todellisesta kunnosta ja kunnossapidosta. Inspectan tarkastajat tekevät konkreettisia maastotarkastuksia lähes kaikkien suomalaisten verkkoyhtiöiden 110 kilovoltin verkkoalueille.
Määräaikaistarkastuksissaan Inspecta tarkastaa pistokoeluonteisesti huolto- ja kunnossapito-ohjelman sekä sen, ovatko ohjelman mukaiset toimenpiteet riittävät. Inspecta tarkastaa, ovatko ohjelman mukaiset toimenpiteet tehty ja ovatko ne kuitattu korjatuiksi. Tarkastukseen liittyy maastotarkastus, jossa tarkastetaan pistokoeluonteisesti kunnossapitohavainnot ja niiden riittävyys. Maastotarkastuksessa myös tarkastetaan, ovatko kunnossapitotarkastuksessa havaitut puutteet korjattu.
Markkinaoikeudessa kuultu Jalonen on vahvistanut todistajankertomuksessaan, että Inspecta tarkastaa määräaikaistarkastuksissa, ovatko dokumentaatio ja prosessit kunnossa. Vänskä on todennut nimenomaisesti, että Inspectan tarkastaja pystyy arvioimaan myös puuvarmuuden. Vänskä on todistajanlausunnossaan todennut, että Inspectan tarkastusta voidaan verrata maastotarkastukseen ja että näissä tarkastuksissa huomataan kaikki ne puutteet, joita tavallisillakin tarkastuksilla havaittaisiin. Kun viraston päätöstä tehtäessä puuvarmuus-sanaa ei esiintynyt missään virallisessa lähteessä, Inspectan käsitys puuvarmuus-käsitteen sisällöstä on yhtä relevantti kuin minkä tahansa muunkin alan toimijan esittämä käsitys.
Virasto on lausunnossaan esittänyt, että viraston päätös ei koskisikaan FSS:n kunnossapitoa yleisesti, vaan pelkästään tutkintapyynnön kohteena olleita johto-osuuksia. Päätöksensä perusteluissa, ratkaisuosassa ja korjaavissa toimenpiteissä EMV on kuitenkin käsitellyt FSS:n koko 110 kilovoltin verkkoa. Koska viraston päätös selvästi koskee FSS:n 110 kilovoltin verkon kunnossapitoa yleisesti, Inspectan yleinen lausunto on asian kannalta relevantti.
Kunnossapidosta merkityksellisillä johto-osuuksilla
Virasto on lausunnossaan väittänyt, että Lieto–Lankkinen-johto-osalle ei olisi tehty ollenkaan reunavyöhykkeen käsittelyä sen rakentamisvuoden 1973 jälkeen ennen talven 2011 myrskyä. Jos tämä väite pitäisi paikkansa, kyseinen 110 kilovoltin johto olisi lähes 40 vuoden jälkeen kulkenut joulukuussa 2011 käytännössä umpimetsässä. Kuitenkaan vuoden 2010 maastotarkastusraportti ei sisällä esimerkiksi yhtään kiireellisyysluokan 3 mukaista korkeaa reunapuuta. Pelkästään maastoraportin perusteella on selvää, että kyseisen johto-osuuden reunavyöhykettä on käsitelty. Lieto–Lankkinen-johto-osuuden osalta FSS on toimittanut markkinaoikeudelle laskuja ja raivauspöytäkirjoja raivauksista johdolla talvella ja keväällä 2010 eli ennen 2011 joulukuun myrskyjä. Kyseisten laskujen ja raivauspöytäkirjojen mukaan johto-osuudelta on muun muassa kaadettu 135 reunapuuta.
Virasto on lausunnossaan viitannut Fingrid Oyj:n teknisten eritelmien sisältämiin kiireellisyysluokkiin ja on todennut niiden mukaisten määräaikojen eroavan eräiltä osin viraston päätöksessään soveltamista kiireellisyysluokista. Viraston päätöksessään toteamat kiireellisyysluokkien määritelmät ovat asiassa ainoat relevantit. Myöskään markkinaoikeudessa kuullut todistajat eivät ole todenneet pitävänsä viraston päätöksessä määriteltyjä kiireellisyysluokkien määritelmiä virheellisinä.
Päätöksessä tarkoitettujen johto-osuuksien osalta vuoden 2010 maastotarkastusraportin sisältämät kiireellisyysluokkaa 3 koskevat havainnot ovat liittyneet johtoaukealla kasvaviin pihapuihin tai niin sanottuihin sopimusalueisiin, joilla muun muassa kasvatetaan joulukuusia. Näistä kasvustoista ei ole aiheutunut puuvikoja kysymyksessä olevissa myrskyissä.
FSS on jo vuonna 2010 pyrkinyt tehostamaan voimajohtojen reunavyöhykkeen kasvuston käsittelyä muun muassa ottamalla käyttöön helikopterilla suoritettavan latvasahauksen. FSS on vuoden 2010 alusta lukien tilannut helikopterisahauksia eri 110 kilovoltin johto-osuuksille, mutta osa näiden tilattujen sahausten toimituksista viivästyi merkittävästi toimittajasta johtuen eikä kaikkia tilattujakaan sahauksia ollut tehty ennen vuoden 2011 lopun myrskyä. FSS oli kevättalvella 2011 myös tilannut kumppaniltaan Elteliltä voimajohtojen reunavyöhykkeitä koskevan käsittelysuunnitelman. Tilaus Etelä-Suomen voimajohtojen reunavyöhykekäsittelystä suunnitelman mukaisesti tehtiin aikaistettuna 11.7.2011 siten, että vuoden 2011 loppuun mennessä tulisi tehtyä suunnitelmassa myös vuodelle 2012 suunnitellut työt.
Varautuminen
EMV:n päätöksessä tarkoitettuja, 110 kilovoltin verkon yksittäisten puuvikojen korjauksessa ilmenneitä viiveitä ja tiedonkulun puutteita tulee tarkastella ottaen huomioon kokonaistilanne Tapani- ja Hannu-myrskyjen aikana 26.–27.12.2011. Vikojen selvittämistä, korjaamista ja sähköjen palauttamista viivyttivät esimerkiksi useat teille kaatuneet puut. EMV on arvioinut FSS:n 110 kilovoltin verkon vikojen korjausta irrallaan kokonaistilanteesta ja on verrannut vasteaikoja ja korjaukseen kulunutta aikaa siihen ideaalitilanteeseen, jossa hyvissä olosuhteissa ja valoisaan aikaan tapahtuu yksi yksittäinen 110 kilovoltin verkon puuvika. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Vänskä on kertonut, että yksittäisen 110 kilovoltin verkon vian korjaamiseen menee enemmän aikaa kuin keskijänniteverkon vikojen korjaamiseen ja yleensä 3–5 tuntia vian alkamisesta.
Resurssit
Tapani- ja Hannu-myrskyissä vikoja selvittämään lähti partioita, jotka koostuivat joko kahdesta tai kolmesta henkilöstä vikaa kohden. Tämä on normaali määrä. Suurhäiriöissä 110 kilovoltin verkon vikojen todennäköisyys on pienempi kuin 20 kilovoltin verkossa, ja siten 110 kilovoltin verkon osalta toimintatapa on sama kuin normaaliaikana. Vikoja selvittämään ei näissä olosuhteissa ollut tarpeen lähettää suurempia partioita.
Suullisessa käsittelyssä todistaja Vainiola on kertonut, että käyttökeskuksen resurssit on mitoitettu riittäviksi kattaen sekä FSS:n että Fortum Espoo Distribution Oy:n verkot. Ennen Tapani- ja Hannu-myrskyjä käyttökeskukseen varatut resurssit oli arvioitu senhetkisen sääennustetiedon perusteella riittäviksi, ja ne vastasivat alalla yleisesti noudatettavaa tasoa. Käyttökeskuksen ajoittainen ruuhkautuminen ei johtunut siitä, että keskus palvelee kahta yhtiötä, vaan myrskytuhojen poikkeuksellisesta laajuudesta.
Tiedonkulku
Energiamarkkinavirasto on pitänyt kohtuuttomana, että FSS:llä on kestänyt kahdesta kolmeen tuntia vian tietoon tulemisen jälkeen ennen kuin asentajia on hälytetty partioimaan todennäköisille vikapaikoille. EMV:n esittämä viive on ilmeisesti laskettu siitä, kun on tullut ensimmäinen ilmoitus siitä, että tietyllä Fingrid Oyj:n johdolla, johon FSS:n haarajohto on liitetty, on havaittu vika. Koska heti ensimmäisen vikailmoituksen tultua ei ole ollut selvää, että vika olisi FSS:n haarajohdolla, partioita ei ole välittömästi lähetetty partioimaan haarajohtoa.
Resurssien priorisointi
Väitteet siitä, että FSS olisi priorisoinut käytössään olleet korjausresurssit jakeluverkkonsa sekä mahdollisesti Fortum Espoo Distribution Oy:n verkon korjaukseen muita verkonhaltijoita palvelevan 110 kilovoltin verkon kustannuksella, ovat perusteettomia. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Vainiola on kertonut, miten Tapani- ja Hannu-myrskyjen aiheuttamien vikojen ja vaurioiden korjaustöitä suoritettiin. Siltä osin kuin korjauksia jouduttiin priorisoimaan, priorisointi perustui etukäteen määritetyille objektiivisille kriteereille, joita kaikki muutkin verkonhaltijat todennäköisesti soveltavat. Tärkein tehtävä on turvata sähkön saanti omalle toiminnalle (käyttökeskus ynnä muut) tärkeisiin kohteisiin. Seuraavaksi varmistetaan sähkön saanti viranomaisille, tärkeille viestiasemille ja yhteiskunnallisesti tärkeille toiminnoille, kuten sairaaloille. Tämän jälkeen palautetaan sähköt vakituisille asiakkaille ja lopuksi vapaa-ajan kohteisiin. Priorisointia ohjaavat suurimmat sähköttömät asiakasmäärät, jotta sähkönjakelun piiriin saadaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman moni asiakas. Asiakkailla tarkoitetaan kaikkia sähkön loppukäyttäjiä, ei pelkästään FSS:n sähkönsiirtoasiakkaita. Resursseja on priorisoitu asiakasmäärien mukaan, eikä oman vastuualueen perusteella.
EMV:n lähtökohta siitä, että 110 kilovoltin verkon viankorjausta tulee aina priorisoida keskijänniteverkon vikojen edelle, on perusteltu, koska yleensä 110 kilovoltin johtojen takana on suuria asiakasmääriä. Nyt tarkasteltavassa tilanteessa kuitenkin esimerkiksi pisimpään sähkönkeskeytyksiä aiheuttaneen vian (Lieto–Lankkinen, sähköasema Piltti ja VR:n Orimäki) takana oli käytännössä vain kaksi asiakasta, joista VR:n liikenne toimii ilman yhtä syöttävää asemaakin. Yleinen lähtökohta 110 kilovoltin verkon vikojen priorisoinnista menettää merkityksensä, kun samaan aikaan vikoja on laajasti koko keskijänniteverkossa ja asiakkaita on ilman sähköä jopa yli 200 000.
Esittäessään, että FSS:n 110 kilovoltin verkon viat olisivat aiheuttaneet huomattavaa vahinkoa näiden haarajohtojen takana olleille sähköyhtiöille, kuten Sallila Sähkönsiirto Oy:lle, EMV on jättänyt ottamatta huomioon sen seikan, että esimerkiksi Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkko on ollut sille kaatuneiden puiden johdosta käytännössä lamaantuneena samaan aikaan. Eräiden sähkönkäyttöpaikkojen osalta keskeytykset ovat olleet Sallila Sähkönsiirto Oy:stä johtuvista syistä jopa 70 tuntia. Markkinaoikeus on katsonut päätöksessään MAO:243/13, että vika Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkossa on koko sen keston ajan johtunut jakeluverkkoon kohdistuneesta myrskyvahingosta ja että jakeluverkonhaltijalla tulisi olla edellytykset verkkonsa vaatimien viankorjaustoimenpiteiden suorittamiseen myös sinä aikana, kun sähkönsiirto alueverkosta jakeluverkkoon on keskeytyneenä.
Olosuhteet ja työturvallisuuden vaatimukset
Tapani- ja Hannu-myrskyjen aikaan kysymys on ollut vuoden pimeimmästä ajasta, jolloin valoisaa aikaa olisi kirkkaallakin säällä ollut vain muutama tunti. Maassa ei poikkeuksellisesti ollut lunta, joten pimeys on ollut täydellistä. Samaan aikaan puuskainen tuuli on ollut todella voimakasta.
FSS suhtautuu vakavasti työturvallisuuteen ja noudattaa työturvallisuuslainsäädäntöä. FSS:n työturvallisuuskoulutuksessa ja -ohjeistuksessa korostetaan, että työntekijällä itsellään on vastuu työturvallisuuslain 23 §:n mukaisessa tilanteessa arvioida riskit ja ilmoittaa työstä pidättäytymisestä katsoessaan työstä aiheutuvan vakavaa vaaraa. Kun urakoitsija tai alihankkija ilmoittaa olosuhteiden olevan vaaralliset ja keskeyttävänsä työskentelyn, FSS ei pyydä työntekijää jatkamaan työskentelyä.
Käytännössä työkohteessa työskentelevän työryhmän työnaikainen sähköturvallisuuden valvoja vastaa paikallisten sääolosuhteiden seurannasta ja vallitsevien olosuhteiden riskiarvioinnista sekä päättää tarvittaessa työn keskeyttämisestä. Kukin urakoitsija ja alihankkija arvioi tilanteen omalta kohdaltaan ottaen huomioon ne olosuhteet, jotka sillä hetkellä vallitsevat sillä johto-osuudella, jolla vikaa etsitään. Eri urakoitsijoiden ja alihankkijoiden eri tilanteissa ja eri johto-osuuksilla tekemiä päätöksiä ei tältä osin voida suoraan verrata toisiinsa. EMV:n mainitsemalla Matinsuo–Loppi-johto-osuudella vika ilmeni 27.12.2011 klo 20:06 eli Hannun päivänä. Olosuhteet olivat tuolloin jo huomattavasti helpommat kuin Tapaninpäivänä.
Vikojen korjaus
FSS:n markkinaoikeudelle toimittama kirjallinen todiste 46 on Eltelin Tapani- ja Hannu-myrskyjen jälkeen laatima muistio. Muistio on laadittu lähtökohdaksi arvioitaessa FSS:n ja Eltelin toimesta kokemuksia Tapani- ja Hannu-myrskyjen viankorjauksesta. Muistio ei sisällä tietoja FSS:n toimista, vaan se on laadittu ainoastaan Eltelin näkökulmasta. Kyseisen muistion ja FSS:n käyttökeskuksen tietojen sekä kentällä olleiden asentajien ja urakoitsijoiden tietojen perusteella kokonaiskuva vikojen partioinnista ja korjaamisesta on täydentynyt. Muistion puutteellisten tietojen perusteella Energiamarkkinaviraston tekemät johtopäätökset ovat perusteettomia.
4. Energiaviraston lisälausunto
Energiavirasto on Fortum Sähkönsiirto Oy:n vastaselityksen johdosta antamassa lisälausunnossaan lausunut muun ohella seuraavaa:
Puuvarmuus
Viraston käsityksen mukaan uuden sähkömarkkinalain esitöissä oleva toteamus verkon kehittämisvelvollisuuden soveltamiskäytännön täsmentämisestä merkitsee, että kyseinen velvoite on tietyssä muodossa sisältynyt kumottuun sähkömarkkinalakiin. FSS:n vastaselityksessään lausuman mukaan sen toiminta täyttää voimassa olevan sähkömarkkinalain mukaisen kehittämisvelvollisuuden vaatimukset. Siten FSS:n väite siitä, että kumotun sähkömarkkinalain kehittämisvelvollisuuteen sisältyvä puuvarmuus olisi mahdoton täyttää, on epäuskottava.
Asiakirjaselvityksistä
Virasto on päätöksessään ottanut huomioon ne toimenpiteet niinä ajankohtina, jotka FSS on vastineessaan ilmoittanut. Virasto ei ole saanut missään vaiheessa asiakirjaselvitystä reunavyöhykkeen käsittelystä, eikä FSS ole vastineessaan edes väittänyt tehneensä reunavyöhykkeen käsittelyä ennen vuotta 2012. FSS ei ole muutoksenhakuvaiheessakaan toimittanut sellaista uutta tietoa, joka antaisi aihetta arvioida asiaa toisin.
FSS:n ennen asian suullista käsittelyä markkinaoikeudessa antama asiakirjaselvitys koski johtokadun raivausta eikä reunavyöhykkeen käsittelyä. Mainittu selvitys osoittaa, ettei johtokadun raivauksen osalta kunnossapitoa ole tehty asianmukaisesti eikä ajallaan. Virastolla oli jo päätöstä tehtäessä tieto kyseisistä johtokadun raivauksista. Tieto mainituista raivauksista otettiin huomioon viraston päätöstä tehtäessä, vaikka niistä ei ollutkaan toimitettu asiakirjaselvitystä tuossa vaiheessa. FSS:n viittaama reunapuiden käsittely liittyy johtokadun raivausta koskevassa pöytäkirjassa käsiteltyihin toimenpiteisiin.
Vanhemmat, esimerkiksi vuoden 2007 maastotarkastustiedot ovat oleellisia. Maastotarkastustietoja vertailemalla saadaan tieto johto-osuuden ja alueen kunnon kehityksestä ja FSS:n kunnossapitokäytännöstä sekä tieto siitä, milloin puutteet on ensi kerran havaittu ja onko tarkastajan asettamia vian korjauksen aikamääreitä noudatettu.
Johto-osuuksien kunnossapidosta
Vuoden 2007 tarkastustietojen perusteella voidaan todeta, että havaittuja kunnossapitotarpeita on ollut ja niitä on ilmennyt myös niissä paikoissa, joissa puuviat ovat myöhemmin tapahtuneet. Myös vuoden 2010 tarkastusraportin perusteella voidaan todeta sama asia. Vuoden 2010 maastotarkastuksen perusteella FSS:n olisi tullut tehdä kunnossapitotöitä ennen seuraavaa kasvukautta eli ennen kesää 2011. Näitä kunnossapitotöitä FSS ei ole osoittanut tehneensä. Vuoden 2007 tarkastustietojen perusteella FSS:n olisi pitänyt tehdä kunnossapitotöitä huomattavasti aiemmin, jopa vuoden kuluessa vuoden 2007 tarkastuksesta. Näitäkään kunnossapitotoimia FSS ei ole tehnyt. FSS on käytännössä sivuuttanut vuoden 2007 maastotarkastusten tulokset.
Maastotarkastuksen tehnyt tarkastaja on viitannut kiireellisyysluokillaan Fingrid Oyj:n teknisten eritelmien kiireellisyysluokkiin.
Kolmen vuoden välein tehtävä maastotarkastus ei ole riittävä tarkastusväli, jos reunavyöhykkeen kunnossapitotoimia tehdään yhtä harvakseltaan kuin FSS on tehnyt. Sallila Sähkönsiirto Oy:n 110 kilovoltin suurjännitteinen ilmajohto on uusi. Uusille johdoille ei ole välttämättä vastaavaa tarvetta tehdä tarkastuksia yhtä tiheästi kuin vanhemmille ilmajohdoille.
FSS:n kunnossapito ei ole ollut asianmukaista ja moitteetonta myöskään yhtiön vastaselityksessään esittämien reunavyöhykkeen kunnossapitoa koskevien uusien tietojen perusteella. FSS on aloittanut reunavyöhykkeen kunnossapidon tilaukset vasta 2010 alussa, vaikka reunavyöhykkeen vaarallisten puiden poistot olisi pitänyt suorittaa jo vuonna 2008.
Inspecta Oy ei tarkastuksissaan määritä johto-osittain jännevälien tarkkuudella, kuinka korkeita puita on johtokadulla ja reunavyöhykkeellä ja kuinka nopeasti ne tulisi raivata, jotta ne eivät vaarantaisi sähkön toimitusvarmuutta sähkömarkkinalain mukaisen verkon kehittämisvelvollisuuden kannalta. Inspecta Oy:n lausunto ei ole oleellinen päätöksen kannalta myöskään siitä syystä, että se ei liity maastotarkastusten kuntoraportteihin tarkastelluilla johto-osilla.
Suurjännitteisten jakeluverkonhaltijoiden haarajohdoissa olleiden puuvikojen vertailu osoittaa, että enemmistöllä jakeluverkonhaltijoista ei ole ollut puuvikoja 110 kilovoltin verkossa. Kahdella suurjännitteisen jakeluverkon haltijalla on ollut yksittäinen puuvika 110 kilovoltin suurjännitteisellä haarajohdolla. Vuosien saatossa on ollut useita myrskyisiä olosuhteita, jotka ovat koskeneet enemmän muita kuin FSS:n toiminta-alueita. Tästä huolimatta muilla suurjännitteisen jakeluverkon haltijoilla ei ole ollut määrällisesti lähellekään sitä määrää puuvikoja 110 kilovoltin suurjännitteisessä verkossa kuin mitä FSS:llä on ollut. Olosuhteiden poikkeuksellisuudella ei ole merkitystä asian arvioinnissa, sillä puut eivät juurikaan kaadu itsestään ilman tuulen myrskylukemia.
Marraskuun 2013 Eino-myrskystä johtuvassa viassa Fingrid Oyj:n kantaverkossa on ollut kysymys kaatuneen puun aiheuttamasta jälleenkytkennästä. Energiaviraston saamien tietojen mukaan Fingrid Oyj:n selektiivinen suojaus ei ole toiminut jällenkytkennän jälkeen, mikä on aiheuttanut pysyvän keskeytyksen Varkaudessa.
Virasto on päätöksessään tuonut esille FSS:n jopa tietoisen menettelyn kunnossapidon laiminlyönnin osalta raskauttavana seikkana. Asian lopputuloksen kannalta merkitystä ei ole sillä, onko FSS tietoisesti jättänyt tekemättä 110 kilovoltin suurjännitteisessä verkossa joitakin tarvittavia kunnossapitotoimenpiteistä vai ei. Asian kannalta ratkaisevaa on, että FSS on jättänyt tekemättä tarvittavia kunnossapitotoimenpiteitä 110 kilovoltin suurjännitteissä verkossaan ja että FSS:n varautuminen vikatilanteisiin kyseisessä verkossa on ollut puutteellista. Viraston päätös tarkoittaa, että FSS:n toiminta on ollut vähintään huolimatonta sekä kunnossapidon että varautumisen osalta. Kumotun sähkömarkkinalain ja voimassa olevan sähkömarkkinalain mukaisen verkon kehittämisvelvollisuuden rikkominen ei edellytä verkonhaltijan toiminnan tahallisuutta tai edes huolimattomuutta.
Varautumisesta
Varautumisen tason tulee olla suhteutettu verkon kuntoon ja rakenteeseen sekä verkonhaltijan toiminta-alueen kokoon. Jos 110 kilovoltin verkkoa omistavan verkonhaltijan toiminta-alue on suuri, sen tulee olla verkon kehittämisvelvollisuuden nojalla varautunut vikatilanteisiin siten, että se saa korjattua viat nopeasti. Verkonhaltijan tulee varautua normaalitasoa paremmin, jos verkon rakenne sitä vaatii esimerkiksi siksi, että 110 kilovoltin suurjännitteiset ilmajohdot ovat vanhoja ja tarvitsevat tarkastusraporttien perusteella ripeää kunnossapitoa. FSS:n olisi tullut varautua 110 voltin verkon vikoihin paremmin, koska sillä oli tieto 110 kilovoltin verkkonsa kunnosta.
Viraston saamien tietojen mukaan käyttökeskuksen henkilökuntaa ei ole eritelty FSS:n ja Fortum Espoo Distribution Oy:n välillä, mikä tarkoittaa, että toisen verkossa tapahtunut vika varaa resursseja toiselta. Yhteinen käyttökeskus tulisi mitoittaa siten, että se pystyy hoitamaan myös sellaiset tilanteet, joissa molempien yhtiöiden jakeluverkoissa tapahtuu samanaikaisesti merkittävästi vikoja.
FSS on vastaselityksessään todennut, että 20 kilovoltin jakeluverkon vikoihin varauduttiin paremmin kuin 110 kilovoltin verkon vikoihin.
Keskijännitevikoja ei tule priorisoida 110 kilovoltin verkon vikoihin nähden. Yksittäinen 110 kilovoltin suurjännitteinen johto syöttää merkittävästi suurempaa määrää asiakkaita kuin taajaman 20 kilovoltin jakeluverkko. FSS:n väite siitä, että esimerkiksi Lieto–Lankkinen-johto-osa syötti vain kahta asiakasta, on harhaanjohtava. Sähköasemista toinen on ollut Sallila Sähkönsiirto Oy:n sähköasema, joka on syöttänyt useita tuhansia loppukäyttäjiä.
Saatuaan tiedon viasta FSS:n olisi pitänyt pystyä lähettämään välittömästi vian korjaajat partioimaan vikapaikkoja ja korjaamaan viat. FSS on saanut tiedon, että vika on todennäköisesti sen johdolla. FSS ei ole pystynyt näyttämään yhdessäkään dokumentissaan, että korjaustyöt olisi jouduttu lopettamaan liian vaarallisten olosuhteiden takia.
FSS:n varautumisen taso ei ole ollut riittävä, koska 110 kilovoltin verkossa on ollut noin 30 tuntia kestäviä vikoja, jotka olisivat olleet kunnossapidolla ja paremmalla varautumisella estettävissä.
5. Caruna Oy:n vastaselitys
Caruna Oy on Energiamarkkinaviraston lisälausunnosta antamassaan selityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:
Energiavirasto on todennut lisälausunnossaan viraston päätöksen tarkoittavan, että Caruna Oy:n (jäljempänä myös Caruna) toiminta on ollut vähintään huolimatonta sekä kunnossapidon että varautumisen osalta. Virasto on siten myöntänyt oikeaksi Carunan valituksessaan esittämän toissijaisen vaatimuksen. Kyseisellä vaatimuksellaan Caruna on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta vahvistamaan, että yhtiö ei ole tahallisesti tai tietoisesti jättänyt tekemättä korjaavia toimenpiteitä ja ottanut tietoisia riskejä 110 kilovoltin verkon kunnossapidossa.
Kunnossapito
Lähinnä päätöksen jälkeisiin seikkoihin perustuvat viraston selitykset eivät muuta lähtökohtaa siitä, että termin "puuvarmuus" sisältö on ollut epäselvä viraston tehdessä päätöksensä.
Carunan aikaisemmin esiin tuomien Fingrid Oyj:n kantaverkolle Asta- ja Eino-myrskyissä aiheutuneiden puuvikojen lisäksi Fingrid Oyj:n kantaverkossa on 24.3.2014 ollut sähköhäiriö, joka on aiheutunut 110 kilovoltin johdolle välillä Hikiä–Forssa kaatuneesta puusta. Asta-myrskyssä Fingrid Oyj:n verkolle on aiheutunut 15 puuvikaa, eikä vain yhtä puuvikaa, kuten virasto lausunnoissaan on todennut. Verkkoyhtiöiden ilmoituksiin perustuvien tietojen perusteella voidaan todeta, että ennen viraston päätöstä Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin kantaverkossa on ollut 2,5 kertaa enemmän puuvikoja kuin Carunan suurjännitteellisessä jakeluverkossa ja että viraston päätöksen jälkeen Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin kantaverkossa on ollut kaksi kertaa enemmän puuvikoja kuin Carunan suurjännitteellisessä jakeluverkossa.
Carunan suurjännitteellisessä jakeluverkossa Seija-myrskyn 13.12.2013 aiheuttama puuvika on tapahtunut Virkkala–Lohja-johto-osuudella, jolla oli suoritettu raivausta 18.1.–24.1.2013. Kaikki vaarallisiksi katsotut puut (yhteensä 13 kappaletta) oli kaaduttu siltä pylväsväliltä, jolle puu myrkyssä kaatui. Tämäkin yksittäistapaus osoittaa, että edes ajankohtaisella ja tehokkaalla raivauksella ei ole mahdollista täysin sulkea pois yksittäisten puuvikojen mahdollisuutta. Samaa osoittavat myös Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin kantaverkossa tapahtuneet lukuisat puuviat. Samasta asiasta on ollut kysymys myös viraston päätöksessä tarkoitetuissa neljässä yksittäisessä puuviassa.
Inspectan määräaikaisessa voimajohtojen kunnossapitotarkastuksessa tehdään puustohavainnot ja merkinnät tarkastuspöytäkirjoihin siitä lähtökohdasta, etteivät puut yllä kaatuessaan voimajohtoon. Jos voimajohdon kunnossapitotarkastuksessa on tehty esimerkiksi merkintä vaarallisen pitkästä kasvustosta, Inspecta tarkastaessaan havaintopöytäkirjoja tarkastaa myös sen, onko puute korjattu ja raivaus tehty. Inspectan määräaikaistarkastuksessa otetaan huomioon pitkä kasvusto ja muut puutteet verkonhaltijan tai urakoitsijan kunnossapitotarkastuksessa tekemien havaintojen perusteella. Tämä on eri asia kuin sähköturvallisuuslain mukaiset minimietäisyydet johdon ja puiden välillä.
Energiaviraston väite siitä, että Carunan markkinaoikeudelle toimittamat uudet dokumentit käsittelivät johtokadun raivausta eivätkä reunavyöhykkeen käsittelyä, eivät pidä paikkaansa. Carunan esittämien kirjallisten todisteiden mukaisesti Lieto–Lankkinen-johto-osuudelta on talvella ja keväällä 2010 kaadettu muun muassa yhteensä 135 reunapuuta.
Energiaviraston väite siitä, että Matinsuo–Loppi-johto-osuudella vikapaikoissa olisi havaittu vuoden 2010 tarkastuksissa puutteita, on paikkansa pitämätön. Vikapaikka on ollut jänneväli 9–10, joten jännevälin 10–11 osalta tehdyt havainnot eivät ole merkityksellisiä. Kyseiselle pylväsvälille 9–10 ei ole merkitty yhtään kasvustohavaintoa. Puuvian aiheuttanutta reunavyöhykkeen ulkopuolelta kaatunutta suurta kuusta ei ollut vuoden 2010 maastotarkastusraportissa raportoitu vaarallisena.
Varautuminen ja vikojen korjaus
Carunan suurjänniteverkossa ja muita jakeluverkonhaltijoita syöttävissä suurjänniteverkoissa kaikki Tapani- ja Hannu-myrskyn aiheuttamat viat otettiin haltuun ja korjattiin yhtä aikaa laajassa, koko Etelä- ja Lounais-Suomen kattavassa suurhäiriötilanteessa. Viankorjausta priorisoitiin Carunan suurhäiriöohjeen mukaisessa tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Kaikki 110 kilovoltin suurjänniteverkon viat on priorisoitu tärkeimmiksi ja resurssoitu kokonaistilanteeseen nähden oikein, kun otetaan huomioon vallitsevat olosuhteet ja kokonaisasiakasmäärä. Carunan jakeluverkossa sähköttä olleiden asiakkaiden määrä on vaihdellut 110 kilovoltin verkon vikojen vianselvityksen ja -korjauksen aikana 95 000 ja 216 000 asiakkaan välillä.
Energiaviraston väite siitä, että Piltin sähköaseman takana olisi tuhansia loppukäyttäjiä, ei pidä paikkaansa. VR:n ohjauskeskuksen kanssa todettiin, että VR:n syöttöaseman (Orimäki) sähköttömyys ei ole este junaradan liikenteen kannalta, koska vierekkäiset syöttöasemat korvaavat puuttuvan syöttöaseman. Ainoastaan yksi asiakas (kasvihuone) jäi sähköttä Lieto–Yläne-johto-osuudella 110 kilovoltin verkon vian vuoksi.
Caruna sai Tapaninpäivän 26.12.2011 yönä urakoitsijaltaan Elteliltä pyynnön viankorjauksen keskeyttämisestä. Työturvallisuusolosuhteiden 110 kilovoltin johdoilla katsottiin olevan liian vaaralliset pimeyden, puuskaisen myrskytuulen ja vaikeakulkuisen maaston takia. Matinsuo–Loppi-johto-osuudella vastaavaa pyyntöä ei tullut johtuen olosuhteiden erilaisuudesta.
Caruna on 8.5.2012 toimittanut Energiavirastolle vastineensa liitteenä suurjänniteverkkoa koskevat häiriöraportit 8.2.2012 (Kolsi–Forssa) ja 9.2.2012 (Lieto–Yläne). Kolsi–Forssa-johto-osuuden osalta häiriöraportissa todetaan muun muassa seuraavaa: "Puita poistettiin 26.12., mutta työt jouduttiin lopulta illalla keskeyttämään työturvallisuuden vuoksi ja voimajohdon vianselvitystä jatkettiin seuraavana päivänä. Työturvallisuus vaarantui illalla, kun pimeässä maastossa oli vaaraa puiden kaatumisesta kovan puuskittaisen tuulen vuoksi ja miehistö oli väsynyttä." Lieto–Yläne-johto-osuuden osalta häiriöraportissa todetaan samansisältöisesti seuraavaa: "Puita poistettiin 26.12., mutta työt jouduttiin illalla keskeyttämään työturvallisuuden vuoksi ja voimajohdon vianselvitystä jatkettiin seuraavana päivänä. Työturvallisuus vaarantui maastossa illalla olemattoman näkyvyyden ja puiden kaatumisvaaran vuoksi. Tuuli oli edelleen kovaa ja puuskittaista sekä miehistö väsynyttä. "
Resurssit
Carunan Espoon käyttökeskus palvelee normaalitilanteessa kahta verkkoyhtiötä, Caruna Oy:tä ja Caruna Espoo Oy:tä. Suurhäiriötilanteiden varalle yhtiöillä on varautumissuunnitelma ja suurhäiriöohje, joiden perusteella valmiutta nostetaan etukäteen muun muassa sääennusteiden perusteella myrskyjen ja muiden uhkatilanteiden varalle. Valmiuden nostossa ja varautumisessa otetaan huomioon kummankin yhtiön verkkojen laajuus. Resursseja varataan riittävästi huolehtimaan kummankin yhtiön verkoista.
Käyttökeskustoiminnot voidaan Espoon käyttökeskuksen lisäksi hajauttaa useaan paikalliseen ohjauspisteeseen: Lohjalle, Paimioon, Kurikkaan ja Pudasjärvelle. Tapani- ja Hannu-myrskyissä Espoon käyttökeskuksen rinnalle otettiin käyttöön etukäteen kaikki käytössä olevat ohjauspisteet maakunnissa, mikä tarkoittaa, että operaattoreiden määrä kahdeksankertaistui normaalitilanteeseen nähden. Laajassa suurhäiriössä vianselvitystä johdettiin 16 erillisestä operointipisteestä. Käyttökeskuksen ja ohjauspisteiden ruuhkautuminen ei johtunut siitä, että käyttökeskus palvelee kahta yhtiötä, vaan myrskytuhojen ennen kokemattomasta laajuudesta.
Energiavirastolle on lähetetty tiedoksi Caruna Oy:n vastaselitys.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. Caruna Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Markkinaoikeuden päätöstä koskeva valitus
1.1 Sovellettavat säännökset ja lainvalmisteluaineisto
Sähkömarkkinalain (386/1995) 9 §:n (1172/2004) 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin asiakkaiden kohtuullisten tarpeiden mukaisesti ja turvata osaltaan riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti asiakkaille (verkon kehittämisvelvollisuus).
Sähkömarkkinalain 39 §:n (1172/2004) 1 momentin mukaan, jos joku rikkoo tai laiminlyö sähkömarkkinalaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä taikka verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa säädettyjä velvoitteitaan, valvontaviranomaisen on velvoitettava hänet korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Velvoitepäätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin virhe tai laiminlyönti tulee korjata.
Sähkömarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 138/1994 vp) taustalla on ollut se, että sähköverkot ovat niin sanottuja luonnollisia monopoleja, koska rinnakkaisten kilpailevien verkkojen rakentaminen ei ole yleensä taloudellisesti mahdollista (PeVL 19/1994 vp). Sähkömarkkinalakiin (386/1995) muutoksineen sisältyy lukuisia sähköverkon haltijan verkko-omaisuuden käyttöön kohdistuvia velvollisuuksia ja rajoituksia. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa käytännössään lähtenyt siitä, että velvoitteet ja rajoitukset ovat kulloinkin kysymyksessä olevan omaisuuden erityisluonne huomioon ottaen perustuslain mukaisia, jos ne perustuvat lain täsmällisiin säännöksiin ja ovat omistajan kannalta kohtuullisia (PeVL 36/2004 vp siinä viitattuine perustuslakivaliokunnan käytäntöineen).
Sähkömarkkinalakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 138/1994 vp) on verkon kehittämisvelvollisuudesta muun ohella lausuttu, että verkonhaltijalla olisi velvollisuus käyttää, ylläpitää ja kehittää verkkoaan sähkömarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Verkonhaltijan tulisi toisin sanoen turvata osaltaan järjestelmän toimivuus ja varmuus sekä täyttää asiakkaiden tavanomaiset, kohtuulliset verkkopalvelutarpeet.
Hallituksen esityksessä sähkömarkkinalain 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu verkon kehittämisvelvollisuuden tarkoittavan muun muassa sitä, että verkonhaltijan tulisi pitää verkon käyttövarmuus yleisesti hyväksyttävällä tasolla. Lisäksi verkonhaltija rakentaisi ja vahvistaisi verkkoaan niin, että asiakkaiden tavanomaiset, ennakoitavissa olevat palvelutarpeet tulevat tyydytetyiksi. Asiakkaalle tulee turvata myös riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti. Sähkön laatu ja sähkökatkosten tiheys ja pituus riippuvat pääasiassa sähköverkoston rakenteesta ja kunnosta. Verkonhaltijan tulee huolehtia, että sähköverkosto on tältä osin riittävässä kunnossa myös haja-asutusalueilla.
Hallituksen esityksessä sähkömarkkinalain 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutun mukaan verkon kehittämisvelvollisuus olisi tarpeen, koska verkonhaltija on pääsääntöisesti monopoliasemassa. Muilla ei ole yleensä mahdollisuuksia rakentaa verkkoa olemassa olevan verkon vaikutusalueelle; se olisi jakeluverkkojen osalta lailla estetty ja muissakin verkoissa useimmiten taloudellisesti tai ympäristösyistä mahdotonta. Hallituksen esityksessä on lausuttu, että asiakkaan mahdollisuudet saada verkkopalveluja ovat siten riippuvaisia sen verkonhaltijan toimenpiteistä, jonka verkkoon asiakas on liittynyt tai haluaisi liittyä. Asiakkaalla tarkoitetaan sähkönkäyttöpaikkaa tai sähköntuotantolaitosta. Hallituksen esityksen mukaan verkonhaltijan velvollisuudet kehittää verkkoaan rajoittuvat kuitenkin siihen, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Asiakkaan haluaman palvelun poikkeuksellinen laatu, tarvittavan verkonvahvistamisen vaatima aika, verkonrakentamisen lupamenettelyt ynnä muut seikat voivat estää tai rajoittaa verkonhaltijaa toimimasta asiakkaan haluamalla tavalla.
1.2 Asiassa ratkaistava kysymys
Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko Energiamarkkinavirasto, nykyisin Energiavirasto, voinut päätöksessään katsoa, että Fortum Sähkönsiirto Oy, nykyisin Caruna Oy, ei ole noudattanut sähkömarkkinalain (386/1995) 9 §:n 1 momentin mukaista verkon kehittämisvelvollisuutta ja asettaa Caruna Oy:lle päätöksessä mainitut korjaavat velvoitteet. Energiavirasto on päätöksessään katsonut, että Caruna Oy on laiminlyönyt ylläpitää verkkonsa käyttövarmuuden yleisesti hyväksyttävällä tasolla. Energiavirasto on katsonut, että Caruna Oy ei ole tehnyt 110 kilovoltin sähkölinjoille tarvittavia kunnossapitotoimenpiteitä ja että Caruna Oy:n varautuminen 110 kilovoltin sähkölinjojen vikatilanteisiin on ollut puutteellista.
1.3 Puuvarmuuden vaatimus
Energiavirasto on päätöksessään lausunut, että Caruna Oy on tehnyt 110 kilovoltin linjoille säännöllisesti maastotarkastuksia, mutta katsonut, ettei Caruna Oy ole kuitenkaan kaikilta osin korjannut maastotarkastuksissa havaittuja puutteita. Energiaviraston päätöksen mukaan kunnossapidossa tehtyjen laiminlyöntien vuoksi Caruna Oy:n 110 kilovoltin verkko ei ole ollut kaikilta osin puuvarma, mikä on johtanut puiden kaatumisiin sähköjohdoille ja useisiin puuvikoihin Caruna Oy:n 110 kilovoltin verkossa vuoden 2011 joulukuun myrskyissä.
Sähkömarkkinalain 9 §:n 1 momentin mukaan verkon kehittämisvelvollisuus tarkoittaa muun muassa verkon ylläpitämistä riittävän hyvälaatuisen sähkön saannin turvaamiseksi asiakkaille. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutun mukaisesti kehittämisvelvollisuuden tarkoituksena on ylläpitää verkon käyttövarmuus yleisesti hyväksyttävällä tasolla. Puuvarmuuden vaatimuksella turvataan verkon käyttövarmuutta erityisesti myrskytilanteissa siten, ettei sähköjohtojen päälle kaatuvista puista aiheudu sähkönverkon toiminnalle häiriöitä.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella puuvarmuuden vaatimus on yleisesti noudatettu vaatimus 110 kilovoltin verkkojen osalta, ja se on kirjattu Fingrid Oyj:n verkkoon liittymistä koskeviin yleisiin liittymisehtoihin. Vaikka puuvarmuuden vaatimusta ei ole määritelty tähän asiaan sovellettavassa sähkömarkkinalaissa, puuvarmuuden vaatimuksen sisältyminen verkon käyttövarmuuden ylläpitoon on ollut selvää alan toimijoille ja siten myös Caruna Oy:lle.
Edellä lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, verkon kehittämisvelvollisuuden merkitsevän muun ohella sitä, että jakeluverkonhaltijoita palvelevat 110 kilovoltin suurjänniteverkot tulee tosiasiallisesti rakentaa ja ylläpitää puuvarmoina siten, ettei verkon toiminta häiriydy sähköjohtojen päälle kaatuvista puista.
1.4 Caruna Oy:n 110 kilovoltin verkon kunnossapito
Caruna Oy:n lausuman mukaan viimeisimmät, vuonna 2010 tehdyt maastotarkastukset ovat merkityksellisiä arvioitaessa kysymyksessä olevien johto-osuuksien kunnossapitotilannetta ja kasvuston raivaamisen kiireellisyysluokkia myrskyjen tapahtumisen aikaan vuoden 2011 joulukuussa. Caruna Oy on viitannut siihen, että vuoden 2010 maastotarkastusraportit eivät sisältäneet havaintoja kiireellisyysluokkaan 3 kuuluvista eli välittömiä toimenpiteitä edellyttävistä reunavyöhykkeellä kasvavista pitkistä puista. Caruna Oy:n mukaan se ei ole jättänyt toteuttamatta maastotarkastusraporteissa edellytettyjä kunnossapitotoimenpiteitä edellytetyssä aikataulussa sellaisten tarkastuksessa havaittujen puiden osalta, jotka olisivat voineet kaatua sähköjohdoille ja aiheuttaa sähköverkon toiminnan häiriön.
Vuoden 2010 maastotarkastusraportit ovat merkityksellisiä arvioitaessa, mikä on puuvarmuuden osalta ollut Caruna Oy:n verkon kunnossapidon tila myrskyjen tapahtuessa vuoden 2011 joulukuussa. Asiassa esitetyn perusteella kysymyksessä olevia johto-osuuksia koskeviin vuoden 2010 maastotarkastusraportteihin on sisältynyt havaintoja vaarallisen pitkistä reunavyöhykkeellä kasvavista puista, jotka ovat merkitty maastotarkastusraportteihin kiireellisyysluokan 2 havainnoiksi. Energiaviraston päätöksessään soveltaman kiireellisyysluokittelun mukaan kiireellisyysluokkaan 2 kuuluvat havainnot edellyttävät toimenpiteitä 1–3 vuoden sisällä havainnoista. Caruna Oy ei ole esittänyt selvitystä siitä, että reunavyöhykkeen kunnossapitotoimenpiteitä olisi tehty kysymyksessä oleville johto-osuuksille vuoden 2010 maastotarkastusten jälkeen ennen vuoden 2011 joulukuun myrskyjä.
Aikaisemmat, vuoden 2007 maastotarkastusraportit osoittavat Caruna Oy:n verkon kunnossapidon ja siten sen käyttövarmuuden tasoa maastotarkastuksia vuonna 2007 tehtäessä. Myös vuoden 2007 maastotarkastusraportteihin on sisältynyt kiireellisyysluokkaan 2 kuuluvia havaintoja, jotka ovat koskeneet reunavyöhykkeellä kasvavia pitkiä puita.
Kun maastotarkastusraportteihin on sisältynyt havaintoja pitkistä reunavyöhykkeellä kasvavista puista, Caruna Oy:n velvollisuutena on ollut sähkömarkkinalaissa säädetyn verkon kehittämisvelvollisuuden perusteella suorittaa tarvittavat kunnossapitotoimenpiteet verkon käyttövarmuuden ylläpitämiseksi. Tapani- ja Hannu-myrskyissä joulukuussa 2011 johto-osuuksille on kaatunut useita puita, mikä on johtanut pitkiin sähkönsiirron keskeytyksiin. Edellä lausuttu osoittaa, ettei Caruna Oy ole huolehtinut verkon kehittämisvelvollisuudesta siten, että verkon käyttövarmuus olisi ollut hyväksyttävällä tasolla.
Asiaan sovellettavassa sähkömarkkinalaissa ja siihen perustuvissa säännöksissä ei ollut yksityiskohtaisemmin määritetty verkon kehittämisvelvollisuuden sisältöä siten kuin 1.9.2013 voimaan tulleessa sähkömarkkinalaissa 588/2013 on säädetty. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon muu asiassa esitetty selvitys, ei voida katsoa, että Caruna Oy olisi tietoisesti laiminlyönyt verkon kehittämisvelvollisuuden edellyttämien kunnossapitotoimenpiteiden tekemisen. Kun verkon kehittämisvelvollisuus on lakiin perustuva verkonhaltijaa koskeva velvollisuus, verkon kehittämisvelvollisuuden noudattamista arvioidessaan Energiaviraston ei ole ollut tarpeen lausua siitä, onko Caruna Oy jättänyt tietoisesti tekemättä tarvittavat kunnossapitotoimenpiteet.
1.5 Caruna Oy:n varautuminen sähkönjakelun häiriöön
Energiavirasto on päätöksessään katsonut, että Caruna Oy:n varautuminen tapahtuneisiin vikatilanteisiin on ollut puutteellista ja vikojen korjausprosessissa on ollut kohtuuttoman pitkiä viiveitä. Energiaviraston mukaan viivettä on ilmennyt tiedon saannissa vioista, asentajien hälyttämisessä vikapaikalle ja vian korjaamisessa. Virasto on päätöksessään lausunut, että sähkönjakelu Caruna Oy:n 110 kilovoltin verkossa on ollut joulukuussa 2011 yhtäjaksoisesti keskeytyneenä useista eri paikoista, eikä keskeytyksiä ja niiden vaikutuksia sähköjärjestelmään voida viraston mukaan pitää vähäisinä vikojen syyt ja olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen.
Caruna Oy on viitannut muun ohella siihen, että sen verkkoalueella 26.–27.12.2011 vallinneet poikkeukselliset myrskyolosuhteet ovat aiheuttaneet kokonaisuutena katsoen poikkeuksellisen tilanteen, jossa muun muassa työturvallisuusnäkökohdat ovat hidastaneet vikojen etsintää ja korjaustöitä. Lisäksi Caruna Oy on todennut, että myrskyn aiheuttamien vahinkojen laaja-alaisuus on edellyttänyt jossain määrin korjaustöiden keskinäistä priorisointia. Näistä sinänsä ymmärrettävistä perusteista huolimatta korkein hallinto-oikeus katsoo, että enimmillään 30 tunnin pituiset sähkönsiirron keskeytykset osoittavat kuitenkin riittämätöntä varautumista sähkönjakelun häiriötilanteisiin.
1.6 Energiaviraston asettamat velvoitteet
Energiavirasto on päätöksessään asettanut Caruna Oy:lle velvollisuuden korjata maastotarkastuksissa havaitut puutteet ja varmistua, että sen 110 kilovoltin sähkölinjat ovat puuvarmoja ja muutoinkin parantaa 110 kilovoltin verkon käyttövarmuutta ja luotettavuutta. Energiavirasto on lisäksi päätöksessään asettanut Caruna Oy:lle velvollisuuden parantaa varautumista suuriin vikatilanteisiin ja varmistaa, että tieto mahdollisesta 110 kilovoltin sähkölinjan viasta saadaan välittömästi käyttökeskukseen. Edelleen Caruna Oy:lle on asetettu velvollisuus toimittaa Energiavirastolle selvitys kunnossapito- ja parannustoimenpiteistään.
Kuten korkein hallinto-oikeus on edellä lausunut, Caruna Oy:n 110 kilovoltin verkko ei ole riittävästi täyttänyt puuvarmuuden ja häiriötilanteisiin varautumisen vaatimuksia, mistä on aiheutunut merkittäviä sähkönsiirron keskeytyksiä. Tähän nähden Energiaviraston päätöksessä Caruna Oy:lle asetettuja velvoitteita on pidettävä lainmukaisina. Velvoitteet ovat myös suhteellisuusperiaatteen mukaisia.
1.7 Lopputulos
Edellä lausutun vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Caruna Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Anne Nenonen.