Muu päätös 2836/2019
Asia Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus
Valittaja Maahanmuuttovirasto
Päätös, jota valitus koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 18.9.2018 nro 18/1008/5
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto on 1.10.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n ja B:n sekä heidän alaikäisen lapsensa C:n (jäljempänä myös hakijat ja valittajat) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät Afganistaniin.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksen turvapaikkaa koskevilta osin. Muilta osin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Asiassa saatu selvitys
Valittajat ovat etniseltä taustaltaan pashtuja ja uskonnoltaan sunnimuslimeja. Perheenisä A on kotoisin Kunduzin maakunnan Khanabadin piirikunnassa sijaitsevasta X:n kylästä, jossa hän on asunut lähes koko ikänsä. Myös perheenäiti B on kotoisin Khanabadin piirikunnasta. Hän on muuttanut perheensä kanssa 5–6-vuotiaana Iraniin. Mentyään naimisiin A ja B ovat muuttaneet A:n kotikylään. Heidän viimeisin asuinpaikkansa Afganistanissa on ollut Kunduzin kaupunki. Valittajat ovat hakeneet kansainvälistä suojelua sillä perusteella, että he pelkäävät tulevansa tapetuiksi maakiistan vuoksi.
Perheenisä A on turvapaikkakuulustelussa3.12.2015 kertonut, että hänen perheensä on omistanut maatilan, josta hänen setänsä pojat ovat vaatineet osaa itselleen, koska heidän maansa ovat sijainneet vierekkäin. Toinen serkuista on toiminut Taliban-ryhmän komentajana. A on turvapaikkapuhuttelussa6.9.2016kertonut, että maatilan omistamista koskevat ongelmat ovat alkaneet noin 17 vuotta ennen puhutteluajankohtaa. A on ollut 11–12-vuotias, kun serkut ovat pahoinpidelleet hänet ja ampuneet hänen isänsä heidän ollessaan työskentelemässä maatilalla. Serkut ovat nimeltään Y ja Z, joka on Talibanin komentaja. Ennen välikohtausta serkut ovat vaatineet maatilaa itselleen. A on myös kertonut, että paikalla on tuolloin ollut hänen ja hänen isänsä lisäksi kahdeksan talibania. A:n isän kuoleman jälkeen maatila on ollut serkkujen hallinnassa. A on jäänyt äitinsä ja veljensä kanssa perheen kotitaloon asumaan ja viljellyt vuokramaita. Riidan kohteena ollut maatila on sijainnut kauempana. A:n mukaan talibanit hallitsevat hänen kotikyläänsä.
Noin 6–7 vuotta ennen puhutteluajankohtaa A:n veli on puhunut kaverilleen haluavansa kostaa serkuilleen ja saada maatilan takaisin. Serkut ovat kuulleet veljen puheista ja uhanneet häntä. Kyläläiset ovat välittäneet serkuille tiedon, ettei A:n perhe vaadi maatilaa takaisin. A on asunut kotikylässään noin 3–4 vuotta veljelleen tulleen uhkauksen jälkeen naimisiinmenoonsa saakka. A:n mukaan häntä ei ole uhattu, mutta hän on piileskellyt kotikylässä asuessaan, koska serkut olisivat hänet löytäessään tappaneet hänet.
A ja B ovat menneet naimisiin Iranissa. A:n kertoman mukaan heidät on vihitty alle kaksi vuotta ennen heidän saapumistaan Suomeen marraskuussa 2015. B:n arvion mukaan heidät on vihitty silloin, kun hän on ollut 20-vuotias eli vuonna 2013. Kolme päivää hääjuhlan jälkeen A on saanut tiedon, että serkut ovat ampuneet hänen veljensä. A ja B ovat palanneet Afganistaniin heti seuraavana päivänä.
Kyläläiset ovat kertoneet A:lle, että hänen veljensä on mennyt kauppaan, jossa serkut ovat kysyneet häneltä haluaako hän maatilan takaisin. Veli on vastannut haluavansa, minkä jälkeen hänet on ammuttu. Veljen kuoleman jälkeen kylän vanhimmat ovat ilmoittaneet A:n serkuille, ettei A aio vaatia maatilaa itselleen.
A:n kertoman mukaan he ovat asuneet hänen kotikylässään rauhassa noin vuoden verran veljen kuoleman jälkeen. B on kertonut, että he ovat saaneet asua kylässä rauhassa noin kahdeksan kuukauden ajan ennen lapsensa syntymää. A ja B ovat molemmat kertoneet, että A:n serkut ovat alkaneet uhata A:ta uudestaan sen jälkeen, kun kyläläiset ovat kertoneet serkuille, että pariskunnalle on syntynyt lapsi. Serkut ovat pelänneet, että pariskunta saa toisenkin poikalapsen ja että he kostavat serkuille. A, B ja perheen vanhin lapsi C ovat muuttaneet Kunduzin kaupunkiin, jossa he ovat asuneet 7–8 kuukautta sukulaisten luona vaihdellen asuinpaikkaa. Serkut ovat tienneet heidän olevan Kunduzin kaupungissa.
Perheenäiti B on turvapaikkapuhuttelussa 6.9.2016 kertonut, että hänen perheensä on muuttanut Iraniin B:n isällä olleiden ongelmien vuoksi. B:n setä ja sedän vaimo on tuolloin tapettu. B on kertonut yhdenmukaisesti miehensä kanssa siitä, että A:n serkut ovat tappaneet A:n isän ja veljen. B:tä ei ole henkilökohtaisesti uhattu Afganistanissa.
A ja B ovat valituksessaan täsmentäneet turvapaikkapuhutteluissa kertomaansa. He ovat kertoneet eläneensä tietoisesti hiljaisessa paikassa ja vältelleensä kohtaamisia serkkujen kanssa. He ovat piiloutuneet kuullessaan talibanien liikkuvan kylässä. Lisäksi valituksessa on tuotu uutena seikkana esiin, että valittajat ovat kuulleet kotikylän asukkailta, että talibanit ovat serkkujen käskyttäminä käyneet useamman kerran etsimässä heitä kotikylästä ja kyselleet heitä nimeltä. Talibanit ovat etsineet valittajia kerran myös Kunduzin kaupungista.
Valittajat ovat toimittaneet hallinto-oikeudelle kopion kortista, jonka on ilmoitettu olevan B:lle Iranissa myönnetty henkilökortti.
Maahanmuuttovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että mikäli tazkerasta ei käy ilmi turvapaikanhakijan tarkka syntymäaika, tazkera ei riitä henkilöllisyyden varmistamiseen. Lisäksi myöskään asiakirjakopiot eivät riitä henkilöllisyyden varmistamiseen.
Maatieto
Afganistanin ja Kunduzin maakunnan yleinen turvallisuustilanne
Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin, ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Siviiliuhrien kasvu vuonna 2015 keskittyi maan koillis- ja keskiosiin. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä kasvoi nopeasti myös maan eteläosassa. Siviiliuhrien määrä pysyi alkuvuoden 2017 aikana samalla tasolla kuin vuonna 2016. UNAMA on rekisteröinyt koko vuoden 2017 aikana yhteensä 10 453 siviiliuhria, joista 3 438 on kuollut ja 7 015 loukkaantunut. Luku on 9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016. Ajalla 1.1.−30.6.2018 UNAMA on rekisteröinyt 5 122 siviiliuhria, joista 1 692 kuollutta ja 3 430 loukkaantunutta. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 30 August 2018; UNAMA, Afghanistan: Annual Report 2015, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2016; UNAMA, Afghanistan: Protection of Civilians in Armed Conflict – Midyear Report 2017, July 2017, Annual Report 2017, February 2018 ja Midyear Update 2018, July 2018; EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, December 2017)
Koillis-Afganistanissa sijaitseva yli miljoonan asukkaan Kunduzin maakunta jakautuu seitsemään piirikuntaan, joita ovat Kunduz, Aliabad, Chardara, Dashti Archi, Imam Sahib, Khanabad ja Qala-i-Zal. Kunduzin maakunnan väestö koostuu useista etnisistä ryhmistä. Suurimmat etniset ryhmät ovat pataanit (34 %), tadžikit (20 %), uzbekit (18 %) ja turkmeenit (17 %). Maakunnassa asuu myös merkittävä määrä hazaroita (10 %). Kunduzin maakunta kuuluu alueisiin, joihin Afganistanin konflikti on vaikuttanut viime vuosina eniten. Talibanilla on vahva asema Kunduzin maakunnassa. Afganistanin turvallisuusjoukot ovat käyneet taisteluja talibaneja vastaan eri puolilla maakuntaa. Kunduzin maakunta on ollut Talibanin keskeinen hyökkäysten kohde vuosina 2015–2016. Maakunnassa on ollut vuodesta 2015 lähtien paljon hallituksen joukkoja sekä niitä tukevia kansainvälisiä joukkoja. Taliban on hallinnut noin 300 000 asukkaan Kunduzin kaupunkia kahden viikon ajan syksyllä 2015, ja lokakuussa 2016 Taliban hyökkäsi jälleen Kunduzin kaupunkiin saaden hetkellisesti hallintaansa kaupungin keskustan ja hallintorakennuksia. Huhtikuussa 2017 on alkanut sotilasoperaatio Pamir, jonka yhtenä tavoitteena on ollut turvavyöhykkeen perustaminen Kunduzin kaupungin ympärille. Helmikuussa 2018 on uutisoitu Kunduzin kaupungin turvallisuustilanteen parantuneen. Kunduzin kaupunki on ollut kuitenkin yksi Talibanin keväthyökkäysten kohde myös vuonna 2018. EASO:n mukaan Chardaran piirikunta on ollut Talibanin vahvinta tukialuetta Koillis-Afganistanissa. Chardaran piirikunnan kuvernööri arvioi elokuussa 2017, että 80 prosenttia piirikunnasta on Talibanin hallinnassa. Khanabadin piirikuntaan kuuluvan Aqtashin alueen on raportoitu olleen Talibanin hallinnassa heinäkuusta 2017 lähtien. Myös ISKP:n on raportoitu toimivan Khanabadin piirikunnassa. Qala-i-Zalin piirikunta oli Talibanin hallinnassa elokuun lopulla 2017. Taliban on yrittänyt vallata Imam Sahibin piirikunnan keskuksen toukokuussa 2017, ja kesäkuun aikana alueella on käyty kiivaita taisteluja. Dashti Archin piirikunnan hallinta on vaihdellut vuosina 2015–2017 Talibanin ja hallituksen joukkojen välillä. Long War Journalin mukaan Qala-i-Zalin piirikunnan keskus hallintorakennuksineen on Talibanin hallinnassa. Muut Kunduzin piirikunnat ovat kiisteltyjä alueita, joiden hallinnasta Taliban ja turvallisuusjoukot ovat käyneet jatkuvia taisteluja. EASO:n tilastoinnin perusteella ajalla 1.9.2016–31.5.2017 Kunduzin maakunnassa on tapahtunut yhteensä 488 turvallisuusvälikohtausta, joista 314 oli aseellisia yhteenottoja ja ilmaiskuja. Turvallisuusvälikohtauksista 237 on tapahtunut Kunduzin piirikunnan alueella. UNAMA:n tilastoinnin mukaan siviiliuhrien lukumäärä Kunduzin maakunnassa vuonna 2017 oli yhteensä 377, joista 93 on kuollut ja 284 loukkaantunut. Luku on 41 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2016. Siviiliuhreja aiheutui eniten maataisteluista sekä ilma- ja räjähdeiskuista. Kunduz kuuluu alueisiin, joilla on tapahtunut paljon turvallisuusvälikohtauksia, joissa on käytetty epäsuoraa tulta kuten kranaatinheittimiä. Tammikuussa 2018 Kunduzissa aiheutui viidenneksi eniten uhreja Afganistanin maakunnista. Vuosina 2017–2018 Afganistanin turvallisuusjoukot ovat tehneet Kunduzin maakunnassa useita Talibanin vastaisia ilmaiskuja, jotka ovat aiheuttaneet paljon siviiliuhreja. Vuonna 2017 ilmaiskut aiheuttivat Afganistanissa eniten siviiliuhreja Kunduzin maakunnassa. Ilmaiskuissa kuoli 43 ja haavoittui 66 henkilöä. Dashti Archin piirikuntaan 2.4.2017 tehdyn ilmaiskun on arvioitu vaatineen yli 100 uhria, joista noin 57–70 oli kuollut. Uhreista suuren osan on arvioitu olleen uskonnolliseen seminaariin osallistuneita siviilejä. Dashti Archin piirikunnan Laghmanin kylään 2.4.2018 kohdistuneessa ilmaiskussa kuoli noin 36 ja haavoittui 71 henkilöä. Sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä vuonna 2017 oli 47 108 henkilöä. Ajalla 1.1.–31.8.2018 sisäisesti siirtymään on joutunut 29 232 henkilöä, mikä on ollut toiseksi eniten koko Afganistanissa. (EASO: Country of Origin Report: Afghanistan – Security Situation, December 2017; UN OCHA: Afghanistan Humanitarian Needs Overview 2018, December 2017; Landinfo: Temanotat Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i den nordostlige regionen, 29 November 2017; Tolo News: “Kunduz City lights Up Ahead Of Nowruz", 20.2.2018; Tolo News: “7 Provincial Centers Face ‛Serious Security Threats’"16.5.2018; Afghanistan Analysts Network: “Far From Back to Normal: The Kunduz crisis lingers on", 17.8.2016; BBC News: “Taliban threaten 70 % of Afghanistan, BBC finds", 31.1.2018; The Long War Journal, Mapping Taliban Control in Afghanistan, August 2018; UNAMA: Afghanistan, Protection of Civilians in Armed Conflict Annual Report 2017, February 2018; Pahjwok: “Over 2,000 killed, wounded in Afghanistanin January", 5.2.2018; The New York Times:"Afghan Leaders Admit Civilians Were Killed in Anti-Taliban Bombing", 3.4.2018; UN OCHA: Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot (as of 2 September 2018) Actual Displacements between 1 January and 30 December 2017 and between 1 January and 31 August 2018)
Maakiistat ja verikosto
Afganistanissa voimakkaat maanomistuskiistat saattavat johtaa verikostokierteeseen. Ne ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet maan sekasortoisen ja epäselvän tilanteen johdosta; muun muassa kotiseuduilleen palaavat pakolaiset ovat saattaneet havaita vieraiden henkilöiden asuttavan maitaan. Puutteellinen lainsäädäntö heikentää tilannetta. Verikoston uhka sinänsä voi ulottua ajallisesti pitkälle. Valtion taholta verikoston nimissä tehtyjä surmia pidetään laittomina murhina, ja molempia osapuolia rangaistaan. Toisaalta tämäkään ei poista verikostoon liittyvää osapuolten velvollisuutta hakea hyvitystä siihen saakka, kunnes asiasta on päästy sopimukseen. Tässä keskeisessä asemassa ovat heimoneuvostot (jirgat) ja muut perinteiset konfliktinratkaisukeinot. Kiistojen rauhanomainen ratkaisu voi tapahtua osapuolten itsensä tai paikallisyhteisön aloitteesta. Osapuolia kehotetaan hyväksymään neuvotteluratkaisu. (CORI, Thematic Report Afghanistan: Blood Feuds, February 2014; Landinfo, Afghanistan: Blood feuds, traditional law (pashtunwali) and traditional conflict resolution, 1 November 2011)
Verikostot ovat Afganistanissa käytössä erityisesti pataanien keskuudessa, mutta myös muut etniset ryhmät saattavat käyttää verikostoa. Verikostot ovat ominaisia alueilla, joissa oikeusvaltio on heikko tai olematon. Mikäli perheenjäsen on tapettu, kosto tästä teosta voi tapahtua vuosienkin päästä. Kuitenkin vain pieni osa konflikteista kulminoituu verikostoksi asti. (CORI, Thematic Report Afghanistan: Blood Feuds, February 2014; Landinfo, Afghanistan: Blood feuds, traditional law (pashtunwali) and traditional conflict resolution, 1 November 2011; UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 30 August 2018)
Asian arviointi ja johtopäätökset
Vaikka asiassa ei ole esitetty sellaista asiakirjaselvitystä, jonka perusteella valittajien henkilöllisyyttä voitaisiin pitää varmistettuna, ei tällä seikalla ole nyt käsiteltävänä olevan asian ratkaisun kannalta ratkaisevaa merkitystä. A on esittänyt Maahanmuuttovirastolle Afganistanin viranomaisen myöntämän tazkeran. Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessä todennut, ettei A:n henkilöllisyyttä pidetä varmistettuna, koska tazkerassa ei ole ollut hänen tarkkaa syntymäaikaansa, mutta tazkera varmentaa hänen kotipaikka- ja henkilötietojaan. B ei ole esittänyt Maahanmuuttovirastolle kotimaansa viranomaisen myöntämää alkuperäistä henkilöllisyysasiakirjaa. Hän on toimittanut hallinto-oikeudelle kopion kortista, jonka on ilmoitettu olevan hänelle Iranissa myönnetty henkilökortti.
Maahanmuuttovirasto on pitänyt uskottavana valittajien kertomusta A:n perheen ja serkkujen välisestä riidasta. Lisäksi virasto on pitänyt uskottavana, että A on pahoinpidelty ja hänen isänsä sekä veljensä tapettu. Sen sijaan Maahanmuuttovirasto on pitänyt epäuskottavana, että valittajat olisivat tulevaisuudessa vaarassa kotialueellaan.
Valittajien kertoman perusteella A:n perheen ja serkkujen välinen maakiista on alkanut noin 20 vuotta sitten. A:n isä on tuolloin tapettu, ja riidan kohteena ollut maatila on ollut serkkujen hallussa siitä saakka. Valittajat ovat myös A:n veljen kuoleman jälkeen asuneet A:n kotikylässä lähes vuoden ajan sekä tämän jälkeen Kunduzin kaupungissa yli puolen vuoden ajan. A on kertonut yhtäältä saaneensa asua kotikylässään rauhassa ensimmäisen lapsensa syntymään saakka ja toisaalta joutuneensa piileskelemään. Valittajiin ei ole heidän asuessaan A:n kotikylässä tai Kunduzin kaupungissa kohdistunut uhkauksia tai oikeudenloukkauksia, eikä heitä ole missään vaiheessa henkilökohtaisesti lähestytty uhkaajien taholta lukuun ottamatta A:n lähes 20 vuotta sitten tapahtunutta pahoinpitelyä. Valittajiin ei ole perheen ensimmäisen lapsen syntymän jälkeenkään kohdistunut konkreettista uhkaa. Edellä todetut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus pitää epäuskottavana valitusvaiheessa esitettyä yleisluontoista väitettä siitä, että valittajia olisi etsitty A:n kotikylästä ja Kunduzin kaupungista. Hallinto-oikeuden arvion mukaan ei voida myöskään pitää uskottavana, että A olisi kotikylässä asuessaan ja työskennellessään huomattavan pitkän ajan välttynyt joutumasta serkkujensa ja talibanien kiinniottamaksi, mikäli he olisivat uhanneet hänen henkeään. Asiassa kokonaisuudessaan saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus arvioi, etteivät valittajat ole kotimaahansa palatessaan kertomallaan tavalla vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi A:n serkkujen tai talibanien taholta.
Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon ajantasainen asiaan liittyvä maatietous, hallinto-oikeus arvioi, että valittajilla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajille ei näin ollen voida antaa ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettua turvapaikkaa. Hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ole myöskään ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittajat joutuisivat todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa, jos heidät palautetaan kotimaahansa.
Afganistanin maatiedosta ilmenee, että Afganistanin konfliktin vaikutukset erityisesti siviiliväestöön vaihtelevat merkittävästi alueittain, ja tiettyinä ajanjaksoina tietyissä paikoissa konfliktin intensiteetti saavuttaa sellaisen tason, että kaikki alueella olevat ovat vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan toissijaisen suojelun arvioiminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan tilanteissa edellyttää siten valittajien kotialueen turvallisuustilanteen arvioimisen lisäksi sen arvioimista, onko valittajien mahdollista riittävän turvallisesti päästä kotialueelleen. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ei ilmene Kunduzin maakunnan osalta tarkempaa maatietoa, eikä päätöksessä ole otettu kantaa siihen, onko valittajien mahdollista riittävän turvallisesti päästä kotialueelleen. Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan erityisesti huomioon hallintolain 45 §:ssä ja ulkomaalaislain 98 §:n 2 momentissa säädetty, Maahanmuuttoviraston päätöstä voidaan pitää näiltä osin puutteellisena. Hallinto-oikeus arvioi asian selvitettyyn tilaan nähden, ettei Maahanmuuttoviraston päätös ole kuitenkaan sillä tavalla puutteellinen, että asia tulisi tästä syystä palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.
Ajantasaisen maatiedon perusteella Kunduzin maakunnan turvallisuustilanne on jo pidemmällä aikavälillä ollut heikko, ja maakunnan arvioidaan olevan yksi niistä maakunnista, joihin Afganistanin konflikti vaikuttaa eniten. Maakunnan alueelle on sijoitettu runsaasti Afganistanin hallituksen ja niitä tukevia kansainvälisiä joukkoja. Lisäksi Taliban on vahvasti läsnä maakunnassa, ja maakunta on ollut viime vuosina yksi keskeisimmistä Talibanin hyökkäysten kohteista. Afganistanin turvallisuusjoukot ja niitä tukevat kansainväliset joukot ovat viime aikoina suorittaneet useita sotilasoperaatioita maakunnan alueella. Kevään 2018 aikana useamman piirikunnan alueella on raportoitu taisteluista alueiden hallinnasta turvallisuusjoukkojen ja Talibanin välillä. Raporttien perusteella maataisteluiden tukemiseksi alueella tehdään muun muassa ilmaiskuja ja käytetään epäsuoraa tulta. Maakunnan alueella on myös tuhansia sisäisesti siirtymään joutuneita, ja UN OCHA:n tilastoinnin perusteella alkuvuoden 2018 aikana Kunduzissa on ollut Afganistanin maakunnista toiseksi eniten sisäisesti siirtymään joutuneita. Vaikka maakunnan alueella turvallisuustilanne vaihtelee alueittain ja esimerkiksi Kunduzin kaupungin turvallisuustilanteen on arvioitu parantuneen aiemmasta, hallinto-oikeus katsoo, että maakunnan turvallisuustilannetta on edellä kuvatuissa oloissa arvioitava piirikuntaa laajempana kokonaisuutena. Edellä todetun perusteella ja saatavilla olevan ajantasaisen maatiedon perusteella hallinto-oikeus arvioi, että tällä hetkellä Kunduzin maakunnassa esiintyy siinä määrin ja sellaisessa muodossa mielivaltaista väkivaltaa, että sen on katsottava aiheuttavan jokaiselle alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Näin ollen asiassa on ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittajat joutuisivat kotialueelleen palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella vaaraan ei ole saatavilla tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua. Tähän nähden hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta kuin turvapaikkaa koskevilta osilta ja palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetun sisäisen paon edellytysten arvioimiseksi.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut
Ulkomaalaislaki 6 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Henna Paterno, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sen tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:
Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, ettei hakijoihin kohdistuisi kotimaassaan vainon vaaraa, eivätkä he siksi ole turvapaikan tarpeessa. Myös hallinto-oikeus on todennut, että hakijoilla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan eikä heille siksi voida antaa turvapaikkaa. Hallinto-oikeus on katsonut myös, etteivät hakijat ole esittäneet merkittäviä perusteita uskoa, että he joutuisivat kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että hakijat ovat vakavan haitan vaarassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohta edellyttää, että kansainväliseen tai maan sisäiseen aseelliseen selkkaukseen liittyvä mielivaltainen väkivalta aiheuttaa kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle hänen kotimaassaan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Ko. lainkohdalla on saatettu kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (ns. määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohta. Määritelmädirektiivin 35 perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.
Yhteisöjen tuomioistuin on määrittänyt em. säännöksen sisältöä mm. asiassa C-465/07 (ns. Elgafaji-tapaus) antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin totesi määritelmädirektiivin perusteluihin vedoten, että pelkkä tietyn maan yleiseen tilanteeseen liittyvän vaaran objektiivinen toteaminen ei lähtökohtaisesti riitä osoittamaan toteen, että toissijaisen suojelun edellytykset täyttyvät tietyn henkilön osalta. Vakavan haitan vaara voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan.
Toissijaisen suojelun myöntämiseen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella ei siis riitä se, että jollakin alueella turvallisuustilanne on huono tai että siellä vallitsee aseellinen selkkaus, vaan aseelliseen selkkaukseen tulee liittyä mielivaltaista väkivaltaa, joka aiheuttaa henkilölle vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Elgafaji-ratkaisun perusteella tällainen vaara voi vain poikkeuksellisissa tilanteissa koskea henkilöä pelkästään sen vuoksi, että hän oleskelee tietyllä alueella. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi samassa ratkaisussa myös, että mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.
Päätöksessä KHO 2017:71 korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa mm. siihen, millä täsmällisyyden tasolla hakijan kotialueen turvallisuustilannetta tulee arvioida. KHO on tapauksessa tarkastellut Afganistanissa sijaitsevan Khas Uruzganin piirikunnasta kotoisin olevan yksilapsisen perheen vaaraa joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi kotialueellaan. KHO totesi, että aseellisen selkkauksen laatu ja luonne huomioon ottaen koko Uruzganin maakunnassa ei ollut sellainen väkivallan aste, että hakijoille tulisi myöntää toissijaista suojelua heidän henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä oli siten arvioitava hakijoiden henkilökohtaisten olosuhteiden kannalta. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös on Maahanmuuttoviraston käsityksen mukaan ristiriitainen suhteessa KHO:n päätöksessä todettuun, koska Itä-Suomen hallinto-oikeus on nimenomaisesti todennut, että maakunnan turvallisuustilannetta olisi arvioitava kokonaisuutena, siitä huolimatta, että sen voidaan maatiedon mukaan todeta vaihtelevan maakunnan eri alueilla. Hallinto-oikeus ei myöskään ole arvioinut hakijoiden henkilökohtaisia olosuhteita, vaan perustanut arvionsa yksinomaan maatietoon ja maakunnassa kokonaisuutena vallitsevaan turvallisuustilanteeseen.
Hakija A on kertonut olevansa kotoisin Kunduzin maakunnan Khanabadin piirikunnassa sijaitsevasta X:n kylästä. Hakija B on kertonut syntyneensä Iranissa ja muuttaneensa Afganistaniin avioiduttuaan A:n kanssa. Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut hakijoiden kotipaikaksi Afganistanissa Kunduzin maakunnan Khanabadin piirikunnassa sijaitsevan X:n kylän, jossa hakijat ovat asuneet yhdessä lukuun ottamatta viimeistä 7-8 kuukautta ennen maasta poistumistaan. Maahanmuuttovirasto on arvioinut hakijoiden kotialueen vallitsevan mielivaltaisen väkivallan astetta suhteessa ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 3 kohtaan ja sitä koskevaan Elgafaji-oikeuskäytäntöön.
Noin miljoonan asukkaan Kunduz koostuu seitsemästä piirikunnasta. Maakunnan pääkaupunki on noin 330 000 asukkaan Kunduz. Kunduzissa aiheutui Afganistanin alueista yhdeksänneksi eniten siviiliuhreja vuonna 2017. Maakunnassa kuoli 93 siviiliä ja haavoittui 284, mikä oli 41 prosenttia vähemmän kuin samalla ajanjaksolla edellisenä vuonna. Suurin siviiliuhrien aiheuttaja olivat maataistelut, minkä jälkeen yleisimpiä aiheuttajia olivat ilmaiskut ja räjähdeiskut. Ilmaiskut aiheuttivat Kunduzissa Afganistanin maakunnista kaikkein eniten siviiliuhreja (43 kuollutta ja 66 haavoittunutta) vuonna 2017.
Kunduz kuului UN OCHA:n mukaan turvallisuusvälikohtausten määrässä mitattuna vuonna 2017 Afganistanin keskitasolle (150—250 selkkausta vuodessa). EASO:n tilastoinnin mukaan etnisesti moninaisessa maakunnassa tapahtui 488 turvallisuusvälikohtausta aikavälillä 1.9.2016—31.5.2017. Näistä valtaosa oli sotatoimia (314). Ylivoimaisesti eniten turvallisuusongelmia oli Kunduzin kaupungissa. Dashti Archi, Khanabad, Kunduz ja Qala-i-Zal kuuluvat Afganistanissa niihin alueisiin, joissa konfliktin intensiteetti oli UN OCHA:n mukaan kaikkein korkeimmalla tasolla vuonna 2017. Väkivalta on ollut keskimääräistä korkeammalla tasolla myös lopuissa Kunduzin piirikunnissa.
USA:n 31.1.2018 luokituksen mukaan Taliban toimi aktiivisesti Chardarassa, Dashti Archissa, Imam Sahibissa, Khanabadissa ja Qala-i-Zalissa. Aliabad ja Kunduz olivat kiisteltyjä alueita osapuolten välillä. BBC:n 31.1.2018 julkaiseman tutkimuksen mukaan Taliban teki keskimäärin useita hyökkäyksiä viikossa Chardaraan ja Dashti Archiin ja lähes viikoittain toistuvia hyökkäyksiä Imam Sahibiin ja Khanabadiin. Muualla maakunnassa Talibanin hyökkäyksiä esiintyi keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa. Talibanin lisäksi myös ISKP:lla oli läsnäolo Khanabadin piirikunnassa. Long War Journalin jatkuvasti päivittyvän arvion mukaan Taliban hallitsee Qala-i- Zalia ja taistelee hallituksen joukkojen kanssa vallasta lopuissa Kunduzin piirikunnissa.
Kunduz on yksi niistä kaupungeista, joihin Talibanin kevään 2018 hyökkäyskampanja on erityisesti kohdistunut. Kunduzissa aiheutui Afganistanin maakunnista viidenneksi eniten uhreja (128) tammikuussa 2018 pääasiassa Chardarassa 21.1.2018 puhjenneiden taisteluiden takia. Dashti Archin Laghmani-kylässä 2.4.2018 uskonnolliseen seremoniaan, johon osallistui satoja miehiä ja poikia, kohdistetussa Afganistanin ilmavoimien Talibania vastaan tarkoitetussa operaatiossa kuoli UNAMA:n mukaan ainakin 36 ihmistä ja haavoittui 71. Kuolleista 30 ja haavoittuneista 51 oli lapsia. Iskun seurauksena Kunduzissa aiheutui huhtikuussa Afganistanin maakunnista kolmanneksi eniten uhreja (223) Kabulin ja Ghaznin jälkeen. Dashti Archissa 13.5.2018 puhjenneissa taisteluissa kuoli Pajhwokin mukaan yhdeksän ja haavoittui viisi. Qala-i-Zalin piirikunta on useaan otteeseen vaihtanut hallintaa Afganistanin hallituksen ja Talibanin välillä. Toukokuun alussa UN OCHA:n mukaan noin 7000 ihmistä joutui pakenemaan QaIa-i-Zalin piirikunnassa puhjenneita taisteluita piirikunnan keskuksen läheiselle autiomaa-alueelle. Talibanin on raportoitu toukokuussa 2018 sulkeneen liikenteen Kunduzin ja Baghlanin välisellä valtatiellä. Taliban myös ylläpitää omia tarkastuspisteitään valtatien varrella.
UN OCHA on rekisteröinyt Kunduzissa 20.5.2018 mennessä 18 312 konfliktin takia maan sisäisesti siirtymään joutunutta, mikä on Faryabin jälkeen toiseksi eniten koko maassa. Heistä 6860 on paennut Chardarasta, 6132 Qala-i-Zalista, 4032 Imam Sahibista, 1 134 Khanabadista ja Dasht-i-Archista. Enemmistö heistä on joko pysynyt kotipiirikuntiensa sisällä tai päätynyt Kunduzin kaupunkiin.
EASO on kesäkuisessa Afganistania koskevassa julkaisussaan todennut Kunduzin maakunnassa vallitsevan aseellisen selkkauksen, mutta katsonut, että henkilökohtaisille olosuhteille tulee antaa painoarvoa arvioitaessa riskiä joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi. Näin ollen EASO:n käsitys on yhteneväinen Maahanmuuttoviraston soveltamiskäytännön kanssa. EASO toteaa samassa julkaisussaan edelleen, että hakemusten yksilöllisen arvioinnin toteutumiseksi on huomioitava, että eri piirikuntien ja alueiden turvallisuustilanteissa on vaihtelua.
Edellä sekä Maahanmuuttoviraston ja Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksissä esitetyn maatietouden perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että vaikka Kunduzin maakunnan ja siellä sijaitsevan Khanabadin piirikunnan turvallisuustilanne on sinänsä vaikea ja alueella voidaan katsoa vallitsevan aseellinen selkkaus, kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen Elgafaji-ratkaisussa tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne, jossa kuka tahansa olisi vaarassa yksinomaan alueella oleskelemisen vuoksi. Näin ollen toissijaisen suojelun myöntäminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella edellyttää hakijan näyttävän toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia.
Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään esittänyt, mitä edellä tarkoitetun kaltaisia seikkoja se katsoo hakijoiden tapauksessa olevan, vaan se on vedonnut lähinnä yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyviin seikkoihin. Maahanmuuttovirasto katsoo kaikki asiassa esitetty selvitys huomioiden, että hakijat eivät ole kyenneet esittämään sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella heidän voitaisiin katsoa olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa.
A ja B ovat antaneet selityksen, jossa todetaan muun ohella, että heidän kotialueellaan Khanabadin piirikunnassa on raportoitu säännöllisiä taisteluita hallituksen joukkojen ja Talibanin välillä, ja lisäksi myös ISKP (Islamic State Khorasan Province) on alueella vahvasti läsnä. Asiassa on joka tapauksessa otettava huomioon myös A:n ja B:n henkilökohtaisille olosuhteille ominaiset seikat, joiden perusteella on katsottava riittävästi selvitetyksi, että he olisivat kotimaahan palatessaan todellisessa vaarassa kärsiä vakavaa haittaa. Heihin on kohdistunut henkilökohtaista uhkaa Talibanin taholta, joten Talibanin vaikutusvallan kasvu Kunduzin maakunnassa aiheuttaa heille maan sisäisen selkkauksen yhteydessä erityistä henkilökohtaista vaaraa. Perheeseen kuuluu myös kolme pientä lasta, joista vanhin on syntynyt vuonna 2015 ja nuorin kesäkuussa 2018. Perheen vanhemmat ovat kokeneet pidempiaikaisesti hoitoa vaativia psyykkisiä oireita, kuten unettomuutta, päänsärkyä ja kohonnutta verenpainetta.
Selitys on lähetetty Maahanmuuttovirastolle tiedoksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan "henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua", kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja --- joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.
Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavaa:
(– –)
c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.
Direktiivin 35. perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset
Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.
Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:
1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;
2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;
3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.
Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:
1) valtio;
2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka
3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.
Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.
Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.
A:n ja B:n henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys
A ja B ovat etniseltä taustaltaan pataaneja ja uskonnoltaan sunnimuslimeja. He ovat kotoisin Kunduzin maakunnassa sijaitsevasta Khanabadin piirikunnasta. A:n perhe on omistanut maatilan, josta hänen serkkunsa ovat vaatineet osaa itselleen. A:n ollessa 11—12 -vuotias serkut ovat pahoinpidelleet hänet ja ampuneet hänen isänsä. Toinen kyseisistä serkuista on Talibanin komentaja. A:n isän kuoleman jälkeen maatila on ollut serkkujen hallinnassa. Useita vuosia myöhemmin serkut ovat ampuneet A:n veljen, kun tämä oli serkkujen kysyessä asiasta vastannut haluavansa maatilan takaisin. A ja B ovat voineet asua heidän kotikylässään rauhassa noin vuoden verran veljen kuoleman jälkeen. A:n serkut ovat alkaneet uhata perhettä uudelleen sen jälkeen, kun kyläläiset ovat kertoneet serkuille, että A:lle ja B:lle on syntynyt lapsi. Serkut ovat pelänneet, että pariskunta saa toisenkin poikalapsen ja että he kostavat serkuille. A ja B ovat muuttaneet Kunduzin kaupunkiin, jossa he ovat asuneet 7—8 kuukautta sukulaisten luona vaihdellen asuinpaikkaa.
A:lle ja B:lle on heidän Suomessa ollessaan syntynyt kaksi lasta.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset
Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että ajantasaisen maatiedon perusteella Kunduzin maakunnan turvallisuustilanne on jo pidemmällä aikavälillä ollut heikko, ja Taleban on vahvasti läsnä suuressa osassa maakuntaa. Myös ISKP:n on raportoitu toimivan maakunnan alueella. Hallinto-oikeus on katsonut, että vaikka maakunnan tietyissä osissa turvallisuustilanne on parempi, on maakunnan turvallisuustilannetta arvioitava piirikuntaa laajempana kokonaisuutena. Tähän nähden hallinto-oikeus on saatavilla olevan maatiedon perusteella arvioinut, että maakunnassa esiintyvä mielivaltainen väkivalta on sellaisella tasolla, että sen on katsottava aiheuttavan jokaiselle alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Hallinto-oikeus on katsonut, että asiassa on siten ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittajat joutuisivat kotialueelleen palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella vaaraan ei ole saatavilla tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta kuin turvapaikkaa koskevilta osin ja palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetun sisäisen paon edellytysten arvioimiseksi.
Asiassa on hallinto-oikeuden päätöksen johdosta ratkaistavana, onko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos A ja B ja heidän lapsensa palautetaan kotimaahansa, he joutuisivat kotialueellaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Tältä osin asiassa on keskeisesti arvioitavana, vallitseeko heidän kotialueellaan Kunduzin maakunnassa sellainen aseellinen selkkaus, että mielivaltaisen väkivallan laatu ja luonne huomioon ottaen heille tulisi myöntää toissijaista suojelua heidän henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Mikäli mielivaltaisen väkivallan tasoa Kunduzin maakunnassa ei katsota yltävän edellä mainitulle tasolle, on vielä arvioitava, ovatko A ja B esittäneet sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella heidän olisi katosottava olevan henkilökohtaisen vakavan haitan vaarassa kotialueelle palatessaan.
Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2017:71, KHO 2016:193, KHO 2016:194 ja KHO 2016:220 lausunut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisesta unionin tuomioistuimen asioissa Elgafaji (C-465/07) ja Diakité (C-285/12) antamista tuomioista ilmenevät tulkintaohjeet huomioon ottaen. Toissijaisen suojelun edellytysten voidaan katsoa lainkohdan nojalla täyttyvän ensinnäkin, jos tarkasteltavalla alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että hakija sinne palautettuna siviilihenkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kohdassa tarkoitettuun todelliseen vaaraan.
Väkivallan astetta Afganistanin tietyllä alueella arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, alueelta sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä alueella asuvien päivittäisen elämän olosuhteet.
Afganistania koskevasta maatiedosta voidaan yleisellä tasolla päätellä, että konfliktissa esiintyy huomattavaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Paikallisten aseellisten selkkausten taso voidaan arvioida saavuttavan intensiivisimmillään tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella niin korkean asteen, että mielivaltaisen väkivallan on katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.
A:n ja B:n kotialueen turvallisuustilanteen osalta korkein hallinto-oikeus ottaa huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä ja Maahanmuuttoviraston korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämän maatietouden, jota on pidettävä olennaisilta osiltaan edelleen ajantasaisena. Tämän perusteella turvallisuustilannetta Kunduzissa voidaan luonnehtia vaikeaksi. Korkein hallinto-oikeus arvioi kuitenkin toisin kuin hallinto-oikeus, ettei aseellisen selkkauksen kuitenkaan voida arvioida saavuttaneen niin korkeaa asteetta, että mielivaltaisen väkivallan olisi katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.
Tähän nähden toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä on arvioitava ottamalla turvallisuustilanteen lisäksi huomioon hakijoiden henkilökohtaiset olosuhteet. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa on harkittava, onko hakija hänen henkilöönsä tai hänen edustamaansa henkilöryhmään liittyvän erityisen kiinnostuksen kohteena siten, että hänelle tämän vuoksi tulee myöntää oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Tässä harkinnassa on otettava huomioon muun ohella hänen sukupuoleensa, ikäänsä, henkilökohtaisiin kokemuksiinsa sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään tai vähemmistöön kuulumiseen liittyvät seikat. Lisäksi henkilökohtaisia olosuhteita ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla arvioitaessa henkilön haavoittuvalle asemalle on annettava asianmukainen painoarvo. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua. Kun otetaan huomioon Kunduzin maakunnan, mukaan lukien nyt kysymyksessä oleva perheen täsmällisempi kotialue Khanabadin piirikunnassa, vaikea ja epävakaa turvallisuustilanne, on henkilökohtaisilla olosuhteilla enää vähäinen merkitys.
A ja B ovat etniseltä taustaltaan pataaneja ja uskonnoltaan sunnimuslimeja, joten he kuuluvat alueensa valtaväestöön. Heidän perheeseensä kuuluu kolme vuosina 2015, 2016 ja 2018 syntynyttä lasta. He ovat kertomansa mukaan jättäneet X:n kotikylässä sijaitsevan kotinsa ja muuttaneet Kunduzin kaupunkiin, koska he ovat pelänneet A:n serkkujen kohdistavan heihin oikeudenloukkauksia maariidan vuoksi. Kunduzin kaupungissa he ovat kertomansa mukaan asuneet 7–8 kuukauden ajan eri sukulaisten luona. A:n serkku, johon A:n perheellä on ollut riitaisat välit, on Taliban-komentaja. Vaikka A:n tai B:n ei voida katsoa profiloituneen Talibanin vastustajiksi, voidaan kuitenkin arvioida, että se seikka, että he ovat riitaisissa väleissä paikallisen Taliban-komentajan kanssa, voi kasvattaa heidän riskiään joutua alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan uhreiksi. Lapsiperheenä heidän on myös katsottava olevan haavoittuvassa asemassa.
Kun otetaan huomioon A:n ja B:n kotialuetta koskeva ajantasainen maatieto ja heidän henkilökohtaiset olosuhteensa, asiassa on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että he olisivat Afganistaniin palautettuna kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa tarkoitetussa todellisessa vaarassa kärsiä 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella heidän kotialueellaan ei ole saatavilla vaaraan tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua.
Näillä perusteilla asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisen sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.