KHO:2024:122

A:lle myönnetyt ampuma-aseiden hallussapitoluvat oli peruutettu, kun A oli syyllistynyt ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun muuhun rikokseen, joka osoitti hänet sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, olisiko A:lle tullut antaa ampuma-aselain 69 §:n 1 momentissa tarkoitettu varoitus aseiden hallussapitolupien peruuttamisen sijaan.

Kun otettiin huomioon, että ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa oli kysymys ampuma-asedirektiivin (EU) 2021/555 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja 6 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuvasta ehdottomasta ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamisperusteesta ja että jäsenvaltiot eivät voineet poiketa direktiivissä säädetyistä ehdottomista luvan peruuttamisperusteista niitä lieventävästi, varoituksen antaminen luvan peruuttamisen sijaan ei ollut mahdollista ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin soveltamisen yhteydessä.

Ampuma-aselaki 67 § 1 momentti 4 kohta ja 69 § 1 momentti

Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2021/555 6 artikla 1 kohta b alakohta ja 2 kohta toinen alakohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 9.3.2023 nro 636/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian siltä osin kuin kysymys on varoituksen antamisesta ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamisen sijasta. Muilta osin valituslupahakemus hylätään.

Valitus hylätään siltä osin kuin valituslupa on myönnetty. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

(1) A:lle on 31.7.2022 annettu 24 päiväsakon suuruinen sakkovaatimus järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta ja haitanteosta virkamiehelle. Syyttäjä on vahvistanut sakon 14.9.2022. Asiassa on ollut kysymys siitä, että A on 30.7.2022 ollut voimakkaasti päihtyneenä häiriöksi konsertissa. A on käyttäytynyt aggressiivisesti järjestyksenvalvojia kohtaan. Hänet on jouduttu raudoittamaan tilanteen rauhoittamiseksi. Kiinniottamisen yhteydessä hän on vastustanut toimenpidettä ja purrut järjestyksenvalvojaa. A ei ole totellut poliisin antamia käskyjä ja kehotuksia, ja hänet on jouduttu kantamaan poliisiautoon sekä päihtyneiden säilytystiloihin. A on ollut poliisilakiperusteisesti kiinniotettuna asiaan liittyen.

(2) Itä-Suomen poliisilaitos on päätöksellään 2.11.2022 peruuttanut A:n yhdeksän ampuma-aseen hallussapitoluvat ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla ja ottanut aseet sekä patruunat haltuunsa ampuma-aselain 91 §:n nojalla. Päätöksessä A:n on katsottu syyllistyneen ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita. Päätöksen mukaan aselupien peruuttaminen ei ole kohtuutonta, kun otetaan huomioon A:n syyllistyminen järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamiseen ja haitantekoon virkamiehelle, niiden teonkuvausten mukaiset olosuhteet ja teoista määrätty seuraamus. Lisäksi päätöksessä on todettu, että ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin sanamuodosta ilmenevästi siinä luetellut peruutusperusteet ovat ehdottomia, joten poliisilaitos ei voi antaa A:lle varoitusta luvan peruuttamisen sijasta.

(3) Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja vaatimukset suullisen käsittelyn järjestämisestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ensisijaisen vaatimuksen päätöksen kumoamisesta sekä toissijaisen vaatimuksen, jonka mukaan aselupien peruuttaminen tulisi muuttaa varoitukseksi.

(4) Toissijaisen vaatimuksen osalta hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut ampuma-aselain 67 §:n muutoksen 724/2019 taustaa ja esitöitä (HE 179/2018 vp) sekä lakimuutoksen taustalla vaikuttaneen aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/853 (asedirektiivi) säännöksiä. Hallinto-oikeus on todennut, ettei ampuma-aselain 69 §:n 1 momenttia varoituksen antamisesta ole muutettu edellä mainitun lainmuutoksen yhteydessä, eikä kyseistä säännöstä siten ole rajattu niin, että se koskisi vain lain 67 §:n 2 momentissa tarkoitettuja harkinnanvaraisia aselupien peruuttamisperusteita. Ampuma-aselain 69 §:n 1 momentin mukaisen varoituksen antaminen on kyseisessä säännöksessä säädettyjen edellytysten täyttyessä lainmuutoksen jälkeenkin mahdollista ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Poliisilaitos on siten tältä osin soveltanut lakia virheellisesti. Kun otetaan huomioon se, että poliisilaitos on päätöksessään kuitenkin arvioinut aselupien peruuttamisen kohtuullisuutta, sekä asian laatu ja sen luonne, valituksenalaista päätöstä ei ole virheellisen lain soveltamisen vuoksi syytä kumota ja asiaa palauttaa poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

(5) Hallinto-oikeus on lisäksi todennut, että ampuma-aselain 69 §:n sanamuodon mukaan varoituksen antamisesta peruuttamisen sijasta päättää lupaviranomainen ja lupaviranomaisella on varoituksen antamista harkitessaan harkintavaltaa. Ensisijainen velvollisuus esittää selvitystä olosuhteiden kohtuuttomuudesta on valittajalla. Valittaja on tuonut poliisilaitoksen käsittelyssä esille syyksi luettuihin rikoksiin johtaneita tapahtumia sekä terveydentilaansa, elämäntapaansa ja harrastamiseensa liittyviä seikkoja. Poliisilaitos ei ole kuitenkaan arvioinut asiaa virheellisesti, kun se on todennut, että valittajan aselupien peruuttaminen ei ole ollut kohtuutonta. Kun otetaan huomioon tekojen laatu ja teoista määrätty rangaistus, aselupien peruuttamista ei voida pitää kokonaisuutena arvioiden valittajan olosuhteisiin nähden kohtuuttomana myöskään hallinto-oikeudessa esitetyn selvityksen perusteella. Varoituksen antamiselle ei siten ole asiassa edellytyksiä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Toni Sarivirta, Marjo Wenho ja Miika Laine, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6) A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan ja hänelle määrätään annettavaksi varoitus tai asia palautetaan Itä-Suomen poliisilaitokselle. A on myös vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

(7) Itä-Suomen poliisilaitos on vaatinut A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

(8) Poliisihallitus on vaatinut A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen

(9) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

(10) Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muutoin kuin varoituksen antamisen edellytysten osalta ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Asian ratkaiseminen siltä osin kuin valituslupa on myönnetty

Kysymyksenasettelu

(11) Asiassa jää valituslupahakemuksen hylkäämisen jälkeen ratkaistavaksi, olisiko muutoksenhakijalle tullut antaa ampuma-aselain 69 §:n 1 momentissa tarkoitettu varoitus ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamisen sijaan.

Osapuolten kannanotot

(12) A:n mukaan lupaviranomainen on soveltanut ampuma-aselakia väärin, kun se on katsonut, ettei varoituksen antaminen ole mahdollista ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohtaa sovellettaessa. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei varoituksen antamista ole asedirektiivin perusteella suljettu pois seuraamusvalikoimasta. Hallinto-oikeuden mukaan lupaviranomainen ei ole kuitenkaan ylittänyt harkintavaltaansa määrätessään aseluvat peruutettavaksi. Tämä tulkinta on muutoksenhakijan kannalta kohtuuton. Muutoksenhakijalla on terveydellinen syy siihen, että hänen menettelynsä on ollut yksittäistapauksessa rajumpaa, eikä muutoksenhakijalla ole muuta rikoshistoriaa. Seuraamus tulee muuttaa varoitukseksi.

(13) Itä-Suomen poliisilaitos on todennut päätösharkintansa sisältäneen kokonaisharkintaa, jossa on otettu huomioon ampuma-aselain 69 §:n mukainen mahdollisuus varoituksen antamiseen. Kokonaisharkinnan perusteella ampuma-aselupien peruuttaminen ei ole kohtuutonta ottaen huomioon muutoksenhakijan syyllistyminen nyt kysymyksessä oleviin rikoksiin.

(14) Poliisihallituksen mukaan ampuma-aselain 67 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 179/2018 vp) on todettu asedirektiivin jäsenvaltioille asettamiin velvoitteisiin viitaten, että lain 67 §:n 1 momentin mukaisia ehdottomia ja 2 momentin mukaisia harkinnanvaraisia luvan peruttamisperusteita muutetaan siten, että peruuttaminen ei ole enää harkinnanvaraista niissä tapauksissa, joissa luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty. Tässä tapauksessa muutoksenhakijalle ei olisi myönnetty aselupaa. Muutoksenhakijan käytös osoittaa välinpitämätöntä suhtautumista säädöksiin sekä yleistä järjestystä ja turvallisuutta ylläpitäviin tahoihin. Sovelletun peruutusperusteen sanamuoto on ehdoton. Lähtökohtana laintulkinnassa tulisi olla sanamuodon mukainen tulkinta. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös on lopputulokseltaan oikea.

Sovellettavat oikeusohjeet

(15) Ampuma-aselain 67 §:n (724/2019) 1 momentin 4 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa ja aseenkäsittelylupa on peruutettava, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 2 tai 4 a §:ssä tarkoitettuun rikokseen taikka muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

(16) Saman lain 69 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen ja asevastaavalle, asekeräilijälle tai ampuma-asekouluttajalle hyväksynnän antanut viranomainen voi ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan taikka hyväksynnän peruuttamisen sijasta antaa varoituksen, jos luvan tai hyväksynnän peruuttaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta.

(17) Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/555 (jäljempänä ”vuoden 2021 asedirektiivi”) 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista jäsenvaltiot voivat sallia ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon ainoastaan henkilöille, joilla on siihen hyväksyttävä peruste ja jotka eivät oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle; sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltaisesta rikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon.

(18) Saman artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaan jäsenvaltioilla on oltava käytössään seurantajärjestelmä, jonka toiminta voi olla jatkuvaa tai ajoittaista ja jolla varmistetaan, että kansallisen lainsäädännön mukaiset luvan saannin edellytykset täyttyvät luvan koko voimassaolon ajan ja muun muassa asian kannalta merkityksellisiä lääketieteellisiä ja psykologisia tietoja arvioidaan. Yksityiskohtaiset järjestelyt määritetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos jokin näistä luvan myöntämisen edellytyksistä ei enää täyty, jäsenvaltioiden on peruutettava kyseinen lupa.

(19) Direktiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa lainsäädännössään tiukempia säännöksiä kuin tässä direktiivissä säädetyt, jollei 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioissa asuville myönnetyistä oikeuksista muuta johdu.

(20) Hallituksen esityksessä ampuma-aselain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 179/2018 vp) on ampuma-aselain 67 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2017/853 (jäljempänä ”asedirektiivi”) 5 artiklasta, jota direktiivin (EU) 2021/555 6 artikla vastaa, muun ohella seuraavaa:

”Asedirektiivin mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus peruuttaa ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa, jos direktiivin 5 artiklassa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty. Aikaisemmin luvan peruuttaminen oli harkinnanvaraista. Direktiivin 5 artiklan mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä ampuma-aseiden hankkimiselle ja hallussapidolle on hyväksyttävä peruste, pääasiassa 18 vuoden ikä tietyin poikkeusmahdollisuuksin ja se, että henkilö ei oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle ja tai yleiselle turvallisuudelle. Direktiivin mukaan sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltarikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon.

Asedirektiivimuutoksen johdosta ampuma-aselain 67 §:n mukaisia ehdottomia ja harkinnanvaraisia luvan peruuttamisperusteita tulisi muuttaa niin, että niissä tapauksissa, joissa luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, peruuttaminen ei olisi enää harkinnanvaraista. (---)

Pykälän ensimmäisen momentin ehdottomiin peruuttamisperusteisiin lisättäisiin uudet 4–8 kohdat. Näitä kohtia pääosin vastaavat kohdat ovat aiemmin kuuluneet pykälän toisen momentin mukaisiin harkinnanvaraisiin luvan peruuttamisperusteisiin.”

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(21) Varoituksen antamista ampuma-aseluvan peruuttamisen sijaan koskevassa ampuma-aselain 69 §:n 1 momentissa ei tehdä eroa sen osalta, millä perusteella lupa on tullut tai voitu peruuttaa.

(22) Ampuma-aselain 15.7.2019 voimaan tulleella muutoksella (724/2019) ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamista koskevaa lain 67 §:ää on muutettu siten, että säännös täyttää asedirektiiviin tehtyjen muutosten asettamat vaatimukset. Poliisilaitoksen valituksenalaisen päätöksen ajankohtana on ollut voimassa vuoden 2021 asedirektiivi, jonka 6 artiklan 1 kohta vastaa edellä mainitun ampuma-aselain muutoksen ajankohtana voimassa olleen asedirektiivin 5 artiklan 1 kohtaa.

(23) Vuoden 2021 asedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia ampuma-aseiden hallussapidon vain henkilöille, jotka eivät oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle. Saman artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan hallussapitolupa on peruutettava, mikäli luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty.

(24) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vuoden 2021 asedirektiivi ei sisällä säännöksiä ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamisen sijaan annettavasta varoituksesta. Direktiivin 3 artikla mahdollistaa lähtökohtaisesti sen, että jäsenvaltio antaa lainsäädännössään direktiivissä säädettyä tiukempia säännöksiä ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamisesta. Jäsenvaltiot eivät sen sijaan voi poiketa direktiivissä määrätyistä ehdottomista ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamisperusteista lievempään suuntaan, esimerkiksi käyttämällä luvan peruuttamisen sijaan varoitusta.

(25) Asedirektiivin mukaiset ehdottomat ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamisperusteet on Suomessa pantu täytäntöön siten, että ampuma-aselain 67 §:n 1 momenttiin on sisällytetty hallussapitolupien ehdottomat peruuttamisperusteet. Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohta perustuu asedirektiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, jota vuoden 2021 asedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohta nykyisin vastaa.

(26) Kun ampuma-aselain 67 §:ää tarkistettiin vastaamaan asedirektiivin vaatimuksia, varoitusta koskevaa ampuma-aselain 69 §:ää ei muutettu. Sanamuotonsa mukaan säännös koskee kaikkia tilanteita, joissa ampuma-aselupa on peruutettu, mukaan lukien tilanteet, joissa lupa on peruutettu lain 67 §:n 1 momentin ehdottomien luvan peruuttamisperusteiden nojalla. Edellä mainitun lainmuutoksen esitöissä ei myöskään käsitelty ampuma-aselain 67 §:ää koskevan muutoksen suhdetta lain 69 §:ään.

(27) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kun ampuma-aselain 67 §:n 1 momenttia ja 69 §:n 1 momenttia tulkitaan vuoden 2021 asedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, varoituksen antaminen ei ole mahdollista silloin, kun lupa on tullut peruuttaa lain 67 §:n 1 momentin ehdottoman peruuttamisperusteen nojalla. Varoitus on siten mahdollista antaa vain saman pykälän 2 momentin harkinnanvaraisten peruuttamisperusteiden soveltamisen yhteydessä.

(28) Koska A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat on tullut peruuttaa ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisella ehdottomalla peruuttamisperusteella, hänelle ei ole voitu antaa luvan peruuttamisen sijaan varoitusta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

3. Oikeudenkäyntikulut

(29) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Eija Siitari, Anne Nenonen, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Eija Siitarin äänestyslausunto:

”Myönnän valitusluvan myös siltä osin, onko A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat voitu peruttaa ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.

Velvoitettuna lausumaan varoituksen antamisesta luvan peruuttamisen sijaan, olen samaa mieltä kuin enemmistö.”