Muu pää­tös 2834/​2019

Asia Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja A, Afganistan

Asiakasnumero 2267369

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 29.5.2018 nro 18/0289/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 9.12.2016 antamallaan päätöksellään hylännyt A:n (jäljempänä myös valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittajan kertomus

Valittaja on Faryabin maakunnasta, Garzivanin piirikunnasta, Takharan kylästä kotoisin oleva naimaton mies. Hän on etniseltä taustaltaan tadžikki ja uskonnoltaan sunnimuslimi ja hän puhuu äidinkielenään daria. Valittaja on käynyt 9 luokkaa koulua.

Valittaja on kertonut, että talebanien tultua tilanne valittajan kotikylässä kävi päivä päivältä huonommaksi. Valittaja kuuli öisin ammuskelun ja laukausten ääniä. Sodan alettua valittaja meni sisarustensa kanssa talonsa kellariin suojaan. Valittajan isä työskenteli poliisina Garzivanin piirikunnassa, ja eräänä päivänä hän kertoi kotona, että hänet on käsketty sotaan talebaneja vastaan. Sodan jatkuessa Taleban vahvistui alueella ja valtion asema heikentyi. Talebanien tulon jälkeen ihmiset eivät enää turvautuneet poliisiin vaan he ratkaisivat ongelmiansa talebanien avulla. Taleban myös sulki alueen koulun. He sanoivat, että vain uskontoon liittyvät opinnot ovat sallittuja. Valittaja jatkoi koulunkäyntiä talebanien kiellosta huolimatta.

Eräänä päivänä valittajan mennessä kouluun hän näki pihalla talebanien varoituskirjeen. Kirjeen oli lähettänyt talebanien johtaja Molavi Besmellah, ja kirjeessä todettiin talebanien tietävän missä osastossa valittajan isä työskentelee poliisina ja milloin hän menee töihin ja palaa kotiin. Valittajan isää käskettiin lopettamaan työnsä poliisissa tai hänet ja hänen perheensä tapettaisiin ja hänen talonsa poltettaisiin. Uhkauskirjeen jälkeen valittajan isä lopetti työnsä poliisina ja pysytteli kotona. Noin kahden viikon päästä tästä talebanit ottivat valittajan isään yhteyttä ja pyysivät tätä luokseen. Valittajan isä kertoi, että talebanit olivat hankkineet uusia aseita, ja että hän joutui opettamaan heille aseiden käyttöä. Valittajan isä opetti talebaneille myös kuntoilua. Talebanit pyysivät valittajan isältä apua asioissa, joista he eivät itse tienneet. Valittajan isä kävi talebanien luona noin kolme kertaa.

Valittaja kuuli koulussa muilta kyläläisiltä, että Taleban-komentaja Besmellah on tapettu, ja että Taleban ei ole saanut Besmellahin tappanutta henkilöä kiinni. Eräänä yönä valittajan ollessa nukkumassa hän kuuli jonkun kiljuvan ja huomasi, että noin 10-15 talebania oli heidän kodissaan. Talebanit pitivät kiinni valittajan isästä ja kuljettivat tätä ulos talosta. Yksi talebaneista huusi, että valittajan isä on tappanut Besmellahin ja kaksi henkivartijaa. Talebanit potkivat ja löivät valittajan isää aseenperällä. Valittaja yritti estää talebaneja viemästä hänen isäänsä, jolloin yksi talebaneista löi myös valittajaa aseenperällä päähän ja potki tätä hartioihin. Talebanit veivät valittajan isän. Muutaman tunnin kuluttua isä tuli takaisin kotiin. Hän oli karannut talebanien luota, ja hän oli haavoittunut ja verinen. Valittajan isä käski perhettä pakkaamaan ja ilmoitti, että he lähtisivät pois kotoa. Valittaja pakeni vanhempiensa ja sisarustensa kanssa vuoristoon ja sieltä Faryabin kaupungin kautta Kabuliin.

Valittaja on kertonut talebanien syyttäneen hänen isäänsä komentajansa murhasta, koska isä ei auttanut talebaneja omasta suostumuksestaan, vaan pakotettuna. Talebanit uskoivat, että valittajan isä tekee edelleen valtiolle töitä ja että tämä on tappanut heidän komentajansa heikentääkseen talebaneja. Valittajan isä piti omasta työstään, ja jos valtio olisi saanut tiedon siitä, että hän tekee yhteistyötä talebanien kanssa, he olisivat vanginneet hänet.

Valittaja ei voi palata Afganistaniin, koska hänellä ei ole siellä ketään, jonka luokse hän menisi. Valittajan kotikylässä kaikki tietävät valittajan olevan poliisin poika. Talebanit uskovat, että valittajan isä on tappanut Besmellahin, ja tämän vuoksi valittajan henki on vaarassa talebanien taholta.

Maatieto

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Vuonna 2017 siviiliuhrien määrä on laskenut yhdeksän prosenttia vuoteen 2016 verrattuna. Kyseessä on ollut ensimmäinen vuosi vuoden 2012 jälkeen, kun siviiliuhrien määrä on vähentynyt. (UNHCR, Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016 ja UNAMA, Afghanistan - Annual Report 2017, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2018)

Talebanin tarkoituksena on hävittää nykyinen afganistanilainen valtio, syöstä nykyinen kansallinen hallinto vallasta, purkaa perustuslaki ja palauttaa valtaan Talebanin käsitys islamilaisesta emiraatista. Talebanien on raportoitu kohdistavan kostotoimenpiteitä sellaisten henkilöiden perheenjäseniin, jotka tukevat tai joiden oletetaan tukevan hallitusta tai kansainvälistä yhteisöä. (UNHCR, Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016 ja EASO Country of Origin Report, Afghanistan: Individuals targeted by armed actors in the conflict, December 2017)

Hallituksenvastaiset ryhmät käyttävät vaihtelevia keinoja rekrytoidakseen sotilaita alueilla, jotka ovat heidän hallinnassaan. Yksi tapa on pakkorekrytointi. Henkilöt, jotka kieltäytyvät rekrytoinnista, ovat vaarassa joutua tapetuksi tai saada rangaistuksen. Talebanin jäsenet ovat pääsääntöisesti etniseltä taustaltaan pataaneja, mutta viime vuosikymmenen aikana myös muiden etnisten ryhmien edustajien rekrytointi on lisääntynyt. Arvioiden mukaan uzbekkeja, tadžikkeja tai muita etnisiä ryhmiä on yhteensä alle 10 prosenttia Talebanin jäsenistä. Vuodesta 2014 lähtien Taleban on kehittänyt toimintaansa yhä ammattimaisemmaksi sotilasjärjestöksi, mikä on vaikuttanut myös rekrytoitavien jäsenten taustaan. Uskonnolla ja jihadin harjoittamisella on tärkeä rooli rekrytoinneissa. Myös taloudellisilla olosuhteilla on merkitystä rekrytoinnissa. Taleban harjoittaa myös pakkorekrytointia, joka on kuitenkin poikkeuksellista. Mitä vahvempi talebanien asema on asukkaiden keskuudessa, sitä helpompi talebanien on rekrytoida sotilaita joukkoihinsa. Alueilla, joilla talebaneilla on vähän sotilaita, talebanien rekrytointikeinot voivat olla uhkaavampia, mutta pakkorekrytoinnit ovat sielläkin epätavallisia. Tavallisesti Talebanin rekrytointiin ei liity painostusta, uhkailua taikka väkivaltaa. (UNHCR, Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; EASO, Country of Origin Information Report, Afghanistan Recruitment by armed groups, September 2016 ja Landinfo, Report Afghanistan: Recruitment to Taliban, 29 June 2017)

Faryabin maakunta koostuu neljästätoista piirikunnasta. Faryab on ainoa maakunta Afganistanissa, jossa uzbekit ovat enemmistössä. Tadžikit ovat toiseksi suurin etninen ryhmä, minkä lisäksi maakunnassa on pataaneja, turkmeeneja ja pieni hazaravähemmistö. Maakunnan turvallisuustilanne on jo muutaman vuoden ajan ollut epävakaa, ja talebanit, Uzbekistanin islamilainen liike (IMU) ja Isis ovat läsnä alueella. Myös kenraali Dostumin joukkojen käyttämästä väkivallasta on tullut ilmoituksia Faryabin asukkailta. Talebanit ovat painottaneet toimintaansa erityisesti Faryabin maakunnan pääkaupunki Maymanan alueelle. Operaatioissa molemmat osapuolet ovat kokeneet tappioita. UNAMA on raportoinut Faryabin maakunnassa olleen yhteensä 639 siviiliuhria (182 kuollutta ja 457 haavoittunutta) ajanjaksolla 1.1.– 31.12.2017, mikä on seitsemän prosenttia enemmän vuoteen 2016 verrattuna. The Long War Journalin mukaan Taleban hallitsee kahta (Kohestan ja Pashtunkot) piirikuntaa sekä käy taisteluja kuuden (Almar, Dawlatabad, Khwajasabzposh, Maymana, Qaysar ja Shirintagab) piirikunnan hallinnasta. Faryabin maakunnassa on joutunut siirtymään maan sisäisesti 21 532 henkilöä aikavälillä 1.1.–5.11.2017. Heistä muun muassa 4 116 on lähtenyt Bilcheraghin piirikunnasta, 3 927 Dawlatabadista, 3 638 Pashtunkotista, 3 071 Shirintagabista, 2 443 Khwajasabzposhista, 1 901 Almarista, 1 564 Qaysarista, 504 Kohestanista, 315 Garziwanista ja 39 Maymanasta. (UNAMA, Afghanistan – Annual Report 2017, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2018; EASO, Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016; The Long War Journal, Afghan Taliban lists ‘Percent of Country under the control of Mujahideen’, 28 March 2017; UN OCHA, Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot (as of 5 November 2017) ja The Long War Journal, Taliban retakes district in Afghan northwest, 25 September 2017)

Faryabin maakuntaan pääsee esimerkiksi lentämällä Kabulista Mazar-i-Sharifiin ja sieltä Mazar-i-Sharifin ja Heratin välistä kehätietä pitkin Jawzjanin maakunnan läpi Faryabin maakuntaan. Jawzjanin maakunnan yleinen turvallisuustilanne on hieman heikentynyt viime vuosien aikana. Jawzjanin maakunta ei kuitenkaan kuulu Afganistaninin levottomimpiin maakuntiin. (EASO, Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, January 2016; EASO, Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016; UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2017, Protection of Civilians in Armed Conflict, July 2017 ja www.kamair.com)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittaja on esittänyt turvapaikkaperusteenaan talebanien taholta tulevan uhan. Valittajan isä on toiminut poliisina, ja talebanit ovat tämän vuoksi ja Taleban-komentajan kuoleman vuoksi uhanneet valittajan isää ja tämän perhettä. Valittaja pelkää lisäksi talebanien taholta tulevaa pakkovärväyksen uhkaa.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana valittajan kertomuksen hänen isänsä työskentelystä poliisina, valittajan perheen pihalta löytyneistä kahdesta varoituskirjeestä sekä siitä, että valittajan isä kävi talebanien joukkojen luona opettamassa aseiden käyttöä. Maahanmuuttovirasto on lisäksi hyväksynyt tosiseikkana sen, että talebanit syyttivät valittajan isää komentajansa tappamisesta.

Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole hyväksynyt tosiseikkana sitä, että valittaja olisi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi kotimaassaan eikä sitä, että valittajan kotialueella tapahtuisi talebanien toimesta pakkovärväystä.

Maatiedon perusteella hallituksen tukijat ja heidän perheenjäsenensä saattavat olla talebanien mielenkiinnon kohteena. Valittajan kertoman mukaan Taleban on uhkauskirjeitse vaatinut valittajan isää lopettamaan poliisityönsä. Valittajan isä on lopettanut työnsä ja on tämän jälkeen Talebanin vaatimuksesta opettanut heille aseiden käyttöä. Lukuun ottamatta isään kohdistunutta epäilyä Taleban-komentajan kuolemasta ei isään eikä muuhun perheeseen ole kerrottu kohdistuneen oikeudenloukkauksia talebanien taholta. Valittaja on käynyt koulua, eikä hän ole kertonut joutuneensa talebanien huomion kohteeksi. Valittajan ei voida myöskään katsoa profiloituneen talebanin vastustajaksi yksinomaan sen perusteella, että hän on estänyt talebaneja viemästä isäänsä epäiltynä Taleban-komentajan kuolemasta. Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei voida kohtuullisessa määrin vakuuttua, että valittaja henkilökohtaisesti olisi talebanien taholta vainon tai vakavan haitan vaarassa isänsä toiminnan vuoksi tai vaarassa joutua pakkorekrytoiduksi. Valittajaan kohdistuvaa vainon tai vakavan haitan vaaraa ei ole syytä arvioida toisin valittajan hallinto-oikeudelle esittämien vieraskielisten asiakirjajäljennösten perusteella.

Edellä esitetyn perusteella valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan, eikä asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Toissijaisen suojelun tarpeen arvioinnissa otetaan huomioon valittajan kotimaan yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvät seikat sekä valittajan henkilökohtainen tilanne. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että mitä suurempi mielivaltaisen väkivallan aste valittajan kotialueella on, sitä vähemmässä määrin vaaran on koskettava juuri häntä hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi (Asia C-465/07, Elgafaji vastaan Staatssecretaris van Justitie).

Ajantasaisen maatiedon perusteella Faryabin turvallisuustilanne on epävakaa ja alueella on käynnissä useita osapuolia käsittävä aseellinen selkkaus. Koko Faryabin maakunnassa ei kuitenkaan tällä hetkellä voida katsoa olevan sellainen aseellinen selkkaus, minkä yhteydessä kuka tahansa olisi vaarassa kokea alueella selkkauksesta johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Näin ei voida katsoa olevan myöskään Garziwanin piirikunnassa, johon suhteessa valittajan kansainvälisen suojelun tarve on tutkittu. Näin ollen toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä on arvioitava valittajan henkilökohtaisten olosuhteiden kannalta.

Kun otetaan huomioon edellä mainittu valittajan kansainvälisen suojelun tarpeesta, ja se, että hän on palaamassa kotiseudulleen, valittajan henkilökohtaisista olosuhteista ei ole ilmennyt sellaista, että hänen voitaisiin katsoa niistä johtuen olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaarassa kärsiä vakavaa haittaa kotialueellaan.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan paluu kotialueelleen edellyttää myös sitä, että hänen tulee käytännössä päästä Kabulista turvallisesti kotialueelleen Garziwanin piirikuntaan. Korkein hallinto-oikeus on lausunut vuosikirjaratkaisussaan KHO 2017:72 muun ohella, että toissijaisen suojelun myöntäminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella voi perustua myös matkareitin turvattomuuteen. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on samassa ratkaisussaan lausunut, että kun toissijaisen suojelun tarpeen arviointi perustuu hakijan kertaalleen suoritettavan matkareitin sekä hänen kotialueensa turvallisuustilanteeseen, korostuu hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden merkitys.

Valittajan paluuta arvioitaessa on otettava huomioon, että hän on täysi-ikäinen naimaton mies. Valittaja on etniseltä taustaltaan tadžikki ja uskonnoltaan sunnimuslimi. Valittaja on asunut koko ikänsä Afganistanissa ja tuntee paluualueen hyvin. Kun otetaan huomioon käytettävissä olevien paluureittien turvallisuudesta saatu selvitys sekä erityisesti valittajan henkilökohtaiset olosuhteet, hallinto-oikeus katsoo, että paluureittiä Kabulista Garziwaniin voidaan pitää valittajalle siten turvallisena, ettei asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa hänen joutuvan kotialueelleen palatessaan vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Lea Alén ja Teija Orjala-Heikkinen. Esittelijä Elisa Puroma.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikkaa ja toissijaista suojelua koskevilta osin. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittajan isä on työskennellyt poliisina Afganistanissa aina siihen saakka, kunnes Taleban on lähettänyt isälle varoituskirjeitä ja vaatinut tätä lopettamaan työnsä. Talebanin vaatimuksesta valittajan isä on joutunut myös opettamaan Talebanille aseiden käyttöä, koska poliisina hänellä on kokemusta erilaisten aseiden käytöstä. Myöhemmin Taleban on hakenut valittajan isän kodistaan keskellä yötä, koska häntä on epäilty Taleban komentaja Besmellahin tappamisesta. Samassa yhteydessä valittajaa on lyöty kiväärinperällä, kun hän on yrittänyt estää Talebania viemästä isäänsä. Valittajan estelyistä huolimatta Taleban on vienyt hänen isänsä, joka on onnistunut kuitenkin muutaman tunnin kuluttua karkaamaan Talebanin käsistä saapuen verisenä kotiin. Tapahtuneen jälkeen valittajan perhe on pakannut tavaransa ja paennut maan pääkaupunkiin Kabuliin ja Kabulista Eurooppaan. Taleban on hallinnut valittajan kotialuettaan ja he ovat liikkuneet alueella avoimesti kadulla. Valittajan isää etsitään edelleen Taleban-komentaja Besmellahin tappamisesta.

Valittaja pelkää myös häneen Talebanin taholta kohdistuvaa pakkovärväystä.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 12.9.2018 antamallaan päätöksellä taltionnumero 4197 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpano, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa todennut muun ohella seuraavaa:

Afganistanin pohjoisosassa sijaitsevassa Faryabin maakunnassa on noin miljoona asukasta. Faryabissa on 14 maakuntaa, joiden lisäksi osa lähteistä katsoo myös Ghromachin piirikunnan kuuluvan Badghisin sijaan Faryabiin. Pääkaupunki Maimana sijaitsee maakunnan keskellä, ja siellä asuu noin 84 000 ihmistä. Faryabissa uzbekit ovat enemmistö. Seuraavaksi eniten alueella asuu tadzikkeja, pashtuja, turkmeeneja ja myös pieni hazara-vähemmistö. Faryab on strategisesti tärkeä maakunta, koska se yhdistää Afganistanin länsi- ja pohjoisosat toisiinsa.

Vuonna 2017 Faryabista lähti lähes 34 800 konfliktin takia maan sisäisesti siirtymään joutunutta kymmenestä eri piirikunnasta. Faryab on noussut vuonna 2018 turvallisuusvälikohtausten, siviiliuhrien ja konfliktin takia maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrässä mitattuna Afganistanin turvattomimpien maakuntien joukkoon. Faryab kuului alkuvuonna 2018 Nangarharin, Helmandin, Kunarin, Kandaharin ja Ghaznin ohella niiden alueiden joukkoon Afganistanissa, joissa tapahtui yhteensä 60 prosenttia kaikista Afganistanin turvallisuusvälikohtauksista. YK:n tilastoinnin mukaan turvallisuusvälikohtausten määrä lisääntyi Pohjois-Afganistanissa vuoden 2018 ensimmäisten kuuden kuukauden aikana 17 prosenttia verrattuna edellisvuoteen. Nousu oli seurausta maataisteluiden kiihtymisestä Balkhissa, Faryabissa ja Jawzjanissa. Faryab nousi vuoden 2018 ensimmäisten kuuden kuukauden aikana alueeksi, jossa kertyi Kabulin ja Nangarharin maakuntien jälkeen eniten siviiliuhreja.

Pajhwok-uutistoimiston tilastoinnin mukaan kesän 2018 aikana Faryabissa esiintyi Nangarharin ohella kaikkein eniten väkivaltaisuuksia Afganistanin maakunnista. Pajhwokin keräämien tietojen perusteella taistelut Faryabissa keskittyivät kesän 2018 aikana etenkin Dawlatabadiin, Khwaja Sabzpushiin, Kuhistaniin, Pashtun Kotiin, Qaisariin ja Shirin Tagabiin. Näiden lisäksi taisteluita on käyty myös Almarissa, Gorziwanissa ja Qaramqolissa. Syyskuussa 2018 taistelut ovat keskittyneet Pashtun Kotiin: UN OCHA raportoi arviolta 2100 ihmisen paenneen Maimanan kaupunkiin Pashtun Kotin piirikuntaan tehtyä hyökkäystä syyskuun puolivälissä 2018.

Valtiollisten turvallisuusjoukkojen hallinnassa olevat alueet Faryabissa ovat vähentyneet Talibanin vallattua Kuhistanin, Bilchiraghin ja Khwaja Sabzpushin piirikuntien keskukset kesän 2018 aikana. Long War Journalin jatkuvasti päivittyvän arvion mukaan Taliban on vaikutusvaltainen kaikkialla Faryabin maakunnassa lukuun ottamatta kaikkein pohjoisimpia Qaramqolia, Qorghania, Khan Char-baghia ja Andkhoyta. Liike hallitsee Bilchiraghia, Kuhistania ja Pashtun Kotia ja taistelee hallituksen kanssa vallasta kaikissa muissa Faryabin piirikunnissa neljää pohjoisinta lukuun ottamatta. Faryabin paikallisviranomaisten syys-kuussa 2018 antamien tietojen mukaan Kuhistanin ja Bilchiraghin piirikunnat olivat täysin Talibanin hallinnassa. Näiden lisäksi Shirin Tagabin, Almarin, Dawlatabadin, Gorziwanin ja Pashtun Kotin piirikunnat olivat niiden hallintorakennuksia lukuun ottamatta Talibanin hallinnassa, minkä takia lokakuussa pidettävien parlamenttivaalien äänestäjien rekisteröintiä ei pystytä järjestämään näissä piirikunnissa.

Gorziwanin piirikunta oli alueella asuvien toimittajien mukaan maaliskuussa 2018 suurelta osin Taliban-liikkeen hallinnassa, kuten myös Gorziwania ympäröivät Kuhistanin, Bilchiraghin ja Pashtun Kotin piirikunnat. Gorziwanin piirikunnan naapurikunta Kuhistanat Sar-i-Polin maakunnan puolella on myös Taliban-liikkeen hallinnassa. Gorziwanissa raportoidut turvallisuusvälikohtaukset kesän 2018 ajalta ovat Talibanin hyökkäys Gorziwanin piirikunnan keskukseen heinäkuussa 2018 sekä 9.8.2018 tehty ilmaisku. Taliban-taistelijat saivat hallintaansa Bilchiraghin piirikunnan keskuksen elokuussa 2018, ja liikkeen on raportoitu pyrkivän samaan myös Gorzi-wanissa. Faryabin paikallisviranomaisten antamien tietojen mukaan Gorziwan oli syyskuussa 2018 hallintorakennuksia lukuun ottamatta Talibanin hallinnassa.

Edellä esille tuodun ajantasaisen maatiedon perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että valittajan kotialueen, Faryabin maakunnan Gorziwanin piirikunnan, vallitseva yleinen turvallisuustilanne on vaikea. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta, jolle on tyypillistä niin korkea mielivaltaisen väkivallan aste, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että vaara uhkaa henkilökohtaisesti ketä tahansa pelkästään alueella oleskelemisen vuoksi. Tällaisessa tilanteessa sen arvioiminen, kohdistuuko valittajaan kotialueellaan mielivaltaisesta väkivallasta johtuva vakava ja henkilökohtainen vaara, edellyttää sellaisten henkilökohtaisille olosuhteille ominaisten seikkojen huomioimista, jotka ovat omiaan asettamaan valittajan tällaiseen vaaraan. Maahanmuuttovirasto on päätöksessään 19.12.2016 hyväksynyt tosiseikkana valittajan kertomuksen hänen isänsä työskentelystä poliisina, valittajan perheen pihalta löytyneistä kahdesta varoituskirjeestä sekä siitä, että valittajan isä kävi talibanien joukkojen luona opettamassa aseiden käyttöä ja että talibanit syyttivät valittajan isää komentajansa tappamisesta. Toisaalta Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että valittaja on taustaltaan tadžikki ja sunnimuslimi, eikä hän ollut kokenut oikeudenloukkauksia tai uhkaa Talibanin taholta lukuun ottamatta sitä kertaa, kun hänet pahoinpideltiin siinä yhteydessä, kun Taliban haki hänen isänsä kotoa. Helsingin hallinto-oikeus on 29.5.2018 antamallaan päätöksellä hylännyt valittajan valituksen.

Vuonna 2017 YK raportoi enenevissä määrin kommunikaatiolle ja infrastruktuurille tärkeiden maanteiden hallintaan liittyviä yhteenottoja. Hallitusta vastustavat ryhmät ovat vuodesta 2013 alkaen pyrkineet kilpailemaan pääasiallisten kuljetus- ja matkaväylien hallinnasta, kuten Kabul-Kandahar -valtatiestä. Strategia on edelleen yksi Talibanin tärkeimpiä etenkin pohjoisessa ja koillisessa, missä Taliban on yrittänyt ottaa haltuunsa Baghlan-Balkh -kehätien, joka yhdistää pääkaupungin pohjoisiin maakuntiin. Baghlanissa kehätie on ollut useita kertoja suljettuna vuoden 2017 aikana, ja aseellisten ryhmien jäsenet ovat pyrkineet vahingoittamaan tiellä matkustavia Pul-i-Khumrin lähistöllä. Maaliskuussa 2017 poliisi kertoi Talibanin kontrolloivan Kunduz-Takhar -valtatietä öisin, kun taas valtion turvallisuusviranomaiset partioivat reitillä päivisin virka-aikana.

Siviilien käytössä olevilla teillä on raportoitu sieppauksia, panttivankien ottamisia ja teloituksia. Maanteillä tapahtuvien tappo- ja sieppaustapausten yleistymisen vuonna 2016 väitettiin johtuvan turvallisuusviranomaisten tarkastuspisteiden vähentämisestä, joka puolestaan antoi Talibanille lisää vapauksia. Vuonna 2017 viranomaisten tarkastuspisteiden lukumäärä vähentyi edelleen. Kuljettajien ja maanviljelijöiden mukaan sekä hallitus- että kapinallisjoukot ylläpitävät teillä välillä laittomia tarkastuspisteitä, joilla matkustajilta kiristetään rahaa tai muuta omaisuutta. Teiden turvallisuustilannetta heikentävät lisäksi miinat ja muut räjähteet. Maakunnissa on tuhoutunut 400 kilometriä asfaltoituja teitä, ja esimerkiksi Helmandin ja Kandaharin välinen valtatie on viranomaistahon mukaan surkeassa kunnossa.

Talibanilla katsotaan olevan yhtäältä väliaikaisia tarkastuspisteitä, jotka pystytetään lyhyeksi aikaa tietyn henkilön kiinni saamiseksi, toisaalta alueen hallintaan ja yleiseen voimannäyttöön liittyviä tarkastuspisteitä, joilla kontrolloidaan alueella liikkumista, sekä viimeisenä taloudellisin perustein vastoin Talibanin sääntöjä pystytettyjä tarkastuspisteitä. Vuonna 2017 useimmat Talibanin tarkastuksista tapahtuivat päiväsaikaan ja kohdistuivat yksityisautoihin tai takseihin. Öisin ja iltaisin toimivat laittomat tarkastuspisteet liitettiin enemmän rikollistoimintaan. Talibanin mielenkiinnon kohteena ovat pääosin hallinnon työntekijät ja ne, jotka Taliban mieltää hallinnon tukijoiksi. Talibanin pyrkimyksenä katsotaan olevan etenkin tunnistaa tarkastuspisteillä hallinnon virkamiehiä ja siviiliasuisia turvallisuusjoukkojen työntekijöitä. Julkisiin linja-autoihin kohdistetaan tarkastuksia harvemmin. Vuonna 2017 pääosa sieppauksen kohteeksi joutuneista oli tästä huolimatta siviilejä.

Faryabissa sijaitsee lentokenttä, mutta maakuntaan ei ole ainakaan vuoteen mennyt lainkaan siviililentoja lentokenttään kohdistuneiden turvallisuusuhkien lisääntymisen takia. Faryabin maakunta sijaitsee Heratista Mazar-i-Sharifiin johtavan kehätien osuuden varrella, mikä on pääasiallinen kulkuyhteys Faryabin maakuntaan. Kabulista menee Heratiin ja Mazar-i-Sharifiin lentoja päivittäin. Heratista Maimanan kaupunkiin johtava valtatie kulkee seuraavien piirikuntien kautta: Herat, Injil, Karokh, Qala-i-Naw, Moqur, Bala Morghab, Ghormach, Qaisar, Almar, Pashtun Kot, Maimana. Mazar-i-Sharifista Maimanaan johtava tie puolestaan kulkee seuraavien piirikuntien kautta: Mazar-i-Sharif, Dehdadi, Balkh, Charbolak, Faizabad, Aqcha, Khanaqa, Sheberghan, Khwaja Dokuh, Andkhoy, Khan Charbagh, Qaramqol, Dawlatabad, Shirin Tagab, Khwaja Sabzpush ja Maimana.

Gorziwanin piirikunta on Talibanin täysin hallitsemien alueiden ympäröimä (Kuhistanat, Pashtun Kot, Bilchiragh ja Sar-i-Polin Kuhistanat), joten alueelle ei ole mahdollista kulkea välttämättä Talibanin hallinnassa olevia tieyhteyksiä. Maimanasta yhteys Gorziwaniin kulkee Pashtun Ko-tin kautta.

YK:n mukaan kehätien varrella esiintyvät turvallisuusvälikohtaukset ovat vaikuttaneet negatiivisesti liikenteeseen Pohjois-Afganistanissa Mazar-i-Sharifin, Maimanan ja Sheberghanin kaupunkien välillä. AAN:n arvion mukaan Taliban-liikkeen läsnäolo Heratista Mazar-i-Sharifiin johtavalla kehätien osuudella oli vahvaa maaliskuussa 2018. Taliban ylläpiti tien varrella liikkuvia tarkastuspisteitä, joilla taistelijat pysäyttivät ohiajavia autoja tarkoituksenaan paljastaa valtion viranomaisia ja turvallisuusjoukkojen jäseniä.

Maimanan kaupunkia on kuvattu käytännössä Talibanin saartamaksi. Maimanan naapuripiirikunnassa Khwaja Sabzpushissa kesäkuussa 2018 puhjenneiden taisteluiden seurauksena kapinalliset ottivat haltuunsa alueita Maimanaan johtavalla tiellä ja katkaisivat liikenteen siviileiltä ja humanitaarisilta toimijoilta. Faryabin maakunnan kuvernöörin mukaan Faryabin pääkaupungista Maimanasta Balkhin maakuntaan johtava valtatie on ollut suljettuna liikenteeltä jo vuoden ajan.

Vaihtoehtoisten teiden käyttäminen on riskialtista etenkin valtion virkamiehille. Maakunnassa käynnissä olleet kehitysyhteistyöprojektit ovat keskeytyneet heikon turvallisuustilanteen takia. Turvallisuusviranomaiset eivät Tolo Newsin elokuun 2018 uutisoinnin mukaan enää toimi Qaisarista Almariin ja Maimanasta Jawzjaniin johtavilla valtateillä.

Taliban käynnisti syyskuun 2018 puolivälissä hyökkäyksen Faryabin naapurimaakunnan Sar-i-Polin keskusta vastaan, minkä yhteydessä liike sai hallintaansa Kha-myabin piirikunnan. Taisteluiden seurauksena Sar-i-Polista Jawzjaniin johtava valtatie suljettiin liikenteeltä, ja Talibanin raportoitiin pitävän omia tarkastuspisteitään tien varrella.

Edellä esille tuodun ajantasaisen maatiedon perusteella tavallisimmin käytetty kulkureitti, kehätie Herat-Badghis-Faryab Maimanaan ja siitä Pashtun Kotin kautta valittajan kotialueelle Gorziwaniin, kulkee Talibanin hallussa olevien alueiden kautta. Alueelle ei ole mahdollista kulkea välttämättä Talibanin hallinnassa olevia tieyhteyksiä. Vaikka alueelle yleisimmin käytetyn kulkureitin turvallisuustilanne on vaikea, kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta, jolle on tyypillistä niin korkea mielivaltaisen väkivallan aste, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että vaara uhkaa henkilökohtaisesti ketä tahansa pelkästään alueella oleskelemisen vuoksi. Täten myöskään kyseisen matkareitin käyttämisen, osana läpikulkumatkaa, ei voida katsoa asettavan jokaista tämän reitin kautta kulkevaa henkilöä mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaan vakavaan ja henkilökohtaiseen vaaraan.

Valittajan paluuta arvioitaessa on otettava huomioon, että hän on täysi-ikäinen ja terve mies. Hän on etniseltä taustaltaan tadžikki, uskonnoltaan sunnimuslimi ja hän tuntee paluualueen hyvin. Maahanmuuttovirasto on päätöksessään hyväksynyt tosiseikkana, että paikallinen Taliban on ollut kiinnostunut valittajan isästä heidän kotikylänsä alueella. Maahanmuuttovirasto eikä hallinto-oikeus ole hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja olisi henkilökohtaisesti profiloitunut Talibanin silmissä. Lisäksi valittajan kotialueelta lähdöstä on kulunut jo kolme vuotta. Ottaen huomioon valittajan henkilökohtaiset olosuhteet, ajantasaisen maatiedon sekä valittajan matkareitillä vallitsevan turvallisuustilanteen, asiassa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että valittajaan kohdistuisi kotialueelleen matkustaessa matkareitillä vallitsevan yleisen turvallisuustilanteen vuoksi henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara.

Valittajalle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys. Valittaja ei ole antanut vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan "henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua", kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja --- joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavaa:

(– –)

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Direktiivin 35. perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan.

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

1) valtio;

2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ole perusteita siltä osin kuin asiassa on kyse ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan myöntämisestä. Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin myös, ettei asiassa ole ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiassa ei siten ole edellytyksiä kansainvälisen suojelun antamiselle mainittujen säännösten nojalla.

Asiassa on vielä arvioitava, olisiko valittaja kotialueelleen palautettuna ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellisessa vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Tältä osin asiassa on ensinnäkin arvioitava, vallitseeko valittajan kotialueella Faryabin maakunnassa sellainen aseellinen selkkaus, että mielivaltaisen väkivallan laatu ja luonne huomioon ottaen hänelle tulisi myöntää toissijaista suojelua hänen henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Mikäli mielivaltaisen väkivallan tason Faryabin maakunnassa, mukaan lukien valittajan täsmällisempi kotialue Gurziwanin piirikunnassa, ei katsota yltävän edellä mainitulle tasolle, on vielä arvioitava, onko hän esittänyt sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella hänen olisi katsottava olevan henkilökohtaisen vakavan haitan vaarassa kotialueelle palatessaan.

Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2017:71, KHO 2016:193, KHO 2016:194 ja KHO 2016:220 lausunut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisesta unionin tuomioistuimen asioissa Elgafaji (C-465/07) ja Diakité (C-285/12) antamista tuomioista ilmenevät tulkintaohjeet huomioon ottaen. Toissijaisen suojelun edellytysten voidaan katsoa lainkohdan nojalla täyttyvän ensinnäkin, jos tarkasteltavalla alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että hakija sinne palautettuna siviilihenkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kohdassa tarkoitettuun todelliseen vaaraan. Sen sijaan jos näin ei ole, toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Väkivallan astetta Afganistanin tietyllä alueella arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, alueelta sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä alueella asuvien päivittäisen elämän olosuhteet. On erityisesti huomattava, että oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella harkittaessa väkivallan astetta arvioidaan alueen paikallisväestön olosuhteiden kannalta.

Afganistania koskevasta maatiedosta voidaan yleisellä tasolla päätellä, että konfliktissa esiintyy huomattavaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Faryabin maakunnan turvallisuustilanne on jo pidempään ollut heikko. Vuoden 2018 alkupuoliskolla kirjattujen turvallisuusvälikohtausten määrä kasvoi 17 %:lla edelliseen vuoteen verrattuna. Maan pohjoisista maakunnista Faryab on kärsinyt konfliktista eniten. Talebanliike kontrolloi yhä laajemmalti maakunnan alueita. Vuoden 2018 tammi-elokuun välisenä aikana kirjattiin 1 033 siviiliuhria. Vain Kabulissa, Helmandissa ja Nangarharissa kirjattiin vastaavana aikana enemmän siviiliuhreja. Faryabissa kirjattiin viidenneksi eniten turvallisuusvälikohtauksia ja 34 600 uutta sisäisesti siirtymään joutunutta henkilöä. Vain Ghaznin maakunnassa kirjattiin tätä enemmän sisäisesti siirtymään joutunutta. (Lifos Rapport, Säkerhetsläget i Afganistan, 4.12.2018)

Valittajan kotialueen turvallisuustilanne on hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston esittämässä maatiedossa kerrotulla tavalla edelleen heikko. Vuoden 2018 alkupuoliskolla kirjattujen turvallisuusvälikohtausten määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna. Maan pohjoisista maakunnista Faryab on kärsinyt konfliktista eniten. Taleban kontrolloi yhä laajemmalti maakunnan alueita. Vuoden 2018 tammi-elokuun välisenä aikana kirjattiin 1 033 siviiliuhria. Vain Kabulissa, Helmandissa ja Nangarharissa kirjattiin vastaavana aikana enemmän siviiliuhreja. Faryabissa kirjattiin viidenneksi eniten turvallisuusvälikohtauksia ja 34 600 uutta sisäisesti siirtymään joutunutta henkilöä. (mm. United Nations Assistance Mission in Afghanistan (UNAMA), Quarterly Report on the Protection of Civilians in Armed Conflict: 1 January to 30 September 2018, 10.10.2018)

Faryabin maakunnan turvallisuustilannetta on pidettävä vaikeana ja siitä johtuvaa mielivaltaisen väkivallan astetta korkeana. Aseellisen selkkauksen ei kuitenkaan voida arvioida saavuttaneen niin korkeaa astetta, että mielivaltaisen väkivallan olisi katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Tähän nähden toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä on arvioitava ottamalla turvallisuustilanteen lisäksi huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Kun otetaan huomioon Faryabin maakunnan, mukaan lukien valittajan täsmällisempi kotialue Gurziwanin piirikunnassa, vaikea ja epävakaa turvallisuustilanne, henkilökohtaisten olosuhteiden merkitys on kuitenkin vähäinen.

Valittajan isä on työskennellyt poliisina ja on työhönsä liittyen joutunut Talibanin uhkailujen ja oikeudenloukkausten kohteeksi. Myös valittaja on joutunut talibanien pahoinpitelemäksi yrittäessään estää talibaneja viemästä isäänsä. Valittaja on kertonut perheensä paenneen Kabuliin välittömästi sen jälkeen, kun hänen isänsä onnistui karkaaman talibaneilta. Kun otetaan huomioon valittajan isän profiloituminen Talibanin erityisen mielenkiinnon kohteeksi ja valittajan itsensäkin joutuminen talibanien oikeudenloukkauksen kohteeksi sekä edellä todettu valittajan kotialuetta koskeva ajantasainen maatieto, asiassa on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja olisi Afganistaniin palautettuna kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa tarkoitetussa todellisessa vaarassa kärsiä 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella valittajan kotialueella ei ole saatavilla vaaraan tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisen sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.