KHO:2021:116
A oli tuomittu petoksesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hän oli erehdyttänyt Kansaneläkelaitosta maksamaan hänelle perusteetonta peruspäivärahaa 3 024,60 euroa ja perusteetonta asumistukea 672,64 euroa. A oli ilmoittanut olleensa työtön, vaikka hän oli ollut tuona aikana aina tarvittaessa töissä. Työssäolonsa vuoksi A ei olisi ollut oikeutettu täysimääräiseen työttömyysetuuteen ja asumistukeen.
Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:lle myönnetty ampuma-aseen hallussapitolupa tullut peruuttaa. Kysymys ei ollut ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa nimenomaisesti mainitusta rikoksesta eikä asedirektiivissä mainitusta tahallisesta väkivaltaisesta rikoksesta, joten lupaviranomaiselle oli jätetty harkintavaltaa arvioida, minkälainen muu rikos on sellainen, joka osoittaa luvanhaltijan sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että petosta oli pidettävä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna rikoksena, jos tekoa oli kokonaisuudessaan pidettävä sellaisena, että se osoittaa tekijässä vaarallisuutta tai piittaamattomuutta, minkä vuoksi hän on sopimaton hankkimaan tai pitämään hallussaan ampuma-aseita. Petos rikoksena ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ollut osoitus tekijänsä välinpitämättömästä suhtautumisesta omaan tai toisten henkilöiden turvallisuuteen. Petokseen syyllistyminen voi kuitenkin esimerkiksi laajamittaisena rikollisena toimintana tai osana järjestäytynyttä rikollisuutta osoittaa tekijässään sellaista yleistä piittaamattomuutta, joka voi ilmentyä myös muiden turvallisuutta tai yleistä järjestystä vaarantavana ampuma-aseen käyttämisenä.
Kun otettiin huomioon A:n tekoon liittyneet olosuhteet, tekoa ei ollut, vaikka teosta oli tuomittu vankeusrangaistus, tässä tapauksessa kokonaisuutena arvioitava sellaiseksi, että ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyt edellytykset olisivat täyttyneet.
Äänestys 3-2
Ampuma-aselaki 67 § 1 momentti 4 kohta
Päätös, jota valitus koskee
Turun hallinto-oikeus 18.12.2020 nro 20/0234/1
Asian aikaisempi käsittely
Lounais-Suomen poliisilaitos on 24.7.2019 tekemällään päätöksellä (numero 2019/43772) ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan (1/1998) nojalla peruuttanut A:n ampuma-aseen hallussapitoluvan.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksen johdosta kumonnut poliisilaitoksen päätöksen.
Hallinto-oikeus on selostettuaan ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan (1/1998) ja ampuma-aselain 67 §:n (724/2019) 1 momentin 4 kohdan säännökset sekä hallituksen esityksessä HE 179/2018 vp lausuttua perustellut päätöstään seuraavasti:
Valituksenalainen poliisilaitoksen päätös on tehty 24.7.2019. Poliisilaitos on soveltanut asiassa ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohtaa sellaisena kuin se on laissa 1/1998. Laki ampuma-aselain muuttamisesta (724/2019) on tullut voimaan 15.7.2019 ja lailla on muutettu muun muassa ampuma-aselain 67 §. Hallinto-oikeus toteaa, ettei ampuma-aselain muuttamisesta annettuun lakiin sisälly sellaista siirtymäsäännöstä, josta johtuisi, että ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamista koskevaan asiaan, joka on tullut vireille ennen kyseisen lain voimaantuloa, sovellettaisiin kyseisen lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Poliisilaitoksen olisi siten tullut soveltaa asiassa ampuma-aselain 67 §:ää sellaisena kuin se on ollut voimassa päätöksentekohetkellä 24.7.2019.
Valituksenalaisessa asiassa on hallinto-oikeudessa arvioitavana, osoittaako petos, josta A on tuomittu, hänet valituksenalaista päätöstä annettaessa voimassa olleen ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-asetta. Ampuma-aselain 67 §:ää on muutettu lailla 724/2019 muun ohella siten, että syyllistyminen sellaiseen rikokseen, joka osoittaa henkilön sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita, johtaa luvan peruuttamiseen ilman harkintaa. Hallinto-oikeus katsoo, ettei ampuma-aselain muutoksella ole kuitenkaan tarkoitettu muuttaa poliisilaitoksen asiassa soveltamaan edeltävään ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan (1/1998) sääntelyyn nähden sitä, millaiset rikokset tulee katsoa sellaisiksi rikoksiksi, jotka osoittavat luvanhaltijan sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita. Ampuma-aselain 15.7.2019 voimaan tulleella muutoksella ei siten ole katsottava olevan vaikutusta valituksenalaista asiaa oikeudellisesti arvioitaessa, eikä asiaa ole lain soveltamisessa tapahtuneen virheen vuoksi syytä palauttaa poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.
A on Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 5.6.2019 tuomittu petoksesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika päättyy 5.6.2021. Lainvoimaisen tuomion mukaan A on hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Kansaneläkelaitosta (Kela) maksamaan hänelle ajalta 20.4.–4.9.2015 perusteetonta peruspäivärahaa 3 024,60 euroa ja ajalta 1.6.–31.10.2015 perusteetonta asumistukea 672,64 euroa aiheuttaen täten Kelalle yhteensä 3 697,24 euron suuruisen taloudellisen vahingon. A on erehdyttänyt Kelaa ajalla 15.5.–11.10.2015 antamissaan ilmoituksissa työttömyysajasta, joissa hän on ilmoittanut olleensa työtön ajalla 20.4.–4.9.2015, vaikka hän on todellisuudessa ollut tuona aikana aina tarvittaessa töissä. Työssäolonsa vuoksi A ei ole ollut oikeutettu täysimääräiseen työttömyysetuuteen ja asumistukeen. Asumistuen osalta A on ilmoittanut työssäolostaan Kelalle työttömyysetuuden hakemisen yhteydessä vasta 7.12.2015, minkä vuoksi hänelle on maksettu perusteetonta asumistukea.
Vaikka A:n syyllistyminen edellä mainittuun tekoon ei liity ampuma-aseisiin eikä teolla ole vaikutettu kenenkään henkeen tai terveyteen, sillä on epärehellisyysrikoksena merkitystä arvioitaessa hänen käyttäytymisellään osoittamaansa sopivuutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Peruuttamisharkinnassa ei arvioida henkilön teon moitittavuutta sinänsä, vaan sitä, täyttääkö hän tekonsa jälkeenkin ampuma-aselaissa ampuma-aseen hallussapitoon oikeutetulle henkilölle yleisen turvallisuuden takaamiseksi säädetyt edellytykset.
Hallinto-oikeus toteaa, että A:lle teosta tuomittu vankeusrangaistus lähtökohtaisesti puoltaa luvan peruuttamista. Kysymyksessä on kuitenkin yksittäinen petos, eikä A:n ole todettu myöhemmin syyllistyneen samankaltaiseen tai muuhun rikokseen. Ottaen lisäksi huomioon rikoksen laatu, tekotapa ja tavoitellun hyödyn suuruus ei asiassa voida kokonaisuutena arvioiden katsoa, että A ei täyttäisi hänen syykseen luetun rikoksen johdosta ampuma-aselaissa ampuma-aseen hallussapitoon oikeutetulle henkilölle yleisen turvallisuuden takaamiseksi säädettyjä edellytyksiä. Poliisilaitos ei ole voinut päätöstä tehdessään katsoa kyseisen rikoksen perusteella A:ta sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-asetta. Poliisilaitos ei ole näin ollen voinut päätöksessään mainituilla perusteilla peruuttaa A:n ampuma-aseen hallussapitolupaa.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla Partanen, Juho Vuori ja Sami Kouki. Esittelijä Tuomas Paulin.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Poliisihallitus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Vakiintuneen poliisin lupalinjan ja hallinto-oikeuksien käytännön mukaan petos on sellainen teko, jonka perusteella aseluvat on voitu peruuttaa. Hallinto-oikeuden kanta, jonka mukaan petos ei olisi sellainen rikos, jonka perusteella lupa voitaisiin peruuttaa, ei ole lainsäätäjän tarkoituksen mukainen. Lähtökohtana säädösvalmistelussa on ollut se, että vankeustuomioon johtavat rikokset olisivat sellaisia, joiden perusteella lupa tulisi lähtökohtaisesti peruuttaa.
Vaikka kysymyksessä on yksittäinen teko, siitä on tuomittu vankeusrangaistukseen, joka on merkittävä rangaistus. Näin ollen poliisi ei tee enää sellaista ampuma-aselain aiemman 67 §:n 2 momentin mukaista harkintaa, jossa arvioidaan kokonaisuutena rikoksen laatu, tekotapa ja tavoitellun hyödyn suuruus, vaan on arvioitava, voidaanko luvanhaltijaa pitää teon jälkeen soveltuvana aseluvan haltijaksi. Näin ollen myöskään hallinto-oikeuden ei olisi tullut käyttää harkinnanvaraista arviointimenettelyä.
Kun kysymyksessä on vankeudella sanktioitu teko, yleinen lainkuuliaisuus sekä teon osoittama välinpitämättömyys ja piittaamattomuus säännösten noudattamisesta edellyttävät, että henkilön katsotaan olevan sopimaton aseluvanhaltijaksi. Rikoslain 36 luvun 1 §:ssä säädetty petos edellyttää tekomuotona henkilön omaa toimintaa eli aktiivisuutta teon suhteen. Ampuma-aseisiin liittyy voimakas tarve suojata yleistä järjestystä ja turvallisuutta, mikä edellyttää ampuma-aselupien haltijoilta erityistä huolellisuutta ja lain noudattamista. Tämä tukee sitä, että petos täyttää ehdottoman aselupien peruutuksen perusteen.
A on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:
Valituksessa on virheellisesti väitetty, että A:n syyksi luettu petos olisi sellainen rikos, jonka suhteen viranomaisella ei ampuma-aseluvan peruuttamisen suhteen olisi harkintavaltaa. Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan on ollut tarkoitus koskea luvan peruuttamista tiettyihin törkeisiin rikoksiin syyllistymisen perusteella. A:n syyksi luettu petos ei kuulu kyseisessä kohdassa mainittuihin rikoksiin, eikä teko muutoinkaan ole törkeä.
Lounais-Suomen poliisilaitos on antanut asiassa lausunnon.
Poliisihallitus on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:lle.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää Poliisihallitukselle valitusluvan ja tutkii asian.
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Asiassa merkityksellisiä säännöksiä esitöineen
Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa ja aseenkäsittelylupa on peruutettava, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 2 tai 4 a §:ssä tarkoitettuun rikokseen taikka muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.
Saman pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa ja aseenkäsittelylupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltija on syyllistynyt rikoslain 50 luvun 1, 2 a tai 4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen taikka ampuma-aserikokseen, ampuma-aserikkomukseen tai muuhun ampuma-asetta käyttäen tehtyyn rangaistavaan tekoon.
Hallituksen esityksessä ampuma-aselain ja eräiden muiden lakien muuttamiseksi (HE 179/2018 vp) on ampuma-aselain 67 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella seuraavaa:
Asedirektiivin mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus peruuttaa ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa, jos direktiivin 5 artiklassa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty. Aikaisemmin luvan peruuttaminen oli harkinnanvaraista. Direktiivin 5 artiklan mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä ampuma-aseiden hankkimiselle ja hallussapidolle on hyväksyttävä peruste, pääasiassa 18 vuoden ikä tietyin poikkeusmahdollisuuksin ja se, että henkilö ei oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle ja tai yleiselle turvallisuudelle. Direktiivin mukaan sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltarikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon.
Asedirektiivimuutoksen johdosta ampuma-aselain 67 §:n mukaisia ehdottomia ja harkinnanvaraisia luvan peruuttamisperusteita tulisi muuttaa niin, että niissä tapauksissa, joissa luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, peruuttaminen ei olisi enää harkinnanvaraista. Voimassaolevan ampuma-aselain 67 §:n mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon myönnetty lupa on voitu jättää peruuttamatta, vaikka henkilö olisi syyllistynyt rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussaan aseita tai luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia, koska nämä peruuttamisperusteet ovat olleet harkinnanvaraisia. Kuitenkin ampuma-aselain 45 §:n 1 momentin mukaan yleisenä edellytyksenä luvan myöntämiselle on se, että henkilö on sopiva käyttäytymiseltään ja terveydentilaltaan.
(---)
Pykälän ensimmäisen momentin ehdottomiin peruuttamisperusteisiin lisättäisiin uudet 4–8 kohdat. Näitä kohtia pääosin vastaavat kohdat ovat aiemmin kuuluneet pykälän toisen momentin mukaisiin harkinnanvaraisiin luvanperuuttamisperusteisiin.
Ensimmäisen momentin 4 kohta koskisi luvan peruuttamista tiettyihin törkeisiin rikoksiin syyllistymisten perusteella ja se on aiemmin kuulunut pykälän toisen momentin mukaisiin harkinnanvaraisiin peruuttamisperusteisiin. Tällaisia rikoksia olisivat törkeät väkivaltaista käyttäytymistä osoittavat rikokset tai rikoslain 50 luvun 2 ja 4 a §:ssä tarkoitettu rikos eli törkeä huumausainerikos tai törkeä huumausainerikoksen edistäminen. Lisäksi peruuttamiseen johtaisi muu rikos, joka osoittaisi luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Rikos, joka osoittaisi luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia voisi olla esimerkiksi muu kuin törkeä väkivaltarikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tai sen valmistelu, törkeä metsästysrikos tai muu sellainen rikos, josta voidaan tuomita vankeusrangaistukseen, kuten talousrikos tai liikennerikos. On perusteltua, että törkeää väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen syyllistyminen, kuten pahoinpitely tai raiskaus johtaisivat ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamiseen. Lisäksi olisi perusteltua, että peruuttamiseen johtaisivat muut rikokset, jos lupaviranomainen katsoo niiden osoittavan luvanhaltijan sopimattomaksi ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon.
Asedirektiivin mukaan tahalliseen väkivaltarikokseen syyllistymisen on katsottava viittaavan siihen, että henkilö voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle ja tai yleiselle turvallisuudelle. Luvan peruuttaminen ensimmäisen momentin 4 kohdan perusteella vaatisi sitä, että luvanhaltija on tuomittu pykälässä mainitusta törkeästä rikoksesta taikka muusta sellaisesta rikoksesta, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Rikokseen syyllistymisen voidaan katsoa osoittavan, ettei luvanhaltija täytä lain 45 §:n mukaisia luvansaajaa koskevia edellytyksiä käyttäytymisensä vuoksi.
(---)
Pykälän toinen momentti koskisi harkinnanvaraisia peruuttamisperusteita, kuten myös voimassa olevassa laissa. Lupiin, jotka voidaan peruuttaa tietyissä tilanteissa, lisättäisiin aseenkäsittelylupa samoin perustein kuin se lisättiin ensimmäiseen momenttiin. Rikosperusteisista syistä luvan peruuttaminen olisi harkinnanvaraista ensinnäkin rikoslain 50 luvun 1 ja 2 a ja 4 §:ssä tarkoitettuihin rikoksiin syyllistymisen perusteella. Näitä rikoksia olisivat huumausainerikos, huumausaineen käyttörikos, huumausainerikoksen valmistelu ja huumaus-ainerikoksen edistäminen. Lisäksi peruuttaminen olisi harkinnanvaraista ampuma-aserikokseen tai ampuma-aserikkomukseen syyllistymisen perusteella taikka muun ampuma-asetta käyttäen tehdyn rangaistavan teon perusteella. Harkinnanvaraisena peruuttamisperusteena olisivat myös muut rikokset, jotka voivat osoittaa luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita. Näissä tapauksissa lupa peruutettaisiin, jos rikokseen tai rikoksiin syyllistymisen katsottaisiin osoittavan luvanhaltijan sopimattomuus. Esimerkiksi toistuva rikoksiin syyllistyminen voisi osoittaa luvanhaltijan sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita tai aseen osia.
Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY (asedirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/51/EY 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista jäsenvaltiot voivat sallia ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon ainoastaan henkilöille, joilla on siihen hyväksyttävä peruste ja jotka eivät oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle; sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltaisesta rikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon.
Saman artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan, jos jokin näistä luvan myöntämisen edellytyksistä ei enää täyty, jäsenvaltioiden on peruutettava kyseinen lupa.
Direktiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa lainsäädännössään tiukempia säännöksiä kuin tässä direktiivissä säädetyt, jollei 12 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioissa asuville myönnetyistä oikeuksista muuta johdu.
Asiassa saatu selvitys
Käräjäoikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan A on hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Kansaneläkelaitosta (Kela) maksamaan hänelle ajalta 20.4.–4.9.2015 perusteetonta peruspäivärahaa 3 024,60 euroa ja ajalta 1.6.–31.10.2015 perusteetonta asumistukea 672,64 euroa aiheuttaen täten Kelalle yhteensä 3 697,24 euron suuruisen taloudellisen vahingon. A on erehdyttänyt Kelaa ajalla 15.5.–11.10.2015 antamissaan ilmoituksissa työttömyysajasta, joissa hän on ilmoittanut olleensa työtön ajalla 20.4.–4.9.2015, vaikka hän on todellisuudessa ollut tuona aikana aina tarvittaessa töissä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n petoksesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Poliisilaitos on peruuttanut A:n ampuma-aseen hallussapitoluvan, koska poliisilaitos on katsonut A:n syyllistyneen rikokseen, joka osoittaa sopimattomuutta aseen hallussapitoon.
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut poliisilaitoksen päätöksen ja päätöksessään katsonut muun ohella, että kokonaisuutena arvioiden asiassa ei voida katsoa, ettei A täyttäisi hänen syykseen luetun rikoksen johdosta ampuma-aseen hallussapitoon oikeutetulle henkilölle yleisen turvallisuuden takaamiseksi säädettyjä edellytyksiä.
Oikeudellinen arviointi ja lopputulos
Asiaan sovellettavan säännöksen osalta korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden esittämillä perusteilla, että poliisilaitoksen olisi tullut päätöksessään soveltaa päätöksentekohetkellä voimassa ollutta ampuma-aselain 67 §:ää (724/2019). Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin hallinto-oikeus, ettei asiaa tämän vuoksi ole syytä palauttaa poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.
Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle myönnetty ampuma-aseen hallussapitolupa tullut peruuttaa ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.
Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi (HE 183/1997 vp) on edellytetty, että lupaviranomaiselle jätetään ampuma-aseluvan peruuttamiseen riittävästi harkinnanvaraa. Kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Asedirektiivin muutoksen johdosta ampuma-aselain 67 §:n mukaisia ehdottomia ja harkinnanvaraisia luvan peruuttamisperusteita on muutettu siten, että niissä tapauksissa, joissa luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, peruuttaminen ei ole enää harkinnanvaraista.
Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa on säädetty rikoksista, joihin syyllistymisen vuoksi ampuma-aselupa on peruutettava. Lainkohdassa erikseen mainittujen rikosten lisäksi luvan peruuttamiseen johtavaksi rikokseksi on säädetty muu rikos, joka osoittaa luvanhaltijan sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita. Lainkohtaa koskevissa edellä selostetuissa hallituksen esityksen perusteluissa tällaisiksi rikoksiksi on mainittu muun muassa talous- ja liikennerikokset.
Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetään rikoksista, joiden perusteella ampuma-aselupa voidaan peruuttaa harkinnanvaraisesti. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla lupa on peruutettava sellaisten rikosten perusteella, joista tuomittava rangaistus voi olla lievempi kuin rikoksista, joiden perusteella hallussapitolupa voidaan harkinnanvaraisesti peruuttaa ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla. Tämä koskee erityisesti sellaisia lain 67 §:ssä erikseen yksilöimättömiä rikoksia, jotka osoittavat henkilön sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita ja joiden johdosta lupa on peruutettava.
Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A on tuomittu petoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Petosrikosta ei ole erikseen mainittu ampuma-aselain 67 §:n 1 tai 2 momentissa. Tämän vuoksi ainoa kysymykseen tuleva luvan peruuttamisperuste on se, että mainittu petosrikos osoittaisi A:n sopimattomaksi pitämään ampuma-aseita hallussaan. Asiassa on siten ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella harkittava, onko A:n teko katsottava sanotussa säännöksessä tarkoitetuksi muuksi rikokseksi, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita. Jos näin katsotaan olevan, A:n ampuma-aseen hallussapitolupa on peruutettava.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että sen arvioiminen, osoittaako rikos sopimattomuutta ampuma-aseen hallussapitoon, on tehtävä kokonaisarvioinnin perusteella. Tällöin on otettava huomioon se, että peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena on mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta ehkäiseminen. Tästä näkökulmasta asiaa arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti teon laatu sekä sen moitittavuus ja vakavuus suhteutettuina aseen väärinkäytön vaaraan (ks. lyhyenä ratkaisuselosteena julkaistu korkeimman hallinto-oikeuden 30.6.2015 antama päätös taltionumero 1872). Kysymys siitä, minkälainen rikos osoittaa kyseistä sopimattomuutta, on tulkinnanvarainen, ja arviointiin sisältyy harkinnanvaraisia tekijöitä.
Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että ampuma-aseen hallussapitolupa on voitu peruuttaa, kun luvanhaltija on syyllistynyt muun muassa liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja kuolemantuottamukseen (KHO 2020:151), sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon (KHO 2014:118), useita vuosia jatkuneisiin talousrikoksiin (KHO 2012:82), pahoinpitelyyn (KHO 30.6.2015 taltio 1872) tai törkeään rattijuopumukseen (KHO 9.2.2012 taltio 217).
A on tuomittu petoksesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hän on hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Kansaneläkelaitosta maksamaan hänelle ajalta 20.4.–4.9.2015 perusteetonta peruspäivärahaa 3 024,60 euroa ja ajalta 1.6.–31.10.2015 perusteetonta asumistukea 672,64 euroa. A on ilmoittanut olleensa työtön ajalla 20.4.–4.9.2015, vaikka hän on todellisuudessa ollut tuona aikana aina tarvittaessa töissä. Työssäolonsa vuoksi A ei olisi ollut oikeutettu täysimääräiseen työttömyysetuuteen ja asumistukeen.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että petosta on pidettävä rikoksena, josta säädetään ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa, jos tekoa on kokonaisuudessaan pidettävä sellaisena, että se osoittaa tekijässä sellaista vaarallisuutta tai piittaamattomuutta, minkä vuoksi hän on sopimaton hankkimaan tai pitämään hallussaan ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.
Ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa on edellä viitatun oikeuskäytännön mukaan mahdollista peruuttaa sellaistenkin rikosten perusteella, joihin ei sinänsä liity ampuma-aseiden käyttämistä tai väkivaltaa. Myös näiden rikosten osalta luvan peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena on ehkäistä ennalta yleisen turvallisuuden takaamiseksi ampuma-aseiden väärinkäyttöä. Peruuttamisedellytyksiä arvioitaessa on näin ollen kiinnitettävä huomiota siihen, osoittaako rikollinen teko luvanhaltijan oletettavasti aiheuttavan vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle turvallisuudelle tai järjestykselle.
Petos rikoksena ei lähtökohtaisesti ole osoitus tekijänsä välinpitämättömästä suhtautumisesta omaan tai toisten henkilöiden turvallisuuteen. Petokseen syyllistyminen voi kuitenkin esimerkiksi laajamittaisena rikollisena toimintana tai osana järjestäytynyttä rikollisuutta osoittaa tekijässään sellaista yleistä piittaamattomuutta, joka voi ilmentyä myös muiden turvallisuutta tai yleistä järjestystä vaarantavana ampuma-aseen käyttämisenä.
Kun otetaan huomioon A:n tekemään yhteiskunnan maksamia tukia koskevaan petokseen liittyneet olosuhteet, tässä tapauksessa teon ei kuitenkaan ole, vaikka teosta on tuomittu vankeusrangaistus, kokonaisuutena arvioiden katsottava osoittavan A:ssa sellaista piittaamattomuutta muiden turvallisuutta tai yleistä järjestystä kohtaan, että hänen ampuma-aseen hallussapitolupansa olisi tullut peruuttaa. Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyt edellytykset luvan peruuttamiselle eivät siten täyty. Näin ollen hallinto-oikeuden on tullut kumota lainvastaisena poliisilaitoksen päätös, jolla A:n lupa on peruutettu.
Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Anna Ahlberg.
Äänestyslausunto
Eri mieltä olleen oikeusneuvos Toni Kaarresalon äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Leena Äärilä yhtyi:
”Kuten enemmistö, myönnän Poliisihallitukselle valitusluvan ja tutkin asian. Hyväksyn valituksen. Kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja saatan poliisilaitoksen päätöksen voimaan.
Olen samalla kannalla kuin enemmistö asiassa merkityksellisten säännösten ja saadun selvityksen osalta. Olen myös asian oikeudellisen arvioinnin osalta muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta sen kysymyksen osalta, onko A:n teko voitu katsoa ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuksi rikokseksi, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita, totean seuraavan:
Aseluvan peruuttamisen tarkoituksena on mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta ehkäiseminen. Tyypillisesti ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja rikoksia, jotka osoittavat luvanhaltijan sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita, ovat rikokset, jotka enemmistön viittaamin tavoin ilmentävät luvanhaltijan omaan tai muiden henkilöiden terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvaa piittaamattomuutta taikka jotka aiheuttavat vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle.
Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua sopimattomuutta voi kuitenkin osoittaa myös muu rikos, joka ei välittömästi ilmennä luvanhaltijassa edellä viitattua vaarallisuutta taikka terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvaa piittaamattomuutta. Luvan peruuttaminen voi tulla kysymykseen myös esimerkiksi sellaisen rikoksen perusteella, joka ilmentää yleistä piittaamattomuutta lakiin perustuvista velvoitteista tai yleisestä järjestyksestä. Tämä ilmenee nimenomaisesti lain edellä viitatuista esitöistä (HE 179/2018 vp), joissa esimerkkinä luvanhaltijan sopimattomuutta osoittavasta muusta rikoksesta on mainittu muun ohella talousrikokset. Myös oikeuskäytännössä aselupa on katsottu voitavan peruuttaa kirjanpito- ja eräiden muiden talousrikosten perusteella (KHO 2012:82).
Ampuma-aselaki sisältää useita luvanhaltijaa koskevia velvoitteita, jotka koskevat muun ohella aseiden säilyttämistä, käyttämistä ja luovuttamista. Velvoitteet liittyvät osaltaan aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta estämiseen. Myös tähän nähden on perusteltua katsoa, että rikokset, jotka ilmentävät tekijässä yleistä piittaamattomuutta lakiin perustuvista velvoitteista, voivat osoittaa ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua sopimattomuutta pitää hallussa ampuma-aseita.
A on syyllistynyt petokseen, kun hän on hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Kansaneläkelaitosta maksamaan yhteiskunnan tukia. A on tuomittu rikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Teko ilmentää A:ssa yleistä piittaamattomuutta lakiin perustuvista velvoitteista. Kun otetaan huomioon rikoksen laatu ja erityisesti siitä tuomittu rangaistus, kysymys on rikoksesta, jonka poliisilaitos on voinut katsoa osoittavan A:n sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita. Poliisilaitoksen päätös ei näin ollen ole lainvastainen.
Tämän vuoksi kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja saatan poliisilaitoksen päätöksen voimaan.”: