KHO:2023:74
A omisti noin 0,61 prosenttia B Oy:n osakekannasta. Yhdysvaltalaisen C Inc:n oli tarkoitus hankkia kaikki B Oy:n osakkeet vaihtamalla ne osakkeisiinsa. Rahavastiketta ei ollut tarkoitus antaa.
Koska B Oy:n osakkeet vaihdolla hankkiva yhtiö asui kolmannessa maassa, kysymyksessä ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 2 momentti huomioon ottaen ollut saman lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitettu osakevaihto. Siten A:n verotuksessa ei voitu soveltaa tuloverolain 45 §:n 5 momentin luovutusvoiton verovapautta koskevaa poikkeussäännöstä hänen luovuttaessaan omistamansa B Oy:n osakkeet C Inc:lle. Asiassa oli siten ratkaistava, edellyttikö SEUT 49 artiklan sijoittautumisvapaus tai SEUT 63 artiklan pääomien vapaa liikkuvuus osakkeiden vaihtamiseen liittyvän luovutuksen kohtelemista niin, ettei A:lle kerry veronalaista tuloa.
Kun otettiin huomioon yritysjärjestelydirektiivin tavoite poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä Euroopan unionin alueella ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, esillä oleva osakkeiden vaihtaminen kuului SEUT 49 artiklassa tarkoitetun sijoittautumisvapauden alaan. Sanottu artikla ei tullut sovellettavaksi esillä olleessa tilanteessa, jossa kolmannessa maassa oleva yhtiö sijoittautuu unionin jäsenvaltioon. A:lle B Oy:n osakkeiden C Inc:n osakkeisiin vaihtamisesta mahdollisesti kertyvää luovutusvoittoa ei ollut katsottava verovapaaksi tuloksi sijoittautumisvapauden nojalla.
Tuloverolaki 45 § 1 ja 5 momentti
Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 § 2 momentti ja 52 f § 1 momentti
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 ja 63 artikla
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-35/11, Test Claimants in the FII Group Litigation, C-48/11, A Oy, C-292/16, A Oy, sekä yhdistetyissä asioissa C-327/16, Jacob, ja C-421/16, Lassus
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Keskusverolautakunta 12.4.2022 nro 19/2022
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
A:n vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.
A:n valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian tausta
Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle
(1) A on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:
(2) Hakija omistaa noin 0,61 prosenttia B Oy:n osakekannasta.
(3) B Oy:n hallitus on esittänyt yhtiön osakkeenomistajille, että yhtiö yhdistyisi yhdysvaltalaisen C Inc:n kanssa. Yhdistyminen on tarkoitus toteuttaa muodollisesti osakevaihdolla siten, että B Oy:n osakkeenomistajat vaihtavat osakkeensa C Inc:n osakkeisiin yhdistymissopimuksen (osakevaihtosopimus) mukaisesti. C Inc:n on tarkoitus hankkia kaikki B Oy:n osakkeet. Hakijan on tarkoitus liittyä osakevaihtosopimukseen ennen yhdistymisen toteutumista.
(4) B Oy:n osakkeenomistajille vastikkeena annettavien C Inc:n osakkeiden määrä lasketaan osakaskohtaisesti pyöristäen ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. Rahavastiketta ei makseta. Hakija ei saa C Inc:sta sellaista omistusosuutta, jonka perusteella hän käyttäisi vaikutusvaltaa yhtiössä.
Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetty kysymys
(5) A on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:
Sovelletaanko tässä hakemuksessa kuvattuun järjestelyyn, jossa hakija vaihtaa omistamansa B Oy:n osakkeet yhdysvaltalaisen C Inc:n osakkeisiin, tuloverolain 45 §:n 5 momenttia ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä olevia osakevaihtoa koskevia säännöksiä tai niitä vastaavia periaatteita?
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 12.4.2022 verovuodelle 2022
(6) Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:
Hakemuksessa kuvattuun järjestelyyn, jossa hakija vaihtaa omistamansa B Oy:n osakkeet yhdysvaltalaisen C Inc:n osakkeisiin, ei voida soveltaa tuloverolain 45 §:n 5 momentissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä olevia osakevaihtoa koskevia säännöksiä tai niitä vastaavia periaatteita hakijan verotuksessa.
(7) Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisun perusteluissa lausunut muun ohella, että järjestelyyn ei voida soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä, koska C Inc. ei ole saman lain 52 §:ssä tarkoitettu yhtiö.
(8) Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisun perusteluissa lisäksi arvioinut, edellyttääkö Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklassa tarkoitettu sijoittautumisvapaus tai sopimuksen 63 artiklassa tarkoitettu pääomien vapaa liikkuvuus kyseessä olevan järjestelyn kohtelemista veroneutraalina järjestelynä tilanteessa, jossa hankkivana yhtiönä on niin sanottu kolmannessa valtiossa (Yhdysvalloissa) asuva yhtiö. Tältä osin keskusverolautakunta on viitannut unionin tuomioistuimen asiassa C-48/11, A Oy, antamaan tuomioon, jonka mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n kaltaiset kansalliset säännökset kuuluvat sijoittautumisvapauden alaan (tuomion kohta 19).
(9) Keskusverolautakunta on edelleen katsonut, että yhteisöoikeuden soveltamisen osalta hakemuksessa kuvatussa järjestelyssä on kyse tilanteesta, jossa yhdysvaltalainen C Inc. sijoittautuu Euroopan unionin alueelle hankkimalla B Oy:n osakekannan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa sijoittautumisvapautta ei uloteta kolmansiin valtioihin. Yhdysvaltalaisen C Inc:n sijoittautumiseen Suomeen eivät sovellu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n säännökset eikä hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa ole kyse osakkeita vaihdossa luovuttavan osakkaan verokohtelun arvioimisesta yritysjärjestelykokonaisuudesta erillisenä sijoitustoimintana.
Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(10) A on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että järjestelyyn, jossa hakija vaihtaa omistamansa B Oy:n osakkeet yhdysvaltalaisen C Inc:n osakkeisiin, sovelletaan tuloverolain 45 §:n 5 momenttia ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä olevaa osakevaihtoa koskevaa säännöstä tai niitä vastaavia periaatteita.
(11) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut valituksen hylkäämistä.
(12) A on vastaselityksessään vaatinut, että asiassa on esitettävä ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle, jos asiaa ei suoraan ratkaista hänen eduksensa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva vaatimus
(13) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.
(14) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.
(15) Kun otetaan huomioon perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.
Pääasia
Kysymyksenasettelu
(16) Asiassa on ratkaistavana, sovelletaanko A:n tuloverotuksessa osakkeiden vaihtamisen osalta tuloverolain 45 §:n 5 momentin ja siinä viitatun elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n säännöksiä tai niistä ilmeneviä periaatteita, vaikka A:n omistamat B Oy:n osakkeet hankkiva C Inc. ei ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:ssä tarkoitettu kotimainen tai toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö. Asiassa ei ole väitetty, ettei osakkeiden vaihtaminen muilta osin täyttäisi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä asetettuja edellytyksiä.
(17) A:n mukaan tuloverolain 45 §:n 5 momentin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtosäännökset koskevat osakkeitaan luovuttavan osakkaan luovutusvoittoverotuksen huojentamista. Hakijan sijoituksen ja sen luonteen kannalta on merkityksetöntä, että sanottuihin osakevaihtosäännöksiin sisältyvän veronmaksun lykkääntymisedun saaminen edellyttää, että hankkivalla yhtiöllä on kohdeyhtiössä määräysvalta tai että hankkiva yhtiö saa määräysvallan kohdeyhtiössä osakevaihdon yhteydessä. Mainituilla säännöksillä ei määritellä hankkivan yhtiön verotusta eivätkä ne siten voi loukata hankkivan yhtiön SEUT:ssa taattuja perusvapauksia.
(18) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valinta sovellettavasta liikkumisvapaudesta eli tässä tapauksessa pääomien vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden välillä tehdään sovellettavan säännöksen tarkoituksen perusteella. Kun mainittuja osakevaihtosäännöksiä voidaan soveltaa myös niissä tilanteissa, joissa henkilö ei käytä merkittävää vaikutusvaltaa yhtiössä, tilanne kuuluu pääomien vapaan liikkuvuuden soveltamisalaan. Keskusverolautakunnan ratkaisu loukkaa hakijan sanottua perusvapautta, koska se tekee suunnitellun osakevaihdon vähemmän houkuttelevaksi kuin suomalaisten yhtiöiden välillä toteutettavan osakevaihdon.
(19) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan Euroopan unionin ulkopuolelta oleva yhdysvaltalainen C Inc. sijoittautuu Euroopan unionin alueelle hankkimalla B Oy:n osakekannan. Asiassa on siten kysymys sijoittautumisvapautta koskevan SEUT 49 artiklan soveltamisalaan kuuluvasta tilanteesta. SEUT:n vapaa sijoittautumisoikeus ei kata lainkaan EU:n ulkopuolisia valtioita. Kun yritysjärjestely toteutetaan siten, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä säädetyt edellytykset eivät täyty, osakkeiden vaihtamiseen sovelletaan luovutusta koskevia säännöksiä. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa osakkeita vaihdossa luovuttavan osakkaan verokohtelu ei voi tulla arvioitavaksi yritysjärjestelykokonaisuudesta erillisenä sijoitustoimintana. Järjestelyyn ei hakijan verotuksessa voida soveltaa tuloverolain 45 §:n 5 momentissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä olevia osakevaihtoa koskevia säännöksiä tai vastaavia periaatteita.
Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä
(20) Tuloverolain 45 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa siten kuin tässä luvussa säädetään.
(21) Saman pykälän 5 momentin mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitetussa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi, jollei mainitun lain 52 h §:stä muuta johdu. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena. Lisäksi noudatetaan, mitä mainitun lain 52 f §:n 3 ja 4 momentissa säädetään.
(22) Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jäljempänä 52 a–52 f §:ssä olevia säännöksiä sovelletaan kotimaisten osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen, liiketoiminnan siirtoon ja osakkeiden vaihtoon.
(23) Saman pykälän 2 momentin mukaan lain 52 a–52 f §:ää sovelletaan jäljempänä mainituin rajoituksin myös silloin, kun sulautuminen, jakautuminen, liiketoiminnan siirto tai osakkeiden vaihto koskee eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat velvollisia suorittamaan yhteisöveroa. Yhtiön katsotaan olevan jäsenvaltiossa, jos sen kotipaikka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tuossa valtiossa eikä sen katsota Euroopan unionin jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan olevan unionin ulkopuolella sijaitseva.
(24) Saman lain 52 f §:n 1 momentin mukaan osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai, jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.
(25) Yritysjärjestelyjä koskevien elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja eräiden muiden lakien säännösten muuttamisesta koskevan hallituksen esityksen (HE 177/1995 vp, yleisperustelut jakso 1.2.1) mukaan Euroopan unionin jäsenyys velvoittaa Suomea saattamaan voimaan eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, varojen siirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin (90/434/ETY). Direktiivin tavoitteena on poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä Euroopan unionin alueella vaarantamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden verotuksellisia intressejä. (---) Tavoite pyritään toteuttamaan siten, että tietyt edellytykset täyttävät uudelleenjärjestelyt voidaan toteuttaa ilman, että niistä aiheutuu välittömiä veroseuraamuksia järjestelyihin osallisille yhteisöille tai niiden osakkaille.
(26) Neuvoston eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä Eurooppayhtiön (SE) tai Eurooppaosuuskunnan (SEC) sääntömääräisen kotipaikan siirtoihin jäsenvaltioiden välillä sovellettavaa yhteistä verojärjestelmää koskevan direktiivin (2009/133/EY, yritysjärjestelydirektiivi) toisen johdantokappaleen mukaan eri jäsenvaltioissa sijaitsevia yhtiöitä koskevat sulautumiset, jakautumiset, osittaisjakautumiset, varojensiirrot ja osakkeiden vaihdot saattavat olla tarpeen sisämarkkinoita vastaavien olosuhteiden luomiseksi yhteisössä ja siten tällaisten sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi. Näitä toimia ei saisi estää erityisesti jäsenvaltioiden verosäännöksistä johtuvilla rajoituksilla, haitoilla tai vääristymillä. Tästä syystä olisi näitä toimia varten säädettävä kilpailun kannalta neutraaleja verotussääntöjä, jotta yrityksillä olisi mahdollisuus mukautua sisämarkkinoiden vaatimuksiin, lisätä tuottavuuttaan ja vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyään.
(27) SEUT 49 artiklassa (aikaisemmin Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 43 artikla) kielletään rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle.
(28) Saman sopimuksen 63 artiklan (aikaisemmin Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 56 artikla) mukaan kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevan pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä tai jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(29) Asiassa on ratkaistavana, edellyttääkö SEUT 49 artiklan sijoittautumisvapaus tai SEUT 63 artiklan pääomien vapaa liikkuvuus B Oy:n osakkeiden yhdysvaltalaisen C Inc:n osakkeisiin vaihtamiseen liittyvän luovutuksen kohtelemista A:n tuloverotuksessa niin, ettei A:lle elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 2 momentin sanamuodosta huolimatta kerry veronalaista tuloa.
(30) Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että määritettäessä, kuuluuko kansallinen lainsäädäntö sijoittautumisvapautta vai pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen soveltamisalaan, huomioon on otettava kyseisen lainsäädännön tarkoitus (asia C-48/11, A, 17 kohta ja asia C-35/11, Test Claimants in the FII Group Litigation, 90 kohta).
(31) Sijoittautumisvapautta koskevan SEUT 49 artiklan soveltamisalaan kuuluu kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan vain omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta. Sen sijaan kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan omistusosuuksiin, joiden hankkimisen ainoana tarkoituksena on taloudellisen sijoituksen tekeminen ilman aikomusta vaikuttaa yhtiön liikkeenjohtoon tai määräysvallan käyttöön siinä, on tutkittava pelkästään pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta (asia C-446/04, Test Claimants in the FII Group Litigation, 37 ja 38 kohta).
(32) Yritysjärjestelydirektiivin soveltamisalaan kuuluvissa liiketoimissa on kyse erityisestä sijoittautumisvapauden käyttömuodosta, joka on sisämarkkinoiden häiriöttömän toiminnan kannalta tärkeä, eli taloudellisesta toiminnasta, jonka osalta jäsenvaltioiden on kunnioitettava sijoittautumisvapautta (asia 292/16, A Oy, 23 kohta sekä yhdistetyt asiat C-327/16, Jacob, ja C-421/16, Lassus, 71 kohta).
(33) Unionin tuomioistuin on Suomen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta katsonut, että lain 52 f §:n sanamuodosta ilmenee selvästi, että jotta osakevaihtoa ei pidetä veronalaisena luovutuksena, osakkeita hankkivan yhtiön on omistettava tai hankittava sellainen osuus toisen yhtiön osakkeista, että sillä on yli puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Tällaiset kansalliset säännökset, joita sovelletaan järjestelyihin, jotka koskevat yhtiön omistamista tai omistusosuuden hankintaa yhtiössä, kuuluvat sijoittautumisvapauden alaan (asia C-48/11, A Oy, 19 kohta).
(34) Tuloverolain 45 §:n 5 momentti koskee sinänsä vain osakevaihdon kohdeyhtiön osakkaan verotusta, eikä säännöksessä ole kohdeyhtiön osakkaan vähimmäisomistusosuutta koskevaa edellytystä. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että sanottua säännöstä sovelletaan vain elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettuihin osakevaihtoihin ja edellä todettu yritysjärjestelydirektiivin tarkoitus, tuloverolain 45 §:n 5 momenttia voidaan soveltaa yksinomaan luovutuksiin, jotka tapahtuvat yhtiön omistamista tai omistusosuuden hankintaa yhtiössä koskevien järjestelyjen yhteydessä.
(35) Koska esillä olevassa osakevaihdossa on näin ollen kysymys kolmannessa maassa asuvan C Inc:n sijoittautumisesta Suomeen, esillä olevaa asiaa on arvioitava ainoastaan suhteessa SEUT 49 artiklassa tarkoitettuun sijoittautumisvapauteen.
(36) Sanotussa artiklassa kielletään vain rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Artikla ei siten tule sovellettavaksi esillä olevassa tilanteessa, jossa kolmannessa maassa asuva C Inc. sijoittautuu Suomeen. Näin ollen unionin oikeuden sijoittautumisvapautta koskevista määräyksistä ei seuraa, että A:n osakkeiden vaihtamisesta mahdollisesti kertyvä luovutusvoitto tulisi katsoa verovapaaksi tuloksi tuloverolain 45 §:n 5 momentin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n perusteella.
(37) Asiassa ei ole myöskään edes väitetty, että tuloverolain 45 §:n 1 momentin luovutusvoiton veronalaisuutta koskeva pääsääntö merkitsisi SEUT 63 artiklassa tarkoitetusta pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta.
(38) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Vesa-Pekka Nuotio, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.